Neljäs lapsiko tulossa?APUA!!!

en ole kovin hyvässä tilanteessa..toisaalta :) Raskaus ei todellakaan ollut suunniteltu ja kondomi oli ehkäisynä, joka nähtävästi ei riittänyt. Olin aina kuvitellut, etenkin avioeron jälkeen että 2 lasta riittää ehdottomasti mulle. Ja ensimmäinen reaktio raskaudesta olikin että EI EI EI... en todellakaan halua nyt enää lasta!!!! Ajatus siitä että minusta tulisi kolmen lapsen yksinhuoltaja (koska parisuhde oli päättymässä) ei todellakaan houkuttanut, mutta tässä sitä ollaan raskauden loppusuoralla ja vauvaa odotellaan jo kovasti.... Aika näyttää kuinka rankkaa se arki sitten tulee olemaan, mutta uskoisin että selviän hengissä tästäkin :)

Voimia sullekin, mitä ikinä päätätkin. Joskus elämä voi yllättää...

Mistä syystä teille ei neljättä enää voisi tulla ?

Pistä paperille plussat ja miinukset ja mieti mitkä ovat todelliset esteet ja onko olemassa voitettavia esteitä neljännen lapsen syntymään liittyen.



Kuvittele elämääsi neljän lapsen äitinä : olet aamulla lähettämässä vanhimman lapsen kouluun ja 4-vuotias leikkii jo hyvin n. 2-vuotiaan nuorimman kanssa, joten sinulle jää hyvin aikaa olla vauvan kanssa, hoitaa kotihommat jne. Jos haluat mennä heti vanhempainvapaan päätyttyä töihin, voitte palkata kotiin hoitajan vaikkapa siihen asti, kun nuorin täyttää 3v.



Meillä oli Au-Pair ennen neljännen syntymää ja otettiin vielä lapsen syntymän jälkeen toinen Au-Pair tyttö, sittemmin meillä kävi siivooja kerran viikossa helpottamassa arkea ja lakanapyykki pesetettiin pesulassa. Näin jälkeenpäin muistan kyllä olleeni aika väsynyt, mutta en voisi kuvitellakaan, että meillä olisi yhtään lasta vähemmän kuin on.

4&6 ovat lähellä iän myötä toisiaan ja samoin olis sitten tää 1v ja tuleva vauva. Eli olis leikkiseuraa...



mä ainakin ottasin vastaan jos yllärinä neljäs tulis! mulla kaksoset 3,5v ja 1,5v kuopus. ja suunnitlemissa ei oo lisää vauvoja..

Mitä jos se nyt heittää vielä?



En käsitä, miksi te edes ootte kumia käyttäny jos asialla kerran varaa leikkiä?



Surkea provo.

Meillä on kolme alle 5-vuotiasta lasta ja jos nyt testi näyttäisi plussaa, ei kyllä hymyilyttäisi. Ensinnäkin olen itse tällä hetkellä todella väsynyt lasten jatkuvan sairastelun vuoksi ja kuopuksen (1v.) haasteellisuuden vuoksi. Toisekseen neljännen lapsen kanssa joutuisi vaihtamaan auton toiseen, kuutta henkeä kun ei saa viiden hengen autoon mahtumaan vaikka kuinka änkeisi ja siihen ei meidän taloudellinen tilanteemme antaisi tällä hetkellä myöten. Viiden vuoden päästä tilanne olisi jo eri, mutta tähän elämäntilanteeseen en todellakaan haluaisi enää yhtään lasta.



Ja en ole muuten ap.

Voihan se olla että kierrot vielä heittelee, en tiedä. Sehän selviäis kun menis apteekkiin ja ostais testin mutta hirvittää! Niin kauan kun en sitä tee voin vielä uskoa ja toivoa että menkat vielä alkaa. Jos testi näyttää plussaa se on sitten todellista! mitäs sitten?!

Miinusta:

-oma ja myös miehen jaksaminen. Näissä kolmessakin on jo hommaa ja välillä on pinna kireällä.

-ei jää niin paljon aikaa itselle eikä parisuhteelle.Neljä lasta on vaikea saada hoitoon.Nämä kolmekin kikkailujen kautta.



-Auto.Kesällä vasta ostettiin uusi auto, tai no käytetty mutta kuiteskin.Kuusi ihmistä ei mahdu siihen autoon.

Tuossa tärkeimmät jotka tällä hetkellä mietittyttää.



Plussaa on sitten taas kaikki mitä se ihana pikkuinen tuo tullessaan!

Vuoden verran jo yritetty, ja tanana taas alkoi menkat...



T: Kolmas lapsi toiveissa

meilä neljäs oli yllätys vauva..ekaksi olin shokissa että ei ei ei ,meille..petipuuhat oli myös vasta alkaneet koska silloinen vauva oli vasta 5kk ja käytössä oli kondomi mikä ei sitten pitänyt..



meilä oli siis vauvan synnyttyä vanhin joka täytti kesällä 5v..sitten tyttö joka oli juuri täyttänyt kolme ja 1.v. 1kk tyttö..sekä vauva..



nyt lapset on 5.1/2v, 3.1/2v, 1.v9kk sekä 7kk ja hyvin on mennyt asiat..ainut oli että jouduimme hankkia isomman auton..liikumme ja teemem kaiken minkä vain kolmenkin kanssa..aorttia en olsii voinut tehdä vaikak sekin kävi mielessä..m



mieti tarkkaan mitä teet!! se vaikuttaa koko loppu elämän ajan..

Tämä asia on kans nyt paljon mietityttänyt! Miten paljon onkaan naisia ja miehiä jotka tekisi mitä vain saadakseen lapsen! mm.minun sisko. Jos joutuisin abortin tekemään en ikinä uskaltaisi/viitsisi kertoa sitä mun siskolle:(



Tiedän olevani onnekas mutta miks meille kun olisi niin paljon naisia jotka vauvaa toivoo!?:(



Olen ajatellut että EHKÄ se neljäskin lapsi sitten JOSKUS mutta nyt, tähän elämäntilanteeseen...en tiedä.

Olisi ihana jos innolla jännittäisin olenko raskaana vai en enkä pelonsekaisin tuntein.Ja jo se kun alkaa vauvaa suunnittelemaan ja laskemaan kiertopäiviä..se olisi ihana sitten kokea, ei näin.

Kolme pikku nappiaista kolmen ja puolen vuoden sisään tuli pukattua, aj vaikka mahdollinen neljäs kummittelee mielessä, olin kauhusta kankeana, kun menkat eivät viime kierrossa alkaneetkaan. LAskin päiviä, mahdollisia tärppejä, ja vaikka kuinka pähkäilin, oli raskautuminen musta mahdotonta. Vaan koska menkat eivät vain alkaneet, alkoi mieleni työstää asiaa positiivisempaan suuntaan. Kun testitulos oli nega, olin äärimmäisen helpottunut, mutt ajossain syvällä kaiversi myös pettymys. Ja kun menkat lopulta kp 28-34 sijaan posahtivatkin käyntiin kp43, olin pari päivää hiukan siipi maassa. Kyllä on kimurantti tämä ihmismieli!

Meilläkin pieni talo, jo kolmen naperon sijoittaminen on haastavaa, ja vain vähän autoilevana poppoona rupesi kammottamaan pakollinen uusi investointikin, JOS. Viime raskauskin oli vaikea ja raskas, mietin, miten jaksaa olla raskaana kolmen pienen kanssa. JA vaikka olen iana nauttinut imettämisestä, tuntui nyt, etten jaksa valvoa enää yhtään, nämä kun ovat vain imeneet simona ensimmäiset 9 kk aamuin öin yhden, kahden tunnin välein.



Vaan siltikin ehkä joskus se nelonen... Juuri niin kuin joku sulle sanoikin, olisi kiva olla kotona, kun esikoinen on koulussa jne. Pieni, yllättäväkin uusi ihminen on kyllä semmoinen lahja ja tuo kuitenkin äärettömästi iloa ja ihmetystä elämällään koko perheelle, ettei sellaisesta ylläristä hevillä luopuisi. Ellei tilanne sitten todella traaginen.



Tsemppiä!

siis siskoille ja äidille jne. perheen ulkopuolisille, jos et vielä itsekään ole ihan varma asiasta, puhumattakaan siitä, millaiseen päätökseen mahdollisen neljännen osalta päädytte miehesi kanssa? Ehkä kannattaa tehdä se testi ensin ja puhua miehen kanssa ennen kuin alkaa toitottaa uutistaan ympäriinsä.

ja vieläkään ei menkat ole alkaneet:(

Minua myös väsyttää ja kuvottaakin. Nämä saattaa hyvin myös tulla kaikesta tästä miettimisestä. Illalla laitoin jo ennen kymmentä nukkumaan ja silti aamulla väsytti.Kolmesti jouduin heräämään nuorempien takia (tämäkin mietityttää.Mitä sitten kun on vauvakin, nukkuuko nuorimmainen jo läpä yön) Myös menkkajomotuksia on välillä.



Käviskö jo tänään ostamassa testin :/

Meille tuli kolme lasta lääkärin avustuksella IVF-lapsina. Pidin raskaaksi tulon riskiä niin olemattomana näiden hoitojen jälkeen, että mitään ehkäisyä ei käytetty. Kas kummaa, eipä mennyt kauaakaan, kun epäilin olevani raskaana. Keskeytystä en voinut edes harkita, koska olin tällaisen lahjan saanut. Kyllä hirvitti! Ajatukset olivat aivan sekaisin, kun olisi pitänyt olla kiitollinen ja oli kuitenkin vain kauhuissaan. Nyt lapset jo 10, 8, 6 ja 4 vuotta. Mukavasti menee. Perheemme ilman nuorinta tuntuisi aivan vieraalta ajatukselta. Nuorimmainen on koko perheen ilopilleri ja suloinen "vauva". Elämä on lahja!

Meillä vanhin alotti koulun kun kuopus synty. Pikkusen huono ajotus koulun alottamisen kannalta. Olis tarvinnut paljon enemmän äidin aikaa sillon. Mies "aina" työssä ja rakentamiset päälle. Haastava ja alati sairas kakkonen oli sillon 3v 8kk, kolmonen oli 1v8kk ja pahimmassa korvakierteessä(astma lisänä). Raskasta aikaa oli vauvan kanssa. Vauvalla kaikki ei ollut ok. Paljon sairaalareissuja ja tutkimuksia. Ihan "hauskaa" aikaa kierrellä sairaaloissa 3 alle 4v kanssa yksin. Terveitten lasten kanssa elämä oli juhlaa..

Oma väsyminen iski kunnolla päälle nuorimmaisen mennessä eskariin.

Täytyi myöntää itselle etten yksin kaikkea jaksa ja kerkeä.(isotalo ja puutarha, lumityöt, appivanhemmat perään kattottavana) Siivous tasosta täytynyt luistaa ja monesta muusta itselle tärk asiasta.

Miehestä ei paljoa apua. Työ sellasta ettei saatu isollakaan rahalla sijaista/apulaista. Työtä oli kuitenkin tehtävä että elimme ja sai lainat ja muut pakolliset maksettua. Enää en siihen alkaisi.

Niin paljon pyörii asioita mielessä!

Minulla ei ole vakituista työpaikkaa mutta mietin haenko töitä tässä välissä vai olenko kotona. Toisaalta olisi ihana päästä edes vähäksi aikaa takaisin töihin vaikka sinne missä olin ennen kuopuksen syntymää, eivät aivan unohda minua.

Kuopus syntyi sektiolla eteisistukan vuoksi.Miten arpi kestää synnytyksen kun alle kaksi vuotta aikaa sektiosta?

Miehen reaktio pelottaa! Hän kun olisi ollut tyytyväinen kahteenkin lapseen. Olisi ihana jos hän sanoisi että mietitään yhdessä tarkoin mitä tehdään ja jos lapsi pidetään häneltä ei rakkautta tule puuttumaan!:( mutta tiedän ettei hän noin sano. Hän sanoo että niinpä tietysti!

Myös sukulaisten reaktio pelottaa jos päätämme pitää lapsen. Tarvitsemme heidän apuaan ja tukeaan niin paljon että tämä koskee paljon myös heitä.

Mies on puhunut että hän menisi sterilisaatioon kun täyttää kolmekymmentä, miehen sisko on sanonutkin leikkisesti nauraen että no kyllä te yhden vielä kerkeätte pyöräyttää! (hänellä yksi lapsi ja enempää ei tule)



Tämä on aivan kuin kohtalon ivaa. Jokin aika sitten päivittelin kun tuttuni saa neljännen lapsen alkuvuodesta ja hänellä on aika saman ikäiset lapset kun meillä että miten he meinaavat jaksaa! Etteivät paljon itseään ajattele. Samoin kun siskoni oli 4kk ikäisen vauvan kanssa käymässä ja yritin siinä lattialla pitää kuopukseni erossa vauvasta niin päivittelin että kauhea jos itsellä olisi tässä nyt vielä vauvakin.Miten kova homma se olisi. Tyttöni tuumasi yks ilta että äiti koska sie synnytät tyttövauvan! Sekä paljon olen surrut sitä miten nopeasti lapset kasvavat ja minun vauvakin on jo 1-vuotias!



En tiedä jaksaako kukaan tätä lukea mutta pakko purkaa tuntojani tänne, jospa se vähän selkeyttäisi asioita!



ap

Ymmärrän, että sua kauhistuttaa... en itsekään tietäisi mitä tekisin jos meille tulisikin yhtäkkiä kolmas lapsi. Meillä on kaksi ensimmäistä IVF-hoidolla, kolmas on luomulapsi, aivan ihana sellainen! Neljättä en missään nimessä kuitenkaan jaksaisi, ei ei ei.



Eihän tässä mitään olisi jos olisi ihan normaali arki, ehkä neljäskin vielä saisi tulla. Mutta kun toinen noista vanhemmistsa lapsista on erityislapsi, kehitysviiveinen. Tarvii paljon erityistä tukea ja kannustusta jota nyt muutenkin tässä rumbassa saa aivan liian vähän. Tää kolmas on ollut sen verran haastava ja vilkas lapsi, ettei aikaa ole riittänyt noille kahdelle vanhemmalle:(.



No mutta paljon tsemppiä ap:lle. Aborttikin on tosi rankka juttu!! En itsekään tiedä voisinko sittenkään aborttiin mennä vaikka vauva olisi meidän tilanteessa katastrofi. Eritoten jaksamisen mutta myös talouden kannalta. Meidän perheessä tarvitaan ehdottomasti myös mun työpanosta (=palkkaa). Just ollaan otettu talolainakin ja mun yritys pyörii.

Sain kerrottua tänään miehelle ja ensi reaktio ei ollut että niinpä tietysti! Ihan hyvin otti. Kävin myös ostamassa testin ja tulos oli................negatiivinen!!!!

Nyt oottelen kuukautisia ja jos ei näy teen loppuviikosta uuden testin. Ja heti kun menkat alkaa soitan ajan sinne lääkäriin kierrukan laittoa varten!

Kiitos kaikille!