Nainen – oletko sinäkin perheesi (väsynyt) projektipäällikkö?

Vanhemmat: opettakaa myös pojillenne vastuuta kotitalouden pyörittämisestä. Pyykkikierto, ruoka kaupasta lautaselle, siivoukset, järjestyksen ylläpito jne. On karhunpalvelus olla opettamatta vastuuta.

Voi kyllä, kyllä ja kyllä! Metatyön käsite tuli kuin taivaan lahjana silloin pari vuotta sitten ja nyt ainakin tiedän mikä se on joka väsyttää ja turhauttaa. Minun ja mieheni ongelma ja vahvuus on se, että olemme aika erilaisia. Mies on rento ja mutkaton, minä sitten toimiva ja parhaaseen pyrkivä suorittaja. Mies hoitaa kyselemättä oman osuutensa + osan minulle kuuluvista kotitöistä ja minä sitten hoidan kaiken ajattelua, järjestelyä ja ennakointia vaativan työn. Se on hyvä diili niin pitkään kun oma pää pysyy mukana, mutta sitten kun se ei pysy niin olisi ihanaa vain imuroida tai pyyhkiä pölyjä ilman että pitää miettiä esim. kaikkien ovestapoistumisten logistiikkaa ja organisoida ostosreissuja. Osien vaihtaminen on liian vaivalloista, kun kaikki pitäisi sitten miehelle opettaa aivan alusta asti. Onko jossain perheessä tosiaan niin että kaikki tehdään puoliksi myös tämän metatyön osalta? Onko toisella silloin täysi päätösvalta vai käytetäänkö yhteistä aikaa siihen että kaikki päätökset pohditaan yhdessä? 

Naisten perfektionismin osalta en aivan allekirjoita sitä mitä miehet yleensä sanovat. Vaikka lapsen syntymäpäiväkakun tekisikin valmispohjasta, niin silti pitäisi pystyä järjestämään kaikille kutsut, huomioimaan allergiat, keksimään jotain päällepantavaa itselle ja synttärisankarille, ostamaan kynttilät, kortti ja lahja, sekä siivoamaan asunto edes pääpiirteittäin sellaiseksi, että vieraslapset eivät joudu ravistelemaan käsistä hiekkaa kun leikkivät lattialla. Tietenkin jos olisi rajattomasti rahaa, voisi ulkoistaa synttärit vaikka hoploppiin. Mutta kun ei ole, niin sitä suurempi osa pitää jotenkin jostain järjestää.

Vierailija kirjoitti:

Voi kyllä, kyllä ja kyllä! Metatyön käsite tuli kuin taivaan lahjana silloin pari vuotta sitten ja nyt ainakin tiedän mikä se on joka väsyttää ja turhauttaa. Minun ja mieheni ongelma ja vahvuus on se, että olemme aika erilaisia. Mies on rento ja mutkaton, minä sitten toimiva ja parhaaseen pyrkivä suorittaja. Mies hoitaa kyselemättä oman osuutensa + osan minulle kuuluvista kotitöistä ja minä sitten hoidan kaiken ajattelua, järjestelyä ja ennakointia vaativan työn. Se on hyvä diili niin pitkään kun oma pää pysyy mukana, mutta sitten kun se ei pysy niin olisi ihanaa vain imuroida tai pyyhkiä pölyjä ilman että pitää miettiä esim. kaikkien ovestapoistumisten logistiikkaa ja organisoida ostosreissuja. Osien vaihtaminen on liian vaivalloista, kun kaikki pitäisi sitten miehelle opettaa aivan alusta asti. Onko jossain perheessä tosiaan niin että kaikki tehdään puoliksi myös tämän metatyön osalta? Onko toisella silloin täysi päätösvalta vai käytetäänkö yhteistä aikaa siihen että kaikki päätökset pohditaan yhdessä? 

Naisten perfektionismin osalta en aivan allekirjoita sitä mitä miehet yleensä sanovat. Vaikka lapsen syntymäpäiväkakun tekisikin valmispohjasta, niin silti pitäisi pystyä järjestämään kaikille kutsut, huomioimaan allergiat, keksimään jotain päällepantavaa itselle ja synttärisankarille, ostamaan kynttilät, kortti ja lahja, sekä siivoamaan asunto edes pääpiirteittäin sellaiseksi, että vieraslapset eivät joudu ravistelemaan käsistä hiekkaa kun leikkivät lattialla. Tietenkin jos olisi rajattomasti rahaa, voisi ulkoistaa synttärit vaikka hoploppiin. Mutta kun ei ole, niin sitä suurempi osa pitää jotenkin jostain järjestää.

Mikä on ovestapoistuminen?

Ei sitä metatyötä pysty edes puolittamaan koska kaikki on kuitenkin kokonaisuus. Täytyy tietää mitä kaikkea muuta on, jotta voi viedä hammaslääkäriin, tietää logistiikka jne.

Meillä suurin ongelma on se, että mies pystyy tekemään vain yhtä putkea kerrallaan. Esim jos pesee lattioita, ei pysty samalla ohikulkiessaan kuljettamaan mitään. Hän harhautuu heti ja homma leviää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi kyllä, kyllä ja kyllä! Metatyön käsite tuli kuin taivaan lahjana silloin pari vuotta sitten ja nyt ainakin tiedän mikä se on joka väsyttää ja turhauttaa. Minun ja mieheni ongelma ja vahvuus on se, että olemme aika erilaisia. Mies on rento ja mutkaton, minä sitten toimiva ja parhaaseen pyrkivä suorittaja. Mies hoitaa kyselemättä oman osuutensa + osan minulle kuuluvista kotitöistä ja minä sitten hoidan kaiken ajattelua, järjestelyä ja ennakointia vaativan työn. Se on hyvä diili niin pitkään kun oma pää pysyy mukana, mutta sitten kun se ei pysy niin olisi ihanaa vain imuroida tai pyyhkiä pölyjä ilman että pitää miettiä esim. kaikkien ovestapoistumisten logistiikkaa ja organisoida ostosreissuja. Osien vaihtaminen on liian vaivalloista, kun kaikki pitäisi sitten miehelle opettaa aivan alusta asti. Onko jossain perheessä tosiaan niin että kaikki tehdään puoliksi myös tämän metatyön osalta? Onko toisella silloin täysi päätösvalta vai käytetäänkö yhteistä aikaa siihen että kaikki päätökset pohditaan yhdessä? 

Naisten perfektionismin osalta en aivan allekirjoita sitä mitä miehet yleensä sanovat. Vaikka lapsen syntymäpäiväkakun tekisikin valmispohjasta, niin silti pitäisi pystyä järjestämään kaikille kutsut, huomioimaan allergiat, keksimään jotain päällepantavaa itselle ja synttärisankarille, ostamaan kynttilät, kortti ja lahja, sekä siivoamaan asunto edes pääpiirteittäin sellaiseksi, että vieraslapset eivät joudu ravistelemaan käsistä hiekkaa kun leikkivät lattialla. Tietenkin jos olisi rajattomasti rahaa, voisi ulkoistaa synttärit vaikka hoploppiin. Mutta kun ei ole, niin sitä suurempi osa pitää jotenkin jostain järjestää.

Mikä on ovestapoistuminen?

Ei sitä metatyötä pysty edes puolittamaan koska kaikki on kuitenkin kokonaisuus. Täytyy tietää mitä kaikkea muuta on, jotta voi viedä hammaslääkäriin, tietää logistiikka jne.

Meillä suurin ongelma on se, että mies pystyy tekemään vain yhtä putkea kerrallaan. Esim jos pesee lattioita, ei pysty samalla ohikulkiessaan kuljettamaan mitään. Hän harhautuu heti ja homma leviää.

Haha, se oli nyt vain sana sille, kun kahden taaperon kanssa lähtee yleensäkään mihinkään kotoa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi kyllä, kyllä ja kyllä! Metatyön käsite tuli kuin taivaan lahjana silloin pari vuotta sitten ja nyt ainakin tiedän mikä se on joka väsyttää ja turhauttaa. Minun ja mieheni ongelma ja vahvuus on se, että olemme aika erilaisia. Mies on rento ja mutkaton, minä sitten toimiva ja parhaaseen pyrkivä suorittaja. Mies hoitaa kyselemättä oman osuutensa + osan minulle kuuluvista kotitöistä ja minä sitten hoidan kaiken ajattelua, järjestelyä ja ennakointia vaativan työn. Se on hyvä diili niin pitkään kun oma pää pysyy mukana, mutta sitten kun se ei pysy niin olisi ihanaa vain imuroida tai pyyhkiä pölyjä ilman että pitää miettiä esim. kaikkien ovestapoistumisten logistiikkaa ja organisoida ostosreissuja. Osien vaihtaminen on liian vaivalloista, kun kaikki pitäisi sitten miehelle opettaa aivan alusta asti. Onko jossain perheessä tosiaan niin että kaikki tehdään puoliksi myös tämän metatyön osalta? Onko toisella silloin täysi päätösvalta vai käytetäänkö yhteistä aikaa siihen että kaikki päätökset pohditaan yhdessä? 

Naisten perfektionismin osalta en aivan allekirjoita sitä mitä miehet yleensä sanovat. Vaikka lapsen syntymäpäiväkakun tekisikin valmispohjasta, niin silti pitäisi pystyä järjestämään kaikille kutsut, huomioimaan allergiat, keksimään jotain päällepantavaa itselle ja synttärisankarille, ostamaan kynttilät, kortti ja lahja, sekä siivoamaan asunto edes pääpiirteittäin sellaiseksi, että vieraslapset eivät joudu ravistelemaan käsistä hiekkaa kun leikkivät lattialla. Tietenkin jos olisi rajattomasti rahaa, voisi ulkoistaa synttärit vaikka hoploppiin. Mutta kun ei ole, niin sitä suurempi osa pitää jotenkin jostain järjestää.

Mikä on ovestapoistuminen?

Ei sitä metatyötä pysty edes puolittamaan koska kaikki on kuitenkin kokonaisuus. Täytyy tietää mitä kaikkea muuta on, jotta voi viedä hammaslääkäriin, tietää logistiikka jne.

Meillä suurin ongelma on se, että mies pystyy tekemään vain yhtä putkea kerrallaan. Esim jos pesee lattioita, ei pysty samalla ohikulkiessaan kuljettamaan mitään. Hän harhautuu heti ja homma leviää.

Haha, se oli nyt vain sana sille, kun kahden taaperon kanssa lähtee yleensäkään mihinkään kotoa. 

Ahaa. Se on muuten myös asia jota ei oikeasti hahmota ennen kuin on siellä kotona kahden lapsen kanssa. Ei vain tuntia vaan päivän. Ja seuraavan. Ja seuraavan.

Olen viskannut miehen pellolle jo 10 vuotta sitten, sen jälkeen ei vituttanut yhtään, vaikka vastaan kaikesta yksin.

Vierailija kirjoitti:

Voi kyllä, kyllä ja kyllä! Metatyön käsite tuli kuin taivaan lahjana silloin pari vuotta sitten ja nyt ainakin tiedän mikä se on joka väsyttää ja turhauttaa. Minun ja mieheni ongelma ja vahvuus on se, että olemme aika erilaisia. Mies on rento ja mutkaton, minä sitten toimiva ja parhaaseen pyrkivä suorittaja. Mies hoitaa kyselemättä oman osuutensa + osan minulle kuuluvista kotitöistä ja minä sitten hoidan kaiken ajattelua, järjestelyä ja ennakointia vaativan työn. Se on hyvä diili niin pitkään kun oma pää pysyy mukana, mutta sitten kun se ei pysy niin olisi ihanaa vain imuroida tai pyyhkiä pölyjä ilman että pitää miettiä esim. kaikkien ovestapoistumisten logistiikkaa ja organisoida ostosreissuja. Osien vaihtaminen on liian vaivalloista, kun kaikki pitäisi sitten miehelle opettaa aivan alusta asti. Onko jossain perheessä tosiaan niin että kaikki tehdään puoliksi myös tämän metatyön osalta? Onko toisella silloin täysi päätösvalta vai käytetäänkö yhteistä aikaa siihen että kaikki päätökset pohditaan yhdessä? 

Naisten perfektionismin osalta en aivan allekirjoita sitä mitä miehet yleensä sanovat. Vaikka lapsen syntymäpäiväkakun tekisikin valmispohjasta, niin silti pitäisi pystyä järjestämään kaikille kutsut, huomioimaan allergiat, keksimään jotain päällepantavaa itselle ja synttärisankarille, ostamaan kynttilät, kortti ja lahja, sekä siivoamaan asunto edes pääpiirteittäin sellaiseksi, että vieraslapset eivät joudu ravistelemaan käsistä hiekkaa kun leikkivät lattialla. Tietenkin jos olisi rajattomasti rahaa, voisi ulkoistaa synttärit vaikka hoploppiin. Mutta kun ei ole, niin sitä suurempi osa pitää jotenkin jostain järjestää.

Ei meillä koskaan ole mitattu tekeekö kumpikin juuri puoliksi kaiken myös metatyön. On aikoja jolloin siitä on toinen enemmän vastuussa kuin toinen sitte taas välillä toisinpäin joskus jopa aikaa keskustella enemmän asioista yhdessä. Tietenkin asioista keskustellaan arkenakin, käydään läpi aikatauluja mitä tällä viikolla kenelläkään on ohjelmassa, pitääkö niihin jotain varata.

Synttäreiden osalta mennään usein niin että jompi kumpi on yksittäisen juhlan järjestämisestä enemmän vastuussa ja miettii niin tarjottavat kuin muut järjestelyt. Isä ei juurikaan leivo muuta kuin korkeintaan kakun, muut tarjottavat ostaa kaupasta tai pyytää minua tekemään. Aluksi mies ei osannut tehdä sitä kakkuakaan, ei tainnut löytää edes sitä kakkuvuokaa kaapista. On kuitenkin oppinut sen tekemään kun minä en sitä tehnyt ja halusi mieluummin itsetehtyä kuin kaupasta ostettua.

Päätökset tekee se joka on vastuussa, ehdotuksia toki otetaan vastaan puolin ja toisin. Jos vastuussa jostakin on yhtä paljon molemmat päätöksetkin tehdään yhdessä. Ajattelutyön osalta varmasti omaan erilaisia minä suunnittelen, teen päätöksen ja teen, mies on suoraviivaisempi päättää ja tekee. Matkustus on oikeastaan ainut missä minä teen enemmän sitä ajattelutyön koska haluan että lomat on suunniteltuja, mies osallistuu sitten tasapuolisesti toteutukseen.

No en ole väsynyt mutta toki joskus kyllästyttää. Osaan delegoida.

Aika vähän sitä kuormittavaa ajattelua lasten kanssa on. Taas tehdään kärpäsestä härkänen. Saahan sitä ajatella vaikka kuinka paljon, mutta tarkoitan nyt perusasioita. Joiltain se sujuu kuin luonnostaan ja jotkut joutuvat pinnistelemään. Useimmin se johtuu siitä että osa yrittää liikaa ja siitä kärsii kaikki. Vanhemman olisikin syytä olla perillä omista kyvyistään ja voimavaroistaan. Jostain syystä valloillaan on tietty malli mihin tosi moni projektipäällikkö pyrkii. Tämä aihettaa varmasti enemmän uupumusta, kateutta, ja lasten kärsimistä, kuin onnellisuutta. Kuinka paljon esim kaunis koti ja hienosti hoidettu piha vie lapsilta aikaa vanhemman kanssa pois? Mikä edes on lasten mielestä kaunis koti?

Vierailija kirjoitti:

Aika vähän sitä kuormittavaa ajattelua lasten kanssa on. Taas tehdään kärpäsestä härkänen. Saahan sitä ajatella vaikka kuinka paljon, mutta tarkoitan nyt perusasioita. Joiltain se sujuu kuin luonnostaan ja jotkut joutuvat pinnistelemään. Useimmin se johtuu siitä että osa yrittää liikaa ja siitä kärsii kaikki. Vanhemman olisikin syytä olla perillä omista kyvyistään ja voimavaroistaan. Jostain syystä valloillaan on tietty malli mihin tosi moni projektipäällikkö pyrkii. Tämä aihettaa varmasti enemmän uupumusta, kateutta, ja lasten kärsimistä, kuin onnellisuutta. Kuinka paljon esim kaunis koti ja hienosti hoidettu piha vie lapsilta aikaa vanhemman kanssa pois? Mikä edes on lasten mielestä kaunis koti?

Voi kuule.

Kyllä sitä vaan on. Tietäisitpä mikä määrä pelkästään yhdestä koulusta tulee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika vähän sitä kuormittavaa ajattelua lasten kanssa on. Taas tehdään kärpäsestä härkänen. Saahan sitä ajatella vaikka kuinka paljon, mutta tarkoitan nyt perusasioita. Joiltain se sujuu kuin luonnostaan ja jotkut joutuvat pinnistelemään. Useimmin se johtuu siitä että osa yrittää liikaa ja siitä kärsii kaikki. Vanhemman olisikin syytä olla perillä omista kyvyistään ja voimavaroistaan. Jostain syystä valloillaan on tietty malli mihin tosi moni projektipäällikkö pyrkii. Tämä aihettaa varmasti enemmän uupumusta, kateutta, ja lasten kärsimistä, kuin onnellisuutta. Kuinka paljon esim kaunis koti ja hienosti hoidettu piha vie lapsilta aikaa vanhemman kanssa pois? Mikä edes on lasten mielestä kaunis koti?

Voi kuule.

Kyllä sitä vaan on. Tietäisitpä mikä määrä pelkästään yhdestä koulusta tulee.

Mielestäni ei tule. Muista pitää huolta itsestösi, niin nuo tuntuu pienemmiltä. Vaikea varmasti jos kaiken kokee pakkopullana. Elämä on päivästä toiseen erilaisia valintoja jotka sitten määrittävät tulevaa. Poisitiivisuuskin on valinta mikä auttaa monessa tilanteessa.

Lapsen koulutie kun alkaa niin kyllä sen tietää jo etukäteen että vanhemmalle on myös puuhaa ja velvotteita noiden vuosien aikana. Minulla on neljä lasta joista osa jo aikuisia eikä minulle koskaan vielä ole tullut mieleenkään että koulu kuormittaisi meitä millään tavalla. On ollut kaikenlaista happeningia mutta niihin on varauduttu henkisesti jo etukäteen. Kun lapset olivat kaikki kouluikäisiä vielä pari vuotta sitten niin putsasin kaiken ylimääräisen meidän kalentereista vuosiksi että aika riittää olennaiseen. 

Olen toki huomannut että vaikka niin ei pitäisi olla niin moni tekee lapsia vain se vauva-aika mielessä. Kukaan ei sitä myönnä mutta todellisuus kertoo muuta. Lähes kaikki lapsiin ja lapsiperheeseen liittyvä tulee "yllätyksenä" ja negatiivisena sellaisena. Sellainen valmistautuminen äitiyteen ei tunnu olevan monella hanskassa vaan homman lähdetään silmät ummessa vaikka muuta väitetään. Ei lapsiperheen luotsaaminen ole mikään vaikea homma, vaikeaa ja ikävää se alkaa olla siinä vaiheessa kun siihen ei haluta omistautua. Jos ette ole valmiita laittamaan seuraavaa 20vuotta omasta ajasta puokkiin lapsen/lasten kanssa niin älkää pliis tehkö lapsia.

Noinhan se menee ja sitten syytellään muita kun ei olekkaan niin autuasta. Ei edes tule mieleenkään että joskus syy voisi olla siellä peilissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika vähän sitä kuormittavaa ajattelua lasten kanssa on. Taas tehdään kärpäsestä härkänen. Saahan sitä ajatella vaikka kuinka paljon, mutta tarkoitan nyt perusasioita. Joiltain se sujuu kuin luonnostaan ja jotkut joutuvat pinnistelemään. Useimmin se johtuu siitä että osa yrittää liikaa ja siitä kärsii kaikki. Vanhemman olisikin syytä olla perillä omista kyvyistään ja voimavaroistaan. Jostain syystä valloillaan on tietty malli mihin tosi moni projektipäällikkö pyrkii. Tämä aihettaa varmasti enemmän uupumusta, kateutta, ja lasten kärsimistä, kuin onnellisuutta. Kuinka paljon esim kaunis koti ja hienosti hoidettu piha vie lapsilta aikaa vanhemman kanssa pois? Mikä edes on lasten mielestä kaunis koti?

Voi kuule.

Kyllä sitä vaan on. Tietäisitpä mikä määrä pelkästään yhdestä koulusta tulee.

Mielestäni ei tule. Muista pitää huolta itsestösi, niin nuo tuntuu pienemmiltä. Vaikea varmasti jos kaiken kokee pakkopullana. Elämä on päivästä toiseen erilaisia valintoja jotka sitten määrittävät tulevaa. Poisitiivisuuskin on valinta mikä auttaa monessa tilanteessa.

Kyllä tulee. On lippua, lappua, lomaketta, kyselyä, hakemusta, infoiltaa. Ja Wilma.

Joka lapsella oma rumba.

Meillä oli nyt yläkouluvalinta ja lukiovalinta. Pelkkiin infoiltoihin meni varmaan 30 tuntia.

Nyt on sitten vielä täytetty lappuja molempiin.

Vierailija kirjoitti:

Noinhan se menee ja sitten syytellään muita kun ei olekkaan niin autuasta. Ei edes tule mieleenkään että joskus syy voisi olla siellä peilissä.

Syytön on aina mukava laittaa johonkin muualle kuin omille harteille. Jos miestä ei oikein kykene syyllistämään asiassa, apoppi on oivallinen kohde, hän kun on pojan tuollaiseksi laiskimukseksi opettanut. Tosin yksikään mies ei kuulemma ole sellainen ollut ennen lasten syntymää joten.... tapahtuuko ehkä sittenkin jotakin anopin kasvatuksen ja oman lapsen syntymän välissä.

Vierailija kirjoitti:

Lapsen koulutie kun alkaa niin kyllä sen tietää jo etukäteen että vanhemmalle on myös puuhaa ja velvotteita noiden vuosien aikana. Minulla on neljä lasta joista osa jo aikuisia eikä minulle koskaan vielä ole tullut mieleenkään että koulu kuormittaisi meitä millään tavalla. On ollut kaikenlaista happeningia mutta niihin on varauduttu henkisesti jo etukäteen. Kun lapset olivat kaikki kouluikäisiä vielä pari vuotta sitten niin putsasin kaiken ylimääräisen meidän kalentereista vuosiksi että aika riittää olennaiseen. 

Olen toki huomannut että vaikka niin ei pitäisi olla niin moni tekee lapsia vain se vauva-aika mielessä. Kukaan ei sitä myönnä mutta todellisuus kertoo muuta. Lähes kaikki lapsiin ja lapsiperheeseen liittyvä tulee "yllätyksenä" ja negatiivisena sellaisena. Sellainen valmistautuminen äitiyteen ei tunnu olevan monella hanskassa vaan homman lähdetään silmät ummessa vaikka muuta väitetään. Ei lapsiperheen luotsaaminen ole mikään vaikea homma, vaikeaa ja ikävää se alkaa olla siinä vaiheessa kun siihen ei haluta omistautua. Jos ette ole valmiita laittamaan seuraavaa 20vuotta omasta ajasta puokkiin lapsen/lasten kanssa niin älkää pliis tehkö lapsia.

Ei kukaan ole valittanut.

Et ole itse ajatellut opetella lukemaan?

Totesin että työmäärä on iso. Vastaukseksi kun väitettiin ettei työtä ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika vähän sitä kuormittavaa ajattelua lasten kanssa on. Taas tehdään kärpäsestä härkänen. Saahan sitä ajatella vaikka kuinka paljon, mutta tarkoitan nyt perusasioita. Joiltain se sujuu kuin luonnostaan ja jotkut joutuvat pinnistelemään. Useimmin se johtuu siitä että osa yrittää liikaa ja siitä kärsii kaikki. Vanhemman olisikin syytä olla perillä omista kyvyistään ja voimavaroistaan. Jostain syystä valloillaan on tietty malli mihin tosi moni projektipäällikkö pyrkii. Tämä aihettaa varmasti enemmän uupumusta, kateutta, ja lasten kärsimistä, kuin onnellisuutta. Kuinka paljon esim kaunis koti ja hienosti hoidettu piha vie lapsilta aikaa vanhemman kanssa pois? Mikä edes on lasten mielestä kaunis koti?

Voi kuule.

Kyllä sitä vaan on. Tietäisitpä mikä määrä pelkästään yhdestä koulusta tulee.

Mielestäni ei tule. Muista pitää huolta itsestösi, niin nuo tuntuu pienemmiltä. Vaikea varmasti jos kaiken kokee pakkopullana. Elämä on päivästä toiseen erilaisia valintoja jotka sitten määrittävät tulevaa. Poisitiivisuuskin on valinta mikä auttaa monessa tilanteessa.

Kyllä tulee. On lippua, lappua, lomaketta, kyselyä, hakemusta, infoiltaa. Ja Wilma.

Joka lapsella oma rumba.

Meillä oli nyt yläkouluvalinta ja lukiovalinta. Pelkkiin infoiltoihin meni varmaan 30 tuntia.

Nyt on sitten vielä täytetty lappuja molempiin.

Kannattaako niitä tunteja laskea varsinkaan jos metatyön on muutenkin ihan riittämiin. Ihan turhaan energian tuhlausta. Itse en ainakaan edes pystyisi kun en varsinkaan niistä tunneista pidä kirjaa kun puoliso tekee, osallistuu ja tekee päätöksiä.

Miksi lapsi ei itse tee päätöksiä lukiosta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika vähän sitä kuormittavaa ajattelua lasten kanssa on. Taas tehdään kärpäsestä härkänen. Saahan sitä ajatella vaikka kuinka paljon, mutta tarkoitan nyt perusasioita. Joiltain se sujuu kuin luonnostaan ja jotkut joutuvat pinnistelemään. Useimmin se johtuu siitä että osa yrittää liikaa ja siitä kärsii kaikki. Vanhemman olisikin syytä olla perillä omista kyvyistään ja voimavaroistaan. Jostain syystä valloillaan on tietty malli mihin tosi moni projektipäällikkö pyrkii. Tämä aihettaa varmasti enemmän uupumusta, kateutta, ja lasten kärsimistä, kuin onnellisuutta. Kuinka paljon esim kaunis koti ja hienosti hoidettu piha vie lapsilta aikaa vanhemman kanssa pois? Mikä edes on lasten mielestä kaunis koti?

Voi kuule.

Kyllä sitä vaan on. Tietäisitpä mikä määrä pelkästään yhdestä koulusta tulee.

Mielestäni ei tule. Muista pitää huolta itsestösi, niin nuo tuntuu pienemmiltä. Vaikea varmasti jos kaiken kokee pakkopullana. Elämä on päivästä toiseen erilaisia valintoja jotka sitten määrittävät tulevaa. Poisitiivisuuskin on valinta mikä auttaa monessa tilanteessa.

Kyllä tulee. On lippua, lappua, lomaketta, kyselyä, hakemusta, infoiltaa. Ja Wilma.

Joka lapsella oma rumba.

Meillä oli nyt yläkouluvalinta ja lukiovalinta. Pelkkiin infoiltoihin meni varmaan 30 tuntia.

Nyt on sitten vielä täytetty lappuja molempiin.

Kannattaako niitä tunteja laskea varsinkaan jos metatyön on muutenkin ihan riittämiin. Ihan turhaan energian tuhlausta. Itse en ainakaan edes pystyisi kun en varsinkaan niistä tunneista pidä kirjaa kun puoliso tekee, osallistuu ja tekee päätöksiä.

Miksi lapsi ei itse tee päätöksiä lukiosta?

Laskin tälle yhdelle pöhkölle selkeän esimerkin. Jospa sitten tajuaisi.

Korkeakoulujen pääsyvaatimukset tulevat muuttumaan sinä aikana, kun lapsi on lukiossa. Tilanne ei siis ole nyt lapsenkokoinen. Tietenkin hän itse kävi infoissa myös ja paneutui asiaan.

En ole väsynyt projektipäällikkö. En ole koskaan halunnut ottaa Justiinan roolia itselleni. Ei oo mun juttu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsen koulutie kun alkaa niin kyllä sen tietää jo etukäteen että vanhemmalle on myös puuhaa ja velvotteita noiden vuosien aikana. Minulla on neljä lasta joista osa jo aikuisia eikä minulle koskaan vielä ole tullut mieleenkään että koulu kuormittaisi meitä millään tavalla. On ollut kaikenlaista happeningia mutta niihin on varauduttu henkisesti jo etukäteen. Kun lapset olivat kaikki kouluikäisiä vielä pari vuotta sitten niin putsasin kaiken ylimääräisen meidän kalentereista vuosiksi että aika riittää olennaiseen. 

Olen toki huomannut että vaikka niin ei pitäisi olla niin moni tekee lapsia vain se vauva-aika mielessä. Kukaan ei sitä myönnä mutta todellisuus kertoo muuta. Lähes kaikki lapsiin ja lapsiperheeseen liittyvä tulee "yllätyksenä" ja negatiivisena sellaisena. Sellainen valmistautuminen äitiyteen ei tunnu olevan monella hanskassa vaan homman lähdetään silmät ummessa vaikka muuta väitetään. Ei lapsiperheen luotsaaminen ole mikään vaikea homma, vaikeaa ja ikävää se alkaa olla siinä vaiheessa kun siihen ei haluta omistautua. Jos ette ole valmiita laittamaan seuraavaa 20vuotta omasta ajasta puokkiin lapsen/lasten kanssa niin älkää pliis tehkö lapsia.

Ei kukaan ole valittanut.

Et ole itse ajatellut opetella lukemaan?

Totesin että työmäärä on iso. Vastaukseksi kun väitettiin ettei työtä ole.

Työmäärä iso jos sillä saavuttaa esim alennuskupongin lähikauppaan. Työmäärä on tässä tapauksessa erittäin pieni. Taidat olla tyypillinen tapaus ketä laskee kaiken ja käyttää energiansa juurikin vaivan laskemiseen