Nainen – oletko sinäkin perheesi (väsynyt) projektipäällikkö?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhteiskunta asettaa vaatimuksia äideille koko ajan. Neuvolassa se alkaa ja kulkee sitten läpi kouluajan. Isät näkevät näistä vaatimuksista vain vilahduksen ja suuttuvat heti, jos heiltä vaaditaan jotain. Heidän pitää saada kiitoskirjelmä, jos kerran vievät lapsen neuvolaan - äidin varattua ensin ajan. Päiväkodissa on tyypillistä, että isälle lirkutellaan ja äidille lyödään kolmisivuinen tarvikelista ja mäkätetään kaikesta. Koulusta tulee äidille viesti, että teinillä ei ollutkaan oikeanlaista lippalakkia liikuntatunnilla - vaikka oikeasti teini sai migreenikohtauksen, eikä auringonpistosta ja tämä on varmistettu neurologilta, jonne äiti varasi ajan ja maksoi sen lapsen sairausvakuutuksesta, jonka huolehti jo ennen kuin koko lastakaan oli!

Ei ainakaan meillä neuvolassa kukaan vaatinut että minun olisi ajat varattava. Ei mies saanut sulkaa hattuunsa vaikka on käynyt siellä varmasti enemmän kuin minä. En tosin ole saanut minäkään sen paremmin siitä kuin isän osallistumisesta tasavertaisesti kaikissa asioissa. En tosin ole odottanutkaan. Monet sen sijaan odottavat sitä että heitä pidetään hyvinä äitinä hyvinä hoitajia jotka huolehtii kaikesta. Ei oikein ole mahdollisuus luovuttaa vastuuta muille koska silloin menettäisi jotakin itsestään eikä enää olisikaan se äitimyytin huolehtiva emo. Itse itselleen useimmat vaatimuksia asettaa.

Meillä neuvolassa kirjattiin joka kerta erikseen että "isä toi" ja isälle leperreltiin ja lässytettiin. Seuraavalla kerralla kun minä vein, paasattiin sen edellisen käynninkin asiat ja tivattiin, missä olin ollut (töissä, neuvola-ajat aina keskellä päivää, mies perhevapaalla), kun en tullutkaan neuvolaan.

Ei kyllä kummunnut mitenkään minusta tämä.

Sen sijaan tuo on erittäin tyypillistä, että nainen syyllistetään kaikesta. Aina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua ärsytti aikoinaan tavattomasti esimerkiksi vaateostokset. Jos lähdimme lauantaina koko perhe vaateostoksille, mies vain liukeni seurueesta ja meni ostamaan ja sovittelemaan itselleen vaatteita. Yleensä sai vielä hymyilevän myyjän palvelemaan itseään, kuskaamaan vaatteita sinne koppiin jne.

Minä pungersin kolmelle lapselle tarvikkeita, eikä puhettakaan, että olisin saanut itse edes katsoa itselleni mitään.

Kuopus oli kymmenen kun mies ekaa kertaa osti hänen kanssaan ulkohousut. Ja sitäkin varten piti ensin katsoa kauppa ja laatia selkeät ohjeet.

Miten olisi käynyt jos toiminta ohjeita ei olisi ladottu ja olisit vain todennut että x tarvii uudet housut käykää ostamassa ne nyt?

Ei olisi mies sitten mennyt sinne kauppaan ollenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua ärsytti aikoinaan tavattomasti esimerkiksi vaateostokset. Jos lähdimme lauantaina koko perhe vaateostoksille, mies vain liukeni seurueesta ja meni ostamaan ja sovittelemaan itselleen vaatteita. Yleensä sai vielä hymyilevän myyjän palvelemaan itseään, kuskaamaan vaatteita sinne koppiin jne.

Minä pungersin kolmelle lapselle tarvikkeita, eikä puhettakaan, että olisin saanut itse edes katsoa itselleni mitään.

Kuopus oli kymmenen kun mies ekaa kertaa osti hänen kanssaan ulkohousut. Ja sitäkin varten piti ensin katsoa kauppa ja laatia selkeät ohjeet.

Miten olisi käynyt jos toiminta ohjeita ei olisi ladottu ja olisit vain todennut että x tarvii uudet housut käykää ostamassa ne nyt?

Ei olisi mies sitten mennyt sinne kauppaan ollenkaan.

Mistä tälläistä miehiä löytyy? En tunne lähipiirissäni yhtäkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua ärsytti aikoinaan tavattomasti esimerkiksi vaateostokset. Jos lähdimme lauantaina koko perhe vaateostoksille, mies vain liukeni seurueesta ja meni ostamaan ja sovittelemaan itselleen vaatteita. Yleensä sai vielä hymyilevän myyjän palvelemaan itseään, kuskaamaan vaatteita sinne koppiin jne.

Minä pungersin kolmelle lapselle tarvikkeita, eikä puhettakaan, että olisin saanut itse edes katsoa itselleni mitään.

Kuopus oli kymmenen kun mies ekaa kertaa osti hänen kanssaan ulkohousut. Ja sitäkin varten piti ensin katsoa kauppa ja laatia selkeät ohjeet.

Miten olisi käynyt jos toiminta ohjeita ei olisi ladottu ja olisit vain todennut että x tarvii uudet housut käykää ostamassa ne nyt?

Ei olisi mies sitten mennyt sinne kauppaan ollenkaan.

Mistä tälläistä miehiä löytyy? En tunne lähipiirissäni yhtäkään.

Miten sinä muka tiedät lähipiirisi ostostottumukset noin tarkkaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhteiskunta asettaa vaatimuksia äideille koko ajan. Neuvolassa se alkaa ja kulkee sitten läpi kouluajan. Isät näkevät näistä vaatimuksista vain vilahduksen ja suuttuvat heti, jos heiltä vaaditaan jotain. Heidän pitää saada kiitoskirjelmä, jos kerran vievät lapsen neuvolaan - äidin varattua ensin ajan. Päiväkodissa on tyypillistä, että isälle lirkutellaan ja äidille lyödään kolmisivuinen tarvikelista ja mäkätetään kaikesta. Koulusta tulee äidille viesti, että teinillä ei ollutkaan oikeanlaista lippalakkia liikuntatunnilla - vaikka oikeasti teini sai migreenikohtauksen, eikä auringonpistosta ja tämä on varmistettu neurologilta, jonne äiti varasi ajan ja maksoi sen lapsen sairausvakuutuksesta, jonka huolehti jo ennen kuin koko lastakaan oli!

Ei ainakaan meillä neuvolassa kukaan vaatinut että minun olisi ajat varattava. Ei mies saanut sulkaa hattuunsa vaikka on käynyt siellä varmasti enemmän kuin minä. En tosin ole saanut minäkään sen paremmin siitä kuin isän osallistumisesta tasavertaisesti kaikissa asioissa. En tosin ole odottanutkaan. Monet sen sijaan odottavat sitä että heitä pidetään hyvinä äitinä hyvinä hoitajia jotka huolehtii kaikesta. Ei oikein ole mahdollisuus luovuttaa vastuuta muille koska silloin menettäisi jotakin itsestään eikä enää olisikaan se äitimyytin huolehtiva emo. Itse itselleen useimmat vaatimuksia asettaa.

Meillä neuvolassa kirjattiin joka kerta erikseen että "isä toi" ja isälle leperreltiin ja lässytettiin. Seuraavalla kerralla kun minä vein, paasattiin sen edellisen käynninkin asiat ja tivattiin, missä olin ollut (töissä, neuvola-ajat aina keskellä päivää, mies perhevapaalla), kun en tullutkaan neuvolaan.

Ei kyllä kummunnut mitenkään minusta tämä.

Sen sijaan tuo on erittäin tyypillistä, että nainen syyllistetään kaikesta. Aina.

Minä en nyt ihan näe tuossa mitään syyllistämistä. Kyllä meilläkin asioita kerrattiin sitä en osaa sanoa oliko sitä minun kanssani enemmän vai vähemmän kuin miehen. Ainakin minulta ja toki myös lapselta kysyttiin isästä kun hän ei ollut paikalla onko isä töissä yms.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua ärsytti aikoinaan tavattomasti esimerkiksi vaateostokset. Jos lähdimme lauantaina koko perhe vaateostoksille, mies vain liukeni seurueesta ja meni ostamaan ja sovittelemaan itselleen vaatteita. Yleensä sai vielä hymyilevän myyjän palvelemaan itseään, kuskaamaan vaatteita sinne koppiin jne.

Minä pungersin kolmelle lapselle tarvikkeita, eikä puhettakaan, että olisin saanut itse edes katsoa itselleni mitään.

Kuopus oli kymmenen kun mies ekaa kertaa osti hänen kanssaan ulkohousut. Ja sitäkin varten piti ensin katsoa kauppa ja laatia selkeät ohjeet.

Miten olisi käynyt jos toiminta ohjeita ei olisi ladottu ja olisit vain todennut että x tarvii uudet housut käykää ostamassa ne nyt?

Ei olisi mies sitten mennyt sinne kauppaan ollenkaan.

Mistä tälläistä miehiä löytyy? En tunne lähipiirissäni yhtäkään.

Miten sinä muka tiedät lähipiirisi ostostottumukset noin tarkkaan?

Vaatteista kyllä välillä keskustellaan esim. ystävien kesken.

Vierailija kirjoitti:

Mitenkäs äidin suoritusta projektipäällikkönä sitten arvioidaan? Oikeassa maailmassa nimittäin on mittareita, mutta supermammathan ovat aina täydellisiä ja uhriutuvia, eikä mitään koskaan tehdä huonosti.

Ihan typerää puhua äideistä projektipäällikköinä, oikeasti äitiys on aika paljon löysempää. Huonoja äitejä ei koskaan olekaan.

t. oikea naisprojektipäällikkö

Tämä kommentti on helppo allekirjoittaa. Perus perheenäiti ei pärjäisi projektipäällikkönä edes yhtä päivää, koska vaatimustaso hyvälle projektipäällikölle on niin kova.  On täysin eri asia suunnitella ja johtaa satojen tuhansien - miljoonaluokan projektia ja niiden kymmeniä-satoja ihmisiä kuin puuhastella muutaman hengen kotitaloudessa pikkuympyröissä mikrotason päätösten kanssa.

En todellakaan rekrytoinut yhtä äiti-ihmistä, joka perusteli projektinhallintaosaamistaan perhearjen onnistuneella pyörityksellä. Oli niin kuutamolla vaatimustasoeroista ja ammattimaisesta projektien johtamisesta. Kysymys oli vielä yksinkertainen: mitä projektipäällikkö mielestäsi johtaa projekteissa. Ei, oikea vastaus ei ole, että projari suunnittelee, tehtävöittää, aikatauluttaa ja vastuuttaa projektin ja katsoo perään, että nakit tulevat tehdyiksi. 

Vierailija kirjoitti:

Muutin reilu puoli vuotta sitten miesystäväni kanssa yhteen. Luettuani näitä keskusteluja vuosien ajan päätin, etten ala taloutemme projektipäälliköksi. Haluan lapsia 3-5 vuoden sisään, ja kannatan ehdottomasti tasapuolista vanhemmuutta. Kun passiivisuuden siemenen kylvää aikaisin, sitä ei ihan noin vain kitketäkään lapsen synnyttyä.

Tämä on ollut kivinen tie. Olen alusta asti toitottanut miehelle, että hänen tulee tehdä kotitöitä alusta asti loppuun itse. Kuitenkin ihan yksinkertaisissakin asioissa hän on koko ajan kysymässä minulta neuvoa. Pitää tulkata pesulappua (Google?), neuvoa mitä pyykkiä hänen tulisi pestä (no katso mitä siellä pyykkikorissa on eniten?) tai kertoa onko maito pilaantunutta (haista/maista?). Jos teemme yhdessä ruokaa, mies ei edes lue ohjetta vaan odottaa passiivisena, että minä kerron, mitä pitää tehdä. Jos olemme menossa juhliin tai kylään - jopa hänen ystäviensä luokse - niin minun tulee miettiä lahjat tai viemiset, muuten ne jäävät kokonaan hankkimatta. Olemme lähdössä parin viikon päästä lomamatkalle, ja sitä varten pitäisi tehdä vielä yhtä sun toista. Mies ei ole tehnyt elettäkään asian eteen, vaikka olen listannut tehtävät asiat erilliseen Google Doc -dokumenttiin.

Syytän miehen äitiä. Kotiäidin ainoan lapsen, vieläpä pojan, ei tarvinnut tehdä kodin eteen juuri mitään. Äiti puuttuu vieläkin melko paljon miehen elämään. Kun aloimme seurustella ja tapasin miehen vanhemmat, äiti oikein ääneen totesi, että nyt hän voi lakata huolehtimasta pojastaan, kun minä teen sen hänen puolestaan. Mitä jos mies olisi jossakin vaiheessa vaikka itse huolehtinut itsestään?

Tämä on harvinaisen totta. Tiedän itsekin miehiä, jotka ovat melko käsiä kotihommissa, koska äiti on palvellut  vielä kotoa muuttamisen jälkeenkin. On myös näitä isän prinsessoja, joille vanhemmat on aina ostanut kaiken mitä on osannut pyytää. Kummasti onkin rahat aina loppu, kun ei osaa ostamistaan yhtään rajoittaa.

Totta kai vanhemmat tukee ja auttaa, mutta ei pitäisi opettaa lasta avuttomaksi. Siitä olen hyvin kiitollinen omille vanhemmille, että meidät pakotettiin kotona osallistumaan siivoukseen ja ruoan laittoon. En ole mikään  kummoinen kokki ja varmasti oion jonkun mielestä pyykkäyksessä, mutta pystyn huolehtimaan itsestäni ja perheestäni. Ja tämän haluan opettaa myös lapsilleni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitenkäs äidin suoritusta projektipäällikkönä sitten arvioidaan? Oikeassa maailmassa nimittäin on mittareita, mutta supermammathan ovat aina täydellisiä ja uhriutuvia, eikä mitään koskaan tehdä huonosti.

Ihan typerää puhua äideistä projektipäällikköinä, oikeasti äitiys on aika paljon löysempää. Huonoja äitejä ei koskaan olekaan.

t. oikea naisprojektipäällikkö

Tämä kommentti on helppo allekirjoittaa. Perus perheenäiti ei pärjäisi projektipäällikkönä edes yhtä päivää, koska vaatimustaso hyvälle projektipäällikölle on niin kova.  On täysin eri asia suunnitella ja johtaa satojen tuhansien - miljoonaluokan projektia ja niiden kymmeniä-satoja ihmisiä kuin puuhastella muutaman hengen kotitaloudessa pikkuympyröissä mikrotason päätösten kanssa.

En todellakaan rekrytoinut yhtä äiti-ihmistä, joka perusteli projektinhallintaosaamistaan perhearjen onnistuneella pyörityksellä. Oli niin kuutamolla vaatimustasoeroista ja ammattimaisesta projektien johtamisesta. Kysymys oli vielä yksinkertainen: mitä projektipäällikkö mielestäsi johtaa projekteissa. Ei, oikea vastaus ei ole, että projari suunnittelee, tehtävöittää, aikatauluttaa ja vastuuttaa projektin ja katsoo perään, että nakit tulevat tehdyiksi. 

Se mikrotason työ on kyllä sitten oikeassa elämässä paljon tärkeämpää, koska siinä kasvatetaan ihmisiä.

t. projektipäällikkö ja äiti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua ärsytti aikoinaan tavattomasti esimerkiksi vaateostokset. Jos lähdimme lauantaina koko perhe vaateostoksille, mies vain liukeni seurueesta ja meni ostamaan ja sovittelemaan itselleen vaatteita. Yleensä sai vielä hymyilevän myyjän palvelemaan itseään, kuskaamaan vaatteita sinne koppiin jne.

Minä pungersin kolmelle lapselle tarvikkeita, eikä puhettakaan, että olisin saanut itse edes katsoa itselleni mitään.

Kuopus oli kymmenen kun mies ekaa kertaa osti hänen kanssaan ulkohousut. Ja sitäkin varten piti ensin katsoa kauppa ja laatia selkeät ohjeet.

Miten olisi käynyt jos toiminta ohjeita ei olisi ladottu ja olisit vain todennut että x tarvii uudet housut käykää ostamassa ne nyt?

Ei olisi mies sitten mennyt sinne kauppaan ollenkaan.

Mistä tälläistä miehiä löytyy? En tunne lähipiirissäni yhtäkään.

Miten sinä muka tiedät lähipiirisi ostostottumukset noin tarkkaan?

Vaatteista kyllä välillä keskustellaan esim. ystävien kesken.

Eli et tiedä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua ärsytti aikoinaan tavattomasti esimerkiksi vaateostokset. Jos lähdimme lauantaina koko perhe vaateostoksille, mies vain liukeni seurueesta ja meni ostamaan ja sovittelemaan itselleen vaatteita. Yleensä sai vielä hymyilevän myyjän palvelemaan itseään, kuskaamaan vaatteita sinne koppiin jne.

Minä pungersin kolmelle lapselle tarvikkeita, eikä puhettakaan, että olisin saanut itse edes katsoa itselleni mitään.

Kuopus oli kymmenen kun mies ekaa kertaa osti hänen kanssaan ulkohousut. Ja sitäkin varten piti ensin katsoa kauppa ja laatia selkeät ohjeet.

Miten olisi käynyt jos toiminta ohjeita ei olisi ladottu ja olisit vain todennut että x tarvii uudet housut käykää ostamassa ne nyt?

Ei olisi mies sitten mennyt sinne kauppaan ollenkaan.

Mistä tälläistä miehiä löytyy? En tunne lähipiirissäni yhtäkään.

Miten sinä muka tiedät lähipiirisi ostostottumukset noin tarkkaan?

Vaatteista kyllä välillä keskustellaan esim. ystävien kesken.

Eli et tiedä.

Ei kai sitä nyt kovin tarkasti tarvi ostotottumuksia tietääkään vaikka tietäisi sen että myös mies ostaa lapsille vaatteita. Joissakin perheissä mitä ilmeisemmin jopa enemmän kuin äiti/nainen.

Vierailija kirjoitti:

Yhteiskunta asettaa vaatimuksia äideille koko ajan. Neuvolassa se alkaa ja kulkee sitten läpi kouluajan. Isät näkevät näistä vaatimuksista vain vilahduksen ja suuttuvat heti, jos heiltä vaaditaan jotain. Heidän pitää saada kiitoskirjelmä, jos kerran vievät lapsen neuvolaan - äidin varattua ensin ajan. Päiväkodissa on tyypillistä, että isälle lirkutellaan ja äidille lyödään kolmisivuinen tarvikelista ja mäkätetään kaikesta. Koulusta tulee äidille viesti, että teinillä ei ollutkaan oikeanlaista lippalakkia liikuntatunnilla - vaikka oikeasti teini sai migreenikohtauksen, eikä auringonpistosta ja tämä on varmistettu neurologilta, jonne äiti varasi ajan ja maksoi sen lapsen sairausvakuutuksesta, jonka huolehti jo ennen kuin koko lastakaan oli!

Ja toisaalta yhteiskunta osoittaa samalla miehille koko ajan, että te olette vain apulaisia ette oikeita vanhempia. Niin neuvolassa, päiväkodissa kuin koulussa isälle puhutaan tyyliin "kerro vaimolle että". Ja lapsille ohjeet tulee muodossa kertokaa äidille sitä ja tätä.

Miehille ne paineet asetetaan sitten perheen elättämisessä. Mies on se, jota katsotaan merkitsevästi jos perheellä vanha auto, pieni asunto tai muuten vaan rahat tiukalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi äiti sitten varaaa neuvolat? Miksi pakkaa reissuihin ja päiväkotiin kamppeet? Vuorotellen noita asioita hoidellaan? Ei lapsi kuole jos jompikumpi unohtaa kynsisakset reissusta. Eikö niiden isien anneta osallistua ollenkaan mihinkään? Tuleeko vauvoista jotain äidin omia projekteja?

Imetys toki vie paljon aikaa aluksi mutta kyllähän ei imettäväkin vanhempi huomaa jos body alkaa kinnaamaan että uutta pitäisi hankkia? Tai vaipat ovat lopussa, ehkä pitäisi ostaa lisää tai laittaa kestovaippa pyykki pyörimään?

Meillä meni jossain vaiheessa iltoja näin:

Äiti: "Annatko vauvalle bodyn?"

Minä: "Tässä"

Äiti: "Ei sitä"

Minä: "No, tässä"

Äiti: "Ei sitäkään"

Minä: "Tämä?"

Äiti: "Se kelpaa"

Nykyään:

Äiti: "Annatko taaperolle bodyn?"

Minä: "Minkä näistä?"

Äiti: "Anna tuo vaaleanpunainen, pitkähihainen."

Minä: "Ok."

Toisaalta aika hauskaa, että osaan tehdä monia vaikeita asioita, mutta en osaa valita bodyä vauvalle. Varsinkin, kun kaikki valittavat bodyt on ostettu juuri kyseistä vauvaa varten ja ne ovat oikean kokoisia.

Tuo on minusta todella ärsyttävää. Toisella on selkeä idea miten asia tulee tehdä, mutta ei sitä toiselle kerro. Sitten kuitenkin jälkikäteen sanotaan, että sinun valintasi ei käy. Joko annat toisen päättää ja hyväksyt sen tai sitten voit kertoa jo suoraan mikä on ainoa sinulle kelpaava tapa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua ärsytti aikoinaan tavattomasti esimerkiksi vaateostokset. Jos lähdimme lauantaina koko perhe vaateostoksille, mies vain liukeni seurueesta ja meni ostamaan ja sovittelemaan itselleen vaatteita. Yleensä sai vielä hymyilevän myyjän palvelemaan itseään, kuskaamaan vaatteita sinne koppiin jne.

Minä pungersin kolmelle lapselle tarvikkeita, eikä puhettakaan, että olisin saanut itse edes katsoa itselleni mitään.

Kuopus oli kymmenen kun mies ekaa kertaa osti hänen kanssaan ulkohousut. Ja sitäkin varten piti ensin katsoa kauppa ja laatia selkeät ohjeet.

Miten olisi käynyt jos toiminta ohjeita ei olisi ladottu ja olisit vain todennut että x tarvii uudet housut käykää ostamassa ne nyt?

Ei olisi mies sitten mennyt sinne kauppaan ollenkaan.

Mistä tälläistä miehiä löytyy? En tunne lähipiirissäni yhtäkään.

Miten sinä muka tiedät lähipiirisi ostostottumukset noin tarkkaan?

Vaatteista kyllä välillä keskustellaan esim. ystävien kesken.

Eli et tiedä.

Ei kai sitä nyt kovin tarkasti tarvi ostotottumuksia tietääkään vaikka tietäisi sen että myös mies ostaa lapsille vaatteita. Joissakin perheissä mitä ilmeisemmin jopa enemmän kuin äiti/nainen.

Kyllä sinun täytyy tietää tarkasti jos kerran tulet sellaista väittämään.

Nythän tuostakin omasta kirjoituksestasi näkee, ettet sinä todellakaan tiedä edes, MITEN ne miehet ostaa niitä vaatteita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhteiskunta asettaa vaatimuksia äideille koko ajan. Neuvolassa se alkaa ja kulkee sitten läpi kouluajan. Isät näkevät näistä vaatimuksista vain vilahduksen ja suuttuvat heti, jos heiltä vaaditaan jotain. Heidän pitää saada kiitoskirjelmä, jos kerran vievät lapsen neuvolaan - äidin varattua ensin ajan. Päiväkodissa on tyypillistä, että isälle lirkutellaan ja äidille lyödään kolmisivuinen tarvikelista ja mäkätetään kaikesta. Koulusta tulee äidille viesti, että teinillä ei ollutkaan oikeanlaista lippalakkia liikuntatunnilla - vaikka oikeasti teini sai migreenikohtauksen, eikä auringonpistosta ja tämä on varmistettu neurologilta, jonne äiti varasi ajan ja maksoi sen lapsen sairausvakuutuksesta, jonka huolehti jo ennen kuin koko lastakaan oli!

Ja toisaalta yhteiskunta osoittaa samalla miehille koko ajan, että te olette vain apulaisia ette oikeita vanhempia. Niin neuvolassa, päiväkodissa kuin koulussa isälle puhutaan tyyliin "kerro vaimolle että". Ja lapsille ohjeet tulee muodossa kertokaa äidille sitä ja tätä.

Miehille ne paineet asetetaan sitten perheen elättämisessä. Mies on se, jota katsotaan merkitsevästi jos perheellä vanha auto, pieni asunto tai muuten vaan rahat tiukalla.

Ei osoita😂

Miestähän kohdellaan koko ajan kuin puolijumalaa jos hän edes kerran suvaitsee laskeutua sinne naisten maailmaan.

Myös naisten edellytetään käyvän töissä. Synnytyslaitokselta kotiutuessa alkaa paine ja kysely, milloin palaa töihin. Samalla kun pitää hoitaa vauva täydellisesti ja laihtua viimeistään kahdessa viikossa farkkuihin.

Mitenniin perheen arjen vastuu on jäänyt naisille? Millainen perhe se sellainen on, jossa ei ole molemmat vanhemmat jaa vastuuta?

Meillä on aina yhdessä jaettu kaikki.

Vierailija kirjoitti:

Mitenniin perheen arjen vastuu on jäänyt naisille? Millainen perhe se sellainen on, jossa ei ole molemmat vanhemmat jaa vastuuta?

Meillä on aina yhdessä jaettu kaikki.

Hienoa että miehen panos kelpaa sinulle, useinkaan ei näin ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mussa on vähän projektipäällikön vikaa, ei ole ehkä sattumaa sillä teen sitä palkkatyöksenikin. Mutta yritän olla kahmimatta kaikkea vastuuta kotona itselleni ja höllentämään pipoa. Se että lapsella ei ole oikeita varusteita mukana koska isä unohti katsoa lukujärjestystä, tai että lapsi vetää itkupotkuraivarit koska isä ei pakannut mitään syötävää mukaan, ei ole maailmanloppu ja aika todennäköisesti isä muistaa ensi kerralla.

Mitäs kun ei muistakaan? Lapsella on jatkuvasti puutteelliset varusteet, retkeltä puuttuu eväät ja lelupäivänä lelu.

Nyt kun ovat isän kanssa kesälomalla toinen soittelee minulle töihin säännöllisesti sekavia itkuisia puheluita, kun isä ei ole huolehtinut säännöllisestä syömisestä (reagoi vahvasti nälkään, olisi tosi tärkeää muistaa syödä).

On kuitenkin eri asia jos kerran jotain unohtuu ja siitä otetaan opiksi, tällainen jatkuva välinpitämättömyys on todella ärsyttävää ja minulle stressaavaa.

Lapsethan siitä tietysti eniten kärsivät, ettei vaan viitsitä huolehtia asioista kunnolla vaan mennään aina siitä missä aita on matalin.

No mitä sen lapsen hyödyttää sulle töihin nälkäänsä soitella? Vaatikoon ruokaa isältään. Kuulostatte kyllä tosi dysfunktionaaliselta perheeltä. Dissaatko miestäsi lasten kuullen?

Ei lapsi itse ymmärrä, että nyt on nälkä ja siksi niin huono olla. Ottaisi varmaan jotain syötävää itse jos tämän ymmärtäisi.

Puheluiden aiheet nyt voi olla mitä vain, heti alusta kuulee kyllä että nyt on lapsella nälkä.

Luulisi miehenkin jossain vaiheessa yhdistävän, että itkupotkuraivarit johtuu nälästä, ja reagoivan sen mukaan, on kuitenkin aika paljon lasten kanssa kotona ollut.

Jatkuvasti silti unohtaa ruoka-ajat ja sitten ihmettelee ja valittaa kiukuttelevia lapsia.

Mun niskaan tätä välinpitämättömyyttä on turha yrittää kaataa, kyllä tämä nyt on miehestä kiinni eikä minun käytöksestäni.

Muistuu vaan mieleen mitä meillä oli. Jos ruuan valmistuminen vähän venyi ja meni myöhäiseksi sehän oli aivan kamalaa törttöilyä kun minä olin sitä tekemässä. Mutta kun miehen kokkausvuorossa näin kävi niin ääh, ei sillä väliä, lapset voi ottaa vaikka leipää jos on nälissään. Näin siis miehen oman näkökulman mukaan ja myös erään sukulaisakan mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua ärsytti aikoinaan tavattomasti esimerkiksi vaateostokset. Jos lähdimme lauantaina koko perhe vaateostoksille, mies vain liukeni seurueesta ja meni ostamaan ja sovittelemaan itselleen vaatteita. Yleensä sai vielä hymyilevän myyjän palvelemaan itseään, kuskaamaan vaatteita sinne koppiin jne.

Minä pungersin kolmelle lapselle tarvikkeita, eikä puhettakaan, että olisin saanut itse edes katsoa itselleni mitään.

Kuopus oli kymmenen kun mies ekaa kertaa osti hänen kanssaan ulkohousut. Ja sitäkin varten piti ensin katsoa kauppa ja laatia selkeät ohjeet.

Miten olisi käynyt jos toiminta ohjeita ei olisi ladottu ja olisit vain todennut että x tarvii uudet housut käykää ostamassa ne nyt?

Ei olisi mies sitten mennyt sinne kauppaan ollenkaan.

Mistä tälläistä miehiä löytyy? En tunne lähipiirissäni yhtäkään.

Miten sinä muka tiedät lähipiirisi ostostottumukset noin tarkkaan?

Vaatteista kyllä välillä keskustellaan esim. ystävien kesken.

Eli et tiedä.

Ei kai sitä nyt kovin tarkasti tarvi ostotottumuksia tietääkään vaikka tietäisi sen että myös mies ostaa lapsille vaatteita. Joissakin perheissä mitä ilmeisemmin jopa enemmän kuin äiti/nainen.

Kyllä sinun täytyy tietää tarkasti jos kerran tulet sellaista väittämään.

Nythän tuostakin omasta kirjoituksestasi näkee, ettet sinä todellakaan tiedä edes, MITEN ne miehet ostaa niitä vaatteita.

Miksi minun pitäisi tietää miten joku ostaa vaatteita? Ihan tarkasti minun ei tarvitse tietää sitä oman miehenikään osalta. Se riittää että hän ostaa vaatteita tarvittaessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitenkäs äidin suoritusta projektipäällikkönä sitten arvioidaan? Oikeassa maailmassa nimittäin on mittareita, mutta supermammathan ovat aina täydellisiä ja uhriutuvia, eikä mitään koskaan tehdä huonosti.

Ihan typerää puhua äideistä projektipäällikköinä, oikeasti äitiys on aika paljon löysempää. Huonoja äitejä ei koskaan olekaan.

t. oikea naisprojektipäällikkö

Tämä kommentti on helppo allekirjoittaa. Perus perheenäiti ei pärjäisi projektipäällikkönä edes yhtä päivää, koska vaatimustaso hyvälle projektipäällikölle on niin kova.  On täysin eri asia suunnitella ja johtaa satojen tuhansien - miljoonaluokan projektia ja niiden kymmeniä-satoja ihmisiä kuin puuhastella muutaman hengen kotitaloudessa pikkuympyröissä mikrotason päätösten kanssa.

En todellakaan rekrytoinut yhtä äiti-ihmistä, joka perusteli projektinhallintaosaamistaan perhearjen onnistuneella pyörityksellä. Oli niin kuutamolla vaatimustasoeroista ja ammattimaisesta projektien johtamisesta. Kysymys oli vielä yksinkertainen: mitä projektipäällikkö mielestäsi johtaa projekteissa. Ei, oikea vastaus ei ole, että projari suunnittelee, tehtävöittää, aikatauluttaa ja vastuuttaa projektin ja katsoo perään, että nakit tulevat tehdyiksi. 

Se mikrotason työ on kyllä sitten oikeassa elämässä paljon tärkeämpää, koska siinä kasvatetaan ihmisiä.

t. projektipäällikkö ja äiti

Eli ainoastaan lasten hyvinvointi on tärkeää, niinkö? Työelämässä projektipäällikkö on vastuussa oman tiiminsä hyvinvoinnista ja parhaimmillaan auttavat myös heitä kasvamaan. 

Sinulle se oma lapsi on tietysti tärkeä, mutta voin kertoa näin työnantajan näkökulmasta, että se ei kuulu työnantajalle vähääkään, miten kasvatuksesi ja hoitosi lapsellesi järjestät, kunhan teet työsi miten kuuluukin.