Miksi jotkut vanhemmat ei anna lasten tulla yöllä viereensä?
On kauhea olo, kun olen pitänyt joskus unikoulua vanhimmalle lapselleni eli vienyt takaisin sänkyyn kun on herännyt keskellä yötä ja yrittänyt viereen nukkumaan ja huudattanut illalla ja yöllä, jotta nukahtaisi yksin omaan sänkyynsä. Koska siitä ei ollut apua, olen antanut lapsen tulla viereen ja lapsi on paljon onnellisempi! Kaksi nuorempaa lasta ovat saaneet tulla viereen aina. Heidän kanssaan ei ole ollut mitään nukkumisongelmia, vanhimmalla oli eniten kun varmaan traumatisoitui noista unikouluista. Itse muistan lapsuudesta, kuinka kamalaa oli kun vanhemmat eivät päästäneet viereen nukkumaan vaan veivät takaisin sänkyyn. En ikinä halua lasteni kokea tällaista, vaikka melkein ensimmäisen kanssa moiseen sorruinkin.
Kysynkin teiltä, jotka eivät anna lasten tulla viereenne, että miksi? Miksi on niin kamalaa, että oma rakas lapsi on vieressä ja tuntee näin olonsa turvalliseksi? Älkääkä vastatko, että kaikki nukkuvat paremmin kun on tilaa, koska en minäkään myönnä nukkuvani kovin hyvin jos kaksi lasta nukkuu meidän sängyssä. Mutta meillä meneekin lasten hyvinvointi omien unien edelle. On ihanaa herätä aamulla yhdessa ja nähdä leveä hymy lasten naamoilla.
Kommentit (17)
Olen kyllä ottanut lapsia viereen, kun niitä on yöllä pelottanut, mutta myös vienyt takaisin sänkyyn ja istunut vieressä, kunnes ovat nukahtaneet.
Niin tai näin, itse ei tule nukuttua kummassakaan vaihtoehdossa....
Eli siis aika paha olis lähtä sitä pois viemään =)
Kenenkään etu ei ole se että minä en nuku, olen meinaan sen verran äreä väsyneenä.
Ei se lasten " etu" saa aina mennä oman edun tielle. Jokainen tarvitsee leponsa, muuten on jo vaarallinen liikenteessäkin.
Ei se tee sinusta parempaa ihmistä että valvot lastesi takia.
niin eipä tartte öisin moista rumbaa sietää.
Jos lapsi tulee meidän sänkyyn, niin vien takaisin omaansa, sillä muuten meistä ei nuku kukaan.
Ja huomenna alkaa sitten se " mutta, kun mä sain eilenkin nukkua teidän sängyssä" . Ja kun on 2 lasta, niin jos ottaa toisen, niin sitten se toinenkin haluaa ja kierre on valmis.
Vierailija:
niin eipä tartte öisin moista rumbaa sietää.
Jos lapsi tulee meidän sänkyyn, niin vien takaisin omaansa, sillä muuten meistä ei nuku kukaan.Ja huomenna alkaa sitten se " mutta, kun mä sain eilenkin nukkua teidän sängyssä" . Ja kun on 2 lasta, niin jos ottaa toisen, niin sitten se toinenkin haluaa ja kierre on valmis.
Vierailija:
No kato kun on pienestä pitäen opettanut lapset nukkumaan omissa sängyissään
niin eipä tartte öisin moista rumbaa sietää.
Jos lapsi tulee meidän sänkyyn, niin vien takaisin omaansa, sillä muuten meistä ei nuku kukaan.Ja huomenna alkaa sitten se " mutta, kun mä sain eilenkin nukkua teidän sängyssä" . Ja kun on 2 lasta, niin jos ottaa toisen, niin sitten se toinenkin haluaa ja kierre on valmis.
Joskus ei edes herätä, kun kömpii väliin. Minusta on hyvä, että lapsi saa läheisyyttä tarvittaessa myös yöllä ja kun meitä se ei haittaa.
Meidänkin lapset on totutettu laitokselta asti omaan sänkyyn omaan huoneeseen, vaan niinpä kömpii 2-vuotias joka ikinen yö meidän sänkyyn. Aloitti tämän kun pääsi itse sängystä pois. Jokaöistä raivokohtaustakaan ei ole kauhean kiva kuunnella.
Mä en oo koskaan ymmärtänyt, miksi pitää vaeltaa sängystä toiseen keskellä yötä? Omat lapset nukkuu öisin. Aamulla saa tulla viereen köllimmään.
Entä jos ei nuku? Lapset on erilaisia. Toiset nukkuu paremmin ja toiset huonommin. Eiköhän suurin osa pienistä lapsista herää öisin. Meillä ainakin heräilee ilman sen suurempaa syytä.
Voi mennä pari tuntiakin, kun pulisee ja yrittää kontaktia, potkii tahallaan selkään ja pitää valveilla. Jos makaisi hiljaa paikoillaan ja nukahtaisi siihen, saisi kyllä tulla, vaikka vähän ahdasta onkin. Mutta hän on aina ollut sellainen, että ei nuku uusissa paikoissa sitten millään, joten myöskään välissä nukkuminen ei vaan onnistu meillä. Kaikki nukkuvat paremmin omissa sängyissään.
Osaa kyllä omassakin sängyssä nukkua heräämättä mutta joskus pyydän viereen. Joskus tulee joskus ei.
Ihan vauvana hän saattoi nukahtaa syliini / viereeni, mutta viimeistään 6kk:n iässä sekin loppui.
Lapsen paikka on omassa sängyssä. Näin pääsääntöisesti.
Jos näkee painajaisia, on jostain syystä erikoisen paha mieli tai muuta poikkeuksellista, voi hän tulla väliimme nukkumaan. Näin ei ole kuitenkaan vielä koskaan tapahtunut, mutta lapsi onkin vasta hiukan reilu 3v.
Tai edes köllimään mikrosekuntia pidempään...?
Meillä kaksi lasta. Kumpikin nukkunut perhepedissä ekan puolivuotta ja sen jälkeen siirtyneet omiin sänkyihin kun yhdessä nukkumisesta ei enää tullut mitään (heräsivät joka liikahdukseen). Sen jälkeen ei ole kumpainenkaan koskaan viereen halunnut, ei edes aamulla heräämisen jälkeen pötköttelemään. Kateudella olen lukenut kainalotuhisijoista ;)
Kaksi lasta ja kumpikin rynyää unissaan kokoajan. Muutenkin nukun todella kevyttä unta niin lapsi vieressä herään jatkuvasti. Kerran oli aika likellä silmä mustana, kantapää suoraan silmään.
en pysty nukkumaan edes mieheni kainalossa!
Kenellekään ei ole iloa äidistä, joka valvoo yön toisensa jälkeen.