Vaadinko liikaa 7-vuotiaalta tytöltäni?
Meille on muodostunut ongelmaksi siivoaminen ja nyt mietinkin vaadinko liikaa lapselta eli onko hän vielä liian pieni tekemään mitä vaadin. Olen vaatinut että leikit siivotaan kun ne lopetetaan tai viimeistään illalla ennen nukkumaan menoa. Kun huomaan että tyttö lopettaa leikkinsä pyydän aina häntä siivoamaan leikit mutta vastaus on aina että kohta tai illalla. Ja sitten kun illalla tuntia ennen iltatoimia huomautan siivoamisesta tyttö vääntää itkua että on liian väsynyt ja usein sitten myönnyn että saa siivota seuraavana päivänä. Tiedän että olen epäjohdonmukainen mutta kun itsekin väsyttää ja on kaksi pienempää lasta myös hoidettavana ja heidän sotkut siivottavana en enää illalla jaksa taistella asiasta. Ja seuraavana päivänä taas sama juttu eli ennen kuin on saanut leikkinsä siivottua onkin taas jo levittänyt uudet jne. Seurauksena se että huone on kuin pommin jäljiltä. Olen yrittänyt että sanon siivoamisesta tosiaan heti kun sotku ei ole vielä paha ja jopa niin että ei saa poistua huoneesta ennen kuin on siivonnut mutta tyttö ei vain siivoa vaan makoilee sängyllään tai aloittaa jonkin leikin heti kun poistun huoneesta alakertaan. Nyt aloin miettimään että onko hän sittenkin vielä liian pieni siivoamaan sotkunsa itse vai pitäisikö minun olla mukana auttamassa. Siinä vaan tuntuu käyvän sitten niin että minä siivoan ja tyttö vain katselee ja tosiaan haluaisin että tyttö pikkuhiljaa oppisi huolehtimaan omista jäljistään.
Kommentit (23)
liian pitkään ja tässä tulos eli olen passannut nuo piloille.
ap
sitä ennen on niin ja näin, hyvä jos kerran viikossa tiskataan opiskelijapiireissä. Mikä on tarkoitus se että on kuin armejassa, kaikki kamat paikoillaan, mitä lapsi ei ilmeisesti itse ole ostanut, ja ketä varten tämä siisteys on? eri asia kun on omat itse valitut kamat, ja niitä tarpeeksi vähän. Olisit iloinen että yleensä leikkii, aika raskasta olla esikoinen kun sisarukset noin pieniä. Perheessä on aina syntipukki, ja taatusti et enää vaadi tälläistä siivoamista 3nelta lapseltasi. Eli eikö sulla oikeesti ole muita huolia?
jos joudun käydä rauhoittelemassa tms. 4v. kanssa ollaan siivottu niin että minä olen huoneessa mukana ja sanon aina mitkä lelut vie minnekin ja poika sitten vie lelut itse paikoilleen. Hän siivoaa tällä tavalla ihan nätistä ja reippaasti.
Tyttö taasen vänkää vastaan että ei hän viitsi niitä ensin siivota vaan jotain muuta sillä seurauksella että minulta menee hermo ja olenkin nyt useamman kuukauden yrittänyt vaatia että siivoaa itse sotkunsa siinä järjestyksessä kuin tahtoo.
2v. kanssa sitten taasen ollaan siivottu yhdessä. Hän kun ei vielä osaa laittaa tavaroita oikeille paikoilleen mutta kun yhdessä siivotaan onnistuu kyllä.
Ongelma on siis saada tuo isoin siivoamaan joka viimeisen vuoden aikana on heittäytynyt tuollaiseksi että ei tekisi mitään vaikka yrittäisi olla apuna.
ap
missä piireissä liikut, mutta kyllä minun kotini on aina ollut siisti. En ole teininäkään pitänyt huonettani roskaläjänä.
Koti ei ole armeija, mutta huoneessa on kyettävä kulkemaan. En vaadi majan tms. purkamista yöksi, jos leikki jatkuu seuraavana päivänä. Mutta leikeistäkään ei tule mitään, jos lelut ovat sotkuisesti.
Lapsien on opittava velvollisuuksia.
Tyttö osaa jo aika hyvin kerätä leikin loppuessa lelut pois ennen seuraavan leikin alkua. Nukkumaan mennessä huone on siivottava, vaikka itkun kanssa.
Jos huone pääsee pommikuntoon, tsekkaan tilanteen painamalla mieleeni mitä lattialla on. Sen jälkeen pyydän tyttöä keräämään kamat yksi ryhmä kerrallaan, esim. barbiekamat, sitten korut, kynät jne. Asiaa auttaa, jos tavaroille on olemassa delkeät paikat huoneessa.
Pari kertaa on pitänyt hakea siivousmotivaatiota uhkaamalla jätesäkillä ja leluttomalla seuraavalla päivällä /roskiksella. Toistaiseksi säkin vilautus on auttanut.
Eli et vaadi liikaa, pienen " koirakoulun" jälkeen homma toimii teilläkin.
ja muistatko kiittää aina kun tekee jotain vapaaehtoisesti, tietääkö olevansa sulle tärkeä ja tarpeellinen? Kissa elää kiitoksella, negatiivisella huomiolla ja mollaamisella et mitään positiivista pitemmänpäälle saavuta.
sormi suussa vaikka teoriassa tietäisi miten toimia. Usean vuoden kotona olleena myönnän että ote on lipsunut mutta en tahtoisi lapsistani kasvavan pilalle passattuja velvollisuuksia karttavia teini-ikäisiäkään koska nyt ongelmat tosiaan on noin pieniä niin en tahtoisi että ne tulevaisuudessakaan olisi suurempia.
Ja tosiaan ei meillä koti ole todellakaan mikään huippu siisti eikä kuri kuin armeijassa mutta sen verran pitäisi olla siistiä että täällä pystyy liikkumaan ja lapset mahtuvat leikkimään. Siitä toki olen iloinen että leikkivät ja kivoja leikkejä saavatkin aikaan kunhan ne leikit sitten joskus myös korjattaisiin. Niin ja muuten itse olen kyllä pitänyt huolen lapsena siitä että huoneeni on siisti ja kotini myös sitten kun muutin pois kotoa. Enkä edes muista että se olisi ollut mitenkään hankalaa minulle. En vain nyt enää muistanut mitä 7v. lapselta voi edellyttää ja vaatia eli vaadinko liikaa kun haluan että siivoaa jälkensä.
Niin ja tyttö ei ole millään lailla mikään syntipukki ja pyrin kohtelemaan lapsia tasapuolisesti. Itseasiassa vanhimmalla saattaa jopa olla eniten etuuksia kun kerran on vanhin.
ap
Meillä ei kenekään travitse joka ilta raivata pois kaikkia päivän aikana käyettyjä tavaroita. Lehtiä jää pöydille, vaatteita tuolinkarmille, likaisia astioita tiskipöydälle, ja leluja lastenhuoneen lattioille. Minä saatan potkia kuopuksen (5 v.) lattialta leluja seinän viereen, ettei niihin yöllä kompastu, mutta muuten annan lasten pitää omat huoneensa sellaisena kuin haluaa.
Vähintään kerran viikossa lattia raivataan imuroinnin ja luuttuamisen tieltä, mutta silloinkin olen kuopusen mukana sitä tekemässä. Hänen puolestaan, viikkosiivouksella ei olisi niin väliä... Esikoinen on toista maata ja pitää luonnostaan tavaransa paikoillaan ja lattian puhtaana, mistä häntä toki kehun. Mutta en todellakaan ala pilaamaan meidän iltoja sillä, että vaatisin huithapeli-kuopukselta jotain sellaista mikä säntilliselle esikoiselle on helppoa mutta hänelle lähes ylivoimaista. Muutenkin olen todennut, että jos minä olen ainoa jota sotku häiritsee, niin minun se sitten on siivottavakin (ja nyt puhun siis epäjärjestyksestä, likaisuus on eri asia ja se hoituu yhteisellä viikkosiivouksella).
Olen siis s tä mieltä, että voi olla että vaadit liikaa teidän 7-vuotiaalta jos se kerran on noin vaikeaa. Sotkun sietäminen ja siivoamiseen ryhtyminen on myös luonnekysymyksiä, ei pelkkää kasvatusasiaa.
Vierailija:
sitä ennen on niin ja näin, hyvä jos kerran viikossa tiskataan opiskelijapiireissä. Mikä on tarkoitus se että on kuin armejassa, kaikki kamat paikoillaan, mitä lapsi ei ilmeisesti itse ole ostanut, ja ketä varten tämä siisteys on? eri asia kun on omat itse valitut kamat, ja niitä tarpeeksi vähän. Olisit iloinen että yleensä leikkii, aika raskasta olla esikoinen kun sisarukset noin pieniä. Perheessä on aina syntipukki, ja taatusti et enää vaadi tälläistä siivoamista 3nelta lapseltasi. Eli eikö sulla oikeesti ole muita huolia?
Myös siitä, että entiset lelut korjataan pois ennen kun levitetään uusia, pidetään kiinni.
Jopa 1½-vuotias osaa korjata itse legonsa ja autonsa laatikoihin kun pyydän.
Kyllä koulunsa aloittava tai jo aloittanut on kykenevä tuohon, lisäksi voi huoneensa imuroida.
Kotitöitä jakoon muutenkin sitä mukaa kun lapsi kasvaa, astianpesukoneen tyhjennys, pöydän kattaminen, roskien vienti yms. askareita.
Nyt otat lapsesi keskustelutuokioon kahden kesken ja selvitätte tämän asian juurta jaksain.
4-vuotias osaa jo korjata lelunsa leikin jälkeen, joskus voi auttaa.
Nelijän ikäinen voi täyttää pyykkikonetta siis teette sen yhdessä.
Myöskään kaverittomuudella ja leluttomuudella uhkaaminen ei auta kun leikki sitten veljien kanssa ihan tyytyväisenä vaikka viikon putkeen ulkona ilman niitä leluja ja kavereita. Nyt uhkasin eilen että ei sitten mennä tänään uimaan jos ei siivoa ja ei auttanut sekään vaan siivoamatta on edelleen ja tyttö huoneessaan miettimässä viitsiikö siivota vai ei. Nuorempien puolesta vain on kurjaa näitä kivoja tekemisiä evät kun on sitten automaattisesti myös heiltä pois eli kukaan ei päässyt uimaan. 4v. pyytää ja anoo siskoa siivoamaan ja lupaa auttaa vaan ei tehoa sekään. Nyt sanoi että jos ei tänään homma hoidu niin ei pääse huomenna mummolle yökylään kun on sinne jo viikon hinkunut niin tyttö vaan totesi että ei haittaa. Eli ei tunnu tehoavan mikään.
Tytöllä tiettyjä ongelmia kyllä motivoitumisen suhteen muutenkin ja pelkoa koulun käynnin sujumisesta juuri motivaation puutteen takia eli en tiedä johtuuko tämä siivousongelma sitten tästä samasta asiasta. Ja kyllä tyttö saa huomiota ja positiivista palautetta ihan saman verran kuin pojatkin jopa joskus enemmän kun on ainut tyttö. Eli meillä on niitä tyttöjen juttuja joihin pojat eivät pääse osallistumaan.
No pääasia on nyt että ei ole liikaa vaadittu tuo huoneen siivoaminen joten jatkan samaan malliin ja yritän saada jotenkin homman toimimaan. meinasi vain jo usko omiin ajatuksiin asiasta mennä kun on taas tuo niin vaikeeta ollut pari päivää.
ap
Ilmeisesti joka kodissa pitäisi olla tämä 1,5 ja 4 vuotias, että kotona olisi siistiä. Lukekaas joskus Kiltteydestä kipeät kirja.
Juuri samat: ihan kohta, en mä jaksa, miks sä autat xxx:ää mutta et mua koskaan jne.
Minäkin haluan, että jonkinlainen järjestys säilyy, ja pienemmän huoneen siivoan usein itse illalla.
En ole tehnyt ehdotonta siivouspakkoa jokaiseksi illaksi omaan huoneeseen. Ennen imurointia ja lattianpesua on " siivouspakko" .
Yritän saada muuten itse siivoamaan pienillä palkkioilla (esim 20c-50c), kiristänyt myös noilla kaverivierailuilla yms.
Mutta luulen, että tuo on ihan tavallista, ja pientä pelivaraa voisi oman huoneen osalla olla. Hyvä jos joskus saa siivoamaan, ja mielellään iloisesti ja hyvää jälkeä tehden.
Oletko muuten hankkinut omia siivousväleineitä lapsille? omat pölyhuiskut ja pikku rätit pökyjen pyyhkimistä varten saavat meillä lapset aina siivousvimman valtaan :o)
jos haluaa että ne pestään eikä kukaan jätä ruokaa lojumaan ympäri asuntoa :-) Mutta nämä on minusta niitä puhtaus-asioita, joista pidän kiinni eikä epäjärjestysasioita, joiden suhteen ihmiset eroavat paljonkin toisistaan. Kyllä minäkin monta vuotta päivittelin kun miehen harrastuslehdet " unohtuvat" viikkokausiksi yööydälle, mutta olen oppinut sietämään sitä. Eihän ne ole mun tiellä. Samalla tavalla kestän kuopuksen huoneen sotkun. Tiedän kokemuksesta, että vaikka pakottaisin hänet siivoamaan sen monta kertaa päivässä, se on silti suurimman osan ajasta kaaoksen vallassa. Miksi siis hakkaisin päätäni seinään jonkin niin pienen asian takia kuin latiialla lojuvien lelujen?
Esikoinen meillä on jo nyt vastuussa tiskikoneen tyhjennyksestä ja roskien viennistä sekä oman huoneen imuroinnista ja siivouspäivänä kuopus luuttuaa lattiat ja pyyhkii pölyt pöydiltä, joten luulen että 15 vuoden kuluttua harmittelen sitä, kun lapset on muuttaneet pois kotoa ja joudun taas siivoamaan yksin :-)
15
Vaan tosiaan sen verran haluan että siivoaa että välillä pääsisin imuroimaan lattiat ja viemään vaatteet vaatekaappiin ja lakanat vaihtamaan kun nuo on aika hankala tehdä jos lattia on lelujen vallassa.
Esikoinen ei ole koskaan halunnut auttaa vapaaehtoisesti missään kotitöissä toisin kuin kuopus jolla on omat pölyhuiskut, leikki-imuri, harja ja rikkalapio ja joka on aina auttamassa pyykkien ja astioiden laitossa. Hänestä joskus naurankin että tulee hyvä koti-isi jollekin uranaiselle jos sama innostus kotitöihin jatkuu. Keskimmäinen ei ole kovin innoissaan auttamisesta mutta tekee kun pyydetään. Että taitaa olla esikoisen kohdalla tosiaan niin että ei vain pidä siisteyttä kovin tärkeänä mutta siitäkin huolimatta minusta hänenkin olisi hyvä oppia että on velvollisuuksia jotka tulee suorittaa vaikka ei huvittaisi.
ap joka lähtee kohta katsomaan onko tytöllä mieli muuttunut siivoamisen suhteen.
Minä joudun edelleen (47-vuotiaana) taistelemaan itseni kanssa, että saan kotini pidettyä edes jossakin järjestyksessä. Mieheltäni se taas onnistuu aivan itsestään ja tästä asiasta riitelimmekin lähes koko yhdessä elämisen ajan, mutta ei se tilannetta muuttanut.
Lapsuuden kodissani meitä lapsia ei koskaan pakotettu siivoamaan huoneitamme, ja nykyään siskoni on tosi tarkka järjestyksen ihminen ja minä taas aivan päinvastainen. Teilläkin varmaan lapset erilaisia tämän(kin) asian suhteen.
Omia lapsiani en myöskään ole pakottanut siivoamaan, mutta nyt kun kaksi asuu jo omissa kodeissaan, pitävät he kotinsa ihan siistinä. Nuorin, kohta 9-vuotias, yllättää joskus äidin siivoamalla huoneensa, eteisen tai keittiön aivan oma-aloitteisesti.
Haluan vielä lisätä sen, että likaista meillä ei ole koskaan ja teini-iässä lapset veivät aina likavaatteensa pyykkikoriin eivätkä jättäneet pizzalaatikoita ympäri kotia.
Relaa vähän ap ja anna tyttäresi olla sellainen kuin on. Siivotkaa yhdessä tai siivoa sinä, jos sotku sinua häiritsee. Ei tyttäresi elämä siihen kaadu, ettei joudu pakosta kotona siivoamaan.
Jos eivät pidä, eivät saa viikkorahaa. Viikkorahan ansaitsemiseen kuuluu myös se, että roskat viedään ulos kerran viikossa (siis kumpainenkin), molemmat myös hoitaa omien huoneidensa imuroinnit itse. Aikaa siihen menee n. vartti viikossa (siis imurointiin), heille kyllä jää aikaa olla lapsiakin. Sen, haluavatko he säilyttää tavaransa siisteissä riveissä hyllyssä vai jollain muulla tavalla, he päättävät ihan itse. Kunhan lattialla ei loju tavaraa.
Omassa lapsuudenkodissani multa ei koskaan vaadittu edes omien jälkieni siivoamista, ja kun muutin omilleni olikin iso yllätys, ettei koti pysy itsestään siistinä... En tee samaa virhettä omieni kanssa.
Ihmeen suosiolla nuo siivoavat, kai siksi että tietävät ettei viikkorahaa heru jos ei siivota. 3½v ei vielä viikkorahaa saa, mutta jos esim. legot tai puujunarata levitetään vaan ei siivota pyynnöistä huolimatta, se lähtee jäähylle.
1½v siivoaa ihan leikin varjolla, kerää omia palikoitaan ja autojaan koppaan, ja vie esim. lattialle jääneitä roskia roskikseen ja taputtaa sen jälkeen tyytyväisenä itselleen. Hän myös pyyhkii pölyjä kun saa rätin käsiinsä, ja leikkii imuroivansa jos imuri on jätetty hänen ulottuvilleen. Siis matkii vanhempiaan.
T: se, jonka 3½v ja 1½v siivoaa omia lelujaan (en muista mikä nro)
Vierailija:
Ilmeisesti joka kodissa pitäisi olla tämä 1,5 ja 4 vuotias, että kotona olisi siistiä. Lukekaas joskus Kiltteydestä kipeät kirja.
sanon että vie barbit barbilaatikkoon jne. ja sitten korut korulaatikkoon niin tyttö jänkkää vastaan että ei hän halua ensin siivota barbeja ja sitten koruja ja kun sanon että siivoa sitten toisin päin niin sekään ei käy ja jos yritän auttaa ei tee tyttö yhtään mitään vaan katsoo päältä kun siivoaa. Aika usein jos tyttö on poissa kotoa siivonkin hänenkin sotkunsa mutta tosiaan tätä tekemistä on aika paljon muutenkin että ihan aina en minäkään jaksa. Ja toisaalta nuoremmat lapset eivät ole tyhmiä vaan jos siivoan isoimmat leikit eivät hekään suostu siivoamaan omiaan.
Sinänsä minua ei häiritse että lasten huoneet ovat lelujen peitossa vaan kun sinne huoneeseen on joskus päästävä myös käymään juuri imuroinnin yms. merkeissä niin se on aika hankalaa jos on leluja kamalat määrät levällään. lisäksi kun tyttö ei enää mahdu huoneeseensa leikkimään levittäytyy hän johonkin toiseen huoneeseen jonka jälkeen pikku hiljaa koko asunto on leluja täynnä.
Lisäksi tyttö on huono siivoamaan muitakaan jälkiään eli sanomisista huolimatta ne likaiset vaatteet hukkuvat lelujen sekaan eikä päädy pyykkikoriin ja kun on ottanut itselleen välipalaa saattaa nekin löytyä huoneesta lelujen seasta homehtuneena kun on jäänyt syömättä. Niin ja lupaa ei ole ruokaa viedä huoneeseen vaan silti kun silmä välttää sitäkin joskus tapahtuu.
Jos lähtee miettimään vain sitä että ihmisille ei ole yhtä helppoa siivota niin silloin varmaan vaadin tytöltä liikaa mutta se mitä mietin oli että onko tyttö liian nuori jotta häneltä voisi yleensä vielä vaatia siisteyttä.
ap
Jos ei jaksa siivota, otetaan leluja sitä myöten pois kun jaksaa. Lapset 4v ja 6v. Ja ne on siivottava silloin kun minä sanon tai menee jokin etuus (illan lastenohjelmat, seuraavan namipäivän karkit tms)