Lue keskustelun säännöt.
Eikö lapsettomuuden tuska hellitä edes 50-60-vuotiaanakaan?
24.08.2007 |
Ihmettelen kun muutamat pariskunnat, joiden tiedän olevan tahattomasti lapsettomia eivät oikein siedä toisten lapsia vielä 50+ iässäkään.
Johtuuko se siitä että asia on kipeä hautaan asti, vai eikö vain olla opittu suhtautumaan toistenkaan lasten olemassaoloon kun omia ei ole?
Tuntemillani vanhemmilla pariskunnilla on usein koira tai kaksi, jotka sitten ovat niitä " lapsia" . Heistä puhutaan kuin lapsista ja pidetään varmaan tosiaan yhtä hyvin kuin lapsia pidettäisiin. Usein niillä lemmikkilapsilla on ihmisten nimetkin. Ei mitkään Moppe ja Turre.
Näkemyksiä asiasta?
Kommentit (11)
Ja monilla lapsellisillakin on koiria, jotka ovat perheenjäseniä, joita muut eivät siedä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensin nuorempina ja sitten kun samanikäiset ystävät tulevat isovanhemmiksi. Lapsettomuuden myötä kun menee myös mahdollisuus olla isovanhempi.
täti! Höösää tosi paljon ja lähettelee lahjoja. Ei pidä yleistää.
Tässä yksi selitys. Mistä kaikkien lapsettomien motiiveja tietää?
Meidän talossa asuu 6-kymppinen reipas, lapseton täti, joka on jonkinlaisena varamummona maahanmuuttajaperheelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
katoaa, mutta jotkut pystyvät kuitenkin nauttimaan toisten lapsista.
On jäänyt mieleen, kun eräissä juhlissa eräs ulkomainen keski-ikäinen pariskunta leikitti juhlissa olevia lapsia (myös minun) ja lapset olivat aivan riemuissaan ja ihastuivat tähän pariskuntaan. Kysyin jossain vaiheessa tältä parilta, että minkäikäiset lapset heillä on. Hetken näin surun häivähtävän miehen silmissä, kun hän vastasi, etteivät he koskaan saaneet lapsia. En keksinyt heti mitään sanottavaa ja mies sanoin itse: Että ei se mitään, et voinut tietää, ja jatkoi leikkimistä. Oli sanoinkuvaamattoman sivistynyt ja sympaattinen pariskunta muutenkin. Lämmöllä muistan näitä kerran tapaamiani ihmisiä.
Itsellenikin se oli vaikeaa, siis ihan pienten alle 3-vuotiaiden kanssa, kunnes olen oman kanssa opetellut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi minen lapsellisen on vaikea tajuta, etten nauti heidän lastensa paijaamisesta vaikka itsellänikin on. No, mun lapset on mun ja he eivät ole likaisia, eivät ainakaan kauan aikaa kerrallaan.
Hänellä toki on ollut kissoja ja koiriakin, joita on rakastanut kovasti.
Uskon, että joissakin lapsettomissa tietynlainen " nihkeys" on epävarmuutta, ei tiedä miten lasten kanssa ollaan.
Enkä usko, että tuska hellittää koskaan, ystävien lapset ja lastenlapset käyvät kylässä. Muilla on lapsenlapsia helittävänä, itse lapseton ei saa kokea sitäkään.
Vanhainkodissa muilla on lapsia jotka käyvät, itsellä ei ketään (no joo, vähän karrikoitua, eihän kaikki joudu sinne, eikä jotkut lapsetkaan käy katsomassa....).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kumpikin on yli 50 vuotiaita.
Toinen on oikea vaatefriikki ja muutenkin aika muotiguru. Elämä muodostuu kampaajista ja vaatteiden oikeista sävyistä. Hän oli aivan järkyttynyt kun kuuli, että suurperheen äitinä minulla ei ole aikaa käydä shoppailemassa, eikä rahaa ostaa merkkituotteita ja tuhlata 100 euroa kuukaudessa kampaajalle.
Toinen on katkera kitisijä. Nakkelee joka mutkassa aina lapsellisista työkavereistaan tyyliin: " Taas sai itse tehdä kaiken kun ollaan muka niin väsyneitä lasten takia. Juuh ja lapsi muka sairaana. Olisi minustakin mukava saada palkallista lomaa sellaisilla tekosyillä" . Itse asiassa tää nainen on hemmetin laiska, mutta ei näe sitä itse kun aika menee haukkuessa äitejä.
En ole vielä nähnyt asiallisesti käyttäytyvää lapsetonta keski-ikäistä naista.
Suhtautuminen lapsiin on joko nihkeää, kylmää tai käyttäydytään niinkuin niitä ei olisi olemassakaan. Ehkä asia on sitten kipeä piste.