Miksi mummosi on täällä hoidettavana, eikä kotona luonanne?

Hän tuntee olonsa hylätyksi ja avottomaksi. Varmasti onnistuisi kotiin jääminen ja hoitaminen! Täällä mummo nyt sitten makaa ja itkee. Missä kiitos kaikesta siitä huolenpidosta, mitä hän aikanaan sinulle osoitti?

että tämä mummo on ikinä hoitanut ketään?

ikäistensä parissa. Ei jaksa meidän meuhkaamista...

että laitoshoito on se paras vaihtoehto, siellä mummolla on ikäistänsä seuraa ja sosiaalista meininkiä.

Asumme kolmiossa (4henkeä), mummollani on skitsofrenia ja olen toisen lapsemme omaishoitaja SEN takia hän ei asu meillä.

Välitän hänestä paljon, ja paljon minun ansiotani meille on 10v aikana kehittynyt suhde, koska käyn useasti hänen luonaan. Kotiini en häntä valitettavasti voi kuitenkaan ottaa.

kyllä musta olis kamalaa jos mun lapset/lapsenlapset suorittais mulla alapesut ym.. ja oma mummuni on niin hirveä lehmä et toivon että kuolee eikä jää kenenkään riesaksi.. sori vaan.

Siksi eivät ole täällä hoidettavana.

lastensa eli minun vanhempieni luona?

Siellä se meidän mummo makaa ja itkee vaikka sinun työsi on hoitaa ja pitää huolta hänestä!

Ja mitä sinä teet? Istut työkoneella ja surffailet av.llä!!

Nyt menet sen mummon luo ja kysyt haluaako hän jotain, sitten otat häntä kädestä ja muistelette yhdessä vaikka hänen nuoruusvuosiaan ja kuuntelet millaisia hänen lapsensa oli alle kouluikäisinä ja millaista hänen töissään oli jne.

Lopuksi laulatte jonkun mukavan laulun ja peittelet hänet vuoteeseen ja toivotat hyvät unet. Mars mars

lapset laitoksiin suoraan synnäriltä, et ehditään hoitaa vanhukset, etenkin dementoituneet vuodepotilaat, kotona..

Hih hii!

Luulin, että hän on hyvässä hoidossa vanhainkodissa. En tiennyt, että hoitajat siellä lorvivatkin netissä eivätkä kierrä vanhusten luona. Mummo ei nuku koko yötä ja kaipaa silloin juttuseuraa. Vanhusten unihan on katkonaista, kuten tiedät. Taidan ensi kerralla jutella esimiesten kanssa ja kertoa siitä, mitä hoitajat öisin tekevät ja eivät tee.

teille hoitoon...

Toivottavasti eivät hoitopäivät veny mummolla yli 10-tuntisiksi, ettei tule traumoja...

kyllä se kotihoito vaan olisi parasta näille mummoille!

Se on ihan arvovalinta, miten mummonsa hoitaa.

mars siitä myymään asuntonne ja muutatte yksiöön koko puoli sukua!

On sitä ennenkin niin pärjätty, miksi ei sitten nyt?

hiljattain eikä toden näköisesti enää tule asumaan kotona. Ikävöin Mummia ja puhuimme puhelimessa viimeksi tänään. Toivon että olet kiltti pidät hyvää huolta Mummista. Minä pidän omassa työssäni huolta muiden mummeista, tällaista tämä elämä vaan on.

Omia ei enää ole. Minusta on törkeää, että teillä siellä mummot itkee yksin ja ikävöi ja sinä et muuta keksi kuin syyttää omaisia! :-(

Joo mut yöt ei kyl oo seurustelua varten. Mä oon vakiyökkö enkä todellakaan ala seurustelee yöaikaan. Toki voin muutaman sanan vaihtaa mut pyrin siihen et kaikki rauhottuis nukkumaan ettei päivä menis nukkuessa... Ja tuosta kuivituksesta...tiesittekö et vanhus saa 3 vaippaa/vrk eli 8 tunnin välein voi vaipan vaihtaa ettei vaipat lopu kesken. Toki jos huomaavaiset omaiset ostavat itse lisää vaippoja, niin voidaan myös öisin kuivitella märät mummot. Mutta tosiasia on et liian usein vanhus joutuu nukkuu märissään koska vaippoja vain ei ole tarpeeksi. Niin väärin kuin se onkin!! Yöhoitajan kuuluu turvata vanhuksille turvalinen yöuni ja valvoa ettei mitään satu. Se ei tarkota et koko yön pitäis kävellä huoneesta toiseen ja vahtia. Joten kyllä sitä aikaa jää myös netissä pyörimiseen. Riippuen tietysti millainen paikka on kyseessä...

Käyn kaupassa, imuroin, kun käyn kylässä, ostan lääkkeet ja jaan valmiiksi dosettiin. Eilen olin lasteni kanssa mummolassa ja tytöt leipovat siellä mummille maustekakun ja pipareita.



Mielestäni mummikin pikkuhiljaa kuuluisi johonkin palvelutaloon. Sellaiseen kivaan, kodinomaiseen pieneen yksikköön.Itse vaan ei suostu keskustelemaankaan asiasta.

Se viihtyy paljon paremmin kotonaan.

Mummon omat lapset käyvät kyllä päivittäin mummon luona.



Ja voin kertoa sinulle jo nyt, että kun omat alkoholistivanhempani jonain päivänä (ehkä piankin) päätyvät teille, niin EN TODELLAKAAN AIO millään tavalla osallistua heidän hoitoonsa. Ehkä käyn kerran vuodessa katsomassa jos sopivasti sattuu matkan varrelle. Vanhemmistani on ollut minulle pelkkää harmia ja he ovat yrittäneet pilata elämäni kaikin mahdollisin keinoin, joten en todellakaan tunne minkäänlaista velvollisuutta hoitaa heitä. Ehkä nyt on sinun vuorosi kärsiä heidän vuokseen, minä kun olen kärsinyt nyt jo melkein 40 vuotta.

Minä olen ehdottanut omalle mummolleni että tulisi meille, vaikka pariksi päiväksi tai viikoksi, mutta hän ei halua tulla. Ei sano suoraan, mutta ei taida jaksaa meidän kolmesta lapsesta lähtevää meteliä. Itse ottaisin hänet meille mielelläni vaikka puolet kuukaudesta kun olen kotiäitinä.