Lue keskustelun säännöt.
Kyllä lapsi tarvitsee sisaruksia! Älkää hankkiko lasta mikäli ette halua kuin yhden!
18.07.2007 |
Olen lastentarhanopettaja ja kolmen lapsen äiti, koulutukseltani kasvatustieteiden maisteri. Haluaisin herättää täällä av:lla keskustelua sisarusten merkityksestä lapselle. Mielestäni on väärin lasta kohtaan, jos vanhemmat tieten tahtoen jättävät hänet ainoaksi lapseksi. Sisarussuhde on ainutlaatuinen, koko eliniän kestävä suhde, ehkä elämämme pisin sellainen! Lapselle sisaruksista on paljon iloa ja seuraa, monilapsisten perheiden lapset myös oppivat ainoakaisia paremmin sosiaalisia taitoja, jakamista ja toisten huomioon ottamista. Olen työssäni ikävä kyllä joutunut toteamaan, että se vanha klisee hemmotelluista ainoista lapsista pitää valitettavan usein paikkansa. Ainoat lapset ovat myös helpommin narsisteja ja huomiokipeitä ja heillä on useammin vaikeuksia solmia kontakteja muihin lapsiin.
Toki ymmärrän, että aina niitä lapsia ei vaan tule kuin yksi, vanhempien toiveista huolimatta. Tällehän ei tietenkään voi mitään. Kritisoinkin lähinnä niitä vanhempia, jotka tietoisesti päättävät jättää lapsilukunsa vain yhteen tai hankkivat sen ainokaisensa niin vanhana, etteivät enää tämän jälkeen voi biologisista syistä saada enempää lapsia.
Mitä ajatuksia teillä on asiaan liittyen? Asiallista keskustelua toivoisin!
t. Äiti, KM, Lto
Kommentit (51)
OLETKO OIKEEN KYSYNYT KAIKILTA? ONKO KAIKKI KERTONEET SULLE NE KIPEIMMÄTKIN TARINANSA, MIKSI JUURI HEIDÄN LAPSI EI SAA SISARUSTA? Menisit terveydenhuoltoalalle töihin, niin näkisit paljonko siellä ihmiset kokee keskenmenoja ja todetaan kohdun repeämisiä yms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On hiukan eri asia kasvattaa kahdeksaa kuin kolmea lasta. Nykyään vanhemmilla on paljon enemmän aikaa lapsilleen kuin ennen maatiloilla, eikä lapsia vain opeteta väkivallalla kunnioittamaan vanhempiaan. Eivätkä lapset joudu luopumaan mistään sisarustensa vuoksi. Juuri kuuntelin mieheni tätiä (appiukko tulee yhdeksänlapsisesta perheestä), kuinka lapsena aina joutui antamaan omastaan että sopu säilyisi, koska kaikkea oli niin vähän. Ei ihme jos siinä katkeroituu.
Vierailija:
MISTÄ VITUSTA SÄ AP TIEDÄT KUKA TIETOISESTI HANKKII VAIN YHDEN LAPSEN JA KENELLE EI VAIN OLE SUOTU ENEMPÄÄ LAPSIA?!?!?!?
Mitäs tässä kappaleessa sanotaan (lainattu ap:n avauksesta):
" Toki ymmärrän, että aina niitä lapsia ei vaan tule kuin yksi, vanhempien toiveista huolimatta. Tällehän ei tietenkään voi mitään. Kritisoinkin lähinnä niitä vanhempia, jotka tietoisesti päättävät jättää lapsilukunsa vain yhteen tai hankkivat sen ainokaisensa niin vanhana, etteivät enää tämän jälkeen voi biologisista syistä saada enempää lapsia."
minulla on sisaruksia. Emme me nyt aina niin hyvissä väleissä ole, mutta silti veri on vettä sakeampaa ja kun joku apua tarvitsee, toiset tulevat tueksi.
Mitä ihmeen järkeä on täällä soimata ja haukkua jotain marginaaliryhmää?
Vierailija:
Mitäs tässä kappaleessa sanotaan (lainattu ap:n avauksesta):
Kritisoinkin lähinnä niitä vanhempia, jotka tietoisesti päättävät jättää lapsilukunsa vain yhteen tai hankkivat sen ainokaisensa niin vanhana, etteivät enää tämän jälkeen voi biologisista syistä saada enempää lapsia."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksi tai usemapia lapsia, se on perheen sisäinen asia. Mikä hyvä kenellekin.
Ainoana lapsena olemisessa on myös " etunsa" ...tai no paremminkin sanottuna hyvätkin puolensa.
T. Ainut lapsi, itsellä 3 lasta
olen saanut hoitaa 10v. skitsofreenikko-veljen sotkuisia asioita kunnes hän vähän aikaa sitten tappoi itsensä ja särki vanhempiemme sydämet.
Se ei ollut hänen syynsä että hän sairastui, mutta meidän elämämme käy kyllä esimerkistä, että ei ne sisarukset aina pelkästään tulevaisuuden siunaukseksi ole lapsille: jakamassa taakkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on kavereina kolme sisarusta (samaa sukupuolta kaikki, ei sioja ikäeroja). Vanhemmat ovat aivan mahtavia tyyppejä, eikä ketään lapsista ole suosittu tmv. Siitä huolimatta yksi sisaruksista jätetään aina pois ja kaksi puuhailevat keskenään, sitä yhtä ei pyydetä juhliin mukaan yms. On joskus keskusteltukin (erikseen kaikkien kolmen kanssa), ja ainoa syy on se että ovat niin eri luonteisia, ei siis mitään mielisairautta, kiusaamista tmv. takana. Tämä yksinäinen kyllä tuntee olonsa ulkopuoliseksi ja asiasta kärsii kun omat sisarukset eivät ota mukaan, siis juuri ne ihmiset joiden pitäisi olla todella läheisiä. On joskus sanonutkin että olisi mukavampaa olla ainoa lapsi kuin se ylimääräinen sisarusten juokossa.
Kukaan sisaruksistani ei ole minulle erityisen tärkeä. Välit ihan ok, ei siis riitoja tms. Olemme vain niin hitosti paljon erilaisia keskenämme. Minä ja isosiskoni viihdymme hyvin " yksinäisinä" . Kaksi nuorimmaista ovat taas läheisiä toisilleen. Joten näkökulmakysymys tämäkin.
Miehelläni muuten sama tilanne. Yksi sisko. Eivät ole läheisiä, mutta välit ihan ok.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, onko oma lehmäsi ojassa, oletko itse se lehmä siellä ojassa?