Ex estää tapaamiset
Mieheni ex on alkanut työntää kapuloita rattaisiin tapaamisasiassa. Mieheni lapsi asuu kaukana, mikä on jo käytännön syistä harventanut käyntikertoja. Aiemmin lapsi oli isällään parin viikon välein, nyt enää kerran kahdessa tai kolmessa kuukaudessa.
Lapsi tulee aina mielellään meille ja viihtyy meillä. Minulla on häneen äitipuolena erittäin hyvä suhde. Uskon, että hän luottaa minuun ja pitää minusta. Samoin minun edellisestä suhteesta oleva lapseni pitää " isosisaruksestaan" ja heillä on hauskaa yhdessä.
Ex haukkuu miestäni ja minua kaikin mahdollisin tavoin. Hän väittää, ettei mieheni välitä lapsestaan ja puhuu näin myös lapsen kuullen. Mies pitää yhteyttä soittelemalla lapsen omaan kännykkään. Hän yrittää sopia tapaamisista exän kanssa, mutta todella harvoin tälle käy ehdotettu tapaamisajankohta. Jos jostain syystä exän ilmoittama aika ei sovi meille, hän vääristää asian ja väittää ettemme välitä lapsesta.
Minä olen yhtälailla saanut haukut exältä, etten välitä lapsesta, vaikka rakastan häntä kuin omaani. Joka asiasta tulee valitusta ja kaikki asiat kääntyvät päälaelleen. Eniten harmittaa se, että ex ei säästele sanojaan lapsen kuullen vaan haukkuu miestäni ja huutaa puhelimeen vaikka lapsi olisi vieressä. Pelottaa ajatuskin miten hän manipuloi lasta ja väittää, ettei isä välitä hänestä. Ainut asia mikä exää kiinnostaa on raha. Hän vaatii mieheltäni elatustukiin korotusta, muttei häntä kiinnosta yhtään, näkeekö lapsi isäänsä ollenkaan.
Ex asuu itse uusperheessä ja hän katsoo, että tämä riittää myös mieheni lapselle eikä hän tarvitse muuta perhettä. Varmasti lapsen isäpuoli on todella hyvä isä, mutta mikään ei kuitenkaan voi korvata oikeaa isää. Viimeksi exä sanoi, että lapsen perhe on täällä ja miehelläni on oma perheensä täällä. Toisin sanoen hänen mielestään lapsen ei tarvitse pitää yhteyttä omaan isäänsä eikä tarvitse tätä.
Mieheni kärsii tilanteesta valtavasti ja on surullinen. Tuntuu kuin exä pallottelisi häntä ja keksisi aina uusia syitä sille miksi lapsi ei voi tulla meille. Hän vääristelee totuutta ja puhuu kaikille sukulaisille sekä ystävilleen, ettei lapsen isä halua tavata lastaan. Itse olen myös todella kiukkuinen tilanteesta ja eniten minua huolettaa se, miten lapsi tähän kaikkeen reagoi. Hän on tietysti äidilleen lojaali, mutta miten pian äitinsä on saanut myrkytettyä lapsen ajatusmaailman? Lapsi vain etääntyy isästään ja alkaa uskoa ettei tämä välitä, kun äiti ei enää päästä tätä isälleen. Exä haluaa leikkiä itsekästä leikkiään, että tämä nykyinen perhe on ydinperhe ja unohtaa, että lapsen isä on muualla. Hänen keskimmäinen lapsensa on tehty toiselle miehelle, mutta hän ei halua pitää yhteyttä lapseen. Nykyisessä uusperheessään exällä on lapsi vielä nykyisen miehensä kanssa. Ehkä exää ketuttaa ajatus, että hänellä on lapsi kolmen eri miehen kanssa ja haluaa kieltää totuuden.
Mitä tällaisessa tilanteessa voisi tehdä? Miten voisin tukea miestäni oikealla tavalla?
Kommentit (8)
kiitos vastauksestasi. Olipa surullinen tarina. Mieheni on mielestäni myös ollut hieman liian alistuva, vaikka on kyllä sanonut vastaankin. Loppujen lopuksi keinot ovat vähissä, jos lähivanhempi ei suostu antamaan lasta etävanhemmalle. Toki oikeusteitse voidaan lähteä oikeuksia penäämään, mutta...
Tätä pompottelua on jatkunut koko lapsen elinajan. Mieheni ex lähti itse suhteesta, joten en usko, että ero itsessään otti koville. Joskus ex on kyllä haikaillut mieheni perään, mutta viimeistään minun tullessa kuvioihin hänen oli luovutettava. Aivan alussa mieheni ei nähnyt lasta juuri ollenkaan ja exä teki kaikkensa, ettei suhde isään olisi säilynyt. Mies kyllä piti puolensa aika hanakasti.
Uskon, että lapsesta huolehditaan päällisin puolin oikein hyvin, varsinkin nyt kun exän uusi puoliso on tullut kuvioihin. Nyt minunkaan ostamani vaatteet eivät kelpaa, kun eivät ole tarpeeksi kalliita. Eniten huolettaa lapsen henkinen hyvinvointi. Lapsi on kuitenkin herkässä iässä, teini-iän kynnyksellä. Takana on turvaton lapsuus epävakaan äidin kanssa, toistakymmentä muuttoa paikasta toiseen, miehet ovat vaihtuneet tiuhaan jne.. Lapselle ainut pysyvä paikka on ollut isänsä luona, missä kaikki on ennallaan. Paitsi että minä olen mukana kuvioissa, mutta en usko sen olleen negatiivinen muutos. Lapsi saa viettää isänsä kanssa kahdenkeskistä aikaa meillä ollessaan.
Ehkä olisi hyvä ottaa yhteyttä jonnekin ja pyytää ihan juridista neuvoa. Toivottavasti kaikki kääntyy vielä hyväksi ja saamme lapsen luoksemme useimmin ja exä lopettaa lapsellisen kiukuttelunsa...
Esim. joka kuun kolmas viikonloppu perjantai-illasta sunnuntai-iltaan, joka toinen joulu ja uusivuosi ja kaksi kesälomaviikkoa kahdessa eri kuussa, tmv, mikä sopii teidän kuvioihinne..?
Tai ehkä tällainen paperi jo jossain " virallisesti" onkin, mutta on jäänyt kaiken säädön jalkoihin? Jos sellainen on, nyt saattaisi olla hyvä aika kaivaa se naftaliinista, jos ei ole, kannattaisi ehkä ehdottaa lapsen kotikunnan lastenvalvojalle sellaisen kirjoittamista - tähän vaatimukseen miehelläsi tapaajavanhempana on täysi oikeus ja todennäköisesti häntä tullaan asiassa kuuntelemaan kun hän ilmoittaa näkemyksenään etteivät tapaamiset nykyään enää onnistu.
Tällöin mitään sumplimisia ei ainakaan periaatteessa olisi vaan sekä lapsi että kukin koti tietäisivät koska pitää olla ja missä. Tämä selkiyttäisi kaikkien osapuolten ajatuksia ja väittäisin, että myös exä kokisi sen pidemmän päälle rauhoittavana (näin sanon omasta kokemuksesta). Tämä tosin vaatii sitten myös teidän perheeltä sitä, että *ainakin* sopimuksessa määritellyistä ajoista pitää pitää ehdoitta ja sumplimisitta kiinni ja tämä rajoittaa teidän perheen menoja yhtälailla kuin exänkin..
Helpompihan se olisi jos voisi sopia joustavasti, mutta kun se nähtävästi ei onnistu niin jonkinlaista jäntevöittämistä olisi ilmeisesti tarpeen tapahtua... Tsemppiä!
minulle ei selvinnyt minkä ikäisestä lapsesta on kyse mutta yhtenä ideana, tuon kirjallisen sopimuksen lisäksi se että tapaamiset voivat alkaa jä päättyä myös niin että lapsi noudetaan suoraan päiväkodista ja palautetaan päiväkotiin. jolloin toinen vanhemmista ei pysty aiheuttamaan yhtä paljon hankaluuksia vaihtoihin ja lapsen maailmassa on vähemmän riitoja.
hyvin tärkeää on tällaisessa tilanteessa on tarkasti määritelty kirjallinen sopimus.
kukaan ei tietenkään halua lähteä riitelemään lisää mutta joskus sekin on pakko, estetystä tapaamisesta voi langettaa estäjälle (lähivanhempi) sakon...ja uskon että muutamat sakot maksettuaan herää siihen ettei ole yksinvaltias joka pystyisi tapaamisia estämään.
välillä on pakko riidellä omista oikeuksistaan, ja jos sen tekee oikein se usein koituu myös lapsen parhaaksi!
ja löysin sen iän, ja lisään siis että tämä päiväkotiin ehdottamani järjestely on mahdollista toteuttaa myös koulussa....
Lapsi asuu 3,5 tunnin bussimatkan päässä meistä ja hän kulkee matkan siis aina linja-autolla ja me haemme hänet asemalta lähimmästä kaupungista, joka sekin on 70km:n päässä.
Tuosta sakkoasiasta en tiennytkään, se oli uutta mulle. Hyvä tietää, että on joku laillinen toimenpide, jos tulee lisää hankaluuksia!
Kirjoitit juuri kuten olisin itsekin voinut kirjoittaa, meillä on täysin samanlainen tilanne! Kirjoituksestasi on aikaa jo, millainen tilanne on nyt?
Itse tulin kuvioihin noin vuosi eron jälkeen ja tilanne on ollut lähes samanlainen koko sen ajan eli ex vaikeuttaa lasten tapaamisia suuresti. Meillä myös miehen lapset asuvat kaukana, toisessa maassa ja tapaamiset totetutuvat vain loma-aikoina ja silloinkin on vaikeuksia siitä sopia vaikka sopimus sanoo toista. MIehen ex tekee itsestään marttyyrin jolla on niin "vakavia sairauksia" ettei pysty töihin (varakas uusi mies elättää koko poppoon). Ja siitähän tulee kiistaa kun hän on köyhä yh joka joutui muuttamaan toiseen maahan kun mies jätti ( todellisuudessa hän löysi netin kautta tän miehen ja oli rakastunut jo ennen kuin oli tavannut..). Mutta miehenihän se on syypää kaikkeen, myös hänen ulkomaille muuttoonsa...Lapset alkavat olla teini-iän kynnyksellä, saas nähdä milloin ilmoittavat etteivät halua enää nähdä isäänsä.
Meidän uusien puolisoiden on tärkeää tukea miestä kaikissa käytännön järjestelyissä jotta nuo harvat tapaamiset onnistuvat. Esim meillä miehen kesäloma on aina pyhitetty lapsille eli meillä ei tämän vajaan 10 aikana ole ollut kertaakaan yhteistä kesälomaa keskenään vaan aina on siinä mukana ne lapset..Lisäksi kerran olen joutunut ottamaan itse palkatonta lomaa johtuen siitä että lapset ovat täälllä. Se on tietysti tarkoittanut että mies on tehnyt yltöitä sitä ennen ja ollaan kerätty rahaa jotta pärjätään kun lapset ovat täällä monta viikkoa. Miehen tukeminen kaikissa käytännön järjestelyissä mitä tapaamisten onnistumiseksi tehdään on tosi tärkeää. Ja se ettei lasten kuullen ainakaan mollata sitä ex-puolisoa vaikka aihetta olisikin. Mieluummin yrittää löytää aina niitä positiivisia puolia vaikka ei todellakaan ole helppoa. Lapsilla on jo olemassaan tietty mielikuva ja asenne mitä ex-vaimo myrkyttää lasten mieltä ja loppujen lopuksi se asenne voi kääntyä itse sitä ex-vaimoa vastaan tulevaisuudessa eli kun lapset aikuistuvat ja ymmärtävät asiat paremmin, saattaa heissä herätä katkeruus äitinään kohtaan kun huomaavat miten on toiminut. Eli yrittää elää normaalia elämää silloin kun lapset ovat käymässä, omalla esimerkillä näyttää että tilanne on ihan ok vaikka onkin erottu, ei ole syytä mollata ketään ja tehdä kivoja asioita yhdessä. Tiedän monta kokemusta aikuisista ihimistä kuinka ovat aikuisena ymmärtäneet asioiden todellisen laidan ja se ilkeä vanhempi on kyllä saanut ne katkeruudet osakseen.
Hei, Kysykääpä ainakin neuvoa juristilta. Pyrkikää saamaan kirjallinen tapaamissopimus: jos ex ei noudata sitä, hänelle voidaan tosiaan määrätä uhkasakkoja.
Hei,
Meillä vähän samantapainen, vuosia jatkunut tilanne johti aika ikävään tilanteeseen lapsen kannalta. Miehen ex ei ikinä päässyt yli erosta eikä tosiaan ole osannut elää aikuisen elämää antaen lasten muodostaa oma mielipide isästään. Ex haukkui lasten isää lapsille ja teki mm. sellaista, että kun isä oli sopinut tapaamisajan, niin exän koti olikin tyhjänä kun isä meni hakemaan lapsia.
Lasten isä on kiltti mies ja halusi aina välttää konflikteja. Niinpä hän yritti vain välttää kanssakäymistä lasten äidin kanssa ja sopi tapaamisia itsenäisesti lasten kanssa. Ja yritti vältellä tilanteita, joissa joutuisi tapaamaan lasten äidin, kun tiesi että joku kohtaus olisi tulossa. Eikä tietenkään soittanut sosiaaliviranomaisille tms. ja kertonut, millainen tilanne on.
Itse tulin kuvioihin vasta yli kymmenen vuotta eron jälkeen, kun lapset olivat jo teini-ikäisiä. Totesin saman tien, että tilanne on vuosien varrella ajautunut koko ajan huonompaan suuntaan. Isä näki lapsiaan ehkä kerran kuussa kovan työn jälkeen. Ei myöskään tullut kuuloonkaan, että isä olisi voinut olla mukana lastensa juhlapäivissä, kuten syntymäpäivillä tai koulujen joulu- tai kevätjuhlissa. Äiti olisi nostanut metakan. Äiti myös puhui isästä lapsille aina erittäin kielteiseen sävyyn, ja hänen sanomisiaan isä joutui sitten lasten kanssa selvittelemään lasten tullessa isän luo käymään.
Äiti ei kuitenkaan pystynyt kasvattamaan lapsia siten kuin lapset pitäisi kasvattaa. Isän maksamista (huomattavasti minimivaatimusta suuremmista) elatusmaksuista huolimatta lasten kotona oli milloin sähköt poikki, milloin lasten kännykät suljettuina, milloin kirjastosta oli tullut satojen eurojen lasku palauttamattomista kirjoista. Lapset olivat aina nälkäisiä tullessaan meille ja kulkivat risoissa vaatteissa ja kengissä. Käytöstavat olivat ihan hukassa, koulunkäynti ei kulkenut kummallakaan, ja nuoremmalla oli todettu masennus jo 10-vuotiaana.
Kiltin isän ja mielivaltaisen äidin tarina päätyi lopulta nuoremman lapsen huostaanottoon ja sijoittamiseen koulukotiin. Vanhempi lapsi muutti jokin aika sitten pois äitinsä luona, on keskeyttänyt kolmen vuoden sisällä kaksi koulua ja sai vähän aikaa sitten masennusdiagnoosin pikkusisaruksensa tapaan.
Jos vain suinkin kykenette ja jaksatte, niin suosittelen teitä lämpimästi pitämään huolta oikeudestanne vastata lapsen kasvatuksesta jo nyt, kun pompottamista on kestänyt vain vähän aikaa! Tilanne ei ainakaan alistumalla parane. Jos miehesi on yhtään samantapainen kuin minun, eli " katsellaan nyt ja luovitaan päivästä toiseen" , niin saatatte joutua vuosien päästä samaan tilanteeseen kuin meillä ollaan. Nyt mies joutuu myöntämään, ettei ole ollut sellainen isä lapsilleen kuin lapset olisivat tarvinneet. Kenen syy? Minusta tietysti exän, mutta olisi miehenkin pitänyt jo aikoja sitten ottaa oikeutensa isänä ja vaatia tapaamisoikeutta. Jos ei muuten, niin lastensuojelun ja oikeuslaitoksen kautta.