Hermojen hallinta -pino huonosti syövien lasten vanhemmille!

oletko koittanut tehdä lämpimän ruoan niin että kaikki aineet ovat erikseen? Ja että lapsi saa lautaselleen perunat tai riisin yhteen kasaan ja lihanpalat toiseen kasaan ja kastikkeen kolmanteen ja parsakaalinpalaset neljänteen? Joskus se auttaa. Joidenkin näiden lasten mielessä ruoka jotenkin saatuu kun aineet koskettavat toisiaan. Toisille taas on ylivoimaista syödä jotain mistä he eivät tiedä mitä se oikeastaan on. Silloin voisi auttaa myös lapsen ottaminen mukaan ruoan laittoon.



Voi vaikuttaa taiteilulta ja pelleilyltä, mutta jos lapsi on joutumassa sairalaan niin sitä jo vanhempi vähän suotuu pelleilemäänkin, vai mitä?

varrella ruvenneet tekemään juuri noin, eli enää en laita kastikkeita tai laatikko" mössö" ruokia hänelle, koska ei kerta kaikkiaan suostu niitä syömään. Pitkään yritimme mutta koska tuntuu että jotakin täytyy saada uppoamaan niin olen sitten siirtynyt tähän että ruoka on selkeää ja " erillistä" . Silloin menee muutama perunan pala/lihapala/kalapala mutta ei kyllä koskaan paljoa kerralla. Muutamia haarukallisia vain.



16, oliko sinulla sitten kokemusta siitä, että näiden valikoivien lasten kasvu hidastuu? Jos oli, niin miten asiaa tutkittiin? Mietityttää nuo tutkimukset, mitä on edessä?



ap

, siis psykiatrian ja neuronpsykiatrian puolella. Jos jollain on kasvu hidastunut, se on tutkittu eri tahoilla, joskus ihan normaali terveyskeskuksissa, joskus sisätaudeissa. Minä en siis tunne sitä puolta, vain tämän missä niitä lapsia yritetään kaikesta huolimatta saada syömään. Pääsääntönä on tietysti, että kaikki somaattiset tekijät pitäisi sulkea pois: allergiat, imeytymishäiriöt ja vastaavat. Mutta kyllä sitten monesti puhutaan myös psykiatrian puolen ongelmista, perhesuhteista, anoreksian tyyppisistä asioista jne. aika varhaisessa vaiheessa.



Usein on kuitenkin niin, että alustavien tutkimusten jälkeen jäädään odottelemaan ja toivotaan parasta, ainakin kun mikään ei viittaa suoraan mihinkään fyysiseen ongelmaan. Vanhemmille annetaan tukea ja neuvoja sekä oikean ruokavalion että oikean suhtautumisen ja ruokailutilanteiden kannalta. Lasta ja kehitystä seurataan ja aika usein se siitä vähän kerrallaan paraneekin.

jo ehtinyt tehdä lapselle haittaa, kun olen väsyksissä ruvennut viime aikoina motkottamaan lapselle syömättömyydestä? Olen vain niin väsynyt ja huolestunut, kun mikään ei uppoa. Välillä tekisi mieli lyödä hanskat tiskiin, mutta sitten taas yrittää jaksaa ja keksiä keinoja.



En kuitenkaan oikein usko, että meidän kohdallamme on kyse mistään psyykkisestä ongelmasta, koska lapsi on iloinen ja virkeä.



ap

vaikka asiallisesta keskustelusta on lapsenkin kohdalla yleensä enemmän hyötyä kuin haukkumisesta ja motkotuksesta. Niistä tulee se " huono tunnetila" syömisen yhteyteen joka voi aiheuttaa ongelmia sittenkin kun mahdollinen fyysinen ongelma olisi saatu jo korjattua. Mutta tärkeintä on kuitenkin se, ettei jäädä tuleen makaamaan eikä voivottalemaan sitä mitä on tehty tai ehkä joskus voitu tehdä väärin, vaan yritetään jotenkin päästä eteenpäin. Te olette jo apua saamassa! Ja sekin, että lapsi on iloinen ja tyytyväinen, kertoo myös siitä, ettei tuo syömistilannekaan ole vielä hirveän paha: nälkiintynyt lapsi kun ei ole enää iloinen eikä pirteäkään, vaan pikemminkin väsynyt ja kiukkuinen tai masentuneen oloinen.

tällä hetkellä ikää on 1v1kk ja tyttö syö pääasiassa raejuustoa, makaronia ja kurkkua:( Tarjoan JOKA päivä kaikkea mahdollista, terveellistä ja ei-niin-terveellistä ruokaa. Puurolautasen kun näkeekin, menee suu tiukasti suppuun. Edelleen silti joka aamu sitä tarjoan, koska isävelikin syö.

MITÄÄn ei saa sotkea keskenään. Jos makaronin seassa on jotakin muuta, vaikka lihapullan paloja, ei kelpaa.

ja siis annokset (heh, tosi annoksia juu) ovat luokkaa 10 makaronia, pari lusikallista raejuustoa. Sitten neiti alkaa kiukuta, lautaset lentelee ja haluaa pois.



Tälläistä tää on ollut jo pidemmän aikaa. Muista hyvin hetken, kun tyttö lopetti syömisen- ei mennyt alas ei purkkiruoka, ei omatekemä- ei mikään. Se oli pääsiäinen.



Tyttö on aina ollut pieniruokainen, pienikokoinen ja nirso- rinnasta vieroitti itse itsensä, ei vaan enää ottanut 7kk jälkeen, vaikka mitä yritin.



On edelleen pieni, 8,5kg/72cm ja siis 13kk vanha...silti niin suloinen, ihana ja aurinkoinen, tosin usein myös hyvinkin omapäinen.



Ymmärrän ap:n huolia, vaikka meillä tätä sirkusta onkin jatkunut vain 6kk...

olet asiallinen ja auttavainen. Tästä on oikeasti hyötyä itselleni.

Vieläkö voisit tähän vastata eli syöttäminen? Kaikkihan tietävät tietysti, että tämän ikäisten pitäisi syödä itse. Meillä on tilanne se, että ruokaa uppoaa vähän enemmän silloin kun lasta syötetään kuin jos hän syö vain itse. Olemme siis tehneet niin, että aluksi hän syö itse, ottaa korkeintaan muutaman palasen ruokaa ja sitten jo näyttää ettei enää mene enempää. Vaivihkaa saamme kuitenkin syötettyä hänelle muutaman lusikallisen lisää, mikä on minun mielestäni plussaa, mutta jos emme syöttäisi niin ruokailu olisi sitten siinä. Tämä on väsyttävää puuhaa, tämä syöttäminen mutta kun sillä tavoin ruokaa saa menemäänn hieman enemmän, niin sen olen tehnyt.



Teenkö karhunpalveluksen lapselle vai onko ok syöttäminen sinun mielestäsi, 16?



ap

toiset sanovat, että älä suostu syöttämään koska siitä tulee tapa josta on taas vaikea päästä eroon ja siitä seuraa uusia ongelmia.



Minä ja jotkut muut taas sanomme että jos ruoan vähyys on nyt ongelma niin ratkaistaan se nyt sillä keinolla millä pystytään ja mietitään sitä tulevaisuutta ja sen ongelmia sitten kun ne tulevat vastaan ja tiedetään mitä ne oikeasti ovat. Onhan siinä se riski että tästä tulee ongelmia mutta voihan käydä niinkin, että ei tule. Olen syöttänyt omaakin lastani vielä tuon ikäisenä eräänlaisena erikoishellittelynä, ja ihan hyvin hän silti on oppinut syömään (ja osasi jo silloin), ja siitä syöttämisen tavastakin on päästy aika sujuvasti eroon. Voit mielestäni ihan hyvin syöttää välillä, kunhan et suostu syöttämään aina.



JA ÄLÄ MISSÄÄN TAPAUKSESSA SYÖTÄ PAKOTTAMALLA, vaan vain silloin jos se tosiaan onnistuu vaivihkaa tuottamatta pahaa mieltä tai kenties tosiaan jonain hellittelynä jolloin siitä tulisi hyväkin mieli.

oikein paljon vastauksista. Nyt ei enää ihan niin paljon hermostuta kuin silloin kun ketjun aloitin. Vaikka tietysti ne sairaalatutkimukset ovat mielessä. Pitää vielä miettiä sekin, miten ne selittää lapselle.



Lisää kokemuksia ja ajatuksia saa tietysti vielä laittaa!

ap

Toinen 4v ja toinen 2v ja ruokakulut ei lasten takia ole häävit. Molemmat on pieniä ja syövät kaikkea mitä tarjotaan, mutta vain muutamia lusikallisia. Nuoremman kanssa on tehty sairaalassa useasti kaikki testit, eikä mitään vikaa ole löytynyt. En yleensä stressaa syömisestä, mutta välillä v...aa juosta jatkuvissa paino+pituuskontrolleissa noiden kanssa, kun eivät syö niin eivät ne kasvakaan. Muiden ihmisten huomautukset lasten koosta ottaa kanssa päähän. Hedelmät ja marjat on noiden herkkua, mutta ei niillä painoa kerrytetä. Ovat nyt olleet hoidossa puoli vuotta ja sielläkin on huomattu ruokailumäärät, joten ei tuo syömättömyys johdu äidin pöperöistäkään.



Jos lapsesi on vilkas ja " normaalisti" aktiivinen, niin tuskin teilläkään on mitään vakavampaa kyseessä.

Kaksi lasta syövät ihan hyvin. Oikeastaan toinen näistä syö lähes kaikkea tupla-annoksen. Sitten on tämä yksi pienisyömäinen, jonka syömättömyyteen välillä hermostun. Välillä syötän häntä ja välillä muuten vain uhkailen häntä syömään.



Toisaalta toinen näistä hyvin syövistä oli aika pienisyömäinen ennen kouluun menoa. Toiveajattelen, jos tämä meidän viisivuotiaskin alkaisi syömään kouluun mentyään kuten isosiskonsakin. Nyt kyllä välillä pelkään, että hän kuihtuu olemattomaksi, jos en vahdi hänen syömisiään lainkaan.

Leipää jne. uppoaa välipalalla vaikka kuinka (on jo nälkä kun lounasta ei ole syönyt kuin hitusen), ja sitten ei taas päivällinen maistu. En tiedä pitäisikö lopettaa koko välipalan tarjoaminen niin ei neiti pääsisi kikkailemaan.

Meillä on käynyt painokontrollissa vain neuvolassa, nyt ekaa kertaa odotetaan pääsyä sairaalan tutkimuksiin. Mitä siellä tapahtuu, voitko valottaa?



ap

Lapsella paistaa kylkiluut, ihan pahaa teki taas katsoa uimarannalla kun uimahousuissaan viiletti menemään. Meillä siis vilpertti kohta 6 v. ja painaa 17 kg (115 cm), kasvanut aina suht koht tasaisesti, mutta omalla -20 käyrällään.



Nykyään poika syö jo hyvin, vaikkakin vielä täytyy asetella ruuat erikseen lautaselle ja muuta pientä ;)



Rasvalisä meillä on aina ollut käytössä eli perunan päälle vähän margariinia tai muuhun ruokaan tilkka öljyä. Kuulostaa " ei niin terveelliseltä" , mutta antaa lisäenergiaa ja kilokaloreita.



Pikkujujuja, jotka meillä ovat toimineet, ovat seuraavat:

* voileivästä tehdään ns. täytetty sandwich, joka sitten leikataan esim. 9-16 pieneen suupalaan. Jos haluaa, voi vielä laittaa coctailtikun ja vaikka kirsikkatomaatin tai viinirypäleen päällimmäiseksi ;)

* pienillä piparimuoteilla otetaan ruuasta, hedelmistä, kinkusta, juustosta, mistä tahansa kauniita kuvioita. Niitä on paljon hauskempi syödä...

* varsinkin kesällä kannattaa harrastaa pic-nicille menoa. Ulkona meidän vesselille ainakin maistui eväät paljon paremmin

* Grilliruoka, nimenomaan helposti pureskeltava broileri, ei liian mustaksi grillattuna ja pieneksi pilkottuna, on poikamme herkkua

* Nauravat nakit (Vatajalla nitriitittömiä) voi pyöräyttää äkkiä pannulla ja voi että maistuvat heti paljon paremmalta kun nauravat niin!

* Kaikenlainen sormiruoka, hedelmiä ja vihanneksia, rusinoita aina valmiiksi pilkottuna/kuorittuna esillä kulhossa keittiössä, jotta voi ottaa/pyytää milloin huikoo.

* Maitotuotteet kannattaa valita rasvaisemmasta päästä, sokeria ei tietenkään tarvitse olla mielettömiä määriä.

* Vauvansoseet, jos ei muu mene alas (esim. sairaana)



Kuulostavat ehkä hassuilta ja työläiltä nämä meidän käytössä olleet systeemit, mutta meilläkään poika ei kertakaikkiaan syönyt mitään (ja kyse ei ollut viikoista eikä kuukausista, vaan ylipäätään).



Voimia syömisrumbaan ja tutkimuksiin!

Verinäytteistä on tutkittu kolmesti kaikkea mitä lääkärit vain keksivät, kasvuhormoonit, imeytymiset yms.

kiitos! Paljon hyviä vinkkejä/tietoja tuli. Noita 37:n neuvoja täytyy alkaa kokeilla.



38, ilmeisesti siis ei heti tehdä mitään sisätutkimuksia, tähystyksiä tai muita?



ap

Hoikkia on mutta terveitä. Nyt vanhempana vähäruokaisuus on ajoittaista. Varsinkin ulkona liikkuminen lisääntyi tuossa 5v paikkeilla ja ruokahalu sen mukana, välillä hotkivat isojakin annoksia. Myös koulun alkaminen lisäsi ruokahaluja. Kun olivat pienempiä sitä välillä ihmetteli millä ne elää ja kasvaa, maitoa onneksi tykkäsivät juoda. Toiset tulee pienemmällä syömisellä toimeen kuin toiset. Eikä hyvä ole sekään jos liikaa syö ja lihavuus alkaa olla ongelma.

37, joka kirjoitit 6v. lapsestasi jolla as-epäily.

Minä muita oireita lapsellasi on valikoivat syömisen lisäksi?

Miten arkielämänne sujuu.



t. äiti jolla on 5v. poika jolla mahdollisesti as-piirteitä

syömään paremmin ja monipuolisemmin vai jatkuuko valikointi läpi elämän??

Ne asiat, jotka päivittäin meillä eniten näkyvät ovat pojan puheenkehityksen viivästys (erittäin epäselvä puhe, viittomat osin käytössä) sekä toiminnasta toiseen siirtymisen vaikeus. Saa helposti raivareita, onneksi eivät kestä kauan. Vaatii tarkkoja rutiineja, näin kesälomalla on hiukan hankalaa, kun on kaikennäköistä ohjelmaa melkein päivittäin mitä ei yleensä ole.



Osaa pukea ja riisua, mutta toiminta on hurjan suunnittelematonta ja vie todella pitkään. Tekisi vaikka mitä muuta paitsi pukisi päälleen tai riisuisi.



Jostain syystä myös WC:ssä käyminen on vastenmielistä. Saamme muistutella häntä siitä, koska välillä huomaamme että on mennyt jopa 7-8 h siitä kun viimeksi on käynyt pissalla. Pidättelee viimeiseen saakka virtsaansa, joka ei ole terveellistä ajatellen mahd. virtsatietulehduksia jne.



Leikkiessä on erittäin omaehtoinen, tahtoisi päättää kaikki leikin juonet itse. Hankalaa välillä varsinkin vähän vieraampien kavereiden kanssa. Tuttujen ystävien kanssa leikki sujuu paremmin.



Tsemppiä teille!