Hermojen hallinta -pino huonosti syövien lasten vanhemmille!

Kun et ole opettanut, niin nyt se on edessä.

Minä tarjoan ruokaa, ja jos ei kelpaa, niin seuraavalla kerralla lisää. Näin yksinkertaista, eikä mitään stressiä.

vastaus tulee. Noh, kaikkea on kyllä tarjottu ja jatkuvasti tarjotaan, mutta ei ole toistaiseksi auttanut. Toivoisin kommentteja lähinnä sellaisilta, joilla on kokemusta samasta, koska muut eivät useinkaan ymmärrä ja kommentoivat juuri kuten edellinen.

ilmottautuu yksi, tosin meidän poika jo kuusi ja aina tapellaan syömisistä. eikä ole siitä kiinni etteikö olisi kaikelle ruoalle opetettu, kaikkee aina maistetaan mut kun ei maistu niin ei maistu!!!! Prkl.

kuule, muutamia poikkeuksia lukuunottamatta lapset yleensä syövät tarpeeksi. Nämä poikkeukset ovat sitten niitä joilla on joku anoreksia tai paha allergia tai aistiyliherkkyys. Jos teillä olisi, se näykyisi muuallakin kuin ruokapöydässä. Älä pakota sitä lasta syömään sen enempää, älä stressaa siitä - äläkä ainakaan näytä sitä lapselle. Älä päästä tästä tulemaan mitään valtataistelua. Älä pakota lasta syömään, mutta älä myöskään tarjoa hänelle mitään erikoisruokaa tai herkkuja tai välipaloja. Kyllä se siitä.



Voi olla, että nyt hän ei TARVITSE tuon enempää. Kyllä sekin aika tulee, kun hän tarvitsee ja sitten hän varmasti syö, kunhan et pilaa sitä nyt tekemällä asiasta suurta numeroa.

tietysti kakkosta.



Kolmoselle: näin minä olen yrittänyt ollakin, siis hermoilematta, mutta kun ei hän syö koskaan sen enempää. Olen oikeasti alkanut olla aika epätoivoinen viime aikoina.

olkoon sitten syömättä jos ei kelpaa. Kai se jossain vaiheessa alkaa maistua kun tulee tarpeeksi nälkä. Se on ollut kausittaista meillä.

Jos kasvaa niin hän syö tarpeeksi.

Olen kahden lapsen äiti. Poika 4v syö kaiken ja kaikkea, kiittää ruoastaan kohteliaasti. On aina ollut kova poika syömään ja sen on näköinenkin. Mutta tyttö 3 v... Mikä nirso, nirppa ja on totta kai ollut hieman allerginenkin matkan varrella. Mutta kyllä melkein päivittäin ihmettelen, söikö toi tyttö oikeasti mitään. Grilliruoka näin kesällä on ollut pelastus. Mutta kyllä välillä menee pahasti hermo, motkotan tytölle, välillä syötän, välillä otan ruoat poies ja komennan pöydästä poies, ja sitä rataa. Jaksamista ap:lle asian kanssa!

kasvu on hidastunut viimeisen vuoden aikana. Nyt on sitten sairaalaan jonotus. Tämänkin takia asia varmasti hermostuttaa ja huolettaa.

-ap

Niinhän joka ketjussa käy, ja se kuuluu tän palstan tapoihin.

Meillä se on toiminut näin, että lapset on aina saaneet kaikkea, eivätkä ole nirsoja.











No oikeesti kakkonen on provo, joka ärsyyntyi siitä, kun nukuttamisongelmista kysyvä saa vastaukseksi läjäpäin neuvoja ihmisiltä, joiden lapset ovat vauvasta asti nukahtaneet nukuttamatta.



Että olkaa hyvä, jatkakaa asialinjalla, mies ja lapset tuli täällä kotiin. Heippa.

Se on saanut meidän esikoisen aika epäluuloiseksi joidenkin ruokien suhteen. Kun on ensin monta vuotta tolkutettu että ei, mummi, ei Mikolle voi antaa sitä banaania, hän tulee siitä kamalan kipeäksi, niin sitten kun yhtäkkiä voisikin syödä banaania niin ei se millään maistu ja ymmärrettäväähän se.

allergioita, tai ainakaan ei ole todettu eikä epäiltykään allergioita.

Miten paljon lapset yleensä syövät? Kun tämä 4 vuotias ei syö kuin korkeintaan muutaman haarukallisen aterialla. Eikä ikinä tule parempia syömäkausia. Ollut ainakin 1-2-vuotiaasta asti tämmöinen. Ennemmin en stressannut kun kuitenkin kasvoi käyrällä (jopa +1 käyrällä), mutta nyt siis kasvu kääntynyt laskuun. :(



ap

silloin pitää sääntöjä muuttaa: jos lapsi ei pysty syömään paljon kerralla, pitää syödä USEAMMIN, vaikka vähänkin kerrallaan.



Itselläni on kokemusta as-lapsista, joille ruokailu usein tyúon aistiyliherkkyyden takia on ongelma, samoin siksi että siitä on monille päässyt tulemaan " jumi" , eli lapsi ei enää pysty syömään ihan henkisesti juuri siksi,e ttä siitä on taisteltu ja motkotettu ja ruokaan liittyvä tunnetila on auttamattoman huono.. Näihin lapsiin kuitenkin usein pystyy vaikuttamaan TIEDOLLA, ja jo nelivuotiaallekin pitää selittää, mitä ehdottoman tarpeellistä ravintoainetta tässä ja tuossa ruoassa on, ja mihin ihminen niitä tarvitsee. Ehkä teidänkin pitäisi koettaa tätä.



joissain tapauksissa on sitten myös niin, että nämä as-lapset ihan oikeast EIVÄT pysty syömään jotain ruokaa, vaikka varsinaista allergiaa ei olekaan. Se vain esimerkiksi tuntuu kurkussa niin pahalle, ettei se käy. Silloin lapsen kanssa on parasta keskustella ja saada selville, mikä siinä tuntuu pahalta ja järjestää sitten sellaista ruokaa, jota hän VOI syödä. Tiedän tiedän, tätä te sanotte löperyydeksi ja periksiantamiseksi, mutta näille lapsille se on ihan todellista - ja koska itsekin oksennan joutuessani syömään keitettyjä nakkeja, voin kuvitella miksi se tuntuu heistä tuolta. Tuskin teillä ap tästä on kyse, mutta varmuuden vuoksi sitäkin kannattaa ajatella.

Saamme varmasti ohjeita lääkäriltä sitten, mutta kun sinulla tuntui olevan käytännön kokemusta, niin mitä sanoisit siihen ateria tiheyteen sitten?

Meillä on ollut tämä 5 ateriaa päivässä, kuten kai yleensä on. Miten usein sinä suosittelet?

Hermot on välillä kireällä, kun vauva (9kk) ei syö. Painokäyrä menee -20. Ei voi oikein pakottaakaan. Tai no ehkä nenämahaletkulla voisi. Eikä vauvan ruokailussa oikein voi olla mistään tottumisestakaan kyse (siis ettei olla tarjottu tarpeeksi monipuolisesti, kun ei nyt tän ikäiselle ehkä vielä mitään thairuokaa viitsi laittaa). Kun hermot tarpeeksi menee, niin sitten aina ottaa sen asenteen, etteä onhan toi nyt vielä elossa (vaikka kylkiluut näkyykin).

3,5 v tyttö jättää ruoan ruoka-aikana syömättä ja sitten on hermoja raastavaa kuunnella ruikutusta nälästä. Pyrin tarjoamaan syötävää kuudesti päivässä, mutta siinä välissä nälkäinen tyttö ruikuttaa. Syö pieniä annoksia. En haluaisi olla aina tarjoamassa ruokaa. Ruikutus rasittaa, mutta sanon silti, että odotetaan ruoka-aikaa. Annan sitten seuraavan ruoan kuitenkin aikaisemmin kuin alunperin oli tarkoitus eli aina vaan ruokaa ja ruokaa pieniä määriä kerrallaan. Tyttö hoikka normaalipainoinen ja kasvaa hyvin.

osa niistä voi tietysti olla välipaloja: jos poika suostuu syömään porkkanaa tai omenaa tai pähkinöitä, niin sen porkkanan tai omenan tai pähkinät voi työntää käteen kesken leikkienkin/lukemisen/muun vastaavankin. VÄlipalat on ok jos ne ovat terveellisiä.



Ja mainitsin noi porkkanan ja omenan siksi, että osa näistä lapsista syö helpommin sellaista ruokaa joka on " tunnistettavassa muodossa" ja kokonaisena, eikä ruoka-aineita saa sotkea keskenään. No, toiset sitten syövät vain tasaiseksi soseeksi hienonnettua ruokaa, koska ne möykyt sattuvat kurkussa. Teillä ei ehkä (toivottavasti) ole tästä kyse, mutta kaikki keinothan kannattaa koittaa, jos vaikka joku ruoka kelpaisi.

porkkanoita, pähkinöitä, omenoita ym. onneksi suostuu syömäänkin.

Melkein kaikki lämmin ruoka on sellaista ettei se maita.

Olen koettanut välttää ylimääräisiä välipaloja mutta ehkä tuota pitää vielä koittaa. Hunaja kai on myös hyväksi? Ainakin paljon energiaa. Mitähän muuta vielä keksisi?