Lue keskustelun säännöt.
Uskotko, että nukutusrumba on vältettävissä kenen tahansa lapsen kohdalla, jos käyttää oikeita keinoja?
17.07.2007 |
Minä oikeasti pelästyin, kun luin noita puolenyön aikaan kirjoitettuja ketjuja, joissa 2-3 -vuotiaat lapset vastustavat nukkumaanmenoa jopa 3 TUNTIA joka ilta ja tämä tilanne vaan jatkuu ja jatkuu. Monien mielestä se on normaali osa lapsiperhearkea.
Itsellä vasta 1-vuotias lapsi jota ei vielä (kop kop) ole tarvinnut nukuttaa. Hermoni ovat olemattomat ja jos tulen tulevaisuudessa menettämään sen vähäisenkin oman aikani eli illan, kun lapsi nukkuu, tulen 100% varmasti hulluksi.
Pystyykö tällaiset nukutusessiot välttämään, jopa sen maailman hankalimman lapsen kanssa, jos käyttää oikeita keinoja ja on johdonmukainen?
Kommentit (153)
kaikki eivät pidä kunnioitettavana sitä, että lasta ei ole koskaan nukutettu. Meillä ei ole ollut nukkumisvaikeuksia lapsilla, tosin uskon, että toisilla lapsilla niitä on, riippumatta vanhemmista aina. Meillä on lapset nukutettu ja suosimme perhepetiä lapsen ollessa pieni. Lapset muuttaneet omaan huoneeseen nukkumaan n. 4v:aina. Silloinkin luettu iltasatu ja oltu hetki vierellä.
Vaikka toimimme näin, lapset ovat osanneet nukahtaa myös itsekseen. On riittänyt pusu ja peittely, jos itsellä ollut hommat kesken.
Minusta iltahetki on yksi parhaimmista hetkistä lapsen kanssa. Ihanan kiiretöön pusuttelu tuokio, jossa voidaan kerrata päivän tapahtumia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos vanhempi ei " osaa käsitellä" erilaisia lapsiaan " oikein" niin se on mielestäni vanhemman, EI lapsen vika!
Meillä on toistakymmentä lasta ja KAIKKI ovat nukkuneet aina ilman nukutteluja. En siis ymmärräkään että mihin ihmeeseen sitä nukuttamista tarvitaan?! Monilla vanhemmilla vain tuntuu olevan käsitys että lapselle täytyy keksiä kaikkea " kivaa" nukahtamistilanteeseenkin, mutta miksi ihmeessä? Lapsi laitetaan sänkyyn kun hän on väsynyt ja that`s it! Väsynyt lapsi nukahtaa hyvin äkkiä, MUTTA jos vanhemmat eivät osaa " lukea" lapsestaan milloin hän on väsynyt ja lapsi ehtii yliväsyneeksi niin silloin homma onkin hankalampaa, mutta tällöinkin " syy" on vanhemman ei lapsen!
Olen siis täysin sitä mieltä että terve lapsi syö ja nukkuu, ihan kuten me aikuisetkin, ja kaikki " temppuilu" johtuu vanhempien lapsilleen " opetetuista" tavoista! Toiset osaavat opettaa lapsilleen ne " oikeat" nukkuma/syömistavat, toiset taas eivät. Näin se valitettavasti menee...
ja HUOM!! En todellakaan kuvittele itse olevani mikään superkasvattaja! Siksipä en uskokaan että meidän perheen kaikki lapset sattuisivat olemaan hyviä nukkujia ja syöjiä, jos se ei olisi kaikille lapsille " luontainen ominaisuus" :) Ja tämän pohjalta siis USKON että niin nukutusrumba kuin syömistappelutkin ovat vältettävissä!!
mutta en usko että kaikkia lapsia saa opetettua nukahtamaan yksin 15 minuutissa. Tai ainakaan en usko että se onnistuu ilman että lapsen turvallisuuden tunne kärsii, kuten tapahtuu jos lapsi opetetaan siihen että vaikka hän kuinka huutaa kukaan ei tule katsomaan mikä on hätänä.
Nukkuminen on meille joillekin vaikea laji, mutta sitä on tietenkin vaikea ymmärtää niiden jotka laittavat illalla pää tyynyyn, nukahtavat saman tien ja heräävät aamulla virkeinä. Minä nukun yhä huonosti ja niin tekee toinen lapsistanikin. Se paremmin nukkuva lapsi taas on niin vilkas, että rauhoittuminen kestää illalla pitkään rutiineista huolimatta (kun lapsi liikkuu luonnostaan vain hyppimällä ja kuuntelee satuja päällään seisten, on vaikea pitää illat täysin rauhallisina...). Mitään monen tunnin sessioita meillä ei kuitenkaan ole ollut kuin harvoin: lasten vieressä on tarvittaessa istuttu rauhoittelemassa ja yöllä otettu viereen jos uni ei omassa sängyssä tule.
Asian vierestä kysyn, mutta ajatteletko että syömishäiriöt (esim. anoreksia) lapsella/nuorella on vanhempien aiheuttamaa?
vaihteleva, miksei lapsenkin.
Meidän lapsi on nk. helposti nukahtavaa tyyppiä, mutta hänelläkin on ollut huonosti nukahtamisen kausia.
Niitä liittyy mm. muuttoon, tutista luopumiseen, matalaan sänkyyn siirtymiseen jne.
Joten jos ap:n yksivuotiaan nukahtaminen välillä muuttuu kehnommaksi,, se ei välttämättä ole pysyvä tila!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen vaan sitä mieltä että nukuttaminen on ihan turhaa, siinä vaan hakee vaikeuksia itselleen ja lapselleen!
Vierailija:
kaikki eivät pidä kunnioitettavana sitä, että lasta ei ole koskaan nukutettu. Meillä ei ole ollut nukkumisvaikeuksia lapsilla, tosin uskon, että toisilla lapsilla niitä on, riippumatta vanhemmista aina. Meillä on lapset nukutettu ja suosimme perhepetiä lapsen ollessa pieni. Lapset muuttaneet omaan huoneeseen nukkumaan n. 4v:aina. Silloinkin luettu iltasatu ja oltu hetki vierellä.Vaikka toimimme näin, lapset ovat osanneet nukahtaa myös itsekseen. On riittänyt pusu ja peittely, jos itsellä ollut hommat kesken.
Minusta iltahetki on yksi parhaimmista hetkistä lapsen kanssa. Ihanan kiiretöön pusuttelu tuokio, jossa voidaan kerrata päivän tapahtumia.
Jos sinulla on ongelma, olet huono kasvattaja" .
Omahyväinen ja typerä asenne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Moni kuitenkin on täälläkin kertonut, että lapsi on tullut 50 kertaa sängystä pois ja hänet on kerta toisensa jälkeen kannettu sinne takaisin kunnes viimein monen tunnin päästä on nukahtanut. Oikea, johdonmukainen tapa. Ydin vaan on siinä, että toiset lapset eivät edes yritä tulla pois, toiset ovat paljon vaativampia asian kuin asian suhteen.
Millä muulla selität tätä kuin synnynäisillä temperamenttieroilla? Jos puhutaan nyt vaikka 1-2-vuotiaista, joiden kohdalla kasvatustyö on vasta aluillaan.
Onnittelen myös siitä, että kaikki yli 10 lastasi ovat olleet terveitä, helppoja nukutettavia. Voisin kertoa laajemminkin, minkälaista on nukuttaa lasta, joka kärsii kivusta. Sinä voi johdonmukaisuudella pyyhkiä peffan.
itselläni on hyvin kaunis lämmin muisto siitä kun äiti laittoi meidät illalla nukkumaan.
Meillä nukuttaminen kestää noin kymmenen minuuttia. Ei nukuttaminen (iltasatu tai -laulu, hiusten silittely) välttämättä tarkoita kolmea tuntia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten toimisitte tilanteessa, jossa viette väsyneen lapsen sänkyyn, ja hän on nukahtamaisillaan, mutta heti kun lähdette huoneesta lapsi pomppaa seisomaan ja karjuu naama punaisena?
Jos kerran nukuttaminen on turhaa, eikö silloin lapsi jätetä huutamaan, vaikka tunneiksi? Jos taas kehotatte menemään lapsen luo, rauhoittelemaan tai edistämään nukahtamista, eikös se juuri ole nukuttamista?
koska lapset varmaan nukkuvat yhdessä? Hyvin nukahatava isosisarus vieressä uni voisikin tulla paremmin myös näille hankalille tapauksille, mutta kaikilla ei ole sellaista tarjota - niinpä siihen viereen menee sitten äiti tai isä :-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Esim. anoreksiaa ei esiinny pikkulapsilla, vaan vasta nuorilla ja silloin lapsen ystäväpiiri/elinpiiri on jo niin laaja että syy voi löytyä muualtakin kuin vanhemmista, MUTTA ain se syy löytyy jostakin!
Ja puhuinkin kirjoituksessani nimeomaan TERVEESTÄ lapsesta! Anorektikko ei mielestäni siis sovi kuvaukseen " terve lapsi" .
Ihan sama juttu koskee tietysti nukahtamista! Jos lapsi on sairas niin silloin hän toki " vaatii" enemmän huolenpitoa normaalistikin ja silloin myös voi olla paikallaan " nukuttaa" lasta, MUTTA tämä siis vain erikoistilanteissa, joita toki niitäkin elämässä on! Normaaliin arkeen tuollaiset pitkät " nukutussessiot" eivät siis mielestäni kuitenkaan kuulu!
t. 17
jos lapselle välittyy siitä kuva, että häntä rakastetaan ja hänestä välitetään?
t. 24
joka siis nukuttaa n. 10 min. lapsiaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Vierailija:
Vierailija:En ole ikinä ymmärtänyt näitä " nukuttajia" !
he vaan tekevät oman elämänsä vaikeaksi ja sitten " vali-vali" !
Itsellä on ollut kolme lasta ja koskaan niitä ei ole tarvinnut nukuttaa!Mulla ainakin on oikeus valittaa, sillä en ole aiheuttanut lasten huonoa nukkumista itse.
Miksi sä suostut siihen nukutusrumbaan, ja totta hemmetissä lapset nukkuvat huonosti, jos ovat tottuneet " palveluun" !! Että itse sä olet sen aiheuttanut.
Ei se nukkunut silloin eikä sen jälkeen. Ja ihmettelen että mihin olen suostunut. Ei mulla ollut mitään vaihtoehtoja.
Mutta tee sinä itsesi vain hölmöksi puhuessasi asiasta, josta sulla ei oo mitään tietoa.
Puhuin nimenomaan TERVEESTÄ lapsesta! Ei kait kivuista kärsivä lapsi ole sinunkaan mielestäsi terve, vai onko?! Minun mielestäni kipu ei kuulu terveen lapsen elämään!
iltapala, iltapesu, iltasatu ja nukkumaan. Molemmille lapsille samat kuviot samaan aikaan. Silti isompi nukahtaa viimeistään klo 9 vaikka kesken iltasadun ja pienempi kupeksii valveilla usein jopa 23 asti. Mutta luotan siihen että hän oppii vielä rauhoittumaan nukkumaan niin kuin isompikin teki.
lapsensa nukkumaan ei siinä mitään temppuja tarvitse :)
Ekan kanssa temppuilin ja nukutin maanittelin yms. kolmen seuraavan kanssa vain määrätietoisesti lapselle vakio iltarutiinit niin jo homma hoitui eikä ole tarvinnut temppuilla/maanitella
tai esikoisen kanssa ei koskaan ole ongelmia ollut. Kuopuksen kun siirsin pois pinnasängystä, alkoi vaikeudet. Kolmen kuukauden ajan käytiin " taistelua" eli lapsi ei pysynyt sängyssä. Joka ilta vein tytön 20-70 kertaa takaisin sänkyyn. Pakko myöntää, olo oli välillä toivoton. Yksi kaunis ilta sitten tyttö nukahti heti, eikä ole tullut kertaakaan sängystä. " Helppojen" lasten kanssa ei ole ongelmia. Haastavien kanssa tarvitaan pitkää pinnaa.
Eli ainoana vaihtoehtona nukuttamiselle esitetään lapsen sänkyyn väsyneenä nakkaamista ja huoneesta ulos kävelemistä.
Oikeasti, onko koko maailma vain mustaa ja valkoista?
Eli jos ei laula tai loruile lapselleen illalla niin voi kiittää itseään siitä että on niin jämäkkä vanhempi, että lasta ei tarvitse nukuttaa kolmea tuntia?!
...se ei todellakaan mene niin että nukuttaminen aiheuttaisi monen tunnin shown. Ne ovat kaksi eri asiaa.
t. 24
Vierailija:
Miksi sä suostut siihen nukutusrumbaan, ja totta hemmetissä lapset nukkuvat huonosti, jos ovat tottuneet " palveluun" !! Että itse sä olet sen aiheuttanut.