Vammaisen perheen lapsi (nyt aikuinen:) vastailee kysymyksiin!

minkälainen on vammainen perhe?? isä ja äiti ja lapsi kaikki vammaisia vai?

Kummatkin vanhempani ja kaksi sveljeäni ovat vammaisia.

Minä en ole.

Itselläni on kehitysvammainen aikuinen veli. Olen kokenut hänet rikkautena elämässäni, varmasti suvaitsevaisuus on lisääntynyt hänen kanssaan kasvaessa.

Äitini on lievästi kehitysvammainen. Hän on myös lyhytkasvuinen ja puheentuottamisess on ongelmia.

Isäni on näkövammainen ja hän ei ole koskaan pystynyt kävelemään omilla jaloillaan.

Toinen veljistäni on kehitysvammainen, toisella sydänvika, lyhytkasvuissuutta ja menettää lopullisesti näkönsä seuraavan viiden vuoden sisällä.

Tunnen nimittäin yhden tällaisen tyypin.



Onko mahdollista, että vamma periytyisi lapsillesi?

Mutta en ole edes harkinnut lapsettomaksi jäämistä sen takia...

Ensimmäinen vihdoin mahassa:)

Ihan aidosti, mitä tuntemuksia sinulle on jäänyt lapsuudestasi, kun nyt aikuisena ajattelet elämääsi?

Kukin teki sen, mihin pystyi. Näkevä näki sokean puolesta, pidempi ylsi lyhyttä korkeammalle, vahvasydäminen teki raskaammaat hommat jne.

Kuitenkin katson, että sain olla lapsi, liikaa vastuuta ei ollut.

Ja olin aina hyväksytty ja rakastettu juuri sellaisena kuin olen.

Lapsena en oikein ymmärtänyt erilaisuuttamme, meidän perhe oli meidän perhe:)

Teini-iässä minulle kuittailtiin ja sain aina olla puolustamassa veljiäni.



Loppujenlopuksi olimme aika tavallinen perhe iloineen ja suruineen.

ap

sulla on ollut onnea, koska olet nainen. nämä vammat yleensä periytyvät pojille.