Mikä on ensimmäinen ajatuksesi, jos ovikello soi ja

etta voisiko soittae ensin sopiiko tulla mutta ei mene jakeluun.

varautua? Vedättekö jotain roolia vieraille/kavereille?

Eikä tarvi mitää edellisenä päivänä ilmoittaa vaan vaikka puol tuntia ennen niin ehtii käydä rauhassa sotkut pois ja kattoon peilii sekä tarvittaessa käymään vaikka *****lla.

Meillä on summeri onneksi käytössä ja jos ei ennakolta ole sovittu, en ovea avaa sen soidessa. Paitsi jos kuulen että soittaa muidenkin summeria eli on mainostenjakaja.

Mää tykkäisin yllätysvieraista! :D



Tarjottavaa ei kyllä aina ole, koitan nääs laihduttaa ja syön illalla tarjottavat jos vierasvaraa on.. Mutta omat tuotavat jos vierailta löytyy eikä sekamelska haittaa (siis sekamelska, ei lika) niin mikäs siinä!

eli sielläpähän soittelevat.....

rv 39+2

Minusta on epäkohteliasta tulla imoittamatta pimpottelemaan. Meillä ei ovi aukene vaikka kotona oltaisiinkin!



Koen muutenkin yleensä vieraat kotonani rasitteeksi. Koti on se yksi paikka maailmassa missä pitää saada olla vaikka alasti jos tahtoo, ja vaikka koko päivän! Ja niin sekaista välillä kun itselle sopii. Vituttaa pitää kämppää koko ajan tiptop kunnossa vaan siinä pelossa että taas tulee niitä vitun yllätysvieraita jostain suunnalta.



Miten ihmiset eivät tajua, että ilmoittamatta ei tulla!! Ja mikään " olisin siellä 15min kuluttua" ilmoitus ei todellakaan riitä. Pitää olla ainakin päivän etukäteen tieto vierailusta.

Ekaks kiljaisen lapseille, että : PAIKAT KUNTOON, Nyt tuli vieraita. Ja ite meen ovelle vastaan ja pyydän tietysti sisään. Joskus väsyttää ja joskus ei. Kivaa se on kumminkin. Keitän kahvit ja tarjoan mitä milloinkin sattuu olemaan. Yleensä ne mokkaruudut ainakin löytyy. Eli täällä on siihen totuttu ja nuorisokin tietää, että meillä voi aina tulla. Myöhäänkin...

voi vittu

eipä varmaan ole pakkasessa pullaa, jotain keksejä saattaa olla kahvin kanssa tarjottavaksi, ja



voihan toinen perkule, kun on toden näköisesti leluja pitkin lattioita ja muutenkin voi olla tiskiä pöydällä jne,



ja helkkari, jostain pitäisi rääpäistä päällensä kunnolliset vaatteet, kun jos aamupäivälläkin sattuu vieraita tulemaan, voipi tämä äiti olla just tullut pyyhe päällä suihkusta..

Olen se mulkku joka tulee yllätyskäynnille.



Nautin siitä kauhistuneesta ilmeestä avaajan kasvoilla. Pääsen näkemään hänet heikoimmillaan. Joka kerta sanon kun avaaja pahoittelee sotkua ja epäsiisteyttä kodissaan, että ei mua haittaa yhtään, mutta mielessäni teen kokoajan havaintoja. Kotiin lähtiessäni kauhistelen mielessäni ja ääneen sotkua ja likaisuutta, jota minun kodissani ei ole koskaan.



Teen yllätyskäytejä siksi, ettei nämä " ystävät" joita käyn tervehtimässä vaan ehdi tulla minun kotiini kylään sotkemaan paikkoja. Kotiin mennessäni yllätyskäynneiltä, vaihdan heti sukat ja pesen käteni.

Yleensä en myöskään avaa ovea rappukäytävään, sillä kyse on todennäköisesti jonkun toisen asukkaan rappuun päästämistä jehovantodistajista tms.



Meille ei siis tule yllätysvieraita, tosin en kyllä keksi ketään, joka tuosta noin vain ilmoittamatta tulisikaan...

Meilläkin on ovi suunnilleen auki ja jos yllättäen tullaan, saavat sietää sotkut sun muut. Ja itse keittää kahvinkin, jos on joku tärkeä kesken. Mut vaikka mikä olis menossa, niin kyllä on aikaa ihmisille. Mikäs muu tässä elämässä on niin tärkeää?



Mulla on jäänyt mieleen joku fraasi suunnilleen näin; että kuoleman hetkellä merkityksellistä ovat vain hetket jollon rakastimme. Ja ajattelen tuon tarkoittavan myös sitä, että SAAMME olla tärkeitä toisille ihmisille. Eli kaikki hetket, mitkä on vietetty toisten kanssa elämää jakaen on arvokkaita. Vai muistatko viimeisellä hetkellä mieluummin kotivinkin sisustusartikkelin, kuntosalitreenin tai pyykkipinon tai jonninjoutavan tv-sarjan? Vai mikä nyt sitä elämää suurempaa sitten on?



Kauheaa että äiti-ihmiset on tuollaisia sulkeutuneita, kontrollipakkoisia ihmisvihaajia.



Jostain oon lukenut senkin, että mitä sosiaalisempi äiti, sen parempi tulevaisuus lapsella. Liekö sitten totta vai ei.

Meillä ei koskaan käy ketään ja liikun usein kotona puolipukeissa, pienessä yöpaidassa tai muuten epäasiallisissa vaatteissa. Asuni nolottaisi kovasti, koska turhamaisena tyyppinä liikun kodin ulkopuolella yleensä aika tip top ja meikattuna.



Suht siistiä meillä on aina ja alakerrassa on kauppa, joten tarjottavista ei tarvitsisi murhetta kantaa.