kolmoset, apua!

mulla ei kyllä kokemusta ole kolmosista, mutta aika kauhealta kuulostaa tuo osa keskeytys. käsittääkseni siinä voi mennä kaikki kesken. täälä suomessa ainakin saa kotiin hoitajan jos kolmoset tulossa.

mulla " vaan" kaksoset ja nyt kun ovat 3kk niin alkaa jo sen verran helpottaan että kolmaskin vois mennä, eli jos vaan alusta selviää niin kyllä se sitten helpottaa. ei muuta kun tsemppiä minkä ratkaisun sitten teetkin.

Itselläni on myös " vain kaksoset" . Joten ainoa neuvo jonka voin antaa on se, että kannattaa odottaa hiukan ensijärkytyksen laantumista ennen kun tekee mitään isoja päätöksiä. Ymmärrän toki että uutinen on shokki, mutta tsemppiä kovasti mihin tahansa ratkaisuun päädytkin!

Tama on hyvin henkilokohtainen ratkaisu, mutta meilla tuli vaimon kanssa eteen viime vuonna. Asutaan Amerikassa ja kolmoset oli tulossa; yksi sikio poistettiin tuossa 14 viikon kohdalla. Oli vaimolle hyvin vaikea asia, itselleni oli selvaa, etta tama on paras ratkaisu vaikeaan tilanteeseen.



On totta, etta koko raskauden menetyksen riski vahennyksessa on muutaman prosentin luokkaa - meidan klinikalla noin 3%. Mutta kolmoisraskaudessa riski menettaa kaikki vauvat on selvasti suurempi; yli 10%:ia kasittaakseni. Eli pienempi kokonaisriski jos vahentaa.



Kolmosten kanssa riski yhden lapsen CP-vammasta tai vaikeasta kehityshairiosta on tosi korkea - kasittaakseni 5-10%:n luokkaa. Kysy laakariltasi tarkkoja tilastoja. Taalla Amerikassa kolmoset ovat melko yleisia hedelmallisyyskasittelyjen vuoksi - kaikki tuntemamme kolmosperheet ovat tapauksia, joissa vauvat ovat olleet teho-osastolla 1-2 kuukautta syntyman jalkeen. Tyypillinen kolmoisraskaus loppuu jo 30 viikon tuumilla. Yksi tuntemamme perhe on erittain vaikeassa tilanteessa - yksi kolmosista on sokea, kahdella aivoverenvuoto joista toisella suolisto-ongelma. En halua ketaan pelotella, mutta tama paatos on niin iso asia, etta riskit pitaa osata tietaa.



Meille syntyi terveet kaksoset 37 viikon kohdalla, painoivat molemmat yli 2400 grammaa. Vaimo joskus iltaisin muistelee kolmatta ja miettii. Mutta on hyvin onnellinen kaksosten terveydesta. Itse en ole koskaan katunut - tuo 2400 grammaakin oli pelottavan vahan, pienempi vauva pistaytyi tehohoidossa. Ajatus 1800-grammaisista kolmosista on tosi raju. Riski mm. oppimishairioihin lukiossa on tuntuva. Jos teet Medline-tai google-hakuja termeilla " triplet" ja " reduction" , niin saat aika pinon tutkimusmateriaalia vahennyksesta - puolesta ja vastaan.



Meille tarkein asia oli raskauden pidentaminen ja siihen liittyva vauvojen terveysriskien vahentaminen. Kaksoset pysyy masussa nelja viikkoa pidempaan kuin kolmoset. Se on iso asia.



Tassa paatoksessa ei asioihin perehtymattomien ihmisten kauhisteluja kannata kuunnella. Kuuntele ihmisia, joilla on asiantuntemusta ja lue itse artikkeleita teemasta. Helppo paatos se ei kenellekaan ole.

En minäkään voi ottaa kantaa tuohon aborttiasiaan. Oma kokemukseni kaksosistakin on rankka, vaikka ikäeroa esikoiseen 3,5 vuotta. Minä en silti omiani varmaankaan " vähentäisi" niin kuin edellinen asiaa kuvasi. Jos kuitenkin siihen päädyt, niin mitä nopeammin, sen parempi. Viikolla 14 sikiö on jo ihan vauvan näköinen ja monet tuntevat sen liikkeetkin. Jos nyt suoraan sanon, niin hieman järkyttää sellaisen tappaminen ja murskaaminen.

Hei, en nyt mitenkään kommentoi päätöstäsi suuntaan tai toiseen, vaan kehotan hankkimaan ammattiapua. Tahtoisin kuitenkin kommentoida uws:n tokaisua siitä, että ajatus 1800-grammaisista kolmosista on " tosi raju" .



Itse synnytin kuusi viikkoa sitten kaksosest 34. raskausviikolla. Toinen kaksosista painoi vain 1700 grammaa. Tyttö on rintaruokinnalla kasvanut normaalivauvan kokoiseksi ja näköiseksi, eikä hänen kehityksessään ole mitään viiveitä (ainakaan vielä). Keskoshoito on länsimaissa erittäin kehittynyttä.



Kolmosraskaudessa olet myös sairaslomalla koko raskauden, etkä todennäköisesti paljon liiku (jonkun on hoidettava esikoista!), joten mahdollisuudet saada 1800-grammaisia lapsia (ja ylikin) on olemassa. Kuinka suuri esikoinen oli syntyessään? Jos hän oli suuri, indkoi se kohdun suurta kantokykyä.



Voimia suureen päätökseen ja kaksos- tai kolmosraskauteen!

Eli pisti silmään tuo vauvan pieni syntymäpaino!



Siihen ei sovi takertua sillä, se ei ole ongelma. Vaan ongelma pienelle vauvalle on ikä. Mitä kauemman aikaa vauvaa saa kohdussa kasvaa ja kehittyä sen parempi. Mutta yksin koko ei ole ratkaisevaa. Toki kaikki alle kaksi kiloiset pääsevät vastasyntyneiden lastenosastolle kasvamaan, ei siis välttämättä teholle. Mutta jos vauva on muuten kunnossa ja paino lähtee nousemaan ja pääseen yli kahden kilon, voi vauva ihan hyvin päästä kotiin. Mutta siis riippuu täysin siitä iästä ja muita murheista...



Meillä kaksostytöt syntyivät viikolla 37. Painoa heillä oli 2300 ja 1800. Pienempi siis oli lastenosastolla kasvamassa 10pvää ja isompi pääsi heti vierihoitoon ja minun mukana kotiin viiden päivän ikäisenä.

Raskausmyrkytyksen takia vauvat eivät viimeisen kuukauden aikana enää kasvaneet ollenkaan, mutta kehittyivät kuitenkin. Ja siksi halusin, myrkytyksestä huolimatta, jatkaa raskautta mahdollisimman pitkälle. Toki olin sairaalassa ja sektiovalmiudessa kokoajan. Eli vauvat olisi leikattu, jos tilanne niin olisi määrännyt.



Mutta Ap:lle sanoisin, että kaksosten kanssa on ollut ihanaa, vaikkakin ihan alkuvaihe oli rankka, mutta se helpotti melkein heti, kun lapset alkoivat syömaan kiinteitä ja minä " luovutin" imettämisen suhteen.

Aivan aluksi sain äidiltäni apua, mutta ekän kuukauden jälkeen olen pärjännyt ihan hyvin yksin. Mies minulla on, mutta hän ei tällä hetkellä pysty juurikaan auttamaan arkiasioissa tai lastenhoidossa, mutta hyvin olen oppinut luovimaan ja pärjäämään tiukoissakin tilanteissa. Mielikuvitus ja kekseliäisyys ja organisointikyky on kehittynyt ihan huippuluokkaan.

Minä en itse pystyisi osakeskeytykseen, en ikinä antaisi itselleni anteeksi sitä, jos jotakin sattuisi, tai en pystyisi lapsiani katsomaan silmiin, koska sitähän olisi voinut olla valmis luopumaan siitäkin kullanmurusta, joka " henkiin" jää tuosta osakeskeytyksestä. Siihen minusta ei olisi... Saati jos lapset sen saisivat joskus tietää...

Paatos on sikali raskas, etta jossitelun varaa on aina. Isoin riski tilastollisesti on koko kolmosraskauden keskeytyminen. Eli valinta ei ole pelkastaan kahden tai kolmen lapsen valilla.



Olen erittain onnellinen kaksosista, enka olisi halunnut vain yhta vauvaa. Kylla kahden kanssa temmeltaminen on monin verroin hauskempaa. Tuossa keskosmietinnassani lahinna ajattelin kolmen keskosen kanssa elamista. Yksikin sairas vauva vaatii valtavasti huomiota. Meilla kun pienempi joutui sairaalaan muutamaksi paivaksi, oli tilanne erittain raskas. Toisen vanhemmista piti olla vauvan kanssa koko ajan - otimme 12 tunnin vuoroja vaimon kanssa. toinen hoiti tervetta kotona. Amerikassa ei kummemmin ole vapaita, joten molemmilla paloivat lomat. Jos tulee tana vuonna jokin toinen terveysjuttu, en tieda, mista vapaapaivat revitaan.



Eli jos olisimme olleet varmoja, etta vain yksi vauvoista on terveysongelmainen, olisimme ottaneet riskin. Mutta useamman kanssa ainakin tassa maassa voisi edessa olla tyopaikan menetys, vaikeat talousongelmat, jne. Jos on paljon auttajia ymparilla ja toinen kotona, tilanne voi olla toinen.



Vaimo on nyt sita mielta, etta ei tekisi vahennyspaatosta uudestaan. Mutta myontaa, etta tama johtuu siita, etta nyt han tietaa pystyvansa kantamaan kaksosia 37 viikkoa - joten olisi ehka parjannyt kolmostenkin kanssa OK. Alkuperainen paatos on kuitenkin pakko tehda sokkona. Itse kun katson kaksosia, olen onnellinen etta on isoja vonkaleita - vaihtoehtona voisi olla nolla.

mutta kuten joku jo kirjoittikin, miettikää asiaa ihan rauhassa. Tämä ei ole mikään päivän päälle asia, vaan ehkä elämänne tärkeimpiä päätöksiä, eikä kannata rynnätä suin päin tekemään jotain sellaista mitä mahdollisesti katuu loppuikänsä. Ymmärrän, että tilanne on teille todella vaikea, erityisesti kun asutte kaukana suvusta ym. avusta. Ketään tuomitsematta itse ajattelen kuitenkin, että en ikinä pystyisi päättämään, kenet omista lapsistani haluan tappaa. Kannattaa varmasti nyt ottaa kunnon aikalisä, miettiä mitä itse haluaa ja mistä saa apua jos päätyy pitämään lapset, keskustella lääketieteellisestä puolesta (raskauden ajan ongelmat ym.) asiantuntijoiden eli lääkäreiden kanssa perusteellisesti ym. Niin kuin moni täällä on jo todennut, riskiraskauksien hoito on nykyään todella hyvällä tolalla länsimaissa, samoin keskoshoito. Vaikka päätyisitte pitämään lapsista vain yhden tai kaksi, on ennenaikainen synnytys silti mahdollinen; ja yhtälailla hänen/heidän hyväkseen tehdään kaikki voitava kuten kolmostenkin. Toivotan voimia ja jaksamista vaikeiden asioiden edessä!

Kukaan ei voi teille taata, että kaikki menee hyvin. Joka tapauksessa lapsenne tulevat syntymään keskosina. Keskosuus ei kuitenkaan ole mikään diagnoosi, vaan jokainen tarina on erilainen. Itse synnytin identtiset kaksospoikani kolme kuukautta ennen laskettua aikaa alle kilon painoisina pikkunyytteinä. Pienempi pojista menee syksyllä jo eskariin, isomman jouduimme hyvästelemään lopullisesti kuukauden ikäisenä.



Lääkäreillä on omat motiivinsa suositella osakeskeytystä. Sinuna antaisin kaikille mahdollisuuden. Kumpi olisi helpompaa: abortoida yksi omalla päätöksellä vai menettää jokainen ennenaikaisen syntymän takia? Ei ole helppoja ratkaisuja. Voit vain uskoa ja luottaa. Suru tulee, jos on tullakseen. Niin kauan kuin vauva on sisälläsi, saat kantaa häntä sylissäsi. Älä luovuta!!!

On varmasti kauhea ajatella eri vaihtoehtoja,itsellä kaksoset ja en osaa kuvitella mitä se kolmosten kanssa tulisi olemaan..Pääsin kaksosten kanssa hyville viikoille,rv 38+3 ja silloinkin käynnistettiin,muuten olisi varmasti mennyt ihan loppuun asti.

Mutta jos olisi kolmoset olleet tulossa niin olisin kyllä kaikki yrittänyt pitää,ehkä itsekästä jos hintana vammautuminen tai muu sairaus mutta lapsiahan rakastetaan joka tapauksessa.

Meidän melkein naapurissa on kolmoset,syntyivät keisarinleikkauksella ja olivat muistaakseni noin 1,5kg jokainen. Terveitä kaikki ja nyt vajaa 2v ja pihalla taapertavat kuin muutkin lapset. Toiset kolmoset meiltä päin menevät nyt kouluun ja terveitä myös. Eli hyvinkin voi käydä vaikka tuntuukin nyt varmasti raskaalta. Ja syntyyhän yksösiäkin keskosina tai vammaisina,ikinä ei tiedä kuinka käy. Meillä arki vie tuplasti voimia mutta antaa myös tuplasti takaisin ja enemmänkin! Mutta jaksamista ja onnea,mihin ratkaisuun päädytkin.



Memmi ja tytöt 9kk

tämän toisen kolmosäidin kanssa juttelin kun itse odotin ja sanoi että kolmosia ei päästetä kuin rv 34 asti ja sen jälkeen leikkaus eli niinkin pitkälle voi päästä. He olivat päässeet sinne asti ilman suurempia ongelmia.

...että raskausviikko on ratkaisevampaa kuin vauvan painomäärä. 34. viikolla syntynyt 1,8-kiloinen on elinvoimaisempi kuin samanpainoinen kuukautta aiemmin syntynyt vauva.



En kuitenkaan malta olla kommentoimatta, kun joku täällä puhui lapsensa tappamisesta. Lähtökohtainen eettinen pohdinta kai on, että onko 9. raskausviikon sikiö jo lapsi. Ja tästä voi olla monta mieltä, niin kuin kaikki tiedämme.



Omat kaksoseni syntyivät koeputkihoitojen seurauksena ja meillä on pakkasessa vielä vaikka kuinka paljon alkioita. Olenko lasteni tappaja, jos päätän olla tekemättä lisää lapsia? (eli heitän alkiot harakoille)



Mutta ketjun aloittajalle - meillä kaksoset tulivat alle kahden vuoden ikäerolla esikoiseen. Olemme hankkimassa au pairia (ja PIKAISESTI!). Onnistuisiko tällainen mahdollisuus teille?

Kommentoin tapojeni vastaisesti. Itselläni kolmoset juuri 4v täyttäneet. Raskaus ei ollut yllätys, mutta lasten lukumäärä kylläkin. Kyseessä ihan " luomu" alkuinen raskaus ja ensimmäiseni. Meilläkin oli vastaava diamniaalinen monokoriaalinen eli kaksoset omissa pusseissaan yhteisellä istukalla ja kolmas " omassa taloudessaan" . Sain tiedon rv 8, jolloin meille annettiin mahdollisuus osakeskeytykseen. Päädyimme jatkamaan raskautta ja synnytin elektiivisellä sectiolla rv 36 kaksi poikaa ja tytön, kaikki n. 2300g/kpl, terveitä lapsia.



Kolmosraskauksien insidenssi on 1:6400 raskautta (kaksosilla noin1:800), suomessa syntyy kolmosia vuosittain noin 10 triplettia (vauvoja syntyy noin 58000). Kaikki kolmosraskaudet seurataan erikoisairaanhoidossa, ei ole olemassa takarajaa milloin kolmoset synnytetään vaan tilanne arvioidaan tapauskohtaisesti. Yleensä kolmosraskaus päättyy n. rv 32-34. Suomessa ei myöskään saa automaattisesti kotiin hoitajaa vaikka kolmoset syntyvätkin, vaan tämä riippuu täysin paikkakunnasta ja omasta aktiivisuudesta.



En kiistä etteikö välillä olisi lasten kanssa ollut rankaa, nyt kun saimme 4. lapsemme (siis vain yhden tällä kertaa :) ) voin vain sanoa että yhden kanssa on taatusti helpompaa mutta kolmen kanssa pärjää ja siitä selviää, välille ottaa lujille, mutta eihän kolmosia kaikille suodakaan...



tripletti 4v, " yksönen" 1v

Jo kaksosraskaus luokitellaan riskiraskaudeksi ja kolmosethan syntyvät järjestäen keskosina. Myös se että teidän esikoinen on noinkin pieni varmasti vaikuttaa asiaan.



Meille syntyi tammikuussa -07 keskoskaksoset viikoilla 34+2 vaikean raskausmyrkytyksen takia. Esikoinen täytti tuolloin 3 vuotta, ja oli minusta aika pieni olemaan isoveljen asemassa yht´äkkiä...Varsinkin kun useamman vauvan kanssa on todella raskasta arki, varsinkin kun ovat keskosia ja mikään ei ainakaan meillä sujunut oppikirjojen mukaisesti. Painoa mlemmilla oli alle 1500g, eli olivat tosi pieniä.



Kotiin pääsivät kuukauden ikäisinä ja nyt ovat siis puoli vuotiaita. Tämä 6kk on ollut tosi rankkaa aikaa koko perheelle, myös esikoiselle.

Tärkeänä olen pitänyt apuvoimien saamisen kotiin ja esikoiselle päivähoitopaikka.

Onneksi äitini on ollut viikottain apunamme ja kotiavustaja käy 3-5 päivänä viikossa. Esikoinenkin viettää välillä aikaa mökillä isovanhempiensa kanssa.



Yksin tai kaksinkaan ei varmasti pärjää kolmosten kanssa, vaan jos päätätte kaikki kolme pitää, niin etukäteen on hyvä selvittää mistä saatte apua, kuinka paljon ja miten muuten järjestätte arjen sujumisen.





Jaksamista!



T: keskoskaksostyttöjen ja täysiaikaisen 3-vuotiaan pojan äiti

ja mietin aikoinani paljonkin tuota kolmosasiaa. Luin aika paljon aiheesta ja annoin itseni ymmärtää, että paras ratkaisu tuossa noin niinkuin kaikkien terveyden kannalta olisi juuri tuo osa-abortti, vaikka ei sekään riskitöntä tietenkään ole. Mutta riskit ovat todella suuremmat kolmen raskaudessa, jo ihan äidinkin kannalta. Kannattaa varmaan ottaa asioista hyvin selvää ennen isoja ratkaisuja ja muutenkin vetää vähän henkeä; muistan, että itselleni kaksoisraskaudestakin uutinen oli iso shokki vkolla 8. Tosin eipä siinä ole montaa viikkoa aikaa asiaa pohtia, mutta hetki kuitenkin.



T: Piia x 3 muksua

Hei,

täällä vielä yksi kolmosäiti kommentoi. Pieni alkujärkytys meilläkin oli alussa ja sitä lisäsi ehdotus osakeskeytyksestä (meillä myös 2 identtistä joukossa). Päätimme kuitenkin että kun ovat kerran alkunsa saaneet, niin joku tarkoitus sillä on, luontoäiti hoitaa karsinnat. Mutta jokainen tekee päätöksensä omista voimavaroistaan riippuen. Meidän lapsemme ovat nyt vajaa 3-vuotiaita reippaita ikätasoisesti kehittyneitä ipanoita. Huvitti tuo kaksosisän kommentti kuinka rajua olisi jos olisi 1800-grammaisia. Meidän rääpäleemme olivat 1580, 1750 ja 1950 g mutta hyvävointisia 9 pisteen lapsia, jotka syntyivät viikolla 34+0. Lastenosastoa toki tarvittiin 4 vkoa painoa kasvattamaan ja syömisen opetteluun, mutta mitään isompia ongelmia ei ollut. Tiedän myös hyvin kehittyneitä alle 1000g.n kolmosia.



Tukijoukoista on kyllä hyötyä. Alussa meitä oli 3 käsiparia päivisin: mies isyyslomalla 12 vkoa ja mummo päivittäin 12 vkoa. Sen jälkeen saimme kunnasta apua 3 päivänä viikosta aamupäivisin ja mummolta 2 päivänä. Mutta tiedän kyllä myös sinnikkoäitejä, jotka ovat pärjänneet yksinäänkin. Sitä en kuitenkaan suosittele, sillä alussa riittää valvomista ja väsymystä. Kolmosraskauskin sinällään on aika rankka fyysisesti, mutta itse en kokenut sitä mitenkään ylivoimaisena, kun sairaalassa pötköttelin vain viikon ennen sektiota.



Riskejä ja pelottelijoita riittää, mutta kaikki voi myös mennä hyvin. Omasta jaksamisesta kannattaa kuitenkin pitää huoli ja hankkia niitä tukijoukkoja, olivat ne sitten vaikka naapurin tyttöjä syöttöavuksi ja lapsenlikaksi, au pairkin voi olla iso apu. Isoja päätöksiä ei tosiaan kannata tehdä kiireellä, odottele vähän aikaa miten lapset kehittyvät, kasvavatko tasatahtia ja sujuuko raskaus hyvin. Tsemppiä!

Minulle voit myös kirjoittaa suoraan osoitteeseen: tootsiex@mbnet.fi

Pari kolmosäidin kommenttia olet jo saanutkin, mutta koska heidän tilanteensa on olennaisesti eri kuin sinun, lisäisin joukkoon omat ajatukseni. Merkittävä ero näet on se, että sinulla on jo lapsi, heillä kolmoset olivat esikoisia.



Sain omat kolmoseni perheen 2. - 4. lapseksi esikoisen ollessa 2,5-vuotias. Meidän kuopukset syntyivät niin pieninä, että tarvitsivat melkein 2 kk:n sairaalahoidon. Jo tuolloin riittämättömyyden tunne neljän alle 3-vuotiaan äitinä tuli tutuksi, olinhan aina erossa joko esikoisesta tai sitten kuopuksista.



Kotiutumisen jälkeen meillä oli onnea, sillä tukiverkkomme oli tiivis. Silti tilanne oli äärimmäisen vaativa, sillä kolmosilla oli omat erityiset tarpeensa pikkuvauvoina ja esikoinenkin oli pieni. Nyt, kun kaikki lapset ovat jo leikki-ikäisiä, olen monesti ajatellut kolmosten vauva-ajan olleen raskainta varmaan juuri esikoiselle. Myös äitini huokasi hiljan, että hän toivoisi kolmosten saavan syntyi aina esikoisina.



Kolmostemme rankan alun jälkeen elämämme on sujahtanut uomiinsa mukavasti. Olen joka päivä onnellinen kaikista lapsistani - ja samalla aika usein ihmettelen, millä kumman voimilla selvisimme ensimmäisestä vuodesta.



En halua ohjata mieltäsi mihinkään suuntaan päätöksessäsi osakeskeytyksestä. Se on sinun ja miehesi päätös, ja toivon, että voit tehdä sen aidosti omasta tilanteestasi ja tunteistasi tietoisena tuntien itsesi ja voimavarasi. Tahtoo siis sanoa, että vaikka tein oman ratkaisuni aikoinaan ja tekisin samoin nytkin, ymmärrän myös niitä, jotka päättävät toisin.

Kun olin ultrassa ja lääkäri haravoi kohtua kolmatta etsien, ni kyllähän se vähän tuntui hassulta. Itse en kyllä olisi osakeskeytystä miettinyt, mutta tämä nyt on helppo sanoa tässä tilanteessa. Meidän tuplat syntyivät yli 38 viikon ilman erikoiskomplikaatioita, joten siinä mielessä on helppo jossitella. Kaikkea hyvää sinulle, mitä ikinä päätätkin.

Siskoni ja hänen miehensä joutuivat hankalan tilanteen eteen n. 5 vuotta sitten. Kolme hoidoilla alkunsa saanutta tuplaraskautta menivät kesken viimeistään rv 10. Lääkärin mukaan ainoa mahdollisuus oli kokeilla kerran kolmella alkiolla. Lopputuloksena on kolme erittäin tervettä ja reipasta 4v naperoa. Raskaus oli hankala mutta lapset syntyivät terveinä rv 34 painaen 1600g-2000g. Olivat sairaalassa 3vkoa kasvamassa ja sitten " kotisairaalassa" seuraavat kaksi kuukautta. He palkkasivat hoitajan kotiin ensimmäiseksi puoleksi vuodeksi. Siskolleni tämä oli ainoa mahdollisuus saada oma lapsi ja he olivat onnekkaita. Ja siskoni asui ja asuu edelleen perheensä kanssa ulkomailla. Kaikesta huolimatta tilastoja on turha tuijottaa ja myös kolmosraskaus voi sujua hyvin ja vauvat olla terveitä. Ystäväni menetti pari kuukautta sitten identtiset kaksosvauvansa rv 32, joten ei " pelkkä" tuplaraskauskaan ole riskitön tai takaa sitä, että vauvat syntyvät hyvillä viikoilla terveinä...



Tilanteesi on kieltämättä hankala. Toivon, että voit tehdä päätöksen niin ettet jälkikäteen koe, että sinua olisi painostettu tai päätöstäsi ei kunnioitettu... Kaikilla on mielipiteensä asiasta mutta päätöksen teet sinä yhdessä miehesi kanssa. Olipa päätöksenne mikä tahansa, tulee elämänne muuttumaan.



Voimia!

Meille tulossa myös kolmoset (la.01/08), ja täytyy sanoa että järkytin tosi monesta vastauksesta... :' (

Ihan ekaks, itse en pystyis ikinä tappamaan ei-syntyneitä lapsia... Eli abortti ei todellakaan ole käynyt edes mielessä.

Meillä esikoinen nyt 10kk, että hulinaa tulee olemaan.

Niin ja meilläkin on sama tilanne että kaksi samassa pussissa ja yksi omassaan.



Ja mitä joku sanoi että meillä Suomessa saa hoitajan kotiin jos syntyy kolmoset; niin joo jos rahaa löytyy palkaamaan sellasen.



Eli mitä haluan sanoa, niin tietysti päätös on sinun, mutta mieti tarkkaan.

Itse menen mieheni kanssa positiivisin mielin eteenpäin ja luotetaan että kaikki menee hyvin:)!

Voimia sinullekkin!