Mä en jaksais mun kaverin lasta

Mutta luuletko että lasta vain kielletään sanallisesti? Kyllä siinä on jo näytetty että tätä tuolia ei siirretä tuohon, on viety tuoli pois ja koetettu kiinnittää huomio johonkin järkevään. Lopulta se vahinko pääsee sattumaan, kun toinen vaan sitkeästi jatkaa touhujaan heti kun silmä välttää. Ja tuoliesimerkki ei ole ainut: kietoudutaan peittoihin ja pompitaan kaverin kanssa, heitetään ja syödään hiekkaa, paiskotaan ovia, kiivetään kaappeihin etc



ap

Vierailija:

Mutta luuletko että lasta vain kielletään sanallisesti? Kyllä siinä on jo näytetty että tätä tuolia ei siirretä tuohon, on viety tuoli pois ja koetettu kiinnittää huomio johonkin järkevään. Lopulta se vahinko pääsee sattumaan, kun toinen vaan sitkeästi jatkaa touhujaan heti kun silmä välttää. Ja tuoliesimerkki ei ole ainut: kietoudutaan peittoihin ja pompitaan kaverin kanssa, heitetään ja syödään hiekkaa, paiskotaan ovia, kiivetään kaappeihin etc

ap

Entä sitten? Luuletko, että se auttaa lasta, kun sanot " mitä mä sanoin?" Mieluummin selität siinä vaiheessa rauhallisesti lapselle miksi niin ei saa tehdä. Mieluummin selität toki jo ennen kun niin tapahtuu. Vittuilu ei auta.

Meillä muksu riehuu juuri kuvaamillasi tavoin. Minä aikusena varmistan, ettei lapseen satu. Pysäytän tilanteen, kiellän, selitän, estän, ohjaan toiminnan muualle. Teen sen kaiken niin sata kertaa, että lapsi tajuaa ja oppii. Meidän kaveri on todella vilkas, mutta lapselle en vittuilemaan rupea. Eikä meidän muksu muuten itseään tai toisia sen useammin satuta kuin muutkaan. Minä/isä yritetään olla puskurina hänen ja maailman välissä.

Entä jos kaverisikin on yrittänyt rauhoittaa, eikä ole onnistunut, eikä lopulta edes jaksa? Ole sinä siinä nyt sädekehines, kun et itsekään jaksaisi!

Vierailija:

mä en jaksais mun kaverin lasta

;)

Se vaan on niin villi ja draamakuningatar että en tajuu miten ne jaksaa. Jos se lapsi ei ole tulossa niin se on menossa tai sitten se pyörii paikallaan. Ja huutaa joko ilosta tai kiukusta.

On se ihana, mutta onneksi se ei ole mun muksu. Mä en sietäisi sen touhua vaan rauhoittaisin sen. Enkä tarkota lääkkeitä, vaan en vaan hyväksyisi tuollaista menoa jatkuvasti.

Mutta voi se toki olla että mullakin luulot alkaisi karista, jos pari viikkoa saisin tuota lasta hoitaa jatkuvasti.



Mut oon mä silti aika varma että rauhoittuisi se... :)



Se kun on aika hyvin tiedostanut että on aina isin tai äidin vika jos häneen sattuu.

Meille myös vilkas lapsi ja enpä usko että meilläkään ap:n näsäviisastelu toimisi.

Ja ihan oikeastiko jaksat joka kolhusta taputella ja lohdutella? Kauanko aiot sitä tehdä? Miten toimitaan päiväkodissa? Entä koulussa aikanaan?



ap

vähätellään, hän oppii kätkemään tunteensa. Aivan, siis ap kasvattaa lapsestaan juntteja, jotka eivät uskalla näyttää tunteitaan, koska heitä on kielletty jo pienestä saakka niin tekemästä. Minusta Suomessa on jo ihan tarpeeksi tuollaista meininkiä, ahdistuneisuutta ja rajoittuneisuutta. Antakaa vilkkaiden ihmisten olla sellaisia kuin he ovat! Vilkkaat lapset ovat monesti myös erittäin älykkäitä.

Mä olen ainakin opettanut meidän lapselle myös keinoja selvitä itse joistakin tilanteista. Hän tietää milloin ei oikeasti sattunut, ja silloin toteaa itsekkin ettei sattunut ja jatkaa touhujaan ihan normaalisti. Jos hän säikähtää kovasti mennään halaamaan ja tarkastetaan vahingot. Silloin yleensä riittää nykyään pelkkä nopea halaus ja taas on kaveri menossa. Hänelle riittää, että minä huomaan hänen onnettomuutensa.



Jos oikeasti sattuu kovin (tulee vaikka verta huulesta), niin halaillaan, sylitellään, silitellään, puhalletaan, käydän läpi tilanne, eli mitä tapahtui. Ei nykyään ulvo kovinkaan pitkään.



t 32 (muistaakseni)

Totta vitsissä sitä lohdutetaan ja katsotaan ne vauriot, mutta jos lapsi ei varmasti ole satuttanut itseään niin ei siitä anneta mitään sirkusta tehdä. Minusta lapsen sen vilkkaan lapsen vanhemmat tekevät niin!



ap

En mä halua " tehdä" lapsesta tyhmää, jos " omaa tyhmyyttään" loukkaa. Halaan ja kauan, onpahan senkin ajan rauhassa sylissä eikä riehumassa.

Vierailija:

Totta vitsissä sitä lohdutetaan ja katsotaan ne vauriot, mutta jos lapsi ei varmasti ole satuttanut itseään niin ei siitä anneta mitään sirkusta tehdä. Minusta lapsen sen vilkkaan lapsen vanhemmat tekevät niin!

ap

Sanoi lapsi syynä olevan sattuminen tai mikä muu vaan. Jos vanhempi tietää, ettei sattunut, mutta lapsi on surkeana, niin ainahan voi kysyä, että onko paha mieli? Mikä huoli sinulla on? Näin lapsikin oppii myöhemmin ilmaisemaan oman syynsä sylittelyn kaipuulle. Ja saahan sitä syliin tulla, vaikka ei olisi hätääkään.

Vierailija:

Totta vitsissä sitä lohdutetaan ja katsotaan ne vauriot, mutta jos lapsi ei varmasti ole satuttanut itseään niin ei siitä anneta mitään sirkusta tehdä. Minusta lapsen sen vilkkaan lapsen vanhemmat tekevät niin!

ap

Siis, sinäkö tiedät paremmin, milloin lasta on sattunut oikeasti ja milloin ei?

Kun toiset antavat lapselleen enemmän läheisyyttä. Ei se ole mitään sirkuksen tekemistä, eikä noin pieni lapsi voi tehdä sellaista vielä tahallaan. On eri asia, jos lapselle ei aseteta tarpeeksi rajoja. Vilkkaat ja energiset lapset tarvitsevat ehkä sellaisia enemmän. Lapsilla on erilaisia temperamentteja, toiset ovat vilkkaampia kuin toiset. Tietenkin koti vaikuttaa osaltaan, mutta ei se selitä kaikkea, etkä voi yksioikoisesti väittää, että lapsi teillä asuessaan todella olisi rauhallisempi.

Jos lapsi on tempperamentiltaan vilkas, ei noille vahingoille mitaan voi. Vilkaan lapsen kanssa pitaa samaa asiaa jauhaa tuhansia kertoja ennekuin se menee jakeluun. Eika vilkasta/uteliasta lasta saada edes kahdessa viikossa " rauhoitettua" . AP:n mainostama kasvatustyyli johtaa huonoitsetuntoiseen aikuiseen, koska lapsi ei saanut olla omana itsenaan kyllin hyva vanhemmilleen.

Pienelle lapselle mikaan jalkiviisaus ei tehoa, sellaisen lapsen kanssa pitaa vain olla koko ajan tarkkana. Vilkkaan lapsen vahtiminen on hikista tyota, kylla sita helpommalla paasee, jos lapsi on rauhallinen/arka.

Lapsen nimi alkaa P:llä, mutta eipä sillä merkitystä.



Nyt mä mietin että mikä mua siinä asiassa häiritsee... Kai eniten se, että se lapsi on jotenkin niin epävakaa ja yleensä kauhean pahalla päällä. Tai sit se kiljuu riemusta riehuessaan - kunnes sitten itkee lohduttomasti. Minusta SE ei voi olla kivaa.



ap

ja niistä tulee onnettomia aikusina.



En mä oikein usko tuohon. Ne on aika veijareita, iloisia ja touhukkaita. Vahinkoja sattuu päivittäin ja varsinkin väsyneenä tai nälkäisenä itkettää kovasti ppienetkin asiat. silloin mietitään että mikä mahtaa olla kun niin harmittaa ja monesti lapset itsekin tajuaa että nälällä tai väsymisellä on yhteys harmin suuruuteen.



ap

ap

joka on kaiken aikaa kaikkien kanssa kaikkialla ja on liikunnallinen sekä utelias. Samalla tavalla kasvatettu kaksi muuta ja ovat erilaisia. Jokus luonteet vain ovat sellaisia kuin ovat ja ei auta kuin hyväksyä oma lapsi.



Meillä on käyty terapiat ja perheneuvolat yhden lapsen takia ja tultu siihen tulokseen, että palloilukerho, juoksulenkki, tiivis keskustelu, talvella hiihtoa, kesällä pyöräilyä ja muutenkin toimintaa, toimintaa ja toimintaa. Muuten alkaa tehdä omia juttujaan...



Onneksi miehen sisko on juuri samanluonteinen kuin tämä meidän lapsi ja on alkanut panostaa tähän lapseen. Täti sitten höykyttää lasta ja selvästi näkee kuinka molemmat nauttii kun tempo on sopiva kummallekin. Siinä juostaan, hypätään narua, potkitaan palloa ja pelkästään askartelu on sen verran nopeatempoista, ettei normaali ihminen siihen kykene (tämä on meidän sisäpiirin vitsi).



Miehen isä sanoi kerran, että meidän lapsesta tulee juuri tämä samainen täti mieleen, joka aina oli kaikkialla, kaikenaikaa ja kaikkien kanssa ja iltaisin oli vielä kaikken hyväntuulisin ja pirtein. Ja kaikenlisäksi koko aikaa äänessä :-)

Eikös meitä mahdu joukkoon jos jonkinlaista? Ovathan jotkut aikuisenakin sellaisia epävakaita taiteilijaluonteita, joilla on tunteet aina täysillä mukana kaikessa. Jotkut vaan ovat sellaisia. ;)

vahtia, valvoa, paijata ja pussailla pieniä. Kiitos kaikille jotka kirjoitteli, mäkin sain uusia näköaloja asiaan!



Hyvää yötä!

ap