*~*HAAVEILIJAT?!*~*

keskustella miehen kanssa milloin olisi sopiva ajankohta kolmoselle. Mies on aikaisemmin sanonut että vaikka heti mutta nyt just ei tilanne ole oikein hyvä kun lapset on niin pieniä vielä, haluaisin pikkaisen aikaa odottaa. Oisin jonkinnäköistä aikataulua kait halunnut miettiä että milloin ehkäisyn vois jättää pois. Mies oli sitä mieltä että ei tällaisia suunnitelmia voi tehdä, se aika tulee sitten kun tulee. Mä olen vaan niin kovin malttamaton.



Mustakin ois ihana ajankohta vauvalle silloin kun esikoinen aloittaa koulun. Nyt esikoinen täytti vasta kolme joten en jaksa varmaan kuitenkaan ihan niin pitkään odotella :)



Huomasin just ihania kestovaippoja (Fuzzi bunzien uudet kuosit) ja olisi tehnyt mieli ostaa pienintä kokoa, ois olleet niin söpöt.. päädyin kuitenkin isompiin jotka menevät kakkoselle. Haalitteko muut tavaraa vauvalle? Mä olen pystynyt vielä vastustamaan kiusausta mutta en varmaan enää kovin pitkään.

oli kuin minun kirjoittamaani melkein:



<i> Mä yritin eilen

keskustella miehen kanssa milloin olisi sopiva ajankohta kolmoselle. Mies on aikaisemmin sanonut että vaikka heti mutta nyt just ei tilanne ole oikein hyvä kun lapset on niin pieniä vielä, haluaisin pikkaisen aikaa odottaa. Oisin jonkinnäköistä aikataulua kait halunnut miettiä että milloin ehkäisyn vois jättää pois. Mies oli sitä mieltä että ei tällaisia suunnitelmia voi tehdä, se aika tulee sitten kun tulee. Mä olen vaan niin kovin malttamaton.



Mustakin ois ihana ajankohta vauvalle silloin kun esikoinen aloittaa koulun. Nyt esikoinen täytti vasta kolme joten en jaksa varmaan kuitenkaan ihan niin pitkään odotella :)



Huomasin just ihania kestovaippoja (Fuzzi bunzien uudet kuosit) ja olisi tehnyt mieli ostaa pienintä kokoa, ois olleet niin söpöt.. päädyin kuitenkin isompiin jotka menevät kakkoselle. Haalitteko muut tavaraa vauvalle? Mä olen pystynyt vielä vastustamaan kiusausta mutta en varmaan enää kovin pitkään.</i>

näköjään osannut kursivoitua tekstiä laittaa, mut tarkoitin siis tuota Tillinäitin (?) kirjoittamaa kirjoitusta... minäkin haaveilen kolmannesta, mutta mies ei oikein ole samalla kannalla. Olen yrittänyt pohjustaa sillä just, että ois ihana olla kotona sitten, kun esikoinen aloittaa koulun :) Mutta hän kommentoi niin, että sittenkö pitäisi, kun alkaa helpottaa.... :S No jatkan joka tapauksessa haaveilua ja katsotaan saanko joskus miehen pään käännettyä :)



t.ZapZap ja 2 lasta

Täällä minä vanha haaveilija ihmettelen nyt masussa tapahtuvia muutoksia ja tuntemuksia..aamupahoinvoinnit alkaa hieman hellittää mutta aivan varmasti takaisin tulevat:)väsymystä on todella paljon ja voisin syödä n.tunnin välein jotain....kilojakin jo 3 tullut:/vaikka olen vasta rv5:) o ou...



Liikuntaa olen pyrkinyt harrastamaan voimieni mukaan ja kävelylenkit on nyt pop:Dmutta nyt suihkuun ja aamupalalle!Aurinkoista päivänjatkoä kaikille ja plussa ja miehen käännytys säteitä!!<3

erilainen :) Toi on muuten totta ZapZap mitä miehesi sanoi siitä että alkaa helpottamaan kun isommat menevät kouluun. Jaksaakohan sitä sitten vielä yhtä hyvin. Oon ajatellut että nyt samaan syssyyn kun lapset hankkisi ja suht pienillä ikäeroilla niin olisiko se myöhemmin helpompaa? Alku varmaan olisi rankkaa kun meilläkin on kaksi suht.pientä. Toisaalta esikoinen alkaa olemaan jo aika itsenäinen (täyttää kolme) mutta tuntuu että aika ei voi millään riittää kaikille kun ei se tunnu välillä riittävän kahdellekaan.



Käytiin eilen kaverin kanssa kaupungilla ja kyllä sitä tuli katseltua alennusmyynneistä kaikenlaisia ihanuuksia mutta maltoin enkä ostanut.



Hyvät viikonloput!

Olipas ihan yllattavaa lukea taalta, etta en mina olekaan ainut, jolla mies haraa vastaan... :)

Kuljen nimimerkilla Tinttuliina ja olen 29-vuotias.

Me ostettiin juuri asunto ja odotellaan tassa muuttoa (Englannissa asustellaan), joten itsekaan en ihan viela haluaisi alkaa yrittamaan. Mutta vauvakuume on aivan hirmuinen, varsinkin kun KAIKILLA kavereilla on vauvat!! Miehen kaverit taas ovat sinkkuja.. Hmm.. Ei hyva, ei hyva!!

Olisin NIIN onnellinen, jos ensi kevaana saisi ruveta yrittamaan! Mutta saas nyt nahda.. Myoskin tuo maaginen 30 raja tulee vastaan ensi kevaana.... Miten sita nuorempana kuvittelikaan omaavansa 3 lasta ja omakotitalon siihen ikaan mennessa! =D

Minusta varmasti kuulette viela...

olen ollut vähän laiska lukemaan ja kirjoittelemaan.. Nyt varmaan vähemmän jaksaa kun alkoi kesäloma..

Joten ainakin alkuun on vähän menoa.. Ja sitten kuitenkin on ihanaa tekemistä kullan kanssa..



KP

meillä ennestään poika 3v5kk ja tyttö 1v8kk ja äidillä opinnot juuri alkaneet (4 vuotta jäljellä) ja hirveä vauvakuume.



isi se joka ei lämpeä....



juuri eilen puhuttiin miehen kanssa ja hän puhui että vauva voisi sopia kuvioon jos syntyisi n. 2-5 vuoden sisällä. oli tosi tyly kun ihmetteli miksi minä sen haluaisin heti, että mikä kiire mulla on.



kyllä se illalla vielä sitten mietti lasten ikäeroa jos vauva syntyisikin vuoden päästä. en kyllä ikinä usko että taipuu.



mulla ollut kuume jo puoli vuotta nykyään mennään jo siinä että aina itkettää kun tulee aiheesta puhetta. eli kyllä se olisi nyt hyvä.



alunperin puhe oli siitä että meidän kolmonen tulee vasta kun valmistun että pakko antaa miehelle siitä vähän myönnytystä, minä se olen joka olen muuttanut mieltäni....



olen kyllä asettanut itselleni myös tavoitteen laihtua ja aiemmin päätin että olen 16kg (tämänpäiväistä painoa) kevyempi kun vauvan hankin, eli koitan nyt sitten keskittyä vähän siihenkin että olisi muuta ajateltavaa...

Mitenkäs te muut haaveilijat, odotatteko enemmän sitä itse vauvaa, vai raskautta, vai yrityksen aloittamista? Minä en ole oikein osannut kuvitella millaista elämä olisi kahden lapsen kanssa, mutta jotenkin kaipaan kauheasti vauvamahaa, potkuja ja kääntyilyjä oman kehon sisälle. Sen takia en olekaan kauheasti tuntenut himoa ostella pikkuruisia vaatteita, enemmän katselen äitiysvaatteita sillä silmällä :) Vielä en ole sortunut siihen, mitä esikoista kuumeillessa - sovittelin tyynyjä paidan alle ja peilailin miltä näyttäis :D Tämä " raskauskuume" on kova siitä huolimatta, että en muista hirveästi nauttineeni ekasta raskaudesta. Voin pitkään pahoin, ja loppuvaiheesta supisteli koko ajan + muutakin kremppaa oli.



Mulla olis vielä reseptillä neljäksi kuukaudeksi pillereitä ja sitten pitäis mennä uusimaan. Yritin esittää miehelle, että siihen sen ehkäisyn voisikin jättää, mutta en saanut oikein selvää vastausta. Lupasi harkita parin kuukauden päästä uusiksi... Olen siis jo vähän saanut tartutettua mieheenkin kuumetta. Haluaisin aina suunnitella asiat pitkälle eteenpäin, mies taas ottaa päivän kerrallaan, se vaikeuttaa kommunikointia joskus...

mäkin voisin ottaa tavoitteeksi pudottaa painoa. Sitten kun saavuttaa tavoitteen voisi raskautta harkita. Mä voisin ajatella 10kg pudotusta. Kirjoittelehan kiharapää miten sulla edistyy, voidaan tsempata toisiamme.



Mä kaipaan eniten sitä vauvantuoksua. Mietin usein kun katson lapsiamme että kyllä joukkoon mahtuis vielä kolmaskin. Raskaana oleminen on ihan ok mutta en siitä kovasti nauti kun olen enemmän tällaista huolehtijatyyppiä.



Viikonloppu meni taas mukavasti rempatessa.

Kuten April82 (itse olen april74, heh), mulla on vähän samantapainen tilanne, paitsi että meillä on jo kaksi lasta: pojat 11/02 ja 05/05. Heillä siis ikäeroa 2,5 v. Pilleriresepti olisi suunnilleen vuodenvaihteeseen, eikä kiinnostaisi käydä uusimassa, koska kuitenkin 3. lapsi jo mielessä... Oikeastaan, kun lukee tarpeeksi näitä juttuja netissä, niin alkaa tuntua siltä, että riittäisi, kun popsisin nämä vähän yli 1 kk pillerit ja sitten annettaisiin luonnon päättää mitä tuleman pitää... Mies on kuitenkin sellainen, joka ajattelee enemmän järjellä kuin tunteella joten saa nähdä milloin voi ehkäisyn unohtaa. Mies puhuu välillä, että neljäkin lasta voisi olla kiva, mutta sitten pitäisi melkein jo aloittaa 3. yritys että ehtii ajoissa. En halua olla 4-kymppinen odottaja. Toisaalta 3 lasta riittäisi, toisaalta 4 olisi parillinen määrä, ja kun olen itsekin 6-lapsisesta perheestä...

kyllä minä tässä vauvakuumeen kourissa kaipaan aika paljon sitä odotus aikaa... se vauva on tietenkin pääasia mutta mä kasvan aina siihen vauvantuoksuiseen aikaan vasta sen mahan kanssa...

eihän se ollut kiharapää vaan hapsumuru joka päätti laihduttaa.

mullakin on ollut jo vuoden vauvakuume ja ykköstä haaveilen.. pitäisi saada painoa pois 12kg, kesän aikana on lähtenyt kolme niin on ihan hyvä alku... miehen kanssa puhuttu että vuoden päästä jätetään pillerit pois... nyt on vähäksi aikaa kuume laantunut kun on ollut töissä kesän mutta se tulee uudelleen kun koulu alkaa ja luokkatoverit on mahapystyssä..=) pelottaa vaan kaikki rahalliset tilanteet yms kun ei olla mitenkään rikkaita... mutta eipä se mammona tärkeintä ole.. vaan että on muuten onnellinen.. tuntuu mukavalta kuulla että on muitakin pareja joissa naisella on kuumetta mut mies ei oo vielä innoissaan..

Minä kaipaan en niinkään sitä raskauden fyysistä puolta vaan sitä henkistä; odottamisen ihmettä, tietoisuutta uudesta elämästä sisälläni, yleensä sitä odotuksen tunnetta.



Sekä synnytystä ja syntymän ihmettä, se syntymän hetki on kaksi kertaa koettu ja niin valtavan upea tunne, että sen vuoksi voisi " tehdä" vaikka 20 lasta :) Synnytykset on molemmat olleet myös ihania kokemuksia!



Sekä tietysti se pääasia, eli perheeseemme vielä yksi lapsi!



Enempi tuo raskauden fyysinen puoli on se joka ahdistaa, edellisessä raskaudessa oli kaiken maailman ongelmat, kovista liitoskivuista ennenaikaisiin supistuksiin, liikuntakieltoon, kohdunsuun ennenaikaiseen avautumiseen ja raskausmyrkytykseen saakka :( Silloin ajattelin ettei ikinä enää tätä! Aika kultaa muistot.



T. Jaffa

Henkinen puoli varmaan just se mitä raskaudesta kaipaa, ja varsinkin keskiraskaus on mukavaa aikaa, kun ei ole enää pahoinvointia, muttei ole vielä tukala olokaan. Painoa pitäisi saada pudotettua ennen raskautumista: olenkin innostunut lenkkeilystä! Laskeskelin, että voisi olla jopa 4-5 kk aikaa saada painoa putoamaan. Ainakin aikasemmin on kestänyt 3-4 kk ennen kuin on tärpännyt. Synnytykset ovat minulla olleet ihan hyviä kokemuksia, paitsi että esikoisesta oli alkava raskausmyrkytys (verenpaine korkealla, en saanut liikkua ollenkaan) eli käynnisteltiin pari päivää, eli kivut olivat sen mukaiset ennen 10 arvoista puudutusta! Kuopus taas syntyi ns luomusti, kun puudutuksen teho loppui juuri ennen ponnistuksia. Onneksi kuitenkin ähelsin häntä ulos vain 3 min vaikka sanoin hetkeä aikaisemmin kätilölle " ei se tule sieltä" :-) Eli aika tuoreessa muistissa on, muttei onneks ne kivut. Ja haaveiluhan tässä vasta on menossa, vaikka mies tuntuu lämpiävän ajatukselle...

Kiva juttu! Mulla on siis kaksi pikkuista, esikoinen täyttää keskiviikkona kolme. Ollaan menossa tänään lahjaostoksille. Ei hajuakaan mitä keksittäis, isovanhemmat halusivat ostaa pyörän mitä tyttö on pitkään toivonut. Leluja meillä on ihan kauheat määrät eikä lisää niitä nurkkiin tarvittais. Oisko kellään mitään ideaa, siis jotain ' kestävää' ?



Mulla edelliset raskaudet menivät helposti. Ekassa jouduin jäämään aikaisin sairaslomalle selkäkipujen vuoksi mutta tokassa ei näitä ilmennyt ollenkaan. Ensimmäinen synnytys käynnistettiin, kesti 5h ja toinen meni ihan luomusti, ehdin olemaan sairaalassa peräti 20min, juuri ja juuri ehdin kammeta itseni sänkyyn. Mua varoiteltiin että seuraava syntyisi vieläkin nopeammin. Vähän siis jännittää että jos tämä kolmonen nyt sitten joskus alkunsa saa ja kun pääsen synnyttämään miten nopeasti homma etenee. Molemmat raskaudet ovat menneet lasketun ajan yli, eka 2 viikkoa ja toinen viikon.



Pitäis tosiaan päästä noista ylimääräisistä kiloista ennen raskautta. Töissä tulee vaan syötyä aina lounaalla suht.hyvin. Ja mies laittaa tosi hyvää ruokaa, on ihana tulla kotiin kun ruoka on valmiina. Pitäisikin aloittaa taas liikkuminen. Nyt on vaan aika mennyt tuossa muutossa ja remontoimisessa.

Eilisiltana puhuin miehelle, että on tullut vähän vauvakuumetta, ja kun en tästä mihinkään nuorenekaan. Sitten vielä nukkumaanmennessä puhuttiin sitä, että jos vaikka yhtäkkiä (siinä alle 4-kymppisinä kuitenkin) innostuttaisiin vielä neljännestä, niin kiire tulee pian. Kysyin häneltä pariin kertaan että mitäs jos käyttäisin nyk. pillerit loppuun (31.8. asti) ja sitten jätettäisiin ns luonnon käsiin. Hän sanoi, että kai sitä sitten vois tehdä niin ;-) ja vielä puhelimessa sanoi tänä aamuna, että jos tehtäisiin sillä tavalla. Eli lupa on myönnetty, hurjaa... Itseäni jännittää jo etukäteen, kun esikoinen on erityislapsi, mutta perusteellisiin jatkotutkimuksiin pitäisi kyllä päästä pian. Toisaalta, jos tässä jää odottamaan hänen kehittymistään (autistisia piirteitä) niin ei tiedä miten kauan tarvii odottaa. Eskari alkaa kuitenkin päiväkodissa syksyllä, ja ensi vuonna varsinainen eskarivuosi tavall./erityiskoulussa. Alunperin ajateltiin, että 3. lapsi voisi tulla kun esikoinen aloittaa koulun, mutta entä jos hän ei menekään 2 vuoden päästä kouluun...?



Toiveessa tietysti tyttö, kun meillä on jo kaksi poikaa, mutta kumpi vaan on tervetullut, ja mukavaa olisi jos uusi tulokas olisi ns. tavis: meillä kun nämä pojat eivät ole kehittyneet ihan aikataulussa, vaikka ihania poikia ovatkin kaikesta huolimatta.



Lupailin miehelle, etten ala laskelmoimaan ja hermoilemaan raskautumista sitten syyskuusta eteenpäin, mutta saa nähdä miten kauan jaksan olla rauhallinen... :-)

suzie: onnea ns. lähtöluvasta!

ja yritä sitten olla hermoilematta, minä en ainakaan osaisi sellaista, oli melkein ovistestit jo ekasta kierrosta käytössä aiemmilla yrityksillä. toivon kyllä että ensi kerralla osaisin olla maltillisempi ja antaa enemmän luonnon käsiin, epäilenpä kuitenkin...



meilläkin eilen ensimmäinen lämmin sana aiheen suhteen...



mies sanoi että pitää vähän sulatella! että tiedänhän minä että hän lämpeää aina vähän hitaasti....



kuulosti siis siltä että kuitenkin oisi lämpenemässä!!!



nyt on mamman toiveet korvissa ja varmaan saan sitten kuitenkin odottaa pari vuotta=)

hansumuru: mukava kuulla että sullakin on mies lämpenemässä. Vaikka olenkin saanut luvan niin jännitän josko mies joku päivä alkaa pähkäillä että pärjätäänköhän me...? Siis taloudellista puoltahan hän aina murehtii, minä taas mietin ehkä enemmän fyysistä ja henkistä jaksamistani. Esikoisen kehityksestä kun ei tiedä, eikä sitä tiedä millainen nuorempi poikakin on vuoden tai reilun vuoden päästä. Tällä hetkellä suht rauhallinen kuitenkin. Onko teillä ennestään lasta/lapsia vai onko ekasta kyse? Joko olet 3-kymppisten kerhossa vai alle?