Lue keskustelun säännöt.
Muita pienen vauvan kanssa yksin jääneitä...
08.07.2007 |
Niin, eli olen 8 viikkoisen vauvan äiti, ja mies uhkaa erolla. Tai itse asiassa taitaa olla jo päättänyt että lähtee.
Kyselenkin, löytyykö kohtalotovereita? Miten pärjäsitte, niin henkisesti, fyysisesti kuin taloudellisesti?
Tiedän, etten varmasti ole ainoa maailmassa, joka tähän tilanteeseen joutunee, mutta tuntuu tosi pahalta. Mies ilmoitti, kun olin 7 kk raskaana, että hän haluaa erota. No, vielä tuo tuossa on mutta sanoi juuri, että on alkanut etsiä jo omaa kämppää. Mietityttää, miten jaksan pienen vauvan kanssa yksin... Enkä todellakaan haluaisi eroa, mutta tuntuu että mies on tehnyt ratkaisunsa eikä edes kuuntele minun mielipidettäni asiassa... Enkä ikinä olisi uskonut, että tähän tilanteeseen joutuisin sillä lapsi oli kyllä yhdessä suunniteltu ja meillä on aina mennyt miehen kanssa loistavasti.
Nyt tunnen olevani ihan paniikissa ja masentunut, miten tästä vielä selviää jos ero ihan tosissaan tulee.
Kommentit (56)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun tuntuu että jos itse katselisin tätä tilannetta ulkopuolisen silmin, niin varmaan pitäisin itseäni ihan tollona.
Mutta mutta... kun ei voi mitään sille, mitä tuntee sydämessään... Ja nyt olemme kyllä pyrkineet puhumaan, niin kasvotusten, kuin myös puhelimessa ja joskus myös tekstiviestein/sähköpostein asioista.
Olen tavallaan ehkä hieman nössö, kun en ole sanonut suoraan, että ota tai jätä, mutta kun halu on niin kova yrittää vielä. Ja kuitenkin mies osoittaa nyttemmin kiinnostusta, olla paljon tekemisissä kanssamme (mm. kävimme juuri ilmoittautumassa vauvauintiin miehen aloitteesta), soittelee päivittäin ja/tai tekstailee.
Ja tiedoksi niille, jotka huokailette: en tosiaan aio alistua miksikään kynnysmatoksi, vaan sinä päivänä kun mies itse ehdottaa esim. yhteen paluuta, niin en tosiaan ensimmäisenä aio riemusta kiljuen hänen kaulaansa hypätä, vaan silloin kyllä keskustellaan ja niin maan perusteellisesti kaikki asiat halki. Siis tottakai keskustelemme nytkin, aina vähän kerrallaan, mutta en tosiaan aio helpolla palata yhteen, kun on kerran lähtenyt lätkimään.
Hänellä on ollut rikkonainen lapsuus, isä oli paljon pois (töissä ulkomailla), vanhemmat erosivat, äiti kuoli jne. joten tavallaan voin ymmärtää esim. isyyskriisin, samaten hän tekee kovasti töitä oman yrityksen parissa, ja päivät ovat pitkiä, jopa ympäripyöreitä. Ensimmäistä kertaa ikinä sanoi, kun oli 2 viikkoa lomaillut, ettei haluaisi mennä töihin (ja yleensä on jo 1 lomapäivän jälkeen tuskaillut, milloin taas pääsisi töihin).
No, hyviä vinkkejä ja apuja on vastauksistanne tullut, kiitos niistä. Kiitos myös kannustavista sanoista, ja myös niistä, jotka kehottavat pitämään jalat maan pinnalla. Ja ne ovat, melkeinpä maan alla.... ainakin varpaat.
Vierailija:
Ja tiedoksi niille, jotka huokailette: en tosiaan aio alistua miksikään kynnysmatoksi, vaan sinä päivänä kun mies itse ehdottaa esim. yhteen paluuta, niin en tosiaan ensimmäisenä aio riemusta kiljuen hänen kaulaansa hypätä,
asiasta tekeekin kamalaa, kun mies ei oikeasti ole sanonut mitään hyvää syytä siihen, miksi haluaa erota. Koko asia tuli minulle täysin yllätyksenä, sillä meillä oli aina mennyt loistavasti ja mies on aina joka paikassa toitottanut, kuinka minä olen hänelle kaikki mitä hän on ikinä halunnut ja täydellinen kumppani jne. jne.
Oltiin katsomassa taloa tai tonttia, vaihdettiin isompi auto, suunniteltiin tulevaa yhdessä. Ja lapsikin oli ihan suunniteltu juttu. Olemme seurustelleet kohta 6 vuotta, eli elämää yhdessä on jo takanakin paljon.
En halua kerjätä häntä jäämään, mutta en voi sille mitään että hän on elämäni rakkaus, enkä haluaisi elää ilman häntä. En käsitä, miten hän voi olla yhtäkkiä niin " kylmä" . Ja väittää kyllä , ettei ole ketään toistakaan. Tiedä sitten...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies menossa huomenna katsomaan asuntoa... =(
Lapsellinen ja vastuuntunnoton " mies" sinulla, ikävä kyllä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanot vaan sille, että se on joko tai, tuskin kestät mitään ees taas soutamista ja huopaamista, kun on vauvakin.
Toki miehellä voi olla jotain " oikeitakin" ongelmia, miksi tarttis taukoa teistä, mutta silloin niistä ois kyllä pitänyt keskustella vakavasti, eikä vaan ilmoittaa, että moro.
Hänet pitäisi saada selittämään MIKSI hän haluaa erota, siis perustella kunnolla syy siihen. jospa hänellä onkin vain jokin kriisi oman pään sisällä, ja syyttää siitä sitten parisuhdetta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli haluaa kokeilla uutta virtausta, jos hän onkin bi-seksuaali. Homohan hän ei voi olla, koska on ollut naisen kanssa:) Ja tällaisesta asiasta on varmasti VAIKEA PUHUA!! Rakastaa sinua, eikä tahdo sinulle, eikä vauvalle mtn pahaa. Hänellä on menossa vain mies-kokeilu-kriisi-vaihe;)
Parisuhdetta ei ehditty pitkään rakentaa, kun yllätysvauva jo ilmoitti olemassaolostaan. Minua hirvitti, mutta mies halusi välttämättä pitää vauvan. Vaikka molempien opinnot vielä täysin kesken. No, rv 26 isä sitten kyllästyi vastuuseen ja alkoi taas elää sinkkuelämää. Minä jäin pieneen opiskelijakämppääni ison mahani kanssa yksin. Mies tapasi pian uuden ihastuksen ja oli uudessa suhteessaan niin vakavissaan, että päätti unohtaa minut ja vauvan täysin. Ei tullut edes synnytyssairaalaan käymään, vaikka pyysin. Eikä halunnut jatkossakaan nähdä vauvaa. Yksin on pitänyt selvitä kaikesta. Ei ole vauvan isä koskaan suostunut lastaan tapaamaan. Taapero pian 1,5-vuotta. Syksyllä yritän jatkaa yliopisto-opintojani. Lapsi on vielä poika. Niin MONTA kyyneltä on isän puutteet vuoksi vauvan kanssa vuodatettu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se maksaa, mutta kun löytää hyvän (kaupungin on ihan paskoja), niin solmut kyllä alkaa aueta. Eikä sitä hyvää suhdetta voi rahassa mitatakaan.
Ja turha sanoa, että mies ei kyllä lähde mukaan, varmasti lähtee, jos kerran on kuitenkin niin perushyvä mies. Varaat ajan ensin ja sitten vain sanot, että nyt mennään.
Teidän olisi pitänyt mennä jo heti silloin, kun mies ensimmäisen kerran ilmoitti haluavansa erota.
mahdollista saada kodinhoitaja. se oli minulle ainakin ihan ilmainen silloin ja todella tarpeen. mutta jouduin kuitenkin suljetulle pahan masennksen takia vaikka oli apu joukkoja paljon. ja mieheni kanssa kyllä seurusteltiin mutta hänellekkin taisi tulla järkytyksenä kuitenkin vauvan tulo. ja perhetyön tekijät olivat meillä aika usein ja tehtiin heidän kaa kaikkea kivaa esim . retkellä ja vauva oli aina mukana ja sekin oli ilmaista. kysele ihmeessä neuvolasta, ne auttaa ihan varmasti. voimia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos herran puheita kuuntelee, niin KUN, mutta en sitä pidä mitenkään itsestään selvyytenä... Katsotaan sitten, jos ja kun asia tulee ajankohtaiseksi, mitä itse silloin ajattelen...
minä olen kyllä yrittänyt miestäni huomioida ja kertonut kuinka paljon häntä rakastan. On vaan tosi kylmä nykyään...
olen kyllä yrittänyt häntä huomioida ja kertoa kuinka rakastan, mutta kun kerta toisensa jälkeen tulee torjutuksi niin ei enää uskalla, sillä en kestä sitä torjutuksi tulemista.
Olen kertonut hänelle, kuinka hän on elämäni rakkaus ja että haluan jatkaa hänen kanssaan, mutta kuuroille korville tuntuu kaikuvan. En voi tajuta, miten joku voi noin vain haluta lopettaa hyvän suhteen, että miksei halua edes yrittää korjata asioita, jos hänen mielestään on jotain vikaa ollut....
lapsen kanssa paljon paremmin, kun mies keräis vain ne luunsa pihalle. Et todellakaan tarvitse tuollaista henkistä stressiä mitä mies sinulle aiheuttaa tuolla jäädäkkö vai ei soutamisella. Hyvin te pärjäätte! Ja saat vapaata kun alusta asti velvoitat myös isän tapaamaan vauvaa. Äläkä ole turhan jääräpäinen muuhunkaan apuun, ota kaikki apu vastaan hyvillä mielin mitä saat!
Kuulostaa toiselta naiselta. Sano, ettei takaisin ole tulemista, jos lähtee. Ja että jos lähtee, lähtee HETI.
Ihme " mies" .
käytiin vauvan kanssa siellä uudessa kämpässä. Ei ole vielä edes sänkyä hommannut, vaan sohvalla nukkuu...
Vietimme tänään oikein mukavan päivän yhdessä, käytiin syömässä ulkona ja sitten vietettiin aurinkoista päivää yhdessä täällä minun luonani eli " meidän yhteisessä kodissa" .
Kyllä aion nostaa kissan pöydälle, jos alkaa siltä näyttää, mutta uskon kyllä häntä (jää nähtäväksi, olenko hyväuskoinen hölmö) kun sanoo, ettei ole (ollut) ketään toista. Eikä kyllä pahemmin olisi ollut tilaisuuttakaan? Tai mistäs sitä tietää... No, joka tapauksessa katsotaan vähän aikaa, mitä alkaa tapahtua. Hulluahan tämä on ja varmaan moni ajattelee, että lapikasta vaan tuommoiselle, mutta omille tunteilleni ja sydämelleni en voi mitään, hän on elämäni rakkaus. Ja kokemusta on kyllä sellaisistakin tyypeistä aiemmista suhteista, että huh huh...
nyt vasta olenkin pihalla ja hämmentynyt... Mies siis sai kämpän (vuokra) ja muuttelee pikkuhiljaa itseään sinne. Meillä oli juuri ristiäiset ja noin pari viikkoa meillä on mennyt ihan " mukavasti" , toisin sanoen olemme taas jutelleet ja vitsailleet jne. ja mies tuli taas sohvalta takaisin sänkyyn nukkumaan.
Kuitenkin on siis koko ajan puhunut poismuutosta. No, nyt sitten la-iltana meillä oli ihan mukavaa kotona, ja mies alkanut puhua, että ehkä jos joskus palaammekin yhteen jne. No, lauantaina sitten puhui, että joo olemme hänelle vauvan kanssa tosi tärkeitä, tuntuu vaan että pieni ero voisi tehdä hyvää, mutta uskoo ja luottaa siihen että palaamme yhteen. Kehui miten hyvältä näytän jne. olisi halunnut seksiäkin (niin minäkin, mutta en antanut, en halua olla liian helppo...) ja todella kuulemma on suuri luottamus siihen, että asiat järjestyy.
Olen ihan hämmentynyt, mistäs nyt tuulee? Tietysti olen onnellinen, että hän edes väläyttää vihreää valoa, mutta??? Sanoin kyllä, että vaikka haluankin jatkaa ja rakastan häntä edelleen, ei hän saa pitää minua itsestään selvyytenä, etten ole varma haluanko häntä takaisin sitten. Enkä aio soutaa ja huovata?