Pienten lasten pitkät hoitoajat

päiväkodissa 10 tuntia (8 työtuntia + yht. 2 tunnin matkat päälle). Se vain on tosiasia ja me elämme sen asian kanssa. Koskaan ei ole mahdollista pitää lyhyempiä työpäiviä, ihanteellisia ovat ne työpaikat joihin voi vapaasti mennä ja lähteä milloin vain. Me ollaan tyytyväisiä että saamme molemmat tehdä töitä. Lapset voi hyvin vaikka iltaisin ei paljon yhteistä aikaa olekaan. Yritämme panostaa viikonloppuihin, silloin vietämme kiireetöntä aikaa yhdessä jos mahdollista. Enkä todellakaan tunne itseäni huonoksi äidiksi, päinvastoin, enkä anna kenenkään paheksua sitä että teemme töitä jotta voimme asua haluamassamme asunnossa ja elää hyvää elämää.

Joku mietti miten pph voi hoitaa koko hoitopäivän itkevää lasta! Vastaan että kyllä voi mutta se on todella rankkaa itse lapselle, hoitajalla, hoitajan perheelle sekä muille hoitolapsille :(

Hoidan tällaista koko päivän itkevää lasta mutta onneksemme lapsi on hoidossa 6-7 tuntia / päivä. Voin kertoa että päivä olisi kaaosmainen jos tämä lapsi joutuisi olemaan 10 tuntia hoidossa!

En tiedä miten kauan on normaalia itkeä koko hoitopäivä ( ennen ei ole näin itkuista lasta ollut minulla hoidossa) tai että mitä voisin tehdä lapsen kanssa että itku loppuisi ... olen kaikki keinoni yrittäny mutta mikään ei tehoa.

Muut lapset ovat hoidossa 8-10 tuntia ja vaikka selvästi väsyyvät niin ehkä ne itkut tulee vasta kotona, meillä eivät itke vaan syli ja hali auttaa jaksamaan siihen asti kun äiti tai isi tulee hakemaan.

Yrittäkää hyvät vanhemmat tehdä kaikkenne että lapsenne saisivat viettää aikaa myös teidän kanssanne, se on lapselle tärkeintä ja korvaamattominta rakkautta. oman vanhemman aika !

Meillä on saman suuruinen laina kun teillä. Minä olen kotona lasten kanssa, maksamme kaksi vuotta pelkkiä korkoja. Eihän tää kovin taloudellista ole, mutta sitten lainaa saa taas lyhenneltyä ihan eri tahtiin kun lapset on isompia. Ja me ollaan ainakin päätetty että ainahan asunnon voi myydä jos menee liian tiukoille. Toki hinnassa tulee varmaan takkiin jos myyntihinnat laskee yms. mutta sitten kun asumiskustannukset olis kohtuullisemmat niin kyllä sitä selviää. Oikeesti. Lapset ei tartte sitä isoa asuntoa. Kahden lapsen kanssa on hyvä asua kolmiossakin ja tiedän perheitä jotka asuvat kaksiossakin(lapsilla oma huone ja vanhemmat olkkarissa).



Lapset tarttis vaan sen turvallisen aikuisen ja kasvurauhan. Sitten kun ovat isompia niin yks lysti mitä teette. Lapsi ei voi odottaa että vanhemmilla olis joskus aikaa tai korot laskis tai vanhempien uraputkessa olis sopiva vaihe. Ovat nyt pieniä. Ja oikeesti. Lapsesi ovat TODELLA pieniä. Vauvoja mun mittapuulla kun kuopuksemme on nyt 2v ja tuntuu todella vauvalta minusta vielä.



Jos et pysty tai halua jäädä kotiin niin miten olis työn vaihto? Unohtaisit ammatilliset haaveesi hetkeksi ja tekisit jotain "huonompaa" hommaa. Missä ei olis niin paljon vaatimuksia ja missä työaika olisi lyhyempi tai joustavampi? Kumpi on tärkeämpi? Sinun urasi vai sinun lapsesi???



Itse tekisin tosiaan niin että lyhennysvapaata ja lapset kotihoitoon pariksi vuodeksi vielä...Toivottavasti toi selviää! Vaikka kirjoitin aika kärjistäen niin ymmärrän kuitenkin että sinulla on huoli ja paha olo lastesi vuoksi. Halusin vain todeta että elämässä voi tehdä valintoja niin että itse luopuu jostain lastensa hyväksi. Että ei se ole niin että ura on tässä ja nyt ja näin on tehtävä ja piste. Luultavasti et ole lähellä eläkeikää vielä joten sinulla on vielä runsaasti työvuosia jäljellä ja ehdit tehdä vielä vaikka mitä!

Kun sanoit, että isompi oli hoidossa kun kuopus syntyi, ja kun ikäeroa on noin vähän, niin isommanhan täytyi olla vasta 1-vuotias. Voi lapsi parkaa, en voi muuta sanoa :(

Meillä on 200 000 lainaa. Minä olen kotona lasten kanssa, maksamme kaksi vuotta pelkkiä korkoja. Eihän tää kovin taloudellista ole, mutta sitten lainaa saa taas lyhenneltyä ihan eri tahtiin kun lapset on isompia. Ja me ollaan ainakin päätetty että ainahan asunnon voi myydä jos menee liian tiukoille. Toki hinnassa tulee varmaan takkiin jos myyntihinnat laskee yms. mutta sitten kun asumiskustannukset olis kohtuullisemmat niin kyllä sitä selviää. Oikeesti. Lapset ei tartte sitä isoa asuntoa. Kahden lapsen kanssa on hyvä asua kolmiossakin ja tiedän perheitä jotka asuvat kaksiossakin(lapsilla oma huone ja vanhemmat olkkarissa).



Lapset tarttis vaan sen turvallisen aikuisen ja kasvurauhan. Sitten kun ovat isompia niin yks lysti mitä teette. Lapsi ei voi odottaa että vanhemmilla olis joskus aikaa tai korot laskis tai vanhempien uraputkessa olis sopiva vaihe. Ovat nyt pieniä. Ja oikeesti. Lapsesi ovat TODELLA pieniä. Vauvoja mun mittapuulla kun kuopuksemme on nyt 2v ja tuntuu todella vauvalta minusta vielä.



Jos et pysty tai halua jäädä kotiin niin miten olis työn vaihto? Unohtaisit ammatilliset haaveesi hetkeksi ja tekisit jotain "huonompaa" hommaa. Missä ei olis niin paljon vaatimuksia ja missä työaika olisi lyhyempi tai joustavampi? Kumpi on tärkeämpi? Sinun urasi vai sinun lapsesi???



Itse tekisin tosiaan niin että lyhennysvapaata ja lapset kotihoitoon pariksi vuodeksi vielä...Toivottavasti toi selviää! Vaikka kirjoitin aika kärjistäen niin ymmärrän kuitenkin että sinulla on huoli ja paha olo lastesi vuoksi. Halusin vain todeta että elämässä voi tehdä valintoja niin että itse luopuu jostain lastensa hyväksi. Että ei se ole niin että ura on tässä ja nyt ja näin on tehtävä ja piste. Luultavasti et ole lähellä eläkeikää vielä joten sinulla on vielä runsaasti työvuosia jäljellä ja ehdit tehdä vielä vaikka mitä!

Meillä on se, että olemme tietoisesti valinneet pienemmän asunnon, mutta läheltä työpaikkoja. Siksi tämä, että ei aika mene matkoissa. Lisäksi toinen menee aikaisin ja toinen myöhään, jolloin hoitopäivät ovat noin 6-tuntisia.



Kyllä monella naisella on se, että suostuvat kaikkeen mitä työnantaja keksii ehdottaa. Mun mielestä voi ihan hyvin sanoa, että palaverit hoidetaan esim. 9-15 välisenä aikana ellei ole jotain erityisen pakottavia syitä tyyppiä asiakas lentänyt päiväksi Suomeen tms.



Eihän noiden osa-aikaratkaisujen tarvitse olla maailman tappiin. Sovitte vaikka, että kummatkin tekevät hiukan lyhennettyä vaikka loppuvuoden, jolloin lapsilla olisi hiukan helpompi aloitus päivähoidossa.



Olisiko mahdollista miettiä sitä, että asuisitte lähempänä työpaikkoja?

oon 28v. ammattikorkean käynyt ja teen koulutustani vastaavaa työtä toimihenkilönä, töissä olen ollut 4,5 vuotta, josta vajaa 3 vuotta nykyisen työnantajan leivissä



meillä töissä liki 70 naista ja vain 3 miestä. meillä ilmeisesti sen verran hyvä työpaikkakulttuuri, että halukkaan pientenlasten äidit saavat tehdä lyhennettyä työaikaa, vaikka työntekijäpula vaivaa alalla. alallamme suuri osa on juuri näitä nuoria naisia ja siksi myös perheenperustamisasiat ovat pinnalla jatkuvasti.

Me ollaan maksettu pelkkiä korkoja jo kohta neljä vuotta, tiedän ettei ole järkevää mutta tehdään tämä vain ja ainoastaan LASTEN TAKIA. Minulla on edessä yli 30 vuotta työelämää vaikka olen hoitanut lapsiani heidän ensimmäiset tärkeät elinvuodet kotona. Ehditään kyllä lyhentämään lainaa myöhemminkin. Sen sijaan sitä aikaa kun lapset on pieniä, ei saa koskaan takaisin. Kannattaa miettiä sitä, myöhemmin asiaa on turha surkutella.



Ja turha sanoa, että on pakko mennä töihin, ei ole mahdollisuutta muuhun. Aina on mahdollisuuksia, ei ole pakko elää niin leveästi. Valintakysymys ainoastaan! Meidän valinta on lapset ja heidän onnellisuus, halutaan heille rauhallinen lapsuus vailla kiirettä ja stressiä. Uskon, että tämä palkitaan myöhemmin paremmin kuin se, että lapset vauvana hoitoon, ura täysille ja 400 000:n kartano pystyyn.

Isillä on oikeus ja velvollisuus myös pitää hoitovapaata ja lyhennettyä työpäivää!



Työpaikkoja voi myös yrittää vaihtaa joustavampiin.

Itse olen vasta urani alussa (vaikka ikää onkin 35-v). Olin välillä pitkän aikaa kotona ja palasin työelämään alkuvuodesta. Olen esimiesasemassa oleva toimihenkilö, muutaman vuoden sisällä todennäköisesti jo päällikkö tasolla ja siitä pari vuotta ,mahdollisesti johtaja. Eli urasuunnitelma on selvä.



Kyllä mulla nytkin olisi töitä vaikka kahdeksaksi päiväksi viikossa ja 16 tunniksi päivässä, mutta eihän mun tartte kaikkia maailman asioita hoitaa! Teen ne tärkeimmät, ja lykkään myöhemmäksi tai jätän tekemättä vähemmän tärkeät asiat. En osallistu turhiin palavereihin, vaam soitan koollekutsujalle, jos yhtään tuntuu, että hukkaan aikaani ko. miittingissä istuskellessani ja sovin, että soittavat minulle,jos minulta jotain tarvitsevat tai että tulen alkuun tai loppuun jos paikalla olo on todella tarpeen. Jos lapsi on sairas, niin en tee sen vuoksi ylitöitä. Minulla on assari, joka juoksee hoitamassa asioita ja tulevaisuudessa ,myös ihan oikea tuuraaja, niinkuin kuuluukin olla. Eli oikeesti, en ole korvaamaton! Esimies on enemmän kuin tyytyväinen, suunnittelee jo parempia hommia minulle jne.



Ja siihe ap:n varsinaiseen ongelmaan. Meillä on myös joustava työaika. Menen aina kun mies voi viedä lapsen hoitoon töihin klo 5-6 tekemään tunteja sisään ja kun mies voi hakea, jään myöhempään tekemään tunteja. Valitettavasti meillä tällainen on mahdollista tosi harvoin, esim. tämän viikon mies on ulkomailla ma-pe. Ja lapsen hoitopäivä on 9h. Se on mun mielestä ehdoton max meidän 3-vuotiaalle. Käytän joustoa hyväkseni ja teen 7h päivää. Mulla myän työaika 8,5h ja melkein 2h päivässä menee työmatkoihin. Mutta oikeesti, maailma ei kaadu, jos en vaikka ylitoitä teekään.



Kyllä mä ap suosittelisin sitä lyhennettyä työaikaa ja ihan oikeesti mietiskelyä sen suhteen mitä sun tarttee tehdä ja mitä' ei.

Niin ja palavereita en ota klo 15 jälkeen. Lähes kaikki tietää sen töissä, joten ei ole ollut ongelmia. Onkohan 5 kertaa koko töissääolo aikana tarvinnut olla klo 16 saakka ja nekin kerrat olen tiennyt jo hyvissä ajoin.

Nykyään on aika yleistä että isketään joku päällikkö-nimike, siihen saat sitten venyä ja joustaa, mutta ei puhettakaan että ois jotain assareita tai muita auttamassa - etenkään pienissä firmoissa - kuten joku muu täällä valisti, että on assari ja tuuraaja.

Assarit ja tuuraajat on isompien firmojen herkkua.

Tiesittekö, että neljäsosa suomalaisista on töissä alle 10 hengen yrityksissä??? Pienemmissä yrityksissä todella joutuu joustamaan, ei voi olla vain tekemättä töitä tai sanoa ettei asia minua juuri koske.

Ja jos työpaikalla ei juuri muita pienten lasten äitejä ole, niin aika kummajaisena pidetään sitä joka lähtee aina ajoissa, saati jos yrittää tehdä lyhennettyä työaikaa.

nimim. kokemusta on

(joo aina voi sanoa miksi menit semmoiseen työhön - no, pakko ottaa töitä joita saa, vaihtoehtoina oli paljon pidemmät työmatkat tai huomattavan paljon huonompi palkka jolla ei ois pärjännyt)

Ja tosiaan alemman toimihenkilön asemasta olen huomannut, että he vielä pystyy/saa paljon helpommin käyttää noita työelämän joustoja.

t: se joka kyseli 10:n koulutusta ja asemaa jne.

oon 28v. ammattikorkean käynyt ja teen koulutustani vastaavaa työtä toimihenkilönä, töissä olen ollut 4,5 vuotta, josta vajaa 3 vuotta nykyisen työnantajan leivissä

meillä töissä liki 70 naista ja vain 3 miestä. meillä ilmeisesti sen verran hyvä työpaikkakulttuuri, että halukkaan pientenlasten äidit saavat tehdä lyhennettyä työaikaa, vaikka työntekijäpula vaivaa alalla. alallamme suuri osa on juuri näitä nuoria naisia ja siksi myös perheenperustamisasiat ovat pinnalla jatkuvasti.

Me asuttiin kaksiossa niin että nukuttiin kaksi aikuista ja kaksi lasta kaikki samassa makkarissa. Kun lapset olivat 3 ja 4v muutettiin isompaan. Nyt kun lapsi on seitsemän vuotta piti ihan palauttaa hänelle mieleen , että ollaan joskus nukuttu niin 'ahtaasti.

Siis lapset eivät muista, kärsi, eikä heille jää painajaisia siitä, että SAA nukkua turvallisesti jonkun kanssa. oli se sitten vanhemmat tai samassa huoneessa sisar.

Ja ap, käyttäkää edes sitä liukuvaa työaikaa hyväksenne, jos ette muusta tahdo luopua, vai ettekö HALUA herätä niin aikasin...

Ja jos työpaikalla ei juuri muita pienten lasten äitejä ole, niin aika kummajaisena pidetään sitä joka lähtee aina ajoissa, saati jos yrittää tehdä lyhennettyä työaikaa.

.

Oletkos miettinyt mitä ne muut miettii, kun sulla on pienet lapset etkä juurikaan välitä koska heitä menet hakemaan ja millaiset päivät heille muodostuu?

OK. Mä olen isossa tyäpaikassa ja naisvaltaisessa myös, mutta kyllä meillä ihmetellään niitä pienten lasten äitejä, jotka tekee pitkiä päiviä (ja tiedetään, että ei mihelläkään asiat toisin ole) ja säälitään heidän lapsiaan, kun joutuvat pitkään hoidossa olemaan.

Sinäkin syyllistyt itsesi tärkeistämiseen, älä väitä vastaan. Saattaisit jopa saada enemmän arvostusta tyäpaikallakin, jos uskaltaisit puolustaa perheesi hyvinvointia työn edelle. Nykyisin kuitenkin pienissäkin firmoissa ymmärretään, tai pitäisi ainakin ymmärtää, että työntekijöiden hyvinvointi ja elämän hallinta on avain parempiin tuloksiin. Ei se työhön käytettävä tuntimäärä ratkaise vaan se miten laadukkaasti työtä tehtään.

T. Se, jolla on assari ja kohta tuuraajakin. Ja jonka ura on voimakkaasti nousujohteinen.

Haluatko mieluummin antaa aikaa lapsille, suoda heille turvallisen ja hyvän alun vai saada kaikkea mahdollista..mekin meinattiin alkaa rakentaa, mutta kun se olisi tarkoittanut töissäolopakkoa heti, niin tehtiin valinta ja siirrettiin. meidän 2v on niin vauva vielä ja äidissä kiinni, että aivan järkyttävän paha olo tuli lukea tuota sun stooria..esikoinen ei olisi millään voinut mennä hoitoon vauvana..kamalan arka ja vanhemmissa kiinni..3 vuotiaana vasta alko kysellä kavereita..ja nytki 4 vuotiaana on vain pari kertaa viikossa kerhossa ja niissä on tarpeeksi..tuntuu väsyvän kamalasti..sehän on kamalan stressaavaa olla isossa joukossa..pienihän on vasta vauva!!!! jos ei muuta, niin eikö löydy esim..kotihoitajaa?? kuten kaverini teki...tai perhepäivähoitajaa, jossa olis pienempi ryhmä. kuten tutullani on..hän pisti lapsen hoitoon vuoden ikäsenä..sitte 16 kotiin..lapsi 19 nukkumaan..ja sitte vanhemmat KEHTAA valittaa, että kun on niin vähän omaa ja yhteistä aikaa ja kun perhe-elämä on niin kovaa..heillä tämä yksi lapsi..pitääkö niitä tenavia hommata, jos ei ole varaa hoitaa niitä!!! paljonko sulle jää käteen siitä, että olet töissä..laskettiin tässä huvikseen, että kun mies voi nyt käydä kotona syömässä, mutta minä todennäköisesti joutusin käymään kauempana autolla töissä..niin kun laskee bensat, noussee hoitomaksut yms..kulut..niin eipä paljon jää plussalle!!!

siis mies voi käydä kotona syömässä nyt, mutta joutus syödä töissä, jos minä menisin töihin...

vaan ihan YLEISESTI monien nuorten naisten n. 30 v. tilanteesta.



Itse lähden AINA ajoissa töistä, tottakai, ja lapseni ei ole ylettömän pitkiä päiviä hoidossa. (8 h)

Lisäksi otan muutenkin tosi rennosti, eli en kehitä uraani tietoisesti juuri nyt - ja silti olen saanut tunnustusta jne. ihan yhtälailla kuin ennen. Tärkeillä en kuules jaksa just tässä hommassa (olen elänyt jo sen vaiheen aiemmin).

Enkä tee kotona töitä kuin tosi harvoin.



MUTTA tiedän että se ei välttämättä mene niin !!! Olen ollut myös muunlaisessa työpaikassa!



Ainoa, mitä en saanut nyk. työpaikalla läpi, oli lyhennetty viikko. (Tai jos olisin väkisin halunnut, olisi se toki myönnetty, mutta töistäni ja vastuistani ei olisi vähennetty lainkaan. Eli helpompi ottaa täysi palkka ja pitää tarvittaessa etäpäiviä tms.)





Mutta ärsyttää ne jotka sattuu olemaan paikassa, jossa nyt joku asia sujuu hyvin, ja kuvittelevat että samalla tavoin voi tehdä joka paikassa.

Itse olen 35 v. ja ehtinyt olla useammassakin työpaikassa, ja todellakin nähnyt erilaisia kulttuureita - joten ymmärrän ettei ole ap:n tai monen muunkaan niin helppoa vain lyhentää päivää tai jättää töitä tekemättä - se ei tosiaan joka paikassa toimi niin!







36

Mä olen itse miesvaltaisella alalla töissä päällikkötason tehtävissä naisena, alaiset pääosin miehiä, samoin esimiehet.



Työnantaja aika harvoin tulee ehdottamaan mitään joustoa, joten itse kannattaa oikeuksistaan pitää kiinni. Samoin kannattaa miettiä, että miten niitä töitä tekee. Monessa työssä on paljon sellaisia tehtäviä, joita tehdään tavan vuoksi, pidetään turhia kokouksia, tehdään raportteja, joita kukaan ei lue. Oli sitten työpaikka iso tai pieni.



Monestihan nämä luulot siitä, että työnantaja ei jousta perustuvat konttorin vanhaan tietoon. Saattaa joustamattomuus pitää jonkin kohdalla paikkansakin, mutta aina tosiaan kannattaa itse ehdottaa uusia ratkaisuja. Voi työnantaja suostuakin.



Mutta jos työntekijä joustaa itse joka saumassa, niin työkaverit ja esimiehet kyllä helposti siirtävät hänelle hommat, koska hän ei sano ei koskaan ei.



Ja sitten varsinkin jos on jo päällikkötason tehtävissä, niin kannattaa priorisoida ja jakaa ne työt. Mä sai n uran alussa hyvän ohjeen, jolla pärjää monessa duunissa. Päälliköt eivät lue eivätkä kirjoita, vaan tekevät päätöksiä. Tee päätös ja anna siis jollekin muulle tehtäväksi kirjoittaa muistiot, pöytäkirjat ja rapsat ja yhteenvedot.



No tää meni jo vähän ot, mutta toivottavasti jollekin on hyötyä. Tässäkin ketjussa moni toimihenkilö kertoi siitä, että kun töitä on vaan niin paljon kuin tekisi. Kyllä niitä on jos tekee kaiken minkä eteen kannetaan. Kantsii tehdä kuin yleensä mieskolleegat tekevät. Tekee vain fiksuimmat tehtävät ja samalla on omakin ura ja palkka nousussa.



Ja on sillä lapsella isäkin, voisi hän nyt ainakin lasten päiväkotiuran aluksi hiukan uudistaa vanhanaikaisia käsityksiään ja viedä vaikka lapset aamuisin hoitoon. Ja tosiaan, työpaikka läheltä kotia. Pienten lasten perheissä ei todella ole varaa pitkiin työmatkoihin.

1) Miehesi joustaa ja alatte noudattaa tuota toinen vie, toinen hakee systeemiä kuten lähes jokainen tässä toitottaa

2) Laitat oman urasi jäihin. Tarkoitan sitä, että teet sen 8,5 tuntiä päivässä, mutta jos olet kotona sairaan lapsen kanssa et tee niitä tunteja sisään myöhemmin pidempinä päivinä tai viikonloppuna. Jos uhraat vähäiset ajat lastesi kanssa työn takia niin olen 100% varman että kaduttaa myöhemmin.



t. uraäiti joka on tehnyt tietoisen päätöksen laittaa lapset 2) kohdan mukaan etusijalle muutamaksi vuodeksi ja tehdä töitä vain töinä ja on opetellut sanomaan EI.

Onko pakko ostaa kallis asunto siinä vaiheessa, kun lapset ovat ihan pieniä?



Onko pakko ottaa iso autolaina vai kelpaisiko vähän halvempi auto? Halvempikin auto on ihan hyvä ja lainaerät ovat huomattavasti pienempiä kuin uudessa autossa.



Opintolainankin lyhennystä voi muuttaa pienemmäksi.



Sen lisäksi tietysti se, että onko työ tosiaan niin tärkeää, että työaikaa ei millään voi lyhentää? Tai edes limitää siten, että toinen vie lapset ja toinen hakee?



Meillä hoitovapaa on mahdollistettu siten, että omakotitalo saa odottaa. Asumme ahtaammin, mutta lapset saavat olla kotihoidossa. Lisäksi autolaina on pieni, emme edes haaveile ihan uudesta autosta.

Näiden lisäksi asuntolainasta on lyhennysvapaata, helpottaa huomattavasti rahatilannetta.



Puutun vielä tuohon kun sanot kuopuksen olevan vaativaa sorttia...

Koetko eroahdistuksen ja itkun olevan merkki vaativasta luonteesta? Eikö se ole ennemmin merkki siitä, että lapsi ei viihdy vieraan hoidossa vaan kaipaa omia vanhempiaan?