Käytöshäiriöinen 3-vuotias vai kasvatuksen/kurin puute?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin taannoin suuressa marketissa ostoksilla. Jostain kaukaa hyllyjen takaa kuului vähän väliä ihan järjetön kirkuminen, ihan suoraa huutoa. Se taukosi välillä minuutiksi, alkoi taas ihan hulluna. Täysin järjetön huuto. Kassajonossa asia selvisi. Taakseni tuli perhe: isä, äiti ja 2 pientä lasta. Toinen lapsi kulki äitinsä käsipuolessa, toinen  noin 3-vuotias syöksähteli ympäriinsä tarraten erilaisiin karkkeihin. Isänsä kielsi, alkoi järjetön kirkuminen. Tähän kirkumiseen ei perhe reagoinut. Poika vain piti kiinni kärrystä ja kirkui naama punaisena. Keskeytti, haki toisen karkin ja sama alkoi alusta.

Laitoin tavaroitani hihnalle ja tämä ipana oli 30cm päässä takanani, niin kimeä kirkuminen, että järki meinasi lähteä ja silmissä musteni. Lopulta en kestänyt, käännyin ja kumarruin lähelle kakaran naamaa ja karjaisin, että nyt se tur*pa kiinni tai kohta sua sattuu! Poika mykis

Taisi auttaa juurikin lapsentasoinen tiukka kehoitus. Kukaan muu ei tuota tehnyt, ei vanhemmatkaan.

 

Adhd ja uhmakkuushäirilö

Kurin ja rajojen puute voi olla yksi tekijä. Mutta enemmän tulee mieleen, että kyseessä olisi huomion haku. Antaako vanhempi lapselle aikaa ja läsnäoloa? Ohjaako arjen toimien teossa ja touhuaa lapsen kanssa? Vai, onko kyseessä sellainen mamma, joka näpyttelee puhelinta kaiken aikaa ja sivusilmällä välillä vilkaisee, mitä lapsi tekee? Lapsi kaipaa vanhemman huomiota, ohjausta, aikaa ja yhdessäoloa vanhemman kanssa. Se tuo lapselle turvallisuuden tunteen, mikä on yksi tärkeimmistä asioista lapsuudessa. Mikäli vanhempi on omissa ajatuksissaan tai kaiken aikaa uppoutuneena puhelimeen, mutta lapsen kiukutellessa laskee puhelimen hetkeksi, komentaakseen lasta, oppii lapsi, että näin sitä huomiota saa. Ja kierre on valmis.