Lue keskustelun säännöt.
Jättäminen vain katoamalla- törkeää!!
26.05.2012 |
Olen siis ollut suhteessa ihanaan mieheen tämän kevään, tapaamme myös työn merkeissä mikä tietty on ikävää KOSKA mies vetäytyi täysin. Ikää hänellä yli 40v, on korkeasti koulutettu, sivistynyt ym. Vaan ei naisasioissa. Nyt yhtäkkiä ei vastaa viesteihin, on siis kadonnut, ilman mitän selitystä!! Onko liikaa vaatia että laittaisi edes yhden tekstarin, jos ei uskalla soittaa, että ohi on, ei kiinnosta.
Olen niin surullinen ja raivona että en tied mitä tekisin.
Kommentit (10)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mut jätettiin 8v sitten tuolla tavalla, mies vaan lakkasi olemasta missään yhetydessä.Oli kaukosuhde (välimatkaa lähemmäs 500km)joten sikälikin tämä oli hänelle "helppoa".Myöhemmin kuulin,että oli alkanut seurustella toisen kanssa samana keväänä kun luulin että me ollaan vielä yhdessä.
Kaivelemaan jollain tasolla jäänyt tämä asia, vaikka olen perheellinen nykyään ja onnellisesti naimisissa.Ärsyttää vaan edelleen,miksen muka ollut sen arvoinen edes että olisi vaivautunut lopettamaan suhteen ja kertomaan miksi.
ihan yleistä.
jos sua rauhottaa, niin laita sille viimenen viesti tyyliin "enpä ois sua noin selkärangattomaks uskonu!".
Raukkamaista, tiedän, mutta en vain millään halunnut pahoittaa hänen mieltään kertomalla, että se on ohi nyt.
juuri noin.
Oli puhetta, mitä tehdään illalla, puhuin kolmesta hoidettavasta asiasta, joista hänelle ei kelvannut mikään.
Lähti mitään sanomatta ulos ja jätti avaimen pöydälle.
Pienempi lapsi oli reilun vuoden.
Seuraavalla viikolla oli jo uusi muija kainalossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaan töissä sano iloisesti ja reippaasti päin naamaa hymyillen, että häviskös sulta selkäranka kun susta ei ole kuulunut mitään
ihan yleistä.
jos sua rauhottaa, niin laita sille viimenen viesti tyyliin "enpä ois sua noin selkärangattomaks uskonu!".
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
juuri noin.
Oli puhetta, mitä tehdään illalla, puhuin kolmesta hoidettavasta asiasta, joista hänelle ei kelvannut mikään.
Lähti mitään sanomatta ulos ja jätti avaimen pöydälle.
Pienempi lapsi oli reilun vuoden.Seuraavalla viikolla oli jo uusi muija kainalossa.
Mikä selkärangaton limanuljaska!!
Aivan käsittämätöntä käytöstä, mutta tulipahan sinulle selväksi, ettei tuohon miehen kannattanut panostaa. Parempi, että loppui jo nyt.
Minulla samantapainen kokemus 8 vuoden takaa. Seurusteltiin vakavasti (olin tavannut ystävät ja perheen useasti), reissu ulkomaille varattu ja ajatus yhteenmuutosta ja yhteisestä tulevaisuudesta heitetty ilmaan.Edeltävänä päivänä olimme viettäneet onnellista aikaa yhdessä: idyllisesti syömässä, sen jälkeen kotiin katsomaan leffaa. Kotona mies jopa tanssitti minua! Sitten seuraavana yönä miehelle tuli aamuyöstä tekstari. Kysyin ihan inttämättä ohimennen, että keneltä tähän aikaan tulee viestiä. Mies meni raivosta punaiseksi ja käski minua lähtemään kotiini keskellä yötä. Sen jälkeen ei vastannut puheluihin, tekstareihin, sähköpostiin. Pyysin miestä edes vastaamaan tekstarilla siihen, ollaanko yhdessä vai ei. Edes yksi sana: kyllä tai ei. Ei vastausta. Luulin jo, että miehelle on sattunut jotain, joten pyysin seuraavaksi vastaamaan, että onko hengissä. Ei vastausta. Meni viikko, pari hiljaisuudessa. Tekstasin, että pitääkö minun tiedustella miehen elossaoloa hänen veljeltään. Vasta siihen tuli vastaus, että elossa ollaan. Ystäväni kehotti minua vaatimaan vastausta, joten ilmoitin miehelle, että sovitaan tapaamisaika asioiden loppuunsaattamiseksi tai muuten menen hillumaan hänen kämppänsä ulkopuolelle. En muista mitä mies selitteli tapaamisessa, mutta ohihan suhde oli. Oli itse asiassa jo monta viikoa pitänyt nettitreffi-ilmoitusta. Kolmekymppinen mies siinä haki seuraa "rullaluistelemaan ja hattaralle Linnanmäelle". Ooh kun olikin herttainen tapaus!
Miehessä oli kyllä ollut näin jälkikäteen ajateltuna outoja piirteitä jo alussa. Ihastui minuun täysillä ja piiritti ihan urakalla. Kun valmistuin ja sain työpaikan, alkoi mies saada raivareita ja olla jollain tavalla mustasukkainenkin. Kaikki edelliset erot olivat mustavalkoisesti aina olleet naisten syytä.
Meni puoli vuotta, ja hassu kyllä, mutta mies vastasi minun treffi-ilmooni. Mukamas vahingossa. En tiedä miksi suostuin tapaamaan, mutta tapasimme. Miehen koti oli täysin paskainen ja sotkuinen useiden viikkojen takaisista synttäreistä. Seinille äijä oli printannut kymmeniä suurennoksia omista lapsuuskuvistaan. Huh, huh. Hullu kuin pullosta tullut.
Ole sinä fiksumpi kuin minä. Anna olla. Älä vaadi vastausta, vaan osoita, että hän on sinulle niin mitätön, ettet välitä paskan vertaa miksi hän lopetti yhteydenpidon. Älä lähde hakemaan vastauksia, sillä syyn miehen lähtöön voin minäkin tuntemattomana sanoa. Kyse on miehen omasta pääkopasta, jossa kaikki ei ole kunnossa. Et todellakaan halua noin kusipäistä ihmistä!
Itse olen huojentunut, että meidän suhteemme päättyi jo noin aikaisin. Suojelusenkeleitä oli varmasti matkassa, sillä kuka tietää, miten sekopäiseksi mies olisi muuttunut. Tilanne olisi ollut paljon hankalampi, jos olisimme olleet naimisissa ja hankkineet lapsia. Olisiko väkivalta ollut silloin fyysistä, mene ja tiedä.
Minulle kävi hyvin. Löysin usean vuoden etsimisen jälkeen todella ihanan ja kiltin miehen, joka on mukava ja huomioonottava kaikille ihmisille. En voisi kuvitellakaan, että hän olisi tehnyt koskaan tuollaista katoamistemppua. Exän kohdalla taasen ei tavallaan ollut mikään yllätys, että tuollainen kuspää käyttäytyi noin julmasti.
Ja tee katoamisilmoitus. Mistä tiedät että on kadonnut vain sinulta eikä kokonaan.