Lue keskustelun säännöt.
Hitto kun tekisi mieli avautua naapurille! On niin paha mieli siitä, miten hän puhuu lapsilleen. :(
09.10.2008 |
Olen kirjoittanut tästä ennenkin, mutta nyt keittää taas. Miten kukaan äiti voi AINA nalkuttaa, kitistä, moittia ja haukkua omia lapsiaan?
Ymmärrän täysin, että jokaisella palaa joskus hihat, ja silloin voi päästä suusta sammakoita. Mutta kun tämä eukko natisee KOKO AJAN - silloinkin, kun lapset eivät edes tee mitään näkyvästi häiritsevää.
Lapset ovat jo koululaisia.
Mitä ihmettä sanoisin äidille? Olemme vain hyvänpäivän tuttuja, joten aika vaikea on ruveta yhtäkkiä puhumaan luottamuksellisesti ja näin arasta asiasta.
Kommentit (12)
menee vaan välit naapuriin siitä hyvästä ja saat osaksesi näitä "mikä säkin oot mua neuvoon"-kommentteja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kehu, että kyllä nuo teidän lapset on sitten ihania! Miten fiksuja ja hyvin käyttäytyviä. Olet varmasti tosi ylpeä niistä. Ja kaikki tämän äidin kitinät (jos kehtaa käydä valittamaan) kuittaat vaan ylenpalttisilla kehuilla: "MINUSTA tuo on kyllä liioittelua! X:hän on MAAILMAN hurmaavin lapsi!"
Meillä on naapurissa kaksi alle kouluikäistä lasta, joiden isä taas ei osaa olla lasten kanssa. Rivarissa kun asutaan ja ollaan puolin ja toisin paljon pihalla, niin väkisin kuulee. Heillä lapset koko ajan hakevat rajojaan ja toisina päivinä kielletty asia onkin toisina päivinä sallittu. Asiat on tyyppiä, että saavatko hyppiä trampoliinilla yhtä aikaa, saako mennä ulos ilman asianmukaisia vaatteita tms. Siis ihan arkisia asioita. Ja kun jokin asia on tänään kielletty, niin isä huutaa todella rumasti lapsilleen. Ymmärrän sen, että välillä maltti menee, mutta ainakin ulkoa päin tuossa on kyse siitä, että lapsilla ei ole selkeitä rajoja ja kun eivät tottele, yllättäen, niin isä sitten polttaa hihansa ihan täysin.
Äitinsä on asiallinen ja lapset tuntuvat äitinsä kanssa pärjäävän ihan hyvin ilman suuria tunteenpurkauksia.
johtuu varmaan hirvittävästä alemmuudentunteesta. Se julkinen haukuskelu kertoo että äiti pohtii jatkuvasti mitähän noi mun lapsista ajattelee, ja vetää ihan ääripäähän tiedottamalla kaikille, että ei hän kuvittelekaan että lapsissa olis mitään hyvää, vaikka toisaalta kaipaa varmaan pohjimmiltaan suunnattomasti vakuutusta siitä, että hänellä on hyvät ja ihanat lapset.
Jotkut meistä on vaan niin rikki lyötyjä, että eivät kykene olemaan kovin rakastavia vanhempia. Takuulla tätäkään äitiä ei ole kukaan pahemmin paijannut ja kehunut. Tehdään me naapurit ainakin se, että osoitetaan kunnioitusta ja arkipäivän lempeyttä ja arvostusta muillekin kuin omille lapsillemme. Levitetään hyvää omilla sanoillamme... esim tällä palstalla...
Mitä sitten, vaikka välini menevät naapuriin? Minä en siinä mitään menetä - naapurin lapsen sen sijaan menettävät paljon joka päivä.
Ihan hyvä idis tuo, että alkaisin kehua naapurin lapsia. Vähän kankeaa se on, kun tytöt ovat jo isoja (11 ja 13 tietääkseni), mutta yritän keksiä jotain...
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niin entäs jos pyytäisit heitä teille vahtimaan omia lapsiasi? Jos et täysin luota heihin niin että kauppaan menisit, jos vaikka siivoaisit samalla kun isot tytöt leikittävät lapsiasi ja antaisit palveluksista ylenpalttisen kehuvan palautteen naapurille. Jospa se äiti tajuaisi, että hänellä on sentään aika ihanat tytöt.
Tällä tavalla voisit hyötyä itsekin...
johtuu varmaan hirvittävästä alemmuudentunteesta. Se julkinen haukuskelu kertoo että äiti pohtii jatkuvasti mitähän noi mun lapsista ajattelee, ja vetää ihan ääripäähän tiedottamalla kaikille, että ei hän kuvittelekaan että lapsissa olis mitään hyvää, vaikka toisaalta kaipaa varmaan pohjimmiltaan suunnattomasti vakuutusta siitä, että hänellä on hyvät ja ihanat lapset.
Jotkut meistä on vaan niin rikki lyötyjä, että eivät kykene olemaan kovin rakastavia vanhempia. Takuulla tätäkään äitiä ei ole kukaan pahemmin paijannut ja kehunut. Tehdään me naapurit ainakin se, että osoitetaan kunnioitusta ja arkipäivän lempeyttä ja arvostusta muillekin kuin omille lapsillemme. Levitetään hyvää omilla sanoillamme... esim tällä palstalla...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä tiedostan täysin, että olen kärsimätön ja liian negatiivinen lapsille vaikka ovat maailman ihanimmat lapset.
Mut elämäntilanne on ollut pidempään jo vähän hankala; yksin lasten kanssa päivät pitkät ja mieheltä ei saa apua kun välillä. Parisuhde on ihan hukassa; hellyyttä ja romantiikka ei ole ollenkaan, molemminpuolin vaan ärsyttää. Tekis mieli häippästä, mut menee liian vaikeaksi asioiden järjestely...
On takki ihan tyhjä ja lapset vaatii (oikeutetusti) kuitenkin oman osansa, mutta kun on omat tankit niin tyhjät että aina kun joku huutaa "äiti" mulla melkein pimahtaa.
Ymmärrän naapuria ja jos multa joku kysyis tai sanois jotain mä varmaan pillahtaisin itkuun... Riippuen tietty miten kysyy..
Toi et ottaisit tytöt teille oli joltain hyvä idea.
Mulle tuli sääli sinua. Voimia ja jaksamista hankalassa elämäntilanteessa! Yritä muistaa, että lapsesi kuitenkin rakastavat sinua ja olet heille maailman tärkein ihminen ja paras äiti heidän mielestään. Haleja!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joka käyttäytyy huonosti lapsiaan kohtaa. Hän on ollut joskus jopa perhepäivähoitaja. Jokunen vuosi sitten hän ajatteli jälleen alkaa perhepäivähoitajaksi ja sai kunnalta vastauksen, että ei onnistu - koska hän huutaa niin kamalia omille lapsilleen, niin ei kukaan halua hänelle lapsiaan hoitoon. Eli kunnassakin tiedettiin asiasta. Tämä äiti vain naureskeli, että huudetaanpa sitten vain ihan keskenään.
Itse huusin tytölleni eilen ihan vaan, että MITÄ!! ärsyyntyneenä, ettei toinen puhunut selkeästi ja ääneen. Tyttö 5v tokaisi, että taidat äiti olla väsynyt.
Mä olen nyt viime aikoina yrittäny ajatella, et pitää etsiä itselle joku "osoite", johon purkaa turhautumista etten just purkaisi sitä lapsiin.
Niille tämä on vain yksi ja ainoa, lyhyt lapsuus, jonka pohjalta niiden olis elettävä elämänsä. Hankalaa vaan välillä kun ei löydy aikaa itselle, et sais tuulettaa ajatuksia jonkun ystävän kanssa ilman et lapset kuuntelemassa vieressä.
Miehen kanssa ollaan kohta vuosi käyty pariterapiassa, mut sen tulos taitaa ikävä kyllä olla, että ei tämä tästä miksikään muutu... Et mun on päätettävä haluanko elää tällaisessa köyhässä parisuhteessa vai otanko riskin ja lähden etsimään elämääni tyytyväisyyttä. Nyt tuntuu kaukaiselta ajatella vanhuutta yhdessä, mutta tätä rataa musta on tulossa todella katkera vanhus...
Mä oon joskus tehnyt niin, että olen alkanut kehua tällaisen äidin lapsia ääneen ja jutellut mukavia lapsille jos ovat paikalla, ja omillenikikn puhunut jotain kaunista. Toivon että tällainen esimerkki auttais.
Jos oikeesti haluat auttaa, niin sun täytyis varmaan hankkiutua vähän lähemmäksi kaveriksi tämän äidin kanssa. Hänellä saattaa olla jotain ongelmia, minkä takia hän on jatkuvasti pahantuulinen, ahdistunut tai masentunut.