¤HT-VAUVAT¤

Tulen huomenna kirjottelemaan enemmän. Piti vaan tulla kommentoimaan, että nyt vasta tajusin kurkkia tänne vauvapuolelle ja hoksasin että pino on aktivoitunut. :) Voin yrittää perustaa myös sitä suljettua yhteisöä, jos intoa semmoiseen on.



Öitä

-v- ja Saarni, huomenna 7kk!

Täällä suljetusta yhteisöstä kiinnostunut! Tulin vaan EE:lle kommentoimaan, että menkää ihmeessä pikkujouluihin ja vaavi mummolaan! Meillä tyttö oli eka kerran yökylässä vajaa 2kk ikäisenä ja jälkeenpäin mietin, että olisin jo aiemmin vienyt! Käyttäkää siis mahdollisuus hyväksi, sanoo mooli!



jaksuja myös masuvaivojen kanssa painiskeleville. Tuttavilla on kaksiviikkoinen vauva ja nyt masuvaivat alkaneet. Toisillahan ne menevät nopeasti ohi. Mutta minua ihan kylmäsi, kun annoin " hoitovinkkejä" ja samalla muistelin meidän koliikkista alkutaivalta - on kamalan rankkaa, että vauvalla on masuvaivoja! Sekä henkisesti että fyysisesti. Meillä tuo koliikki kesti 4kk, mutta tyttö on edelleen herkkävatsainen.



Palaamisiin, tällä kontataan ja seisotaan tukea vasten!



Lämpimät onnittelut hiljan vauvautuneille!!



t.mooli ja tyttö viikkoa vajaa 7kk

Osoite http://groups.yahoo.com/group/HT-vauvat/



En tiedä tarvitseeko yahoo säpon vai käykö mikä tahansa emaili osoite. Kaikki jäsenyyshakemukset kulkevat nyt minun kautta, uskon kyllä tunnistavani nimimerkistä kaikki HT -tyypit. Nimi on nyt HT-vauvat, en ollut varma tuleeko myös HT-masut ja Hoidokit mukaan. Jos haluavat mukaan, eiköhän me heidätkin porukkaan huolita? :)



Teretulemast!



-v-

Kävin liittymässä mukaan, tai ainakin kovasti yritin... :)



-Lupus

Kiitokset Varjokkaalle! Kävin minäkin ilmoittautumassa ja lupaan laittaa kuvia yms. pikimmiten! Tulkaahan muutkin mukaan,



EE

Mäkin kävin sinne itseni klikkaamassa toivottavasti vaan opin käyttämään sitä... Vilkuilkaa välillä tännekin, jos tarvitsen opastusta tuon käytössä :)



t. joalin



ps. odottelen, että pääsen kierjoittelemaan sinne meidän viimeisiä neuvolakuulumisia

Kaikki hoidokit mukaan!



-Lupus

PIkanan ennen ku pikkumies herää, en ollutkaan lukenut tätä pinoa vielä, ja nytkin olen vasta puolivälissä. Pakko kuitenkin älähtää heti tähän väliin että täälläkin tissiongelmainen vauva! Meillä vauvan paino laski laitoksella " liikaa" ja jäätiin yhdeksi extrayöksi, ja syynä ettei tissistä saanut tarpeeksi ruokaa kun ei sitä tissiä kunnolla suuhunsa osannut ottaa. Alahuuli meni aina sisäänpäin. Eli pakkosyötöt kehiin eli pullot ja korvikkeet (kun ei enää herännyt edes imuyrityksiin), samoin rintakumi, ja tämänkinhetkinen tilanne on se että pumppaan itse maitoa (vartin käsipumppauksella keskimäärin 60ml per tissi) minkä saa pullosta ja lisäksi annetaan korviketta mitä tarvii, ja tissillä käydään silloin tällöin. Yleensä herran kärsivällisyys ei riitä yhtään vaan alkaa karjumaan jo siinä vaiheessa kun laitan imetysasentoon, joskus harvoin jaksaa imutella mutta silloinkin (kun on imenyt n. 20min/tissi) Tuitun Viljan (?) tapaan poika tarvitsee vielä pullosta vaikka miten paljon. Joko heti perään tai tunnin päästä viimeistään. Monet itkut on täälläkin itketty, niin poika kuin äitikin, mutta nyt on pahin ahdistus ainakin minulta takana. Olen aina ollut " pro-pullo" -ihminen, mutta yllättävän kova pala tämä kuitenkin on ollut.

Mä jatkan paremmalla ajalla, pakko oli vaan tulla kertomaan että meilläkään ei ihan niin täydellisesti mene... :-)

Muuten arki alkaa sujumaan, yöllä poika nukkuu kivasti ja omassa sängyssä, päivällä vähemmän ja ei omassa sängyssä. :-/

Vilkutukset kaikille & yritän nyt aktivoitua vähän!!

Manco ja poika 2vkoa 6pv

Löysinpäs tämän ketjun täältä! :)



Mitäs kaikille kuuluu?? Täällä elellään vihdoin suht normaalia vauva-arkea. Mies oli ensimmäiset 4 viikkoa lomalla, joten vasta nyt ollaan oltu vauvan kanssa päivät kahdestaan. Aika nopeasti nämä päivät menevät totutellessa uusiin rutiineihin.



Meilläkin on vauvan masu vähän vaivannut, varsinkin öisin tuntuu piereskelevän valtavasti! Ähellys vaan kuuluu pinnasängystä... Ja iltaisin itkee enemmän masuvaivojaan ja väsymystään, aina kun yrittää nukahtaa niin herää mahakipuihin ja on sitten väsymyksenkin takia ärtynyt ja itkuinen. Öisin ei ihme kyllä itke, nukkuu muuten hyvin mutta herää 4-5 kertaa yössä syömään! Eli aika väsyneitä ollaan... toivottavasti vauva alkaisi jo kohta puoleen nukkumaan pitempiä pätkiä :)



Hyvin vauva kyllä kasvaa, tuntuu että on jo nyt valtava pötkylä! :) Sairaalasta lähtiessämme painoi enää 3478 g (syntymäpaino 3900 g), mutta kolmen viikon iässä painoi jo 4585 g. Ei ihmekään, tuntuu että vauva on jatkuvasti tissillä!



No joo, voisihan sitä kirjoittaa vaikka novellin tästä vauvan elämästä, mutta lopetetaan nyt tähän ;) tulkaahan kertomaan kuulumisianne!!



-Lupus ja Vauva 1 kk 4 päivää

Pikaisesti jotain rustailen, kun ruoka tuossa vieressä odottelee jäähtymistään.



Kiva kuulla Lupuksestakin. =)

Harmi että teilläkin masu vaivaa, mutta onneksi se menee aikanaan ohi.



Joalinko se kyseli rintakumeista.

Meillä käytettiin rintakumia heti sairaalasta lähtien matalien rinnanpäiden takia ja katselin tuosta päiväkirjastani, että olen lopettanut niiden käytön pojan ollessa hieman vajaan kuukauden vanha. Meillä tuo kuminkäytön lopettaminen tapahtui kuin huomaamatta, kun poika viimein hoksasi että rintaakin voi imeä. Kokeilin aina välillä ilman ja sitten vain yhtäkkiä poika huomasikin ettei siihen kumeja tarvita.

Kannattaa aina välillä kokeilla onnistuisiko ilman (silloin kun vauva ei ole vielä kamalan nälkäinen tai on vähän väsynyt, onnistuu helpommin). Tosin silloin itse noita käyttäessäni lueskelin muiden kokemuksia noista ja monet olivat käyttäneet jopa koko imetyksenkin ajan noita, että onnistuu se niinkin jos tuntuu ettei onnistu ilman.

Tsemppiä, kyllä se siitä. =)



Meillä poika alkaa olla jo " iso mies" .

On nykyiseltään aivan mahtava hymypoika ja juttelee kuin mikäkin papupata. =)

Siis aivan toisenlainen on pikku miehestä tullut kuin mitä oli aivan pienenä.

Toissa päivänä käytiin 5kk neuvolassakin ja nyt pojalla on painoa jo 7845g ja pituutta huimat 69,5cm. Pituus on noin mitta, joten saattaapi olla hitusen enemmänkin jopa.



Meillä syödään nykyään kaksi soseateriaa päivässä (kasviksia vielä, mutta tarkoituksena olis aloittaa liha aivan lähipäivinä) ja iltaisin ollaan maisteltu kaurapuuroa ja päälle sitten vielä velliä.

Rintamaitoakin edelleen otetaan, mutta nyt on poika alkanut osoittamaan välillä suurempaa kiinnostusta ympäristöään kohtaan kuin äidin tissiä. =D

Saapa nähdä kuin kauan vielä sitten imetellään.

Helppohan se olisi jos vain mahdollisimman pitkään vielä onnistuisi.

Öisin herätään edelleen 1-2kertaa yössä ja syödään kyllä, että luultavasti vielä nälkään kuitenkin, vaikka toiset sanoo ettei tässä iässä enää välttämättä tarvis..??



Täällä siis elämä alkaa pikku hiljaa olla voiton puolella ja kumma kyllä mutta vauvakuumetta on nyt pikku hiljaa tainnut ruveta jo pukkaamaan. Hui...

Meillä se vain ei tosiaan ole niin yksinkertaista tuo toisenkaan saaminen sitten, jos joskus siihen vaiheeseen päästäisiinkin.



Jep..

Nyt tarttee kuitenkin lopetella, kun tuo pikku mieskin heräsi päikyiltään.



Kaikkea hyvää hoidokeille ja tulkaahan pitämään pinoa pystyssä. =)



-viivi ja ukkeli 5,5kk-

Heippa kaikille,



Aika menee niin kamalan nopeasti tämän pienen ihmeen kanssa. Meidän Claudia-neidille tuli eilen 2kk täyteen ja kyllä sitä ihminen osaa olla onnellinen tuosta pienestä pakkauksesta. Sydän ihan sulaa kun äidille hymyillään ja nauramista opetellaan myös. Nyt nukkuu aamunpäikkäreitä tuossa lattialla, kun sohvalla ei enää uskalla pitää, kun ei tiedä milloin alkaa kääntyilemään.



Yöt meillä menee oikein kivasti yleensä ollaan viimeistään siinä 20-20.30 nukkumassa sitten herätään klo 2 ja klo 6 syömään, tosin nyt on ollut muutamia öitä, että ensimmäisen kerran syödään vasta siinä 4-5 aikaan. Päivät on nyt alkaneet olla lyhyempien unien varassa, mutta pääasia on että öisin saadaan kaikki nukkua.



Nyt pitää mennä laittamaan aamupalaa, jotta ehdin syömään ennen neidin heräämistä...



t. joalin

Pakko oli tulla nostelemaan pinoa ja huhuilemaan kuulumisia, kun ei täällä ole aikoihin kuullut kenestäkään mitään.



Mitäs siis kaikille kuuluu?



Täällä ollaan jotenkin uupuneita...

Ukko ei suostu jostain syystä syömään oikein kunnolla ja iltapuuro on yhtä itkua ollut nyt kahtena iltana, vaikka aiemmin puuro on mennyt ihan kiitettävästi. =(

Eilen sentään otti velliä, mutta tänään ei kelvannut sekään. Apua.. mitähän tuosta tulevasta yöstä oikein tulee. Tuskinpa pärjää pelkällä maidolla kauaa... huoh...pitää varmaan koittaa tarjota velliä seuraavaan itkuun, josko ei unisena huomais.

Tuohon kaikkeen syömättömyyteen ei kyllä varmasti auta äidin stressaaminen asiasta ja tuputtaminen, mutta kun ei vain osaa olla antamatta, kun eihän se voi olla syömättä.... no, pitänee varmaan jättää iltapuuro kohta kokonaan ja kokeilla myöhemmin uudelleen, jos sitten taas onnistuis... en tiedä.



Yösyöntikin pitäis pikku hiljaa saada loppumaan, mutta milläs lopetat jos päiväsyönti on tuollaista.

Meillä syödään öisin vieläkin n.2 kertaa suunnilleen. Toinen syöttö on tosin jo periaatteessa aamua, kun 5-6 tienoilla syö ja jatkaa unia vielä 7-8.



Meillä opittiin tuossa vajaat parisen viikkoa sitten oikein kerta rysäyksellä kaikenlaista, mm. konttaamaan, nousemaan istumaan ja seisomaan tukea vasten. Myös tavuttelu rupesi sujumaan samaisena päivänä. =)

Joten nyt saa kyllä olla koko ajan vahtaamassa mitä se pikku ukko puuhaa ja missä seisoo tällä kertaa ettei vaan kolauttele päätään. Saapa nähdä milloin tuo keksii kävelemisen, ei kait nyt ihan vielä sentään... hui...

Tänään jo jonkin verran pääsi liikkumaan patterin tukemana sivuttainkin, joten kohta taidetaan mennä jo tukia pitkin jos jatkaa samaa rataa.

On ukkelilla nyt kova vaihde menossa, kun kaikkea opitaan.



Jees.

Nyt tarttee lopetella ja pyrkiä ajoissa nukkumaan.

Tulkaahan kirjoittelemaan kuulumisianne ja Tuittu myös, kera pikku Vilja neitosen.

Eiköhän se Manco ja Milikokin sieltä piakkoin jakaudu tälle puolelle. =)



-viivi ja ukko aivan pian 8kk-

Laitan tännekin vihdoin meidän kuulumiset ja synnytyskertomuksen, kun löysin tämän pinon! Sama kertomus on tuolla plussanneiden lapsettomien puolella, mutta yritän tähän päivitellä vähän muitakin asioita.



Toivottavasti Viivillä on nuo poijjaan syömisongelmat ratkenneet. Tuo on niin ikävää, kun ei tiedä mitä tehdä kun on jo kaikki keinot koetettu ja huoli on tietysti kova. Mutta mukava kuulla, että siellä on otettu myös isoja kehitysharppauksia! Hassua kyllä, että jokaiseen ikävaiheeseen liittyy aina noita ilahduttavia ja toisaalta sitten stressiä ja lisätyötä aiheuttavia piirteitä. Itse odotan jo kovasti sitä ensimmäistä hymyä ja oikean vuorovaikutuksen alkamista tytön kanssa ja sitten taas toisaalta toivon, että se pysyisi aina noin pienenä ja hellyttävän avuttomana :)



Pikaisesti ehdin selata pinoa taaksepäin ja silmiin pisti, että Joalinilla on ollut alussa vähän samanlaisia ¿ongelmia¿ kuin meillä nyt, eli minäkin käytän rintakumia ja syötän vauvalle lisämaitoa. Miten teillä on sittemmin sujunut, lopetitko jossain vaiheessa rintakumin käytön ja miten tuon korvikkeen määrän kanssa kävi? Mulla oli muuten erittäin vakaa aikomus laittaa sulle sähköpostia tuohon sektioon liittyen, mutta jostain syystä se sitten jäi tekemättä. Sorry! Mulle se oli kuitenkin tosi positiivinen kokemus ja toivuin siitä tosi hyvin ja nopeasti. Ei varmaan voisi synnytys paljon helpompi olla, kivuton ja nopea :)



Kaikilta muiltakin ottaisin tosi mielellään kommentteja asiaan liittyen, kun itse on niin vasta-alkaja ja ois mukava kuulla miten muilla on sujunut tämä alkuvaiheen ruokkimispuoli :)



Mutta tässä nyt siis se lupaamani synnytyskertomus. Lapsivedet siis meni yhtäkkiä viisi päivää ennen suunniteltua sektiota aamulla kahdeksalta. Siitä noin tunnin päästä lähdin sairaalan ohjeiden mukaan vauvan perätilan takia ambulanssilla sairaalaan. Tuntui aika dramaattiselta, mutta en viitsinyt alkaa uhmaamaan selkeitä ohjeita vaikka omallakin autolla varmaan oltaisiin päästy turvallisesti perille. Synnärillä lääkäri tarkasti tilanteen ja totesi, että tehdään leikkaus niin kuin oli alun perin sovittukin. Tyttö syntyi jo klo 11 eli se oli sitten tosi nopeaa toimintaa! Mies oli mukana koko ajan ja leikkauksessa se piti mua kädestä kiinni koko operaation ajan. Kaikki kävi tosi äkkiä ja kivutta ja ennen kuin ehdittiin edes tajuta kuinka pitkällä operaatio oli, niin joku sanoi, että nyt vauva syntyy! Se alkoi heti parkua täysillä ja sain sen rinnalle ihmeteltäväksi. Olin ihan paniikissa, että onko kaikki kunnossa enkä osannut muuta kuin hokea " onko se terve, onko kaikki hyvin?" Ja kaikkihan oli, onneksi :) Painoa pienellä oli 3680g ja pituutta 50 cm. Mies ja kätilö lähtivät sitten pesemään vauvaa ja minä jäin ommeltavaksi. Se tuntui tosi pitkältä ajalta, mutta pää oli täysin pyörällä ja koitin vaan siinä maatessani ymmärtää, että meille on todellakin syntynyt pieni tytär!



Heräämössä makoilin myös yksin pitkät tovit ja jossain vaiheessa sain vauvan hetkeksi aikaa rinnalle. Osastolle pääsin iltapäivällä ja siellä sain heti vauvan viereeni ja imetettäväksi. Siinä sitten ihmeteltiin kaikki kolme toisiamme eka ilta ja mummut ja papat kävi tietysti vierailulla. Seuraavana päivänä saatiin onneksi perhehuone, kun alun perin olin 3 hengen huoneessa jossa mies sai olla vain virallisena vierailuaikana. Ihan syvältä kyllä tuollaiset rajoitukset, eihän siellä isä pysty ollenkaan harjoittelemaan vauvan hoitoa ja muutenkin ois ollut tosi tylsää olla siellä pitemmän päälle. Meillähän nimittäin venähti sairaalassaolo normaalia pitemmäksi, kun ensin vauvalla nousi bilirubiiniarvot niin korkealle, että jouduttiin pitämään sitä 2 vrk sinivalossa (ensin yks vrk, sitten 1 vrk tarkkailua, jonka jälkeen takaisin sinivaloon ja taas 1,5 vrk tarkkailua). Isompi ongelma huomattiin sitten kotiinlähtötarkastuksessa, kun lääkäri totesi, että vauvalla oli toinen lonkka pois sijoiltaan ja toinenkin lievästi. Eli sillä on synnynnäinen lonkan kehityshäiriö, jota on kuulemma perätilavauvoilla melko usein. Sille jouduttiin sitten laittamaan sellainen lonkkalasta, jota täytyy pitää 10 viikkoa. Mä olin tietysti aivan shokissa kun kuulin asian ja itkin asiaa koko päivän. Vauvakin itki ekan vuorokauden melkein taukoamatta, mutta tottui sen jälkeen lastaan tosi hyvin eikä tunnu enää edes huomaavan sitä. Hassun näköinenhän tuo lasta on ja vauvalle ei voi käyttää kuin joustavia, leveitä housuja, kun ne jalat on siinä ihan levällään ¿sammakkoasennossa¿. Tärkeintä on kuitenkin, että se vika huomattiin nyt heti ja siitä ei pitäisi 99% todennäköisyydellä mitään pysyvää, kun se hoidetaan nyt kunnolla. Eli ei mitään lonkkavikoja tai kävelyongelmia tms. sitten myöhemmin. Sitten kun VIHDOIN päästiin kotiin reilun viikon sairaalareissun jälkeen, niin parin viikon kuluttua nuo bilirubiinit lähti jälleen nousemaan ja vauva muuttui taas keltaisemmaksi eikä paino noussut kunnolla. Jouduttiin sitten vielä takaisin sairaalaan ja sinivaloon, mutta onneksi se viimeisin hoito tuntuu nyt vihdoin auttaneen ja arvot on olleet siitä lähtien kunnossa. Pieniä vastoinkäymisiä on siis ollut matkan varrella, mutta onneksi kaikki on kuitenkin loppujen lopuksi oikein hyvin! Itse tosiaan toivuin leikkauksesta tosi nopeasti eikä montaa päivää tarvinnut syödä edes kipulääkkeitä. Vaikka vähän harmittaa etten voinut normaalisti synnyttää, niin aivan positiivinen kokemus oli tuo keisarinleikkaus kaiken kaikkiaan.



Vauvahan on aivan mielettömän suloinen ja ihana. Seurailee jo katseellaan ja on kasvanutkin kovasti. Välillä se nukkuu jopa 5-6 tunnin pätkiä yhteen menoon, mutta välillä saa kyllä valvoa ihan urakalla kun heräilee 2 tunnin välein syömään. Imetys ei ole sujunut ihan täydellisesti (johtuen suureksi osaksi noista alun bilirubiini- ja lonkkalastaongelmista) kun omaa maitoa ei tule riittävästi. Lisäksi käytössä on edelleen rintakumi ja saa nähdä milloin jaksan alkaa yrittämään siitä vieroittamista¿ Imetyksen kanssa teen nykyisin niin, että syötän molemmista rinnoista 20¿30 min, jonka jälkeen annan niin paljon lisämaitoa pullosta kuin vauva jaksaa syödä. Sitten vielä pumppaan rinnat tyhjiksi siinä toivossa, että tuo maidontuotanto kasvaisi toivotulle tasolle ja ehkä vielä jonain päivänä riittäisi niin, ettei korviketta tarvisi antaa. Toistaiseksi on vain pakko antaa pullosta lisäruokaa, että painon kehittyminen jatkuu normaalisti eikä tarvi enää huolehtia bilirubiineista tai muustakaan. Olen nyt päättänyt olla onnellinen siitä, että maitoa ylipäätään tulee ja jokainen tippa äidinmaitoa on vauvalle hyväksi. Katsotaan nyt kuinka kauan jaksan tätä pumppausta, kun nyt tahtoo noihin imetysrupeamiin kulua niin pitkiä aikoja (varsinkin öisin 2h tuntuu aika pitkältä ajalta valvoa¿) Mutta tuosta imetyksen mukanaan tuomasta läheisyydestä vauvan kanssa olen tullut suorastaan riippuvaiseksi, on niin ihana tuijotella vauvaa kun se painautuu mua vasten ja on niin pieni ja hellyttävä <3



Että sellaista tänne! Tuntuu niin kuin eleltäisiin omalla avaruusaluksellamme, jossa on ihan oma maailma ja kaikki ulkomaailman tapahtumat tuntuu niin kaukaisilta. Tosin tuo Jokelan koulun murhenäytelmä on itkettänyt mua ihan hirveästi, kauhea tragedia ja vielä nää hormonit lisää tunteellisuutta entisestään :( Voi kun pystyisi ikuisesti pitämään tuon pienen ihmisen kaukana kaikista tuollaisista kauheuksista¿



No, nyt on taas pakko mennä, mutta oikein mukavaa loppuviikkoa kaikille ja tulkaahan kaikki kertoilemaan kuulumisianne!



EE ja tyttö 5 vk

Kiva kuulla myös Mancon kuulumisia!! Mikähän ihme syömisongelmajoukkio me ollaan saatu aikaiseksi..:)



Minäkin kävin (tai ainakin yritin) liittyä uuteen yhteisöön. Toivottavasti onnistui!!:) Ja kaikki loputkin mukaan!!



-Tuittu ja tyttönen huomenna jo 5vkoa!!-

Nostetaanpas taas pinoa! EE:n tuoreita vauvakuulumisia olisi kiva kuulla, jos nyt sattuisi huomaamaan tämän pinon.



Joko Viivin Ukko konttaa?



Meillä neiti kehitti itselleen ripulin. Tai jokin kakkatauti tuo on oltava, sillä kakkaa tulee kymmenenkin kertaa päivässä! Muuten neiti on kyllä ihan normaali oma itsensä, ei itke yhtään mahavaivoja eikä vaikuta muutenkaan sairaalta. Lääkärissäkin käytiin, mutta lääkäri käski vain seurata vointia. Toivottavasti tuo menisi jo ohi. Nyt ei auta muuta kun tarjota tosi ahkeraan tissiä ja seurata neidin vointia.



Meillä on opittu uusia taitoja paljon viime aikoina. Neiti kääntyy selältään vasemmalle kyljelleen ja tarttuu esineeseen jo aika hyvin. Nauruakin on kuultu jo pari kertaa, se on kyllä aivan ihanan kuuloista! <3

Muuten elämä menee aika leppoisasti nyt kun vauvan on oppinut tuntemaan hyvin ja osaa vastata tarpeisiin. Ehkäpä vielä joku päivä saadaan nukkua oikein kunnon yöunetkin, vieläkin kun heräillään ainakin se 3 kertaa yön aikana tissille! :)



Tällaista meillä, tulkaahan kaikki kertomaan kuulumisia!



-Lupus ja neiti tänään tasan 3 kk

Tulin ihmettelemään tuon nimen houkuttelemana, että mitkä ihmeen ht-vauvat, mutta sittenhän tajusinkin kun huomasin sun nickisi. =)

Kiva että muitakin vauvallisia hoidokkeja alkaa pikku hiljaa olemaan ja saadaan mahdollisesti tännekin juttua aikaiseksi.



Mitenkäs teillä Varjokas on Saarnin kanssa elo lähtenyt sujumaan?

Saarnikin on jo pari kuukautta. Uskomattoman nopeesti se aika vain menee.



Mitäs Tuupalaiselle ja pikkuiselle kuuluu?



Joalinkin oli päässyt nyyttinsä kanssa kotiin.

Oikein paljon onnea! Ja tuuhan kertomaan kuulumisia, kunhan vain ehdit.



Pianhan se Lupuskin taitaa tälle puolelle ilmaantua, kun on jo niin isot viikot hänelläkin menossa.



Meillä ollaan harjoteltu nukkumaan menoa ilman tissiä. =D

Poika kun ei oikein ole koskaan ollut hyvä nukkumaan (tosin onneksi yöt ovat yleensä menneet ihan hyvin eikä silloin ole huudeltu) ja yöunillekin meno on ollut aina vähän " jännitysnäytelmä" , että jääkö ensimmäisestä yrityksestä sänkyyn vai ei. Haluaa nukahtaa tissille ja sitten kun nostaa tissiltä sänkyynsä, niin herää helposti siihen.

No, nyt on sitten hieman herätelty ennen sänkyyn nostoa ja jos on ruvennut itkemään olen vain koittanut hytkytellä pepusta tai silitellä selästä, jotta rauhoittuu ja nukahtaa siihen. Soittorasiakin on nyt sitten ollut kovassa käytössä ja toimii tässä tarkoituksessa aika hyvin. (aiemmin ei ole tehonnut)

Pikku hiljaa yöunille meno alkaa sujumaan ja ehkäpä jossain vaiheessa poika suostuu jo jäämään ihan itse sänkyynsä ja nukahtaa.



Vaunuissakaan herra ei juuri viihdy, joten meille on kyllä ollut hyvä ostos tuo kantoreppu ja liina. Ostettiin molemmat, kun mies ei tuota liinaa halua opetella sitomaan ja minäkin olen sitten reppua käyttänyt hätävarana, jos tarttee pikaisesti saada poika kyytiin. Ratasosaan olen pojan jo aika päiviä sitten siirtänyt, niin viihtyy siinä sitten paremmin sen mitä viihtyy. Ehkäpä sitten kun voi jo kunnolla istuttaa, niin viihtyy paremminkin rattaissa, kun näkee paremmin ympärillensä.



Aikas vaativainen on poika kyllä ollut ja ei ole todellakaan ollut nukkuvaa ja syövää sorttia tämä. Aina on pitänyt kanniskella ja viihdyttää. Onneksi selvästi ajan myötä nuokin asiat ovat jonkin verran jo helpottaneet ja viihtyy jo lattiallakin/puuhamatollakin jo suht kauan ihan itsekseenkin, niin kerkeää äitikin syömään ja vaikkapa vähän siivoomaankin. =)



Jep..

Nyt tarttee lähteä kahvin keittoon, kun iskäkin saapui kotiin ja otti pikku miehen hoiviinsa.



Tulkaahan kertomaan kuulumisianne.



-viivi ja pikku mies pian 4kk

Tänne mooli tulee, kun on samankokenutta seuraa;=) Kiva lukea Viivin kuulumisia ja Varjokkaan eloakin olen vakoillut!



Meillä tyttö nyt 2kk ja täytyy sanoa, että hankalaa on ollut. Vatsaa kipuillut jo laitokselta lähtien, " kaikki" kokeiltu (lekuri, vyöhis jne. jne) ja nyt odottelen 3 kk täyttymistä;=) kaamea todeta tuo, mutta kyllä sitä todella toivoo, että joku päivä meilläkin on tyytyväinen hymyilevä vauva.



Kaikki muuten ok, tyttö oli keskikokoinen (?) syntyessään (n. 3 kg), synnytys meni mallikkaasti, kuten koko raskauskin (fyysisesti, mulle kaikki tuntuu olevan henkisesti koettelevaa;=) - kasvaa nyt hyvin rintamaidolla ja apteekin korvikkeella, iho hyvä, jäntevä tyttö.



Hassua, kun ennen tytön syntymää ajattelin, että jos on koliikkia, sehän kestää vaan 3 kuukautta...mutta hermoja kyllä raastaa, kun toinen vaan huutaa, eikä mikään oikein auta. Meilläkään ei vaunuissa ole koskaan viihdytty, mutta kantoliinaan tyttö rauhoittuu - sillä pelin liikumme sitten kaupungilla ja saan kotitöitä tehtyä. Viivi, minkäikäisen voi siihen reppuu laittaa? Meillä mies kiinnostunut kantamaan, muttei oikein liinasta innostu...



Onneksi on kesäaika - vähäinen uni ei niin rasita ja on helppo lähteä ulos kun ei niin tarvitse pukea.



Kiva Varjokas, kun laitoit pinon pystyyn! Ja ihana nimi tytöllä;=)



-mooli

Kirjoitan nyt vaan nopsaan, kun vasemmalla kädellä yritän tökkiä vähän sinnepäin, oikealla on ruokahuollollisia tehtäviä... ;)



Elo sujuu mainiosti, suorastaan rikollisen hyvin verrattuna siihen mitä on kuullut muiden arjesta. Ainut ryppy arjen sujumisessa on se, etten saa Saarnia nukkumaan juuttikehdossa yai vaunuissa päikkäreitä. Ongelma lienee se, että en itse henno neitiä huudattaa ja olen opettanut hänet nukkumaan ihan liki koko ajan. Eli päikkärit nukutaan sitten kanntoliinassa. nyt helteillä on ollut niin turkasen kuuma, ettei siitäkään tule yhtään mitään, joten Saarni ei sitten juuri päivisin nuku. Yöt menee taas aika hyvin kaavalla n 5h+3h+2h. Viime yön eka pätkä taisi olla melkein 8h! Eli kuten sanoin, rikollisen helppoa on ollut.



Tulen kommentoimaan tarkemmin ja ajatuksella, kunhan saan molemmat kädet vapaaksi, vaikka kyllä tähänkin alkaa oppia. Aikaa vaan menee ihan julmetusti.



Tulkaahan muutkin kirjoittelemaan. Kiva kuulla palstakamujen kuulumsia. :) Quiero on vaan niin paljon meitä edellä että siirtyy vissiin kohta jo taaperoihin?



-v- ja Saarni 10 viikkoa!

2kk neuvolassa viikko sitten neidin mitat oli:



6250 g

58,5 cm

38,5 cm



-v&S-

Kiva Varjokas kun pistit tämmösen pinon pystyyn! :)



Tänne kuuluu aivan hyvää. Akusti tuli tänään 4 viikkoa ja hyvin on tämä alku mennyt! Aika vähän oli ekat viikot mitään masuvaivoja, mutta nyt tällä viikolla on ollu sen verran huutoa ja vääntelehtimistä, että päätin eilen alottaa cuplaton-tipat. Niistä onki nyt mun mielestä ollu apua, vaikka en niitä ihan joka syötön aluksi ookaan antanu, vaan noin 3 kertaa päivässä. En edes osaa sanoa, millon alkaa ns. seuraava syöttö, koska poika torkahtaa aina tissille lutkutettuaan ja jatkaa herättyään uusiks. Mää lasken sen samaks syötöks... Paitsi tietty, jos se torkahtaminen venyy pitemmäks uneks... Hmm, vaikeeta! ;)



Imetys on ollu aika työlästä ja vaikeeta. Oon alusta asti käyttäny rintakumia, koska mun nänninpäät on tosi pienet ja melkeen sisäänpäin kääntyneet. Poika oli niin pieni ja hentonen ja keltaisuuden takia oli pakko saada syötettyä sillon ku poika jakso pysyä hereillä, niin ei ollu aikaa taistella rinnalla ilman kumia. Ja taistelua se tosiaan on. Pojalla on yhtä lyhyt pinna ku äitillään! :)

Nyt oon yrittäny opettaa sitä syömistä ilman kumia, välillä onnistuu ja välillä ei. Äsken taas syötiin suoraan tissistä hyvällä otteella pitkään, mutta kun ote irtos jostaki syystä, niin eipä sitä nänniä enää sitte löytynytkään. Ja huudoks meni! Pojalla oli oikeen semmonen ilme, että mistä ihmeestä tuo maito oikeen tulee, kun ei sitä nänniä täällä oo! :D



Kävin ostaan imetysteetä, kun välillä meinaa usko itellä loppua, että tää maidontuotanto muka riittäis. Mutta toisaalta, viimeks neuvolassa pojalle oli tullu viikossa 315g painoa, että eikö tuo ihan tarpeeks oo. Ja on se jonku verran jo pulskistunu. Mullahan oli viikkoja syntymähetkellä vaan 37+4, niin aika hentonen tuo tosiaan oli.



Ristiäiset pidetään kuun lopulla. Pitäis kovasti jo vääntää kortteja, värkit on tuolla ostettuna, mutta ei vaan saa aikaseks mitään. Tuntuu että tänne koneellekaan ei ehdi ku tosi harvoin. Ja päivät suorastaan lentää ohi!



Nukkuuko teillä vauvat omassa pinniksessä? Täällä nukutaan lähinnä äiskän vieressä... Kerkeehän tuota omassa sängyssä sitte ku ei syödä niin hirmu tiheeseen tahtiin!



Meenpä tekeen vähän kotitöitä ennen ku makkarista kuuluu kutsu. :)



Tuupis ja Akusti 4viikkoa