Te, joiden lapsi on poikkeuksellisen älykäs / taiteellisesti lahjakas!

Riippuu mitä lahjakkuudella tarkoitetaan. Jos se on sitä mitä vanhemmat tarkoittaa, niin vähän keskimääräistä parempi jossain. Mutta esim jalkapallossa se tarkoittaa ikäluokkaa vanhempien maajoukkueessa pelaavaa, musiikissa Sibeliusakatemian 12 vuotiaina aloittaneet, matematiikassa 15 vuotiaana yliopisto-kurssien suorittamista (parhain arvosanoin). Näitä on ikäluokassa ehkä 1 vuodessa ja silloin voi puhua todellisesta lahjakkuudesta.

Vierailija kirjoitti:

Riippuu mitä lahjakkuudella tarkoitetaan. Jos se on sitä mitä vanhemmat tarkoittaa, niin vähän keskimääräistä parempi jossain. Mutta esim jalkapallossa se tarkoittaa ikäluokkaa vanhempien maajoukkueessa pelaavaa, musiikissa Sibeliusakatemian 12 vuotiaina aloittaneet, matematiikassa 15 vuotiaana yliopisto-kurssien suorittamista (parhain arvosanoin). Näitä on ikäluokassa ehkä 1 vuodessa ja silloin voi puhua todellisesta lahjakkuudesta.

Sanoisin, että tuossa kuvataan jo poikkeuksellista lahjakkuutta.

Luulen, että ap tarkoitti jotain siltä väliltä, että on selvästi enemmän kuin vähän keskimääräistä parempi jossain mutta kuitenkaan sitä, että on se yksi koko ikäluokkansa paras Suomessa.

Se on ihan totta, että tosi moni vanhempi ajattelee vähän keskimääräistä lahjakkaammasta lapsesta, että on erityislahjakas.

Minulla on nuori aikuinen poika, joka ymmärtää astro- ja kvanttifysiikkaa poikkeuksellisella tasolla.

Pienenä hän oli erilainen lapsi. Ei suostunut leikkimään piirileikkejä, vaan tutki kaikkea. 3-4 -vuotiaana keskusteli aikuisten kanssa hämmästyttäviä asioita. Muutoin kehittyi ihan samalla tavalla kuin muutkin lapset, mutta joutui toisten puolesta vähän kiusatuksi.

Oppi aikaisin lukemaan ja kirjoittamaan. Puheessa kesti aluksi, mutta kun puhui niin se oli sitten jo kokonaisia lauseita ja muutenkin hyvää kieltä. Hahmottaa abstrakteja asioita nopeasti ja käyttää kieltä luovasti, sepittää itse kaikenlaisia loruja ja lauluja. On myös älyttömän taitava piirtämään, samoin tuntuu luonnostaan havaitsevan sävyeroja ja osaa käyttää värejä ikäisekseen tosi taitavasti ja monipuolisesti.

Sosiaalisesti kai ihan perustasoa, yleensä on puhelias ja viihtyy seurassa, mutta ei tykkää ihmisryhmistä ja esim. isommissa tapahtumissa saattaa vähän sulkeutua. Koulussa turhautui aluksi, ennen kuin alettiin antamaan taitotasolle sopivia lisätehtäviä.

Olen tosi ylpeä tietenkin, vaikka onkin vaikeaa tasapainotella hänen ja ns. taitotasolta normaalimman veljensä kanssa - toinen saa jatkuvasti huomiota muualta, mutta en voi kompensoida sitä antamalla itse antamalla vähemmän huomiota tälle lahjakkaammalle.

Veljellä on ollut pieniä vaikeuksia joissakin oppiaineissa (ei mitään sellaista, mikä ei olisi korjautunut tukiopetuksella tai muulla "ylimääräisellä" työllä). Hänkin on minusta ikäisekseen pojaksi tosi ajattelevainen, muita huomioiva ja introspektiivinen lapsi - kaikin puolin fiksu siis, ei vain samalla tavalla näkyvästi poikkeuksellisen lahjakas - mutta välillä on itse sanonut että tuntee olevansa huonompi, ja se raastaa sydäntä aina. Olen kyllä kiinnittänyt ihan erityistä huomiota siihen, että yritän kehua ja kannustaa.

Molemmat lapset ovat tosi herkkiä ja melko itsekriittisiä. Välillä tuntuu vaikealta kasvattaa heistä sellaisia ihmisiä, jotka osaisivat luottaa itseensä ja muihin mutta kuitenkin pitää puolensa julmassa maailmassa. Tavallaan haluaisi suojella heitä pettymyksiltä, vaikka oikeasti tietääkin että tietyt asiat pitää kohdata ja käsitellä.