Kysymys teille, jotka ette hyväksy isompien lasten päivähoitoa äidin ollessa kotona vauvan kanssa:
Oletteko koskaan tulleet ajatelleeksi, että ETTE TIEDÄ toisten ihmisten elämästä ja valintojen taustoista välttämättä yhtään mitään. Langetatte tuomionne vain sen perusteella, mitä näkyy päällepäin.
Tajuaisittepa, miten erehdytte.
Kommentit (37)
pyörii ainakin meidän tarhassa, siivoojat käy ja päivät pyöritään kampissa tai kämpissä vauvan kans, iso kaksivuotias hoidossa. Että semmosta ankeutta.
Jos kysymyksesi oli, enkö tajua etten tiedä mitään toisten ihmisten elämästä ja vallinnoista, niin vastaus on: läheisteni elämästä tiedän mutta tuntemattomien elämästä en. Ja en ymmärrä muutaman tuttavani valintaa viedä isompi pk:hon ja olla itse vauvan kanssa kotona.
kuin että hän olisi saman ajan päiväkodissa?
Mulle ainakin on ihan sama. En todellakaan ryhtyisi perustelemaan omia valintojani kenellekkään.
Valvottaako vauva? Onko esikoinen jo sen ikäinen ja vilkas vipeltäjä, että oikeastikin nauttii esim. puolipäivähoidosta tarhassa? Onko esikoinen terapiasyistä hoidossa (siitä ei muille vanhemmille takuulla edes kerrota)?
En tunne yhtäkään vanhempaa, joka olisi päätynyt esikoisen hoitoonviemiseen täysin itsekkäistä syistä. Voi heitä olla, mutta enemmistä tuppaa kyllä toimimaan lapsensa parhaaksi!
(ja omat lapseni olivat molemmat kotihoidossa)
Ei täällä ole kuin kahdesti viikossa kaks tuntia.
Omalla kohdallani en hyväksy.
Muut tehkööt omat valintansa.
viisivuotiaalla on eri tarpeet kuin kaksivuotiaalla...
Täällä ei koskaan ihmetellä sitä, että joku vie lapsen kerhoon 2-3 kertaa viikossa (esim. 4 tuntia kerrallaan). Mutta se on tuomittavaa, jos pitää lastaan pävähoidossa 2 kertaa viikossa 5 tuntia kerrallaan.
Vierailija:
Ei täällä ole kuin kahdesti viikossa kaks tuntia.
Vierailija:
Ei täällä ole kuin kahdesti viikossa kaks tuntia.
t.6
alle 3-vuotiaille kerran viikossa kaksi tuntia kerrallaan ja yli 3-vuotiaille kaksi kertaa viikossa neljä tuntia kerrallaan. Kaupungin kerhoihin pääsee tosiaan halutessaan kolmekin kertaa viikossa ja aina neljä tuntia kerrallaan.
sillä enhän voi tietää ihmisten ratkaisujen syitä!
Itse en tuomitse hoitoon viejiä, mutta eipä kannata myöskään siunausta tulla hakemaan sille, että 2-vuotias on kokopäivähoidossa kun äiti kotona.
erityisryhmässä dysfasian takia nelivuotiaasta alkaen vaikka olin nuoremman lapsen kanssa hoitovapaalla. Ulkopuolisten silmissä lapsi " oli hoidossa vaikka olin kotona" . En nyt viitsinyt koko maailmalle julistaa pojan puheenoppimisvaikeuksista, lähimmät ystävät ja tuttavat tiesivät syyn miksi lapsi oli hoidossa. Mulle oli ihan sama mitä musta lapsen äitinä ajateltiin, pääasia että poika sai tarvitsemaansa kuntoutusta. (Oppi muuten kuntouttavan hoidon ansiosta muutamassa kuukaudessa puhumaan niin että ulkopuolisetkin ymmärsivät mitä lapsi yritti selittää, ennen suurimmasta osasta ei saanut mitään tolkkua.)
Poika on nyt jo 11-v. enkä silloin 7 vuotta sitten ollut vieraillut millään aihevapailla joten silloin en osannut kuvitellakaan että joku voisi mun tuomita pojan hoitoonlaiton takia.
Luulette tietävänne läheistennekin asiat, mutta ettepä välttämättä tiedä. Meidän perheemme tilannetta ei tiedä kuin yksi ainut ihminen. Ja se tilanne on miehen psyykkinen sairaus. Siinäpähän tuomitsette - en voi muuta kuin nauraa paitaani teidänlaisillenne.
Vierailija:
Luulette tietävänne läheistennekin asiat, mutta ettepä välttämättä tiedä. Meidän perheemme tilannetta ei tiedä kuin yksi ainut ihminen. Ja se tilanne on miehen psyykkinen sairaus. Siinäpähän tuomitsette - en voi muuta kuin nauraa paitaani teidänlaisillenne.
Näin on, ihmisillä voi olla rankkojakin asioita, joista ei puhuta.
Ystävälläni todettiin rintasyöpä pian nuorimman lapsen synnyttyä. Aika puhki ovat koko perhe, isommat lapset ovat osan ajasta hoidossa ja tämä sopii hyvin heille.
Eikä sihen tarvita mitään taustojen tietämistä, sillä kaikki lapset tarvitsee ryhmää ja vertaisseuraa kolmen vuoden iän saavutettuaan, ja ne vanhemmat jotka pitävät lapsensa helmoissaan omista itsekkäistä syistään (haluavat nostaa kotihoidontuen sisaruslisää, eivät jaksa viedä lasta aamuisin minnekään, eivät raaski maksaa hoidosta mitään) tekevät karhunpalveluksen lapselleen ja koko yhteiskunnalle.
sen takia ei kyllä kukaan lasta kotona pidä.
Ja jos lapsi on " kotona" , hänelle pitää keksiä itse sitä tekemistä, sen sijaan, että lapsi nostetaan sängystä isän kyytiin päiväkodin aamupuurolle.
että tarhamaksut + menetetyt kotihoidontuet tekee kahdesta lapsesta 300. Ja koska ne palkoista lasketaan ja verot menee, pitää bruttopalkasta vähentää 500 euroa, että saa lapset puolipäivähoitoon. Eli kyllä tuo ainakin meidän perheessä on ihan rahakysymys. Mutta koska ajatellaan lasten parasta, päätetään panostaa hoitoon.
Mutta tuomitsempa silti. Mitä sitten?