En jaksaisi hoitaa 4-vuotiastamme kotona, hermot kovilla
Hoidan toistaiseksi kotona 1-ja 2-vuotiaitamme sekä 4-vuotiasta esikoistamme. Pienemmät viihtyvät hyvin kotona ja tulevat juttuun keskenään muutenkin. Vanhin lapsemme tuottaa ongelmia. Hän juoksisi kaiket päivät ulkona, enkä voi antaa hänen olla pihalla aamusta iltaan yksinään. Nuorimmaisemme ei vielä kävele, joten viihtyy rattaissa rajallisen ajan. Yleensä maksimissaan reilun tunnin kerrallaan. Näin ollen emme nuorempien lasten kanssa ole tuntitolkulla yhtä kyytiä pihalla, esikoisemme haluaisi olla.
Ulkona hänen kanssaan kaikki menee hienosti. Viihtyy ulkona, leikkii - ,keskittyy ja touhuaa iloisesti. Mutta kun tullaan sisään onkin jo vajaassa tunnissa h**vetti irti.
- Juoksee pitkin asuntoa kuin päätön kana. Hihkuu riehuu ja melskaa.
- pyörii tuolissa, juoksee vauhdilla ja hyppää säkkituoliin kielloista huolimatta ja lopulta kolhaisee itsensä lattiaan ja tulee huuto ja itku.
-päiväuniaikaan mun on koko ajan toppuuteltava ettei ala hillumaan ettei pienemmät herää, eli luettava ääni käheänä satuja 2 tuntia.
Mun tehtävänä on kaikki kotityöt, joten en jouda viihdyttämään kaiken aikaa.
Tämä jatkuva yhden lapsen hillitseminen on tosi uuvuttavaa ja päreet palaa ziljoona kertaa päivässä.
Kerhossa hän käy 2 x viikossa, ja pihalla on kaveri paikalla satunnaisesti, melko harvakseltaan.
Haluaisin hänet täysipäiväiseen päivähoitoon 5 päivänä viikossa, mutta se ei kuulemma käy kun hoidan pienempiä kotona. Osa-aikaiseenkaan ei nyt kuulemma huolita kun syksyksi puuttuu niin paljon hoitopaikkoja niitä ' oikeasti' tarvitsevilta.
Miten säilyn järjissäni ensi talven ja syksyn sateen??
Kommentit (52)
Saan tasan samat tuet kuin kuka tahansa kotona alle 3-vuotiaita lapsiaan hoitava äiti. Ainoa ero on 30 euron korotus lapsilisään.
Mielestäni minun lapsellani on ihan yhtäläinen oikeus saada olla äidin kanssa kotona 3-vuotiaaksi. Vai pitäisikö tämä oikeus olla vain ydinperheen lapsilla?
Mitä normaalielämisen malliin tulee, mielelläni olisin antanut sen miehen mallinkin lapselleni, mutta kohtalo päätti toisin. Iskän haudalla käymme lähes joka viikko muistelemassa sitä normaalia elämää.
Vierailija:
Minä itseasiassa halveksin varsinkin yh-äitejä jotka ovat vain kotona lasten kanssa. Elävät pelkillä tuilla ja antavat lapsilleen todella huonon mallin normaalielämästä.Kotihoito on muutenkin aivan yliarvostettua.
Se, että sinä viet lapsesi kerhoon pari kertaa viikossa, ja minä vien lapseni puolipäiväiseksi päiväkotiin pari kertaa viikossa - mitä eroa???
Meidän paikkakunnalla on vain seurakunnan kerho, minne meidän lapsia ei kyllä tulla ikinä viemään. Heidän oppinsa kun sotivat omaa elämänfilosofiaamme vastaan.
Miten sinä muka olet enemmän kotiäiti kuin minä? Sinun lapsesi käy kerhossa, minun päiväkodissa. Tuntimäärät on varmaan aika lailla samat.
Vierailija:
en tavoita tuota kruunun kiillottamisjuttua laisinkaan. Onko se joku kuvitelma, johon vedotaan kun itse viedään omat lapset hoitoon?
Että kotiäidit ne vaan kiillottelee kruunujaan...Minulle oli täysi yllätys lukea tästä ketjusta, että on näin tyypillistä viedä 4 v hoitoon vaikka ollaan itse kotona. Minulle ei ole tullut moinen mieleenkään. Eikä siihen mitkään kruunut liity, en vaan tavoita sitä syytä miksi en hoitaisi kotona kun täällä kerran olen. Ja kyllähän sitä ryhmäkuvioihin tottuu kerhossakin vaikkei siellä joka päivä käydäkään.
Todellakin samoin kuin lapsia on erilaisia niin on meitä äitejäkin. Toiselle on selvää, että subj. hoito-oikeutta pitää käyttää kun sellainen kerran on ja toiselle sen käyttö ei tule edes mieleen.
Vierailija:
Minulle oli täysi yllätys lukea tästä ketjusta, että on näin tyypillistä viedä 4 v hoitoon vaikka ollaan itse kotona. Minulle ei ole tullut moinen mieleenkään. Eikä siihen mitkään kruunut liity, en vaan tavoita sitä syytä miksi en hoitaisi kotona kun täällä kerran olen. Ja kyllähän sitä ryhmäkuvioihin tottuu kerhossakin vaikkei siellä joka päivä käydäkään.
hoitoon 5 pvää vkossa vaikka aikamoinen rakettipaketti onkin ;)
siis olen kotona hänen ja 2v veljensä kanssa.
kerhossa hän käy 2 kertaa vkossa 3h kerrallaan.
Sikiämistä se sinäkin olet tainnut harrastaa, vai pyhä henkikö asialla oli?
Vierailija:
en vain tee lisää lapsia, koska tiedän rajallisuuteni, en jaksa enkä halua enempää.mutta on äitejä, jotka ovat väsyneitä eennestään, valittavat ja maukuvat, ja silti sikiävät lisää. mikä se idea on? sitten pistetään puolitoistavuotias tirrikka tarhaan, että äitee saa imetellä vaaviaan rauhassa...
t. ap.
Vierailija:
en vain tee lisää lapsia, koska tiedän rajallisuuteni, en jaksa enkä halua enempää.mutta on äitejä, jotka ovat väsyneitä eennestään, valittavat ja maukuvat, ja silti sikiävät lisää. mikä se idea on? sitten pistetään puolitoistavuotias tirrikka tarhaan, että äitee saa imetellä vaaviaan rauhassa...
4-vuotiaamme on hyperaktiivinen ja tuntuu että kaipaisi jo ohjattuakin toimintaa ja Säännöllistä kaveriseuraa. Yhden kaverin kanssa leikkiminen vielä sujuu, mutta isommassa porukassa onkin jo vaikeaa. Ennen eskaria olisi mielestäni hyvä että tottuisi olemaan ryhmässä. Hän on jonkin verran taipuvainen pomottamaan, ja haluaisi määrätä leikin suunnan.
Taito oppia vastavuoroisuuteen ja jakamiseen on siis edelleen melko hakusessa.
Näistäkin syistä+ oma jaksamiseni mukaanlukien olen tätä päivähoitoa vakavasti HARKINNUT. Silti ehti jollain jo herne nenään.
Kiitos silti asiallisesti vastanneille. Ja lisääkin kokemukia lueskelen mielelläni.
t. ap
Vanhin lapsesi on ilmeisesti saanut olla kotona jo 4 vuotta (tai vähintäänkin 1 vuoden nuorimmaisesi vanhempainloman ajan).
Itselläni on 3- ja 6-vuotiaat pojat, jotka molemmat ovat aloittaneet päiväkodissa 1 vuoden ikäisinä. Sinun 4-vuotiaasi on ollut siis minun näkökantani mukaan tooosi pitkään kotihoidossa, joten etköhän voi ihan hyvillä mielin hakea sen hoitopaikan lapsellesi.
Toisaalta, ota huomioon myös, että nuorimmat lapsesikin tulevat olemaan aika pian tuossa vaiheessa, jolloin sinulla on 3 riehujaa kotona päivät pitkät.
2.5-vuotiaammekin kaipaisi jo kovasti lapsiseuraa, muutakin kuin sisaruksensa. Mistäkö tiedän? Aina kun näkee vaikka autolla ajellessa jossain pihassa lapsia leikkimässä sanoo että ' mä haluisi mennä tonne leikkimään noiden lasten kanssa' . Mietinkin että olenko tehnyt hölmösti noita nuorempiakin kohtaan kun he " joutuvat" olemaan vielä pari vuotta kotona. Keskimmäinen kun kovasti hinkuisi jo isompiin lapsiryhmiin.
Ei ole ollenkaan sellainen ' vauva' kun nämä av-mammat aina väittävät 2-vuotiaiden olevan. On hyvin ryhmähenkinen, sosiaalinen ja vielä isokokoinenkin 2-vuotiaaksi. Menisi vuotta vanhemmasta kevyesti. Eli ainoa joka hyötyy kotihoidosta tällä hetkellä on 1-vuotias nuorimmainen.
No, elämä on.
ap.
Vierailija:
Vanhin lapsesi on ilmeisesti saanut olla kotona jo 4 vuotta (tai vähintäänkin 1 vuoden nuorimmaisesi vanhempainloman ajan).Itselläni on 3- ja 6-vuotiaat pojat, jotka molemmat ovat aloittaneet päiväkodissa 1 vuoden ikäisinä. Sinun 4-vuotiaasi on ollut siis minun näkökantani mukaan tooosi pitkään kotihoidossa, joten etköhän voi ihan hyvillä mielin hakea sen hoitopaikan lapsellesi.
Toisaalta, ota huomioon myös, että nuorimmat lapsesikin tulevat olemaan aika pian tuossa vaiheessa, jolloin sinulla on 3 riehujaa kotona päivät pitkät.
Minä sanon, ettei ole mahdollista elleivät lapset ole flegmaattisia nyhveröitä tai äidillä aivovamman johdosta rautaiset hermot.
Vierailija:
Minä sanon, ettei ole mahdollista elleivät lapset ole flegmaattisia nyhveröitä tai äidillä aivovamman johdosta rautaiset hermot.
en tavoita tuota kruunun kiillottamisjuttua laisinkaan. Onko se joku kuvitelma, johon vedotaan kun itse viedään omat lapset hoitoon?
Että kotiäidit ne vaan kiillottelee kruunujaan...
Minulle oli täysi yllätys lukea tästä ketjusta, että on näin tyypillistä viedä 4 v hoitoon vaikka ollaan itse kotona. Minulle ei ole tullut moinen mieleenkään. Eikä siihen mitkään kruunut liity, en vaan tavoita sitä syytä miksi en hoitaisi kotona kun täällä kerran olen. Ja kyllähän sitä ryhmäkuvioihin tottuu kerhossakin vaikkei siellä joka päivä käydäkään.
Todellakin samoin kuin lapsia on erilaisia niin on meitä äitejäkin. Toiselle on selvää, että subj. hoito-oikeutta pitää käyttää kun sellainen kerran on ja toiselle sen käyttö ei tule edes mieleen.