Kaksosvauvat kuolivat kotisynnytyksessä

Vaikka kotisynnytys onkin mahdollista ja Suomessa ne ovat yleensä onnistuneet, tässä tapauksessa mielestäni äidin toiminta on tuomittavaa sen vuoksi, että lapset olivat perätilassa Edes Helsingin naistenklinikalla ei sallita perätilasynnytystä kaksosraskaudessa. (Muualla voi olla eri käytäntö)



Jos ne olisivat olleet normaalisti raivotarjonnassa, ei kaksossynnytystä kyllä kotona voi missään tapauksessa suositella. Minä synnytin kaksoset ihan normaalisti alakautta sairaalassa. Ponnistusvaiheen aikana paikalle kutsuttiin ihan kaiken varalta: 4 lääkäriä ja 3 kätilöä. Kaikille lääkäreille oli tehtävänsä:

- Yksi opasti ponnistuksessa

- Kaksi piti B-vauvaa paikallaan, kun A oli syntynyt. Tässä välissä myös mm. ultrattiin

- Kolmas oli vauvoja varten ja niiden vointia seuraamassa sekä synnytyksen aikana että sen jälkeen



Kätilöt astuivat syrjään ja toinen oli toista vauvaa varten ja toinen toista.



Kyllä kovasti ihmettelen, miten kotioloissa yksi avustaja olisi selvinnyt tästä kaikesta.



Ja ennen kaikkea kaksossynnytys on riski myös äidille.



Usein puhutaan, että ulkomailla synnytetään paljon kotona. Tiesittekö, että esim. Usassa kotisynnytyksiä valvotaan sairaaloissa. Siellä on käytössä ns. käyrälaitteet (ktg), joka lähettää radioaalloilla tietoa sikiön voinnista sairaalaan, jossa synnytystä seurataan reaaliajassa. Suomessa näitä mahdollisuuksia ja paljon muitakaan hienouksia ole olemassa, sen vuoksi synnytämme sairaalassa.



Ja SUomessahan on maailman pienin vastasyntyneiden kuolleisuus.

En silti ymmärrä asennetta, että tällä perusteella lähdetään tuomitsemaan vastuullisia kotisynnyttäjiä. Tässähän tilanteessa oli peräti neljä asiaa, jotka jokainen yksinään tekisivät kotisynnytyksen mahdottomaksi: äiti oli ensisynnyttäjä, kyseessä oli kaksosraskaus, toinen vauvoista oli perätilassa ja synnytyksessä ei ollut paikalla kätilöä. Yksikään järkevä äiti ei lähtisi nykypäivänä edes suunnittelemaan kotisynnytystä, jos yksikin edellämainituista tilanteista osuisi omalle kohdalle.



Itse en ikinä haluaisi synnyttää muualla kuin sairaalassa, mutta minusta on ymmärrettävää, jos joku toinen synnyttää mieluummin kotona. Olennaista on, missä synnyttäjä tuntee olonsa mukavimmaksi ja turvallisimmaksi. Itselleni se paikka on sairaala, mutta jollekin toiselle se voi olla oma koti. Vähän sama juttu, kuin ns. " pelkosektioiden" kohdalla. Minusta on sekin ok, jos joku ei missään nimessä halua synnyttää alakautta, vaan valitsee mieluummin sektion (vaikka se tarkoittaakin tietynlaista riskinottoa). Ja sekin on ok, jos joku tahtoo synnyttäessään kaikki mahdolliset puudutteet, vaikka tuolla valinnalla sattaakin lisätä tiettyjä riskejä itselleen ja vauvalle. Olennaista on kuitenkin tiettyyn rajaan saakka naisen oikeus tehdä omaa synnytystään koskavia päätöksiä. Kyseisessä tapauksessa se raja ikävä kyllä ylittyi.

Esim. odottavia äitejä ei voi pakottaa huume- tai alkovieroitukseenkaan. Apua voi tarjota, mutta jos sitä ei olla halukas ottamaan vastaan niin jokaisella on tässä maassa vapaa oikeus tuhota tulevan lapsen elämä. Vasta sitten kun vauva on syntynyt niin voidaan lapsi ottaa huostaan, mutta se ei korvaa niitä vahinkoja, jotka ovat jo tapahtuneet sikiöaikana tai tässätapauksessa synnytyksessä.



Suomessa kyllä on kätilöitä, jotka hoitavat kotisynnytyksiä. Se on mielestäni ihan ok, jos todella hoitava kätilö on asiantunteva, tarvittavat välineet ovat tarkoituksen mukaiset ja saatavilla on tarpeeksi nopeasti apua jos jokin menee pieleen. Tämä ei kuitenkaan monessa kotisynnytyksessä toteudu suomessa toisin kuin niissä maissa, joissa valtio tukee kotisynnytyksiä ja käytössä on tarkoitukseen luodut ambulanssiyksiköt jotka päivystävät kotisynnytyksen aikana.



Tässä kaksostapauksessa kukaan lääkäri tai kätilö ei luonnollisesti ole voinut suostua hoitamaan synnytystä alateitse (ilmeisesti molempien sikiöiden perätilan vuoksi?) saatika sitten kotona. Syyte olisi langennut sitten hoitohenkilökunnalle, koska todennäköisesti vauvoja ei olisi voinut pelastaa välttämättä edes. sairaalassa hoidetussa alatiesynnytyksessä.Riskit olivat aivan liian suuret.



No, emmehän tiedä onko synnyttäjä ollut jossain psyk.tilassa joka on estänyt järkevän ajattelun synnytyksen käynnistyttyä silloin vastuu siirtyy näille läheisille ihmisille.



Todella surullista, mutta toivottavasti tällä varoittavalla esimerkillä pelastetaan sitten muita lapsia tulevaisuudessa. Muuta positiivista tästä kyllä ei voi repiä.

Järjetöntä perustella tällaista päätöstä sillä, että " Suomessa synnytettiin aina saunassa n.70 vuotta sitten, luonnollinen tapahtumahan se on" . Tokihan se sitä on, mutta varmasti ennenvanhaan synnyttäneet olisivat hyvin mielellään ottaneet vastaan kaiken avun joka sairaalassa nykypäivänä on tarjolla, miten moni äiti ja vauva olisi jäänyt henkiin, jos silloin olisi osattu se mitä nyt osataan ja mihin pystytään.

Jos on mahdollisuus sen tasoiseen hoitoon ja turvaan, mikä meillä on synnytyssairaaloissa mahdollista, on hyvin vaikea ymmärtää miksi kukaan haluaa riskeerata vauvan/vauvojensa, sekä oman henkensä:(



Minä en ikimaailmassa uskaltautuisi synnyttämään kotona, vaikka luomuna olen synnyttänyt, ja lähestulkoon ilman kätilöä. En kokenut millään tapaa ahdistavaksi tai kokenut kenenkään painostavan minua mihinkään. Kätilö kävi synnytyshuoneessa (joka minusta on enemmän huone, kuin sali), vain muutaman kerran, ja silloinkin vaan pikaisesti tarkistamassa vauvan sydän ääniä, tai olemassa apuna, jos itse niin halusin. Ponnistusvaihe oli ainoa jossa kätilö hieman auttoi, samoin jälkeisissä. Periaatteessa synnytys olisi voitu hoitaa hienosti myös kotona, mutta mistä kukaan voi ennustaa miten asiat etenee.



Kukaan ei osaa sanoa, olisiko minua enää edes ollut synnyttämään toista lasta, nimittäin esikoisen synnytyksessä, jota edeltävä raskaus oli täysin normaali, vauvan sydän äänet yhtäkkiä romahti, ja lääkärin piti vetää imukupin avulla, parin kätilön painaessa mahan päältä vauva ulos sekunneissa, ja kiidättää sen jälkeen jatkohoitoon viereiselle vastasyntyneiden teholle. Vauva ei luultavasti olisi kotoa sairaalaan asti selvinnyt, jos olisi ylipäänsä ehtinyt syntyä, kuka tietää olisinko kuollut vauva mahassani..



Minusta jokaisen pitäisi ymmärtää riskit, ja ymmärtää, että sairaalassa apu on lähellä, jos sitä sattuu tarvitsemaan. Eihän kukaan sairaalassa pakota ottamaan kipulääkettä, eikä voi pakottaa synnyttämään tietyllä tavalla, kyllä synnärillä voi melko pitkälle itse päättää tavan jolla haluaa synnyttää, ja ainahan voi lähteä kotiin mahdollisimman pian synnytksen jälkeen, jos ei halua sinne jäädä.



Toivotaan, että tällaisia uutisia ei enää tarvitse kuulla:(

Toki jokaisella on oikeus päättää itse omasta kehostaan, surullista, että tällaisiin ääritapauksiin joudutaan törmäämään.



Vanile rv 24+

Mä oon sitä mieltä, että jos pelkää sairaaloita tai sitä ettei oma tahto toteudu synnytyksessä, niin paras konsti olisi ottaa mukaan luotettu doula. Siis oma avustaja, joka pystyy kommunikoimaan kätilöiden ja lääkärien kanssaja ilmaisemaan synnyttäjän tahdon ellei tämä siihen itse peloltaan tai kivultaan kykene.