Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lihavuutta on ihan turha perustella raskauksilla ja lapsilla.
26.06.2007 |
Kyllä ollaan kavereiden kanssa naurettu yhteisille tutuillemme, jotka ovat rupsahtaneet KUNNOLLA lastensa syntymän jälkeen. Sitten he päivittelevät ja voivottelevat, kun on tullut ylipainoa, mutta se on kuulemma hyväksyttävää ja normaalia, kun on lapsia. Hah, hah, jos lapset lähentelevät jo kouluikää, niin kyllä se on ihan omaa saamattamuutta, että on läski!!! Ja sitten ei kuulemma ole aikaa hoitaa itseään, kun on lapsia. Tukka on muodosta yli kasvanut ja hiirenharmaa, meikkiä ei voi ikinä käyttää, vaatteita on tuulipuku ja lenkkarit. Ihan oikeesti!!!??? Vaikka mulla on pieniä lapsia, niin kyllä mä kerkeen itseeni laittamaan, kampaajalla käymään sekä myös liikkumaan ja pitämään itsestäni huolta. Mua oikein inhottaa tollaset ruikuttajat, jotka laittavat oman saamattomuutensa lasten piikkiin ja laiskuuden voi perustella sillä, että on lapsia ja sen takia, että on lapsia voi olla kuin mikäkin lihava harakanpelätin!
Kommentit (21)
lihonutkin olen 40 kiloa. Mutta mitä väliä. Kenelle mä itseäni esittelisin ja vaatteilla koreilisin. Mieskin tykkää musta eniten alasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ehkä juuri tosiaan jonkun kemistin, kotitalousopettajan tai kauppatieteiden maisterin ei tarvitse osatakaan ilmaista itseään selkeästi, perustelle?
olevani sen verran voimissani että jaksan laihduttaa raskauksista jääneet kilot. Tähän saakka olen ollut niin umpiväsynyt ettei itsensä kontrolloimisesta ole tullut yhtään mitään.
Urakkaa tietysti helpottaa se, että niitä pudotettavia kiloja on vain viisi, enkä näilläkään kiloilla ole ylipainoinen, mutta haluan vanhan minäni takaisin.
Itselleni ei ole päässyt käymään mitään totaalirupsahtamista, muutaman kilon lapset ovat jättäneet vyötärölle.
Mutta ymmärrän kyllä, jos joku leviää lasten jälkeen, lapsenhoito on kiehtovaa ja vaativaa, ja oma ulkonäkö tuntuu toissijaiselta, ainakin kun lapset ovat pieniä. Kaikille ulkonäkö ei ole se ykkösjuttu, tosin itseen vois elää kymmenen ylikilon kera
keskustella ihan kahteen päivään! Vau!
Mielummin läskiä mahassa kuin päässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos on tyytyväinen itseensä...
t: +60 kg
kymmenen kiloa ja täysin laiskuuttani ja itsekurin puuttumista syytän. Itselleni olen oikein vihainen, enkä silti saa niskasta kiinni. Tämä se vasta kauheaa onkin!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en ymmärrä miten täällä jotkut jaksaa aina kiinnittää huomiota ja korjata toisten kirjoitusvirheitä. Mä ainakin kirjoitan kaikki viestit, kommentit yms. muut niin kauheella kiireellä, etten todellakaan kerkeä katsomaan tuliko kirjoitusvirheitä saati kieliopillisesti oikein. Joku netin palsta kun ei ole niin vakava asia...
Kyllä kaikki tajuaa mitä viestissä lukee vaikka pilkut ja pisteet välillä puuttuisikin tai pari kirjainta. Mullakin pyörii tässä kaksi vanhempaa lasta, vauva ja mies häiritsemässä ja teen paljon muutakin kuin istun paikoillani. Teen ruokaa, leikin vauvan kanssa, katson televisiota,ratkon riitoja ja keskustelen mieheni kanssa. En todellakaan anna tälle kaikkea huomiotani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletteko huomanneet 30+ vuotiaat, kuinka monta kolukaveria on rupsahtanut todella pahasti? On kiloja vyötäröllä, tissit roikkuu, naama on kuin pullataikina ja just hiukset -YÖK.. Kauheinta tässä on kun itse tietää olevansa saman ikäinen, tulee pieni kriisi. Onneksi peilistä toistaiseksi katsoo aika sutjakka " tytteli" . Laihdutuskursseilla pitäisikin näyttää kuvia niistä tosi suosituista ja vähän ehkä kadehdituista tytöistä, jotka ovat muutaman tenavan jälkeen kuin suoraan kaupungin vuokrakämpästä repäistyjä. Ihmeesti ainakin minua tsemppaa pitämään itsestäni huolta!
Sitten on nämä takavuosien paikalliset urheilutähdet. Meidänkin lukiossa oli aivan syötävän söpöjä jääkiekon pelaajia (poikia), jotka nyt tulevat vastaan mahamakkarat tahdissa keinahdellen. Voi että mitä tuhlausta!
Pitäkää av-mammat itsestänne huolta (niin akateemiset kuin ihan taviksetkin) ! ;-)
MUTTA samaa mä odotan mun mieheltä!!! En mäkään todellakaan halua, että mun mies alkaa lihoon ja että sille tulee sellainen kauhea etureppu, joten eiköhän meidän toiveet ole ihan tasan???
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pakko myöntää, että minuakin ihmetyttää aina se, että vedotaan raskauksiin ja lapsiin, jos kiloja kertyy. Minulle näin ei ole käynyt, mutta minä katsonkin mitä syön. En kyllä koskaan ehdi edes lenkille, koska mies tekee pitkää päivää eikä lastenhoitoapua ole saatavilla. Idea onkin, että syö sen minkä kuluttaa ja etsii hohtoa elämäänsä muistakin asioista kuin syömisestä. Toisaalta, ei minua muiden kilot häiritse tai niihin edes kiinnitä huomiota, mutta ihmetyttää vain tuo selitys. Niin, ja olen samaa mieltä 17:n kanssa kielioppivirheistä täällä.
olen kyllä huomannut, +30v alkaa ikä näkyä, jos ei huolehdi itsestään
omaa kroppaa tulee tuijoteltua peilistä joka päivä, joten omaan rupsahtamiseen tottuu, mutta taas vanhojen koulukavereiden rupsahtamisen huomaa, kun heitä näkee niin harvoin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mut ei viitsi alkaa laihduttaa, kun yrittää lasta ja sit raskaana ollessa ei voi laihduttaa.
Hei, haloo! Pieni painonpudotus auttaa myös raskaaksitulemisessa.
Kauheita tekosyitä ihmisillä...
Kun taas ennen raskauksia ja synnytyksiä kroppa pysyi timmissä kunnossa ilman mitään ihmeempiä lenkkeilyjä ja syömisen vähentämisiä. Siitä johtuu se käsitys, että raskauksien takia on lihonut. Itselläni paino on nyt normaalin rajoissa 3 raskauden jälkeen, mutta olen normaalipainoinen, en laiha. Ennen raskauksia olin paljon laihempi. Silloin laihana oleminen oli helpompaa ja sai syödä silti miten halusi. Tuntuu, että raskauksien jälkeen laihana olemiseen täytyy todella tehdä työtä lenkkeilyn ja syömisen vähentämisen suhteen.
Mutta laihdutus ei ole helppoa! Itselläni oli ennen lapsia joku 15 kiloa ylipainoa ja kolmen raskauden jälkeen ylipainoa olikin hupsista-vaan 30 kiloa!
Nyt olen ankaran laihdutuksen jälkeen saanut tuon 30 kiloa pois ja voin sanoa, että on ollut todella vaikeata. Ja vaikka olen jo vuoden päivät ollut tuon 30 kiloa keveämpi niin silti joudun noudattamaan yhä samaa dieettiä pitääkseni painon samana.
Joten ymmärrän kyllä hyvin ettei kaikista ole painonpudottajiksi. On se sen verran kovaa työtä.
Mutta ap:n kanssa olen eri mieltä meikittömyydestä. Minusta on jokaisen oma valinta meikkaako vai ei. Itse en ole ikinä meikannut enkä silti kutsuisi itseäni rupsahtaneeksi. Olenpahan vaan luonnostani niin kaunis, ettei tarvi ehostella enempiä!
kmmenttina vain kun käskette liikuntaa harrastamaan. itse harrastaisin mielelläni,mutta ei vain ole aikaa, minulla lapsia on vain kaksi, puolivuotias ja kolmevuotias. Voin käydä heidän kanssaan kävelyllä, mutta ei sitä oikein liikunnaksi osaa laskea, kun syke ei edes nouse kun pitää tuon kolmevuotiaan tahdissa kävellä. Lasten isä on pitkiä päiviä töissä eikä juuri koskaan ole vapaata, niin jääneet nuo liikuntaharrastukset.
Itse saan varmaan kiittää perintögeenejä normaalipainostani, sillä myös syön mitä sattuu, kamalasti karkkia ja keksejä yms. + se etten liiku, silti olen n ormaalipainoinen. Myös imetys on tehnyt tehtävänsä varmasti...
no, mun pointti siis oli, että ei kaikki oikeastikaan ehdi tai pysty harrastamaan liikuntaa, tietenkin jos illalla jaksaisi kun lapset nukkuu niin esim. edes vatsalihaksi harjoitella...ehkä se on myös siitä viitsimisestä kiinni.
Kokemusta on. Ylivoimainen tapa laihtua on vähentää päivässä saatavien kalorien määrää.
Liikunta on toki hyödyllistä terveyden kannalta mutta laihdutustapa se ei ole.
Alue: Aihe vapaa
tai raskauksia.