Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Jutteletteko yli 10 vuotta avioliitossa olleet parit toisillenne mistä vain?
25.06.2007 |
Me ei oikein mistään :(
Mistähän sen tietää, että tämä on nyt tässä.
Kommentit (14)
Onhan sitä tietty itsellä jotain ihan omia asioitakin jotka ei kuulu kelleen. Ja sitten jotain tyttöystävien keskeisiä asioita jotka ei kuulu miehelle. Mutta on meillä vaan paljon puhetta yhteisistäkin asioista, ja ihan yleismaailmallisista.
Minusta ei tuollaiseen ongelmaan liitto kaadu, ei ainakaan jos on tahtoa yrittää tehdä asialle jotain. Tutustua uudestaan siihen ukkoon, kattella sitä vähän toisesta vinkkelistä, puuhata yhdessä jotain uutta jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
13 vuotta yhteistä taivalta takana ja mä alan pikkuhiljaa saada miehen ymmärtämään, etten ole ajatustenlukija vaan asiat pitää sanoa ääneen. en voi tietää milloin hän tulee töistä kotiin, juoko hän kahvia, tykkääkö lähetyssaarnaaja-asennosta tai makaronilaatikosta jos ei sitä sanota ääneen. pitkällisen koulutuksen tulos. ties mistä me vielä keskustellaankaan jos ollaan yhdessä vielä toiset 13 vuotta. :)
Kai sitä pitää vaan enemmän tietoisesti aloittaa niitä keskusteluja. Syödään yhdessä ruokapöydän ääressä ja jutellaan, käydään saunassa ja jutellaan...
Jos toinen kysyy, että mitäs siinä tenttaat, niin sitten voi sanoa, että olisi kiva jutella enemmän. Jos toinen ei siltikään avaa sanaista arkkuaan vaan jakaa asioita mieluummin jonkun muun kanssa, niin ehkä sitten voi ajatella, että tämä on tässä.
Valitettavasti alkaa vissiin järkevät puheenaiheet loppumaan, kun jutut on nykyään ihan ala-arvoista tasoa välillä... Pitäisi varmaan hankkia jotain oikeita puheenaiheita ja ehkä myös saada takaisin osa vanhoista estoista, kun välillä jutut on " hyi, minkä hajuisen pierun päästin" -tyyppisiä..
Ollaan siis hyvin koulutettuja, aikuisia ihmisiä :)
mutta me emme ole lapsien (4) myötä suostuneet luopumaan ns. omasta ajasta, vaan olemme hoitaneet parisuhdettamme pienillä konsteilla. Meillä esim. lapset menevät aina myös viikonloppuisin ja kesällä nukkumaan viimeistään 22 ja me valvomme ja juttelemme ja sekstailemme aina 1-2 asti. La ja su nukumme sitten päivisin vuoronperään päiväunia.
Käymme myös 1-2krt vuodessa kahdestaan esim. pitkällä (tai lyhyellä) viikonlopulla Euroopan kaupungeissa, risteilyllä tai hotellissa ilman lapsia. Kiitos mummille, joka edelleen jaksaa kaikki neljä ottaa silloin hoiteisiinsa.
Minä olen ehdottomasti sitä mieltä, että parisuhdetta pitää hoitaa vaikka lapsia tuleekin. Niin monesti kuulee, että lapset vieraannuttaa toisistaan, kun ei enää jaksa tai halua huomioida toista riittävästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sen kanssa, onko teillä ylipäänsä yhteistä tekemistä, esim. arkiaskareita, kun olette yhdessä. Tarkoitan tässä yhteistä osallistumista. Jos toinen luistaa, kun toinen odottaa mukaantuloa, ollaan tilanteessa, jossa vaikeammistakin asioista voi olla vaikea ruveta keskustelemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä puhutaan kaikesta. Myös vaikeista asioista. Oletteko kasvaneet miehenne kanssa erilleen? Se monesti aiheuttaa sen et ei ole enää mitään puhumista toiselle. Teillä ei taida mennä kovin hyvin parisuhteessa....
käydään läpi päivän tapahtumat, saadaan aikaiseksi väittelyitä ja ihmettelyitä, suunnitellaan, hupsutaan, vinoillaan....
Ollaan monessa asiassa samanlaisia, mutta ei kuitenkaan samoja ihmisiä, eli pitää välillä kysyä että: no mittee mietit? Jurppiiko sinnuu jokin? Tykkäisitkös jos...
Meillä on kolme periaatetta: lapset nukkumaan klo 21-22, jotta meille jää vähän keskinäistä aikaakin. Toinen on, ettei vihaisena saa lähteä kotoa, koska koskaan ei tiedä milloin se lopullinen noutaja tulee. Riidat pitää pystyä selvittämään puhumalla ja pitää niellä ylpeytensä ja tulla puolitiehen vastaan. Lisäksi joku mainitsi yhteisten viikonloppujen tärkeyden. Meillä on kivaa perheenkin kesken, mutta on mukava havaita, että meillä on hauskaa ilman lapsiakin. Elämää kun on senkin jälkeen, kun lapset muuttavat maailmalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta kyllä periaatteessa voidaan puhua aiheesta kuin aiheesta. On sitten päiväkohtaisesta fiiliksestä kiinni, huvittaako. Nykyään myös kuuntelen ihan sujuvasti esim. miehen tekniikan maailmasta lukemia autovertailuja ynnä muita. Ei enää ole pakko huomauttaa, että ei kiinnosta, kuten joskus nuorempana. Ja kuunteleehan sekin sitten vastaavasti mun turhanpäiväisiä höpinöitä. Tai on kuuntelevinaan.
Toisaalta varsinkin tunneasioista voisi kommunikaatiota olla enemmänkin, se ehkä helposti jää arjen pyörityksen jalkoihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tkiä keskusteluja.
Esim. tilanne aamiaspöydässä
minä: he (otatko rakas kahvia?)
mies: hmm (kyllä kiitos, kultaseni)
minä: ööh (olen tainnut nukkua huonosti, kun niskani on aivan jumissa)
mies: lempeä mulkaisu ja sipaisu poskesta (voi sinua pientä)
minä: ka (katsohan miten kiinnosta ilmoitus lehdessä!)
mies: oho (no, niinpäs onkin)
jne
Vierailija:
tkiä keskusteluja.Esim. tilanne aamiaspöydässä
minä: he (otatko rakas kahvia?)
mies: hmm (kyllä kiitos, kultaseni)
minä: ööh (olen tainnut nukkua huonosti, kun niskani on aivan jumissa)
mies: lempeä mulkaisu ja sipaisu poskesta (voi sinua pientä)
minä: ka (katsohan miten kiinnosta ilmoitus lehdessä!)
mies: oho (no, niinpäs onkin)jne
Alue: Aihe vapaa
ja mekään ei puhuta mistään. Mä esim. kuulen kun puhuu puhelimeensa et mitä sille on tapahtunu mm. töissä mut minulle ei niitä kerro. Olen kade ihmisille joilla avoin suhde!
T: Ennen avoin ja keskustelukykyinen mutta nykyään tuppisuu :(