Olen maailman surkein ja laiskin kodinhoitaja :(

Vierailija:

ehkä ne vaan esittää ja on oikeesti yhtä surkeita ku me?

Toisaalta olen ihan kateellinen niille, jotka osaavat ottaa rennosti.

Eikä sottapyttyjä

Mitä te sotkuiset sitten oikein TEETTE kotona, jos ette koskaan siivoa ja laita kotia? Kertokaa rehellisesti!

Just sain koko talon siivottua juhannuskuntoon,oon niin ylpeä itestäni...Nyt kaadan itelleni lasillisen siideriä ja nautin...

Tuo aika menee ohi. Kun taaperosi on vähän isompi, jaksat ja ehdit ihan eri tavalla. Muistan hyvin vaiheen kun lapset olivat n 1,5 vuotiaita (kukin vuorollaan ;) ja mitään muuta en ehtinyt kuin juosta heidän perässään. Kerkeät kintut ja vain vähän järkeä :D Kun nuorin täytti 3, elämä yht´äkkiä helpottui. Aikaa riitti ihan eri tavalla myös kämpän järkkäilyyn.



Tee pikkuisen kerrallaan, muutama minuutti esim. nyt päätät että heität roskat pois ja pussitat ne. Sit annat kotihommien olla ja olet lapsen kanssa. Sitten muutama minuutti vaikkapa pyykkien taitteluun (mun " lempihommia" joka aina jää viimeiseksi)



Pahinta mielestäni oli jatkuva, vuosia kestävä syyllisyyden tunne. Aina tuntui, että mitään ei saa aikaiseksi ja ketään ei kehdannut kutsua kylään. Kun oli oikein kurja fiilis, ryhdyin kirjoittamaan muistiin joka ikisen tekemäni pikkuhommankin. Listaa silmäilemällä huomasin illalla että on tullut tehtyä vaikka mitä.



Tsemppiä kaikille ja iloista kesää!

juostaan sellaisen yhden kaverin perässä, joka jatkuvasti tekee jotain kiellettyä. Tai sitten pitä olla vahtimassa, tekeekö se jotain kiellettyä. Sitten minä teen ruokaa, pesen pyykkiä, leikin lapsen kanssa ja niin, joskus jopa käväisen tietokoneella tai vilkaisen sanomalehteä... Ja monenlaista siivoustakin teen koko ajan, mutta kun se siivo ei pysy hetkeäkään. En minä ymmärrä, miten se onnistuu!

päivääni sisäistänyt ajatuksen, että elämässä on paljon mielenkiintoista tekemistä. Ei ole aikaa hukattavana siivoukseen. Siivoan sen mitä aivan välttämättä täytyy.

Minä luen myös mielelläni kirjoja, sekä itse että lapsille ääneen.

Juon kahvia ja katselen puuta tuossa ikkunan edessä tai maailman menoa alhaalla kadulla.

Istuskelen ulkona penkillä ja vahdin lapsia leikkipuistossa.

Onhan näitä, joutenolon nautintaa:-D

sellaista, tekisi mieleni sanoa ylivilkasta pikkupoikaa juoksemassa kotona? Sellaista, joka ei lisäksi viihdy itsekseen, jos ei ole pahanteossa? Luultavasti on, sillä varmaan niitä löytyy niitäkin, jotka sellaisen kanssa pitävät kaiken tip top, mutta minä en ole sellainen...