Lue keskustelun säännöt.
Paljon on paljon? Siis kyse ajasta lapsen kanssa.
13.06.2007 |
Viittaan tuohon tutkimukseen, että vanhemmat ovat lastensa kanssa liian vähän aikaa.
Paljon on paljon? Mikä on riittävästi?
Olen joskus seurannut kahta poikaani ja ajatellut, että tänään olen heidän kanssaan oikeinkunnolla. Lopputuloksena he leikkivät tuntitolkulla yhdessä ja näen heitä vain, kun annan ruokaa tai autan iltatoimilla tai luen iltakirjaa.
Eli sitten huomaan, etten ollutkaan heidän kanssaan kuin yhden tunnin. Siitä illasta. Olenko siis liian vähän lasten kanssani? Vai missä menee raja? Paljonko on paljon?
Kommentit (70)
61/70
|
13.06.2007 |
Vastaa
Lainaa
Ilmoita asiattomaksi
Ja jatkossa opettavainen (" Näin pitää hoitaa parisuhdetta. Minä teen näin. Minä tiedän." )
Ja jos kerran _hösääminen_ on sinun sanavarastossasi positiivista (toisin kuin suomen kielessä yleensä, mutta varmaankin seuraavaksi toteat, että se väärä nyanssi vain johtuu expatti-vuosistasi...), miksi koko ajan todistelet, ettet sitä tee?
61
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vilpittömästi kysyn tätä sinulta. Koska kirjoitan työkseni - siksi palautteesi on arvokasta. Tiedän kaikki kirjoittamisen sudenkuopat. En tosin mieti tällä palstalla viimeiseen asti sanavalintojani, vaan kirjoitan hyvin impulsiivisesti. Analysoin ihmisten tulkintoja jatkuvasti täällä.
En tarkoittanu ottaa opettajamaista asennetta - tarkoitukseni ole perustella, miksi minä toimin niin kuin toimin.
Yleensäkin kaikki mitä kirjoitin, oli perustelua jollekin sinun väitteellesi. Ei todistamista, vaan argumentointia.
Minun sanavarastooni kuuluu hösääminen, koska isäni on suuren luokan hösääjä. Jotkut ihmiset ovat puheliaita, jotkut rauhallisia, jotkut hösääjiä. En näe niitä paremmuusjärjestyksessä, näen ne luonteenpiirteinä.
Vierailija:
Jos tutustuu perheeseen, jossa jo koko elämä on suunniteltu sen varaan, ettei tarvitse lasten kanssa viettää liikaa aikaa, saa esimerkin siitä, miten asioiden EI kuulu olla.....
Tämä on esimerkki siitä, miten vanhempi on liian vähän lapsensa kanssa. Äiti oli AINA vihainen, jos joutui minun kanssani olemaan ja sen huomasi hänen jokaisesta eleestään. Sitten meidän yhdessäolomme alkoi olla hänelle palkitsevampaa, kun aloin auttaa häntä myös tarjoamalla apua hänen ongelmiinsa esim töissä/ihmissuhteissa.
Toiset vanhemmat ovat varmasti parempia leikkijöitä kuin toiset. Mun on ainakin erittäin vaikea leikkiä varsinkin jotain mielikuvitusleikkejä (esim. barbeilla...), ja lapseni 4,5 v hiljattain totesikin: " äiti, sä et osaa yhtään leikkiä. Mutta sä osaat pelata hyvin" :) Olen kyllä mennyt leikkimään lapsen kanssa kun hän on pyytänyt, mutta olen ensin tehnyt loppuun sen homman joka mulla on ollut kesken. Viime aikoina hän ei ole enää pyytänyt muuta kuin pelaamaan, koska on todennut surkean leikkitaitoni verrattuna hoito- ym. kavereihin. Ulkona kelpaan leikkimään piilosta, antamaan keinussa vauhtia yms. Totta puhuen, leikkiminen lapsen kanssa ei todellakaan ole mun juttu, enkä edes kanna siitä huonoa omaatuntoa.
Lapsen hoitoaika on 8.30-15.30, joten muun ajan hän saa olla enimmäkseen vanhempien läsnäolossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
suosittelen vakavasti jonkin sortin palautepajaa tai koulutusta.
Ilmeisestikin laadit jotain tiedotteita tai kampanjoita. Valistat kansaa. Freetoimittajana tienestisi jäisi tosi laihaksi tuolla tyylillä...
Sanojen nyanssit kannattaa kyllä laajemmalti kirjoittaessa valita sen mukaan, mikä niistä on yleinen käsitys, ei lapsuudenkodin käytäntöjen mukaan.
Sinulla on siis ahkera ja aikaansaapa isäsi, siitä jonkin sortin kompleksi ja nyt olet kehittänyt tämän keskustelevan skenaarion itsellesi, jotta voit perustella hänelle ja itsellesi, miksi olet hidas... Toinen tapa olisi kehittää itsetuntoa niin ettei enää tarkkailisi niin kauheasti ihmisten hitautta tai nopeutta, vaan voisi keskittyä siihen omaan elämään.
Vanhanajan kasvattaja, joka halusi etteivät lapset kuulu. Pelkäsin häntä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos palautteesta.
kuten sanoin, en mieti tässä, mitä kirjoitan. Kirjoitan mitä sylki suuhun tuo ja painan enteriä. Oikeassa elämässä kyllä hion tekstiä moneen kertaan. Ja muuten - saan kaikki jutut kaupaksi, vaikka en enää freelancena toimikaan.
Minusta tämä väärinymmärtämisen maailma on kiehtova.... Luenpa uudestaan kaikki kirjotukseni läpi ja tutustun niihin. Koska asenteeni oli myönteinen ja " omatuntoni puhdas" .
Sinusta ei kyllä ole psykologiksi. Älä siis rupea siihen.
Tämä täti ei kyllä ymmärrä, mistä vedit herneen nenään... itse en lue rivieni välistä mitään haukkumista naapuria kohtaan. Minähän suorastaan ivailen sille, että meillä on tekemättömiä töitä vaikka kuinka paljon, kun me vain syömme ja istumme.
En muuten ollut 28, 31 enkä 34.