Lue keskustelun säännöt.
Paljon on paljon? Siis kyse ajasta lapsen kanssa.
13.06.2007 |
Viittaan tuohon tutkimukseen, että vanhemmat ovat lastensa kanssa liian vähän aikaa.
Paljon on paljon? Mikä on riittävästi?
Olen joskus seurannut kahta poikaani ja ajatellut, että tänään olen heidän kanssaan oikeinkunnolla. Lopputuloksena he leikkivät tuntitolkulla yhdessä ja näen heitä vain, kun annan ruokaa tai autan iltatoimilla tai luen iltakirjaa.
Eli sitten huomaan, etten ollutkaan heidän kanssaan kuin yhden tunnin. Siitä illasta. Olenko siis liian vähän lasten kanssani? Vai missä menee raja? Paljonko on paljon?
Kommentit (70)
että miehesi on lastensa kanssa " enemmän kuin muut" .
On ihan eri asia elää lasten kanssa aina kuin toisinaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja sitten pitää muistaa, että jos lapsia on vain yksi, niin jos hänellä ei ole leikkikaveria, eivätkä vanhemmat leiki, hän on aivan yksin.
Se oli minun kohtaloni lapsena.
- siitä ajasta hän on enemmän lastensa kanssa kuin muut. Mutta eihän se yksin ole vain hänen " ylimaallisen hienon isyytensä" ansiota, vaan sitä, että hänellä on aivan älyttömän joustava työnantaja.
Silloin kun hän vielä oli avioliitossa, hän kuulemma kirmasi aina töiden jälkeen mahdollisimman nopeasti kotiin, jotta pääsi leikkimään lasten kanssa. Ja sitten hän yleensä leikittikin heitä koko illan, hoitaen iltapesut ja nukutukset.
Tämä on hänen mielestään vähintä, mitä hän voi tehdä.
Mutta itse en henk koht ole tavannut ainuttakaan isää, joka olisi yhtä hyperaktiivinen lastensa suhteen. Joskus se on ihan ärsyttävääkin, tekisi mieli sanoa, että älä nyt keskeytä niitä kun leikkivät nätisti keskenään.
kyllä meillä on aina jotain laitettavaa. Minä en esim. tee seuraavia asioita: puutarhan kastelua, uunin lampun vaihtoa, tietokoneen virustorjuntaa, olohuoneen pöydän pinon siivoamista.... Milloin se isä niitä tekee kuin töiden jälkeen - jos haluaa illalla itsekin katsoa telkkaria tai mennä nukkumaan.
ap
mikään hyve ole - voi mennä överiksi. Ja jos on etäisä, helposti juuri meneekin.
Ja kyllä normaali perheenisä kiirehtii töistä kotiin järkiaikaan ja osallistuu iltatoimiin. Ei se ole myöskään mitenkään uroteko, vaan ihan sitä mitä pitääkin tehdä, kun lapset jo ovat hoidossa pitkän päivän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja siitä vasta leikin saakin pystyyn hellepäivänä...
Virustorjunta rullaa ihan itsekseen, ei siihen mene kuin pari sekuntia ja kyllä lampun voi vaihtaa esim. samalla kun keittää aamupuuron.
jaa, nyt ymmärrän. Teille on aikamoinen hässääminen päällä jatkuvasti... meillä mm. istutaan ruokapöydässä aina toista tuntia. Siksi tuo tekemättömien töiden pino kasvaa.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
osa kyllä jakaa vuorot (joka toinen ilta). Ei hän siitä mitään mitaleja ole odottamassa, mutta kun oma lapsuuteni on ollut aivan päinvastainen, olen aina silmät ymmyrkäisenä hänen toimiensa edessä.
Puutarha kastellaan joka ilta, koska siellä on istutuksia, lapset ovat mukana pihalla, polskivat altaassaan tai auttavat.
Lampunvaihto samalla kun keittää puuroa tai se että laittaa virustorjunnan päällee esim. illalla ennen kuin sinne pihalle lähtee, tuskin on vielä ylivoimaisen raskasta ja mitään häsäämistä. Ei sen perhe-elämän sentään tarvitse olla täydellisen putkiaivoista ja hidastettua...
Kasoja ei synny, koska meillä pannaan tavarat aina heti paikoilleen.
Ja todellakaan meillä ei kyllä istuta ruokapöydässä yli tuntia kerrallaan, mutta syödään kaikki päivän ateriat ajallaan ja rauhassa... Illalla useimmiten pihalla, samalla kun sadettaja on päällä. Hui kauheaa, mitä häsäämistä!
29
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerrostalossa asutaan. Pyykkejä hoitaa siinä ruoanlaiton lomassa. Et varmaan ylläty, jos kerron, että suuremmat siivoukset tekee kun lapset ovat poissa.
eli joka toinen viikonloppu? Vau.
Eikähän sulla ole siitä edeltävästä ajasta varmaankaan muuta tietoa kuin hänen puheensa...
Ja meillä esim. mies kyllä on nukuttamassa joka ikinen ilta. Samaten kyllä kaikki ne isät, jotka minä tunnen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
alkavat kontata ympäriinsä, kiipeillä, riehua jne.
vaan se läsnäolo. Minä haen lapset kotiin jo ennen neljää iltapäivällä eli yhteistä aikaa on yli neljä tuntia. Siitä ajasta keskitys täysin lapsiin koskeintaan tunnin eli sen ajan kun menee johonkin pikkuleikkiin tai esityksen katsomiseen + iltasatuun. Muu aika menee lasten puuhatessa omiaan tai siinä että seison leikkipuiston laidalla juttelemassa naapurien kanssa. Musta kuitenkin tuntuu että juuri näin kuulee parhaiten niitä lasten kuulumisia: ei ne osaa jutella asioistaan kerralla ja pöydän ääressä varta vasten istuen vaan se tulee muun touhun lomassa. Yhdessä kävellessä (sinne puistoon), ruokapöydässä, silloin kun teen ruokaa ja lapsi tulee jotain kysymään...
Mun lapset leikkii ainakin vielä paljon vaikken ole heitä siihen erityisesti opettanut, jopa tuo 8-vuotias rakentelee ukkelileikkejä itsekseen vaikka kavereiden kanssa yleensä pelailevat tai ajavat pyörillä eivätkä vars. leiki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en tarkoita häsäämisellä mitään hössöttämistä. Vaan sellaista toiminnallista, jollaisia jotkut ihmiset ovat.
Esimerkkinä kerron naapuristamme. Heillä on pihassa kolme autoa, joista jokainen liikkuu kymmenen minuutin välein. En tiedä, mihin he menevät. Varmaan kun yksi kerma puuttuu, niin se haetaan erikseen. Tai sitten ollaan pihatöissä. Ja taas yksi auto liikkuu.
Koko illan me voimme vain istua puutarhatuolleissamme ja grillailla ja juoda viiniä. Ja naapurin autot liikkuvat...
Me emme voi ymmärtää, mihin he ovat jatkuvasti menossa. Ja he varmaan ihmettelevät, että vieläkö nuo tuossa syövät..
Eivät he varmaan itse ajattele, että häsäävät. Mutta meidän kantiltamme he häsäävät.
Meillä on ilta rauhoitettu kaikelta tekemiseltä. Kun lapset menevät nukkumaan, niin me joko syömme hitaasti ja hartaasti, pelaamme shakkia, katsomme leffaa tms. Työpäivät ovat niin tiiviitä, niin illalla sitten löhötään eikä siivoilla.
ei se suhde siihen kaatunut, ettei hän olisi koskaan ollut himassa vaan siihen, ettei suhteessa ollut muuta yhteistä kuin lapset.
Me varmaan tunnetaan eri isiä, koska oma isäni oli äidilleni tyyliä " vittu etkö sä nyt saa noita äpäriä hiljaseks" .
Jos olet jo hösöttänyt koko päivän töissä, lienee luonnollista, että olet lastesi kanssa. Toisaalta en tajua, mikä siinä pitkällisessä syömisessä nyt niin ihailtavaa on...
32
pitkällinen syöminen on jäänyt tavaksi ajalta, jolloin asuimme Ranskassa. Se ei itseasiassa ole syömistä - se on keskustelemista.
37
jokatoinen viikonloppu lisäksi yksi yö viikossa + kiertävät juhlapyhät (joulu/uusivuosi + pääsiäinen + vappu + juhannus + syysloma - määritelty erikseen), isänpäiväviikonlopun, 2 viikkoa kesälomasta ja sitten jos lasten äidillä on esim. työmatkoja (niitä on jonkin verran, erikseen sovitaan tietysti).
Olen sanonut miehelle usein, että harva pystyy tekemään tuollaista lyhennettyä työaikaa vain ilmoittamalla, mutta ei hän vain jotenkin tajua sitä. Ja sitten ne, jotka pystyvät tekemään lyhennettyä, huomaavat sen palkassa. Mies taas vain tekee lyhyempää päivää, mutta saa saman palkan - toki sitten vastaavasti tekee välillä pidempiäkin päiviä (heillä tunteja ei lasketa vaan aikaansaannosta).
Hän aina ihmettelee, kun kerron että yh-kaverini joutuu viemään lapsen hoitoon klo 7, olemaan töissä klo 8 (toisella puolella kaupunkia), eikä hän sittenkään pysty olemaan tarhassa ennen klo 17. Eli ilta on tosi lyhyt äidille ja lapselle.