Lue keskustelun säännöt.
IL tänään: Lapset ovat liian vähän vanhempiensa kanssa ja voivat pahoin!
13.06.2007 |
Suomalaislapset voivat Pohjolan huonoimmin
12.6.2007 11:50 (Päivitetty 12.6.2007 13:30)
Suomalaislapset voivat huonommin kuin ruotsalaiset ja norjalaiset ikätoverinsa.
Asia ilmenee pohjoismaisesta vertailevasta tutkimuksesta.
Suomalaiset lakkaavat leikkimästä ikätovereitaan aiemmin, mikä lisää pahoinvoinnin riskiä.
- Koulusuoritusten painottaminen liian varhain on vaarallista. Lasten tulee saada leikkiä tarpeeksi pitkään, sanoo sosiaalipsykologian professori Irmeli Järventie Tampereen yliopistosta.
Järventien mukaan suomalaislasten arki on selvästi tiukemmin ohjelmoitua ja kiireisempää kuin muissa maissa.
Kaikissa Pohjoismaissa syrjäytymisen riskiä lisää liian vähäinen vanhempien kanssa vietetty aika. Suomalaislasten riskiä lisää etenkin äidin työssäkäynti.
- Tästä ei pidä ajatella, että " hyi, äidit" , vaan tutkia, mikä systeemissämme on pielessä, Järventie sanoo.
STT
Kommentit (97)
Itse vaan olen niin korviani myöten täynnä tuota ympäriltä kuuluvaa kauhistelua siitä miten voin laittaa lapseni hoitoon elle 3v (siis 2v1kk iässä). Sitten kuitenkin nämä samat moralisoijat voivat ihan kevyin mielin laittaa 3v:nsä 10h hoitopäiviksi päiväkotiin ja mahdollisesti vielä viikonlopuiksi mummolaan kun tarvitsevat työssäkäyvinä vanhempina lepoa ja rauhaa raskaan viikon jälkeen. Eli he tuntuvat ajattelevan että kotihoidettuaan lapsiaan 3v, he ovat jo suorittaneet tehtävänsä eikä lapset enää tarvitse heitä.
Tällaisia ihmisiä minä kummastelen ja koska et itse kuulu tuohon joukkoon niin en suuntaa viestiäni sinulle.
86/82
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en sitä sinänsä itseeni ottanutkaan. Ihmettelin ihan yleisesti, koska minun mielestä koko tässä ketjussa ei olla toitotettu kolmen vuoden kotiäitiyttä vaan nimenomaan sitä että kotiäitiys EI automaattisesti ole avain onneen.
88
jota minä kai ekana arvostelin liittyi keskustelukulttuuriin koko tällä foorumilla. Ja kiva että se näköjään ryydyttää muitakin!!
Olen huokaillut täällä itsekseni tätä pitkät ajat.
Omassa lapsuudessani puolestani tunsin moniakin lapsia, joilla jo ala-asteella oli kalenteri aivan täynnä. Joka ilta harrastuksia ja mm. soittoläksyt päälle.
He olivat yleensä ilottomia, väsyneitä tyttöjä. Tosi hyviä koulussa ja tosi uupuneita jo alle 10-vuotiaina.
Kävin yhtä Suomen nk. eliittikouluista, joissa oli pitemmät päivät kuin tavallisissa kouluissa ja paljon isommat oppisisällöt.
Vierailija:
Kävin yhtä Suomen nk. eliittikouluista, joissa oli pitemmät päivät kuin tavallisissa kouluissa ja paljon isommat oppisisällöt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omassa lapsuudessani puolestani tunsin moniakin lapsia, joilla jo ala-asteella oli kalenteri aivan täynnä. Joka ilta harrastuksia ja mm. soittoläksyt päälle. He olivat yleensä ilottomia, väsyneitä tyttöjä. Tosi hyviä koulussa ja tosi uupuneita jo alle 10-vuotiaina.
Minä taas olen ihan kyllästynyt siihen, että kaikki aina kategorisoidaan näin musta-valkoisesti. Itse kun satun olemaan juurikin sellainen, jolla oli " jo ala-asteella kalenteri aivan täynnä" harrastuksia. Mulla oli jopa kahdeksan harrastusta viidelle päivälle välillä! Enkä todellakaan ollut mikään iloton saati uupunut, päinvastoin :) Koulu ehkä siitä vähän kärsi, mutta sitä menestystä on onneksi ehtinyt paikkailla vielä vähän vanhempanakin (panostin opiskeluun yliopistosta alkaen vasta täysillä, keskiarvoni oli silti aina kiitettävä jo peruskoulussa/lukiossa).
Hyvät vanhemmat osaavat tulkita lastaan ja näkevät, mikä määrä harrastuksia kenellekin on sopivasti. Meillä oli vain periaate, että ne harrastukset jotka itse haluaa aloittaa, on hyvä pitää mukana aina lukuvuoden loppuun asti. Välill äitiä kuulemma hirvitti, mutta kun olin itse innostunut, niin miksipä sitä olisi pitänyt rajoittaa? Olen aina ollut aktiivinen, onneksi sain purkaa energiaani positiivisella tavalla :) Siitä on ollut pelkkää iloa (ja hyötyä) minulle.
Lasten raahaaminen puoliväkisin johonkin
vanhempien
mielestä kehittävään harrastukseen on ihan eri juttu, mutta onneksi sellaista kai tapahtuu aika vähän IRL.
ei kyllä yhdestäkään tullut mitään tavallista virkamiestä kummempaa.
Vaikka koko ajan meille koulussa toitotettiin miten upeaa oppilasainesta ja miten hieno koulu. hohhoijaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
ei kyllä yhdestäkään tullut mitään tavallista virkamiestä kummempaa.Vaikka koko ajan meille koulussa toitotettiin miten upeaa oppilasainesta ja miten hieno koulu. hohhoijaa.
Jos on kyse keskiverto vanhemmista, niin lasten kanssa vietetyn ajan laatu ei korvaa määrää, varsinkin mitä pienemmästä lapsesta on kyse. ELi olen kyllä edelleen sitä mieltä, että mahdollisimman lyhyet hoitopäivät tai kotihoito on paras vaihtoehto alle 3-vuotiaalle.
Isompien lasten kohdalla ajan puute on sitä, että vanhemmat eivät jaksa paneutua lastensa asioihin. Eivät pysähdy kuuntelemaan, kun lapsi/nuori kertoo hänelle tärkeästä asiasta, eivät ole kiinostuneet lapsen ajatusmaailmasta, eivät auta lasta vaikeiden tunteiden kanssa kuten pettymykset, pelot jne...kyse on pitkälti aikuisen itsekkyydestä. Ja ne rajat ovat tärkeä juttu, nuori etsii nopeasti viiteryhmän toisista nuorista, joilta hän saa hyväksyntää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
alle 3 v kanssa ollaan kotona, mutta 9 v alkaen lapsi onkin sitten ihan omillaan iltapäivät. Näin ei toimita muualla, ja uskon että siinä on iso ongema meidän lapsillamme.
vain pieni prosentti erityisen menestyneitä... siitä huolimatta, että meidänkin luokkamme tulokset yo-kirjoituksissa olivat ihan koko suomen parhaimmistoa.
Esim. 80% kirjoitti laajasta matikasta laudaturin, loput arvosanalla M ja yksi sai C:n. 2/3 luokka-asteestamme oli laajan matikan ryhmässä, siis 40 oppilasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mun eliittikoulukavereista ei kyllä yhdestäkään tullut mitään tavallista virkamiestä kummempaa.
Tämän kirjoittaja on itse käynyt vissiin " eliittikoulua" , mutta hän ei ole tainnut ymmärtää pointtia ihan niin kuin minä sen näen...? Jos voisin laittaa lapseni ns. eliittikouluun, en todallakaan tekisi sitä siksi, että kuvittelisin hänestä sen seurauksena tulevan jotain " tavallista virkamiestä kummempaa" . Tekisin se ennemminkin siksi, että kuvittelisin siellä opettajien olevan motivoituneempia opettamiseen, oppilaiden motivoituneempia oppimiseen ja vanhempien olevan ehkä kiinnostuneempia lapsistaan. Ts. haluaisin tarjota lapsellemme kivan kouluajan ja tasokasta opetusta (tarkoittaen myös opetusmentelmiä). Nyt " taviskoulun tavisluokalla" käy helposti niin, että koulussa ei kuulu viihtyä ja koulussa pärjääminen vasta kamala synti ja kiusaamisen aihe onkin :( Ja se meteli ja meininki, eihän siellä edes kukaan ehdi opettaa saati oppia mitään.
No, toisaalta varmaan " taviskoulun" hyvänä puolena voi pitää sitä, että kilpailua ei ainakaan kouluarvosanoista juurikaan ole... Silti laittaisin lapsemme yksityiskouluun, jos joku hyvä sellainen lähellämme olisi ja jos sinne menisi lapsemme kavereitakin.
pituus on yksi ongelma, joka liittyy päivähoitojärjestelyihin. Muuten ongelman syyt löytynevät muualta. Eli päivähoito sinällään ei ole huono juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juurihan se todettiin että siellä missä KAIKKI lapset ovat hoidossa pienenä, voivat LAPSET tutkimuksen mukaan paremmin.
Ensinäkin koulussamme ei ollut kivaa koska siellä oli laajaa raakaa, kaikilla luokilla eisintyvää koulukiusaamista. Myös henkilökunta (voimattomana) myönsi tämän. Myös lähes joka vuosi joku teini teki itsemurhan. Oppilaita oli n. 50/ ikäluokka.
Luokat olivat pieniä ja opettajat motivoituneita kyllä, mutta tunnelma oli latautunut - äärimmäisen kilpailuhenkinen. Uskon sen yllyttäneen kiusaamiseen (ja joo, myös minua kiusattiin, muttei suinkaan pahiten): lapset oli aliettu ikään kuin toisiaan vastaan.
Eikä virkamiehissä mitään vikaa ole, se on oikein hyvä ammatti. Mutta olisittepa kuuleet ne opettajien ja vanhempien puheet kun olimme pieniä! He puhuivat kyllä jostain ihan muusta.. Eikä se ollut opetuksen taso.
- Rahan palvonta
Jo viisivuotiaat kysyvät ensimmäiseksi kaverin uuden pyörän nähdessään, että paljonko maksoi. Vanhemmat ovat varustelukierteessä naapureita, työkavereita ja sukulaisia vastaan. KAIKKI menestys mitataan rahassa.
- Lasten taitojen ainainen vertailu
Kuten jo aiemmin ketjussa mainittiin, jo vauvoja vertaillaan keskenään, vanhemmista lapsista puhumattakaan. Omasta lapsesta tulee olla ylpeä, mutta positiivisella tavalla, ei vertaamalla lasta muihin.
Esim. eräs tuttavani, jolla suunnilleen samanikäinen vauva kuin meillä, soitti muuta aika sitten ja kysyi mitä uusia temppuja(!) meidän 4 kk vauva on oppinut. Taisin vastata, että osaa kuilata paremmin kuin ennen, hih. Siis mitä tollaseen kysymykseen voi vastata?
- Kiire
Vanhemmat liian kiireisiä olemaan koko perheen voimalla kotona iltaisin. Perheenä ei tehdä mitään uhdessä.
- Pienet koululaiset yksin kotona
Lasten pärjäämisellä vielä kehutaan turuilla ja toreilla. No toki ne pärjää kun on pakko.
Nämä tulivat mieleeni nyt näin aluksi.
Ei mulla ole edes lapset ollleet kotihoidossa kolmea vuotta. Kysehän oli ylipäätään varhaislapssuudesta. Ja enemmänhän tässä on yritetty nimenomaan sitä todistella, ettei kotihoito ole itsessään mikään onnellisuuteen johtava hyve.