Lue keskustelun säännöt.
IL tänään: Lapset ovat liian vähän vanhempiensa kanssa ja voivat pahoin!
13.06.2007 |
Suomalaislapset voivat Pohjolan huonoimmin
12.6.2007 11:50 (Päivitetty 12.6.2007 13:30)
Suomalaislapset voivat huonommin kuin ruotsalaiset ja norjalaiset ikätoverinsa.
Asia ilmenee pohjoismaisesta vertailevasta tutkimuksesta.
Suomalaiset lakkaavat leikkimästä ikätovereitaan aiemmin, mikä lisää pahoinvoinnin riskiä.
- Koulusuoritusten painottaminen liian varhain on vaarallista. Lasten tulee saada leikkiä tarpeeksi pitkään, sanoo sosiaalipsykologian professori Irmeli Järventie Tampereen yliopistosta.
Järventien mukaan suomalaislasten arki on selvästi tiukemmin ohjelmoitua ja kiireisempää kuin muissa maissa.
Kaikissa Pohjoismaissa syrjäytymisen riskiä lisää liian vähäinen vanhempien kanssa vietetty aika. Suomalaislasten riskiä lisää etenkin äidin työssäkäynti.
- Tästä ei pidä ajatella, että " hyi, äidit" , vaan tutkia, mikä systeemissämme on pielessä, Järventie sanoo.
STT
Kommentit (97)
Vanhemmat on vanhempia eikä heidän tarkoituksensa ole olla " lasten leikkikavereita" . Vanhemmiltaan lapset tarvitsevat jotakin ihan muuta.
No, mä nyt olen tätä mieltä, ja uskon että omat lapseni ovat onnellisia vaikka eivät huolikaan minua leikkihinsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tottakai mä puen nukelle vaatteet sillon tällön jos lapsi niin haluaa, ja autan palapeleissä, pelaan yhdessä heidän kanssaan, keinutan keinuissa ja vaikka mitä muuta.
Vaikea mun on uskoa, että esimerkiksi poikani olisi jotenkin onnellisempi jos olisin mukana pörisyttelemässä autoilla. Nyt kuitenkin jo sallii sen, pienempänä ei yhtään tykännyt jos tulis sotkemaan hänen juttujaan.
niin avain onneen ei varmasti ole 3v kotiäitiys.
Ruotsissa asuvana täytyy sanoa että meidän lähipiiristä lapset kyllä aloittavat hoidossa siinä 1-1,5v eli pääsääntöisesti aiemmin kuin monet suomalaislapset (tai ainakin aiemmin kuin suomalaisihanne). Ja näin siis silloinkin kun äiti on kotona pikkusisaruksen kanssa. Itse tunnen tasan kaksi isosisarusta jotka ovat kotona kun äiti on äitiyslomalla vauvan kanssa.
Mutta muutenkin asenne päivähoitoon on täällä erilainen. Se on lasten oikeus eikä mikään pelkkä säilytyspaikka. Siksi hoitopäivät ovat kyhyitä ja näin pyrtään järjestämään myös siinä vaiheessa kun vanhemmat palaavat töihin. Lähes kaikki tuntemamme lapset ovat hoidossa osa-aikaisesti vanhempien ollessa töissä. Eli lyhennetyt työajat lasten kanssa ovat enemmän kuin in ja tämän myötä sitä aikaa ja energiaa lapsille riittää myös hoitopäivien jälkeen.
Yksi positiivinen juttu on myös tuo isien kotonaolo, eli lähes kaikki isät ovat kotona lasten kanssa (vaimon ollessa töissä/opiskelemassa) vähintään 2kk, yleensä 6kk. Ideaalitilanteena ja tavoittena olisi vanhempainvapauden jakaminen tasan niin että molemmat olisivat kotona lasten kanssa yhtäpaljon.
Näiden perusteella voisin veikata että syitä tähän lasten paremmin voimiseen on juuri lyhyet hoitoajat ja aktiivisesti läsnä oleva vanhempi, sekä mahdollisuus kahteen tasa-arvoiseen vanhempaan. Oma mausteensa varmaan silläkin etten koe äitiyden olevan täällä samanlaista kilpailua siinä kuka on uhrautunut ja kärsinyt lastensa vuoksi eniten. Suomessa kun niin usein kuulostaa että paras äiti on se kenen äitiys on kaikista rankinta ja vaikeinta :/ Täällä ihmiset saavat ihan oikeasti nauttia lapsistaan ja kotonaolostaan ilman suurempia syyllistämisiä.
Itse pitäisin siis noita asioita tärkeämpinä kuin 3v kotiäitiyttä nuttura tiukalla.
Joku tuossa sanoi, ettei pliis enää kotirouvakulttuuria.
Mutta kun nyt vaan on niin, että luonnonkin mukaan jonkun on lapset hoidettava! Hoiva, leikki ja läsnäolo ovat ainoat rakennuspalikat lapsen mielen kehitykselle ja niiden puutteellinen saaminen tekee onnettomia aikuisia.
Nyt ydinperhemallissa ei sitten enää olla töissä omassa pihapiirissä eikä mummot ja vaarit asu siinä mukana. Luonnotonta on asua omissa pikku yksiköissä ja käydä töissä jossain kaukana. Sillä aikaa lapset ovat säilytyksessä 28 lapsen laumoissa 10 tuntia päivässä. HALOO!!!
Jotain on muutettava ja radikaalisti, tai tutkimustulokset vaan huononevat entisestään.
Monessa muussa maassa päiväkoti nähdään nimenomaan lapsen mahdollisuutena, lapselle tarjottuna erityisoikeutena, kivana juttuna.
Monilla suomalaisäideillä on juuri se harhaluulo, että kolme vuotta, mielellän pidempääkin kotiäitinä ololla lapsi voi automaattisesti hyvin ja kaikki muut lapset voivat automaattisesti huonosti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Jos osaatte käydä kaupassa, osaatte leikkiä kauppaa. Omat hiukset voi antaa kampaajaleikissä koristeltavaksi. Nukkea osaa pukea samalla taidolla kuin vauvaakin.
Erityisesti varhaismurrosikäisten tyttöjen itsetuhoisuus on korkea! Tuskin siinä on kysymys kotihoito/päivähoito -kysymyksestä.
Tällä palstalla minua rasittaa se, että täällä kaikki keskustelu kasvatuksesta näyttää rajottuvan aikaan 0-3-v.
Aika paljon tärkeetä kasvatus & huolenpitotyötä siinä 3-vuotissynttäreitten jälkeenkin on jäljellä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Että ihminen ON laumaeläin, tarvitsee ryhmäänsä. Koska luonnostaan se malli ei enää toimi, niin lapsille tarjotaan päiväkotia, omaa ryhmää johon he tiiviisti voivat tuntea kuuluvansa. Joku mulle sanoikin, että kerho tai joku sillon tällön pari tuntia tapaaminen ei riitä ihmiselle että muodotuisi kiinteä ryhmä. Se on ehkä YKSI syy, miksi ihmiset on onnettomia kun he eivät oikeen kuulu mihinkään. Jotenkin vieraannuttu biologiasta.
Tätä ajatellen sitten, tulisi Suomessa tota päiväkotikonseptia yrittää muuttaa niin, ettei se ole kokopäiväsäilö liian suuressa ryhmässä.
Kent vielä
Vierailija:
Erityisesti varhaismurrosikäisten tyttöjen itsetuhoisuus on korkea! Tuskin siinä on kysymys kotihoito/päivähoito -kysymyksestä.Tällä palstalla minua rasittaa se, että täällä kaikki keskustelu kasvatuksesta näyttää rajottuvan aikaan 0-3-v.
Aika paljon tärkeetä kasvatus & huolenpitotyötä siinä 3-vuotissynttäreitten jälkeenkin on jäljellä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toki peli ei ole menetetty myöhemminkään ja virheitä voi paikkailla ja kasvatuksen tulee jatkua aikuisuuteen asti, myöhempäänkin. Mutta todellakin nuo ekat vuodet OVAT tärkeitä.
*ei tarkoita* että varhaislapsuuden huolenpito loisi niin hyvän suojan psyykelle, ettei lapsen myöhemmistä vuosista ja hyvinvoinnista niiden aikana tarvitsisi kantaa huolta!!!
Jos kolmen ekan vuoden aikana voi saada korjaamatonta tuhoa aikaan (esim. romanialaiset lastenkotilapset osoittaneet tutkimukseissa sen) se EI tarkoita, etteikö senkin jälkeen voisi saada korjaamatonta tuhoa aikaan!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
*ei tarkoita* että varhaislapsuuden huolenpito loisi niin hyvän suojan psyykelle, ettei lapsen myöhemmistä vuosista ja hyvinvoinnista niiden aikana tarvitsisi kantaa huolta!!!Jos kolmen ekan vuoden aikana voi saada korjaamatonta tuhoa aikaan (esim. romanialaiset lastenkotilapset osoittaneet tutkimukseissa sen) se EI tarkoita, etteikö senkin jälkeen voisi saada korjaamatonta tuhoa aikaan!!
itseäni ainakin huolestuttaa sellaisten vanhempien vanhemmoimisen kyky, jotka eivät näe kasvatustehtäväänsä yli 3 vuoden pituisena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
itseäni ainakin huolestuttaa sellaisten vanhempien vanhemmoimisen kyky, jotka eivät näe kasvatustehtäväänsä yli 3 vuoden pituisena.
Ehkä ruotsalaiset ja norjalaiset lapset voivat peremmin juuri siksi että heidän vanhemmillaan tuo tehtävä jatkuu myös sen jälkeen kun lapset menevät hoitooon. Ja siksi siis tilanne parempi vaikka hoitoon mennään nuorempina kuin suomessa.
Jos kolmen ekan vuoden aikana voi saada korjaamatonta tuhoa aikaan (esim. romanialaiset lastenkotilapset osoittaneet tutkimukseissa sen) se EI tarkoita, etteikö senkin jälkeen voisi saada korjaamatonta tuhoa aikaan!!
Eikä sitä korjaamatonta tuhoa saada aikaan missään perushyvissä perheolosuhteissa... onneksi! Nimittäin silloin maassamme olisi vieläkin enemmän aidosti pahoinvoivia lapsia, koska mikään perhe ei ole täydellinen, vaikka hyviä perheitä on paljon ja monenlaisia. Mikään yksittäinen valinta ei onneksi elämää määritä, tarvitaan huomattavasti radikaalimpaa " tuhoa" kuin esim. päivähoito, joka päinvastoin saattaa rikastaa lapsen elämää ja auttaa vanhempiakin olemaan paremmin läsnä perheelleen.
T: kotiäidin tasapaainoinen ja onnellinen kasvatti, jonka vähintään yhtä tasapainoinen ja onnellinen mies on ns. uravanhempien kasvattama
Ainakin minä korostin omassa viestissäni, että kasvatus jatkuu koko lapsuuden ja sen jälkeenkin, MUTTA ekat vuoden ovat hyvin tärkeitä. Enkä kyllä mistään muustakaan viestistä löytänyt mitään siihen suuntaan viittaavaa, että kolmen vuoden jälkeen kasvatus loppuu. Voisittko kertoa, missä näin sanotaan?
nykyajan suorituskeskeistä harrastuskulttuuria. Minusta tuntuu hurjalta että lapsella on viisikin harrastusta, joka ilta viedään johonkin.
Onhan se hienoa kun meidän Ville on _niin_ lahjakas jääkiekossa, jalkapallossa, soittaa viulua ja käy partiossakin... ja mitä useampi harrastus sen enemmän vanhemmat tuntuvat kehuvan/valittavan kuinka kiireisiä illat ovat kun lapsia pitää kuljetella paikasta toiseen... perheen yhteistä aikaa ei ole kuin viikonloppuisin, jos silloinkaan.
Minun lapsuudessani ei ollut tälläistä. Harrastuksia oli ehkä yksi, eikä sekään tälläistä pakonomaista suorittamista. Nykyään tuntuu että on ihan luuseri josnoita harrastuksia ei kerätä.
Oma poika on vasta pieni, mutta itse yritän kyllä välttyä moiselta harrastusruuhkalta.
Vierailija:
Ainakin minä korostin omassa viestissäni, että kasvatus jatkuu koko lapsuuden ja sen jälkeenkin, MUTTA ekat vuoden ovat hyvin tärkeitä. Enkä kyllä mistään muustakaan viestistä löytänyt mitään siihen suuntaan viittaavaa, että kolmen vuoden jälkeen kasvatus loppuu. Voisittko kertoa, missä näin sanotaan?
ettei 3v kotihoito (nyt tuon IL:N jutun mukaankaan) ole se millä lapsista tehdään onnellisia. Kyse taitaa olla vanhemmuudesta laajempana käsitteenä.
tykkäävänsä niin monista asioista ja harrastavansa ja lukevansa mielikseen.
Vierailija:
nykyajan suorituskeskeistä harrastuskulttuuria. Minusta tuntuu hurjalta että lapsella on viisikin harrastusta, joka ilta viedään johonkin.Onhan se hienoa kun meidän Ville on _niin_ lahjakas jääkiekossa, jalkapallossa, soittaa viulua ja käy partiossakin... ja mitä useampi harrastus sen enemmän vanhemmat tuntuvat kehuvan/valittavan kuinka kiireisiä illat ovat kun lapsia pitää kuljetella paikasta toiseen... perheen yhteistä aikaa ei ole kuin viikonloppuisin, jos silloinkaan.
Minun lapsuudessani ei ollut tälläistä. Harrastuksia oli ehkä yksi, eikä sekään tälläistä pakonomaista suorittamista. Nykyään tuntuu että on ihan luuseri josnoita harrastuksia ei kerätä.
Oma poika on vasta pieni, mutta itse yritän kyllä välttyä moiselta harrastusruuhkalta.
Leikkivätkö äitinne tai isänne teidän kanssanne, kun olitte lapsia? Mulla on ollut tosi ihanat vanhemmat ja kaikinpuolin hyvä koti. Kuitenkin olen huomannut, että meidän lasten itsetunto ei ole kovin korkea, joskaan ei hälyttävän huonokaan. Olen pähkäillyt kaikkea mahdollista, miten siihen voisi vaikuttaa, ja nyt sitten tuli mieleen tuo leikkiminen: joku väitti täällä, että niillä lapsilla, joiden vanhemmat ovat leikkineen heidän kanssaan paljon, on tutkimusten mukan vahvempi itsetunto. Mielelläni kuulisin tästä lisää! Nimittäin vaikka äitini onkin ollut paljon paikalla ja henkisestikin läsnä, ei meillä " kulttuuriin" kuulunut, että aikuiset olisivat leikkineet lasten kanssa. Me sisarukset leikittiin paljon keskenämme tai kavereiden kanssa. Joskus toki pelattiin ja kyllä meille luettiinkin paljon, mutta varsinaiset leikkileikit oli " lasten omia juttuja" ja siis sillä aikaa äiti/isä teki omia juttujaan.
Ja huomaan kyllä nyt äitinä itse, että mulle on vastaavasti vaikeaa leikkiä lasteni kanssa, vaikka muuten heidän kanssaan mielelläni aikaani vietänkin. Miehelleni taas lasten kanssa leikkiminen on jotenkin luontevampaa (hänen vanhempansa ovat leikkineet hänen kanssaan paljon lapsena). Mun pitäisi varmaan yrittää muuttaa opittua mallia ja katkaista sukupolvien ketju... Se on vain vaikeaa!