IL tänään: Lapset ovat liian vähän vanhempiensa kanssa ja voivat pahoin!

Jospa se on kuitenkin kiinni siitä, että yhdessä ollessa ei sitä aikaa oikeasti ole lapselle, se vaan menee siinä sivussa täällä Suomessa?

Vierailija:

" Lapsi luulee olevansa tasavertainen aikuisen kanssa"

Kyllähän hän onkin. Vai mikä hän on? Orja, kotieläin?

t. humanisti

joka komentaa mutta ei ehdoin tahdoin " kurita" lastaan

Olet oikein mallitapaus nössöstävanhemmasta, jota et edes itse tajua!

Lapsen kanssa vietettyä aikaa pitää olla paljon, mutta yhtä tärkeää on se, että vanhempi aidosti tykkäävät olla lasten seurassa ja nauttii kun he nauttivat (täälläkin on paljon puhuttu " pakollisista" , aikuisten mielestä tylsistä huvipuistokäynneistä). Myös myötäeläminen lapsen tunteissa lähtee todellisesta kiinnostuksesta ja välittämisestä.

tasavertaisuus ihmisten välillä on arvovalinta. Miksi ikä veisi sen joltain pois?

Vierailija:

" Lapsi luulee olevansa tasavertainen aikuisen kanssa"

Kyllähän hän onkin. Vai mikä hän on? Orja, kotieläin?

t. humanisti

joka komentaa mutta ei ehdoin tahdoin " kurita" lastaan

Lapsi ei ole orja tai kotieläin - hän on LAPSI. Hänellä on siihen OIKEUS! Hän ei ole tasavertainen aikuisen kanssa koska aikuinen on aikuinen. Velvollisuudet ja vastuut OVAT erilaiset joten tasavertaisuudesta ei voida puhu.

kuinka ollaan hoitovapaalla kotona pitkiä aikoja. Mutta kuinka se aika sitten vietetään? Keskitytäänkö sitä kuitenkaan riitävästi elämään lapsen kannalta parhaalla tavalla. Ja touhutaan riittävästi lasten kanssa eikä niin että lapset tulevat siinä sivussa mukana. Ei se riitä että on lasten kanssa kotona ja tekee kotitöitä ja siivoaa ja lapset ovat keskenään. Ei se ole riittävää lasten kanssa oloa. Tai se, että mennään puistoon ja ollaan sielä vaikka pari tuntia ja lapset leikkivät toisten lasten kanssa ja aikuiset puhuvat omiaan. Vanhemmat kyllä vievät lapsiaan moneen paikkaan ja lapsilla on aktiviteettia, mutta ei se ole vanhemman kanssa yhdessä oloa riittävällä tasolla. Kyllä vanhemman pitäisi sitten osallistua leikkiinkin sielä puistossa, että lapsi kokee hänen todella olevan hänen kanssaan.

laajoissa tutkimuksissa, on käynyt ilmi että ne huvipuistoretket ei heitä onnellistuta vaan tasapainoinen arkinen yhdessäolo

jotain muita uusia ratkaisuja on keksittävä.

Vierailija:

mutta sitten kun vertaillaan loppupään koulutusta niin suomalaista korkeakoulutusta pidetään kyllä aikalailla arvossaan kansainvälisesti. esim ulkomailla yliopistotason tutkinnot ei aina todellakaan vastaaa toisiaan, ja esim henk. kohtaisesta kokemuksesta tiedän että suomalainen esim. tekniikan tohtori on kyllä arvostetumpi kuin saksalainen kollegansa...

Kun olin kotiäitinä, meillä ei ollut tietokonetta, eikä tv:tä. Lasten kanssa vaan päivät pitkät, ei myöskään autoa.



Lapsistani vanhempi lähtee kouluun syksyllä. Jotkut samanikäiset tytöt eivät enää edes " kehtaa" leikkiä, mikä on minusta ihan kamala asia. Meillä leikkii niin innoissaan, eikä tunne mitään, että olisi muka " liian vanha" leikkimään. Menee Steiner-kouluun, jossa mielikuvitus ja lasten maailma saa jatkaa eloaan, eikä media hyppää turhan aikaisin kuvioihin.



Esim. viimeisen reilun viikon aikana lapset eivät ole katsoneet televisiota lainkaan. Ovat mieluummin ulkona leikkimässä.

" Lapsen pahantuulisuus ja ärtyisyys kasvavat sitä suuremmiksi, mitä enemmän pettymyksiä aikuiset hänelle tuottavat. Lapsi kaipaa seuraa ja aikuista leikkimään ja juttelemaan kanssaan. Hänelle ei riitä, että hänet vain ruokitaan, vaatetetaan ja hoidetaan muuten. Pienokaiselle leikki ja yhdessäolo ovat yhtä tärkeä osa elämää. Pienet lapset ovat niin riippuvaisia vanhemmistaan, että kaipaavat myönteistä huomiota usein"



HUOM! Tääläkin sanotaan, että lapsi kaipaa aikuista nimenomaan esim. leikkimään ja juttelemaan kanssaan. Täälä kun joku sanoi että leikkiköön lapset keskenään.....

jotka mahdollisesti (joissakin maissa) eivät edes käy koulua säännöllisesti. Suomessa näitä lapsia on lähinnä ehkä pk-seudun tietyillä alueilla, muuten kai tämä " integroituminen" on sujunut suht ok.



Lisäksi Suomessa on sentään jonkunlaista tukiopetusta. Esim. siskoni pojalla on jonkunsortin lukihäiriö, mutta hän ei ole siihen koskaan saanut minkäänlaista apua. Eivät asu Suomessa. Sen sijaan opettajat kiusasivat häntä, koska hän teki " typeriä virheitä" .



Sen sijaan vanhemmat siskoni lapset (joilla ei mitään oppimisvaikeuksia eikä lukihäiriöitä), ovat suorastaan käsittämättömän eteviä ja heillä on iso tietomäärä asiasta kuin asiasta.



Mutta tosiaan siskoni on sanonut, että heidän maassaan lievätkin oppimisongelmat voivat tosi nopeasti johtaa siihen, että opettajat kiusaavat (kirjaimellisesti!), antavat jälki-istuntoja huonosta oppimisesta, moittivat luokan edessä ja näistä lapsista tulee helposti drop offeja ihan tämän kohtelun takia.



Suomessa olen kuullut kyllä usein siitä, ettei tukea ole tarpeeksi, mutta sitä kuitenkin on ainakin jonkin verran, eikä lukihäiriötä rinnasteta ilkeyteen.

Osaksi ymmärrän mitä tarkoitat ja osaksi olen samaa mieltä.



Minusta kuitenkaan aikuisen ei tarvitse aktiivisesti leikkiä lapsen kanssa, eikä lapsi sitä välttämättä haluakaan. Ei läsnäoleminen mulle ole sitä että leikin ja touhuan aktiivisesti lapsen kanssa, vaan sitä, että juttelen hänelle, olen kiinnostunut aidosti hänen jutuistaan, näytän hänelle että arvostan häntä, näytän, ettei hän ole tielläni.



Me jutellaan siinä yhdessä kun tehdään kotitöitä, leikitään sanaleikkejä isomman kanssa, puhutaan muuten vaan pienten kanssa. Tehdään yhdessä ruokaa, ollaan mielellämme yhdessä.



Mä en osaa leikkiä esim. nukeilla ja jos yritän niin lapsikin huomaa ettei se ole luontevaa. Eivät he minua yleensä leikkeihinsä haluakaan.



Olen samaa mieltä kun tossa yksi kirjottaja, että lapsi on lapsi ja aikuinen on aikuinen. Suhde ei sinänsä ole tasavertainen, mutta molemmat ovat yhtä tärkeitä ja arvostettuja (siis lapsi ja aikuinen). Ei lapsi halua aikuista leikkikaveriksi vaan aikuisen aikuisena, joka kunnioittaa ja rakastaa häntä.

Minusta siinä haetaan nimenomaan läsnäoloa, yhdessä olemista. Sen voi toteuttaa muutenkin kuin leikeillä.

leikkimään voi aikuinenkin opetella. Paras opettajahan se lapsi siinä on!

on minusta esim. sitä että taapero istuu sylissä tekemässä palapeliä ja minä kysyn välillä " oo, mihin tuo tulee?" " mikä se on?" jne



tai sormiväreillä maalaamista yms.

että aikuisen tarvitsee aktiivisesti nimenomaan LEIKKIÄ lapsen kanssa, jotta lapsi olisi onnellinen ja tuntisi olonsa hyväksi, rakastetuksi ja turvalliseksi.



Toisaalta, en ole koskaan joutunut tilanteeseen, missä lapset olisivat mua pyytäneet leikkimään. Leikkivät keskenään omia juttuja jotka ovat " salaisia" ja mun kanssa haluavat tehdä ruokaa, leipoa, ehkä lukea kirjoja jne.

Jos osaatte käydä kaupassa, osaatte leikkiä kauppaa. Omat hiukset voi antaa kampaajaleikissä koristeltavaksi. Nukkea osaa pukea samalla taidolla kuin vauvaakin.



Aikuisuus ei katoa, vaikka joskus laskisit liukumäestä tai keinuisit tai tekisit muutamat hiekkakakut. Meidän suvussa on aina ollut leikkiviä aikuisia. ONNEKSI!

kent:

että aikuisen tarvitsee aktiivisesti nimenomaan LEIKKIÄ lapsen kanssa, jotta lapsi olisi onnellinen ja tuntisi olonsa hyväksi, rakastetuksi ja turvalliseksi.

Toisaalta, en ole koskaan joutunut tilanteeseen, missä lapset olisivat mua pyytäneet leikkimään. Leikkivät keskenään omia juttuja jotka ovat " salaisia" ja mun kanssa haluavat tehdä ruokaa, leipoa, ehkä lukea kirjoja jne.

omasta kokemuksestani ei Suomen ulkopuolella todellakaan LEIKITÄ lasten kanssa enempää, päin vastoin. Lasten kanssa kyllä puuhaillaan mutta ei aikuiset mitään roolileikkejä lasten kanssa leiki. Ja tässä alotuksessa mainittu tutkimushan nimenomaan puhui siitä, että SUOMESSA lapset voivat huonommin kuin monessa muussa maassa.