Sekundääristen kesäkuulumisia!

Tänään sitten soitin tuonne Oulun Väestöliiton klinikalle ja varasin ajan syyskuulle. Saan ainakin käydä ihanan lääkärimme kanssa juttelemassa, jospa se vähän helpottaisi ajoittaista ahdistusta. Ehkä jo syksyllä voitaisiin jonkinlaisia hoitoja miettiä... Edellisen kerran, kun IVF:stä ei huonon hedelmöittymisen takia jäänyt yhtään alkiota pakkaseen, lääkäri oli sitä mieltä että seuraavalla kerralla edessä on ICSI eli mikroinjektio. Rankat hoidot siis taas edessä... En oikein tiedä pitäisikö ensin kokeilla pari inssiä eli inseminaatiota, jospa se tärppäisi? Aiemmin ei ole kyllä tärpännyt.

No 8 kk ikäinen tyttäremme konttasi tänään eka kerran, tässä on arjessakin niin paljon ihania tapahtumia ettei onneksi paljoa ehdi surujaan murehtia!

Minun on nyt pakko purkaa oloani, sillä sydämeen sattuu niiiiin kovasti. Kolmas ystäväni on juuri synnärillä. Minulla on siis 4 ystävää, joista kaksi on jo saanut tänä vuonna nyytit (kolmannet sellaiset) ja nyt kolmas ystäväni on siis synnärillä. Ja mitä minä teen, vollotan täällä silmät punaisina katkeruuden ja surun kyyneliä! Toki toivon, että ystävälläni menee kaikki hyvin ja hän saa sen nyytin syliinsä...Mutta samaan aikaan suren sitä, että en ole hänen sijassaan siellä synnytyssalissa ja saa pian sitä ihanaa tuhisevaa kääröä rinnalleni. Voin oikeasti konkreettisesti tuntea, miltä se pieni vastasyntynyt tuntuu, tuoksuu, miten se ääntelee suloisesti! Voi luoja, että sattuu, koskee niin kovasti:' (

Sekundalapseton siis täälläkin. ICSI-tyttö täytti heinäkuun lopulla 2v ja nyt on alkanut pikkuhiljaa pyörimään päässä ajatus pikkukakkosesta. Meidän ongelma on mun PCO ja miehen vähäiset ja heikot simpat. Ei siis paras yhdistelmä, mutta eipä kai mahdotonkaan, eihän?!



Kävin juttelemassa lääkärini kanssa muutama päivä sitten. PCO-tilanne ei ollut muuttunut raskauden eikä synnytyksen myötä, kuten kuulemma joskus joillekin PCO:laisille on tapahtunut. Eli menkkoja ei ole tullut kuin kolme kertaa kahden vuoden aikana ja ultrassa näkyi riveittäin rakkuloita...



Lääkärin kanssa sovittiin, että otan 3kk ehkäisypillereitä - kuulemma auttaa munasarjoja rauhoittumaan niistä rakkuloista?? (me emme asu Suomessa, saattaa siis hoitokäytännöt olla vähän erilaisia). Sen jälkeen kokeillaan Clomeja. Ultraan pitää mennä Clomien aikana kp12.



Kun nämä pikkukakkosajatukset alkoivat pyörimään päässä, ajattelin, että otetaan ihan iisisti enkä rupea ollenkaan stressaamaan enkä edes pyörimään tällä palstalla. Mutta tässähän sitä sitten taas ollaan, samassa tilanteessa kuin esikkoa yrittäessä. Mikään muu ei pyöri päässä, töissäkin vain seikkailen netissä lapsettomuusaiheisilla sivustoilla yms...



Olen etsiskellyt sivustoja tilata ovis-testejä. Sitä muutaman kuukauden päästä edessä olevaa Clomi-kiertoa varten :) En ole koskaan käyttänyt ovis-testejä enkä osaa päättää mitä ja mistä tilata. Onko kenelläkään antaa vinkkejä?



On muuten kiva lukea ja jakaa muiden sekundojen ajatuksia ja kuulumisia, toivotaan meille kaikille pian ja paljon plussia! :)

Mulle lapsettomuuteen erikoistunut gyne suositteli ovistestiksi Clearbluen digitaalista ovistestiä.

En tiedä saako niitä tilattua jostakin nettiputiikista, mutta ainakin ihan hyvin varustelluista apteekeista saa (josko saisit jonkun tutun vaikka ostamaan ja lähettämään, jollei muutoin..)

Testejä käytin itse vain yhdessä kierrossa, oli helppoa ja tulos oli tarkkaan luettavissa.

Mulle itselleni vaan tuo testailu oli äärimmäisen stressaavaa ja ärsyttävää, enkä bongannut sillä ovulaatiota, vaikka ultrassa saman viikon aikana kävin kahdesti, ja gyne vakuutteli, että " ovuloit kyllä tässä ihan parin päivän sisään.." .



Olen jättänyt siis ovistestit kaappiin odottamaan hetkeä toista, ja tarkkaillut muutoin kehostani ja mielestäni ovisoireita ;)

Tällä viikolla saimme pikkuisestamme patologiset vastaukset (meillähän oli keskenmeno kesäkuussa rv:lla 16) ja niistä selvisi että pikkuisemme oli terve tyttö ja syy oli ilmeiseti istukassa, jokin kehityshäiriö joka sitten aiheutti keskenmenon. Lääkäri tuumas että todella huonoa tuuria tälläinen.



Tänään kävimme väestöliitossa sopimassa jatkoista ja näillä näkymin inssi tehdään syyskuussa kunhan seuraavat kuukautiset tulevat. Saapa nähdä montako tuloksetonta inssiä nyt tehdään taas ennen kuin onnistaa..

Tsemppiä kaikille!

Olen uusi tällä puolella. Kuumeilupuolella olen kirjoitellut jonkin verran kuukausia, joten ainakin CALZAL sekä KORALLI ovat sieltä tuttuja.



Ollaan yritetty toista vuoden vaihteesta lähtien, yk 8 tällä hetkellä menossa, ja menkkojen pitäisi alkaa varmaan tiistaina. Ei ole oireita raskaudesta, jotenkin tuntuu siltä, ettei taaskaan ollut meidän vuoro. Itkettää jo valmiiksi...Meillä ihana esikoistyttö täyttää parin kuukauden päästä 2v. Sai alkunsa nopeasti, 3.yrityskierrolla. Luulin alkuvuodesta, että kesällä olisin jo pömppis, mutta ei :( Tai no, onhan tuota pömppistä tuossa, mutta ihan muusta syystä...



Ympärilläni on myös hyvin paljon tuttuja, joille vauva tulossa, jopa kaksoset! Ja ihan luomuna nämä kaksoset tulivat ja nopeasti raskautui...Kyllä siinä pahoitin mieleni, mutta minkäs teet...Joillekin se on niin helppoa. Tai olihan meillekin esikoisen saaminen. Pelottaa kovin, että mikä nyt on. Väestöliittoon sain ajankin, joka oli maanantaina, mutta peruin sen. Tuli pupu pöksyyn ja ehdotin miehelle, että syksymmällä sitten uutta aikaa varaamaan, jos ei tärppää. Jotenkin on rahastakin kiinni, kun olen kotona, niin ei ole ylimäärästä laittaa...Pelkkiin tutkimuksiinkin menee varmaan 400-500e. Jospa sen laskun maksaisi sitten veronpalautuksista :)



Kyllä minäkin kuumeilen eri tavalla kuin esikoisen aikaan. Sitä todella tietää, mitä se on...Mielessäni toivon, että pian saisin itkeä onnesta, kun on saatu 2 viivaa testiin ja sitten odotan niitä potkuja ja pyöreätä masua, synnytystä, imetystä, vauvan tuoksua ja tuhinaa...Oih ja voih.



Sydämeen todella koskee, kun kuukausi toisensa perään joutuu pettymään. Itken enkä meinaa enää jaksaa yrittää. Kummasti se mieli kohenee taas, kun menkat lähtee, mutta pessimisti musta on tullut. Vaikea uskoa enää, että plussaa tulee.



Kahtellaan mitä tapahtuu. Kaikille meille toivon koko sydämestäni plussia pian! Minusta tuntuu kans ihan kauhealle, jos ei saada esikoiselle sisarusta :( Ihan paha olo lapsen puolesta, itselläni kun on 4 sisarusta, niin tiedän, miten tärkeitä ne ovat.



Sitten minua ahdistaa töihin paluu. Toivon, ettei tarvitsisi mennä, että toinen pian olisi tulossa. Muuten kyllä joudun menemään viimeistään vuoden päästä. Mua ahdistaa siinä se, että joutuisin tytön herättämään aamuisin 6-7 aikoihin!!! Sydäntä raastaisi sekin! Nyt on niin ihanaa, kun lapsi saa nukkua niin pitkään kun unta riittää ja on leppoisa päiväohjelma. Vaikeata hoitoon vieminen tulisi mulle olemaan, lapsesta en niin stressaa, kun hän on niin sosiaalinen. No, ainakin tämä vuosi loppuun, katsellaan sitten.



Kirjoittelen taas uudestaan, on tosi helpottavaa kuulla teidän tarinoita ja kuulumisia, etten ole tosiaan yksin ajatusteni kanssa.



Nelliina

Juuri noita Clearbluen testejä ajattelinkin kokeilla, niin paljon olen niistä lukenut positiivista. Ovat tosiaan vähän hinnakkaita, mutta kokeilla pitää :) Monikin nettikauppa niitä näyttää myyvän, pitää yrittää etsiä edullisin. Tosin kokeilemaanhan niitä pääsen vasta lokakuun lopulla, marraskuun alussa.



Mulle kaikkein surullisinta tässä sekundalapsettomuudessa on juuri tuo jonkun edellä mainitsema yhden lapsen " yksinäisyys" , vaikka meillä se ei vielä sitä ymmärrä, enkä sano, ettäkö kaikki yksilapsiset olisivat jotenkin huono-osaisempia. Sitä vaan haluaisi tarjota edes yhden sisaruksen lapselleen...

Hurjaa, elokuukin on kipittänyt itsensä puoleen väliin, ensi käynti siis lähenee. Osuu tyhmästi ihan loppu kiertoon, optimistiminä miettii jo kovin, että pitäisikö sitä siirtää, jotta voisi jopa perua tai vaihtaa alkuraskauden ultraan.. pessismisti taas on ihan muuta mieltä.

Eilen sitten alkoikin jomotukset, eli ei, ei sitä tarvitse siirtää.. :( Miten ärsyttävää, että jomotus alkaa taas jo viikkoa ennen menkkoja, silloin asiaa ei vain voi unohtaa.. kun en turhaan halua särkylääkkeitä syödä, kun ei kipu niin kova ole. Välillä tosin olen ottanutkin, ihan vain henkisen syyn vuoksi.

Silti niiin tyhmästi mielessä pyörii, että entäs jos sittenkin.. valkovuotoa on minusta " vähän runsaammin" , masuun sattuu " tylpästi, aivan kuten viime raskaudessa" , lisäksi sunnuntaina, viitisen päivää oviksesta, oli ihan uudenlaista kipua, " hmm.. oisko sittenkin kiinnitymiskipua..?" . Ja plaah, miksi, miksi, miksi pitää aina kuukausi toisen jälkeen yrittää huijata itseään??



Jotenkin tämä aika jälkeen oviksen on paljon hankalampaa minulle, kuin aika ennen. Menkoista ovikseen aika vain kuluu, tätä pitää kuluttaa. Ei mitenkään voi unohtaa, missä vaiheessa ollaan. Nyt en tiedä kyllä tiedä kiertopäivää, mutta tiedän, kuinka monta päivää on, että menkkojen pitäisi alkaa.. :/



KUMPPANIN suhtautuminen on meilläkin vaihtelevaa. Tai kai hän aina on yhtä surullinen/ harmissaan, mutta miehisellä tavallaan ei osaa aina näyttää sitä minulle. Välillä koen, ettei asia koske häntä yhtään, kun ei halua puhua (jauhaa uudestaan ja uudestaa) asiasta kanssani ja sitten möksähdän, kunnes hän taas selittää, että kyllä tämä häneekin sattuu, mutta maalataan kauhukuvat vasta sitten, kun tuloksia saadaan.. itse kun olen jo miettinyt kaikki pahimmat vaihtoehdot, mitä tuloksiksi voidaan saada.



Nyt taitaakin klinikoiden KESÄTAUOT olla ohi? Kuinka moni on päässyt jo askeleen eteenpäin? Ensikäynneille menevät, pelkäättekö tuloksia?

Itse toivon, että jotain löytyy. Mutta en tiedä mitä voisi löytyä, kun tikuttaen ovis löytyy ja kierto on suhteellisen säännöllinen. Eniten olen epäillyt kiinnittymisessä ongelmaa. Itse pelkään, että syy löytyy miehestä, jotenkin en usko, että hän kestää sitä. Lisäksi minusta tuntuu, etten voisi häntä kuitenkaan asiasta syyttää, itseään on helpompi syyttää. Tiedän kyllä, ettei tässä syyllistä haeta, mutta silti..



Jostain syystä tästä asiasta on tullut nyt minun " oma ristiretki" , en oikein kenellekään halua asiasta puhua. En edes äidille ja siskolle, joille muutoin kerron ja kaikki.. Yksi ystäväni kovin haluaisi tietää ja päästä mukaan, mutta en voi/halua ottaa häntä retkelleni, en ainakaan vielä. En jaksa kertoa, missä kierron vaiheessa olen, en jaksa kertoa, kuinka taas epäonnistun siinä, missä eniten haluaisin onnistua..



Tsemppiä kaikille, jotka joutuivat töihin palamaan! Kyllä ne pikkukullan murut siellä hoidossa pärjää. :)



Jokohan kohta tähän pinoon saataisiin onnistumisen osumia?



Naanuli

Lainaus: " Ja plaah, miksi, miksi, miksi pitää aina kuukausi toisen jälkeen yrittää huijata itseään??"



Mullon JUST tämä sama vaihe menossa, kp 30 (edellinen kierto oli 35 pv) ja koko ajan sitä tunnustelee että onkohan tämä väsymys raskaudesta johtuvaa, onkohan tämä mahakipu kiinnittymiskipua jne. ja kuitenkin hokee ääneen että kohta ne menkat alkaa, ja silti huijaa itteensä, että jospa nyt kuitenkin olis ihmeellisesti tärpännyt... Samassa veneessä siis ollaan! Tsemppiä, koska EIHÄN SITÄ KOSKAAN TIEDÄ.... :o)

mooa: eihän sitä tosiaan koskaan tiiä, josko vaikka kuitenkin saisi positiivisempia tuloksia, kuin odottaa. Nyt menossa 23/29(28, jos oviksesta lasketaan), eikä sen keskiviikkoisen jälkeen ole jomotellut ollenkaan. Eilen oli ihan uudenlaista vihlovaa kipua, joten taaaas ne toiveet nousi ylös päin.. olen myös mielestäni väsyneempi (alkanut työkausi + helle ei varmaankaan vaikuta mitenkään??) ja sellainen paine/paha olo tuntuu ylävatsassa.. pieni paha olo vaivaa ja se helpottaa vain syömällä.. tissit tuntuvat suuremmilta ja ovat koko ajan tiellä.. eli kyllä näitä löytyy.. :D



Kovasti olen miettinyt, että tutkinko siis oikeasti alitajunnassani oireita, vaikka, ainakin omasta mielestäni, en juurikaan oireita tarkkaile.. vai ovatko ne oikeasti oireita..?



Illalla tulin siihen tulokseen, että tavallaan tästä kierrosta molempi tulos on " hyvä" , toinen toki toivotumpi. En ole siirtänyt sitä aikaa, joten jos testi on nega, niin päästään sitten kuitenkin askel pidemmälle.



No, ei auta kuin antaa ajan kulua ja toivoa, ettei äkäpussia ilmesty viikonloppuna, se on varmin merkki menkoista..



Olen muuten löytänyt terapiamuodon itselleni. Lapsettomuudesta kärsivät ihmiset ovat tehneet blogeja, joita olen lueskellut. Tuntuu tosi ihanalta lukea muiden ajatuksia, vaikkakin suurin osa on täysin lapsettomia. Silti ne ajatukset/ tunteet tärppäämättömyydestä ovat aikalailla samat, kuin itsellä..



Naanuli

Ensi maanantaina saisin sitten taas testata onnistuttiinko viime inssistä. Tällä kertaa en ole ehtinyt oireita seurailemaan, kun olin nielurisojen poistossa maanantaina ja nyt koko viikon kärvistellyt täällä kotona ja ajatukset ovat tiukasti yläpäässä ; ) Yhdessä lääkkeessä luki ettei saa käyttää raskauden suunnittelu vaiheessakaan, kerkesin kolme niitä napsimaan. Tänään soitin sairaalaan ja se lääke jätettiin pois. Hermostuksissani tein testinkin eilen, mutta negaa näytti. Oma lääkärini sanoi että hyvin voin operaatioon mennä, koska ei sitä millään voi tietää, että odottaako vai ei ennenkuin menkat ovat jääneet pois. Nyt kuitenkin pelottaa ne lääkkeet... Mutta ei kai ne vielä voi niin vaarallisia olla, jos kerran testissäkään ei mitään vielä näkynyt?! Kamalaa!

No nyt kuitenkin pitää mennä takaisin pitkäkseen...

Tähti

On ollut aivan ihana lukea teidän viestejä, kiitos suuresti vertaistuesta! Itse olen jostain syystä laiska kirjoittamaan tänne, mutta jospa nyt yritän... =)



TÄHTI: Ei kannata olla huolissaan lääkkeistä. Kun minä tulin raskaaksi esikoisesta, olin vahvalla antibioottikuurilla ja söin vielä muitakin kipulääkkeitä + migreenilääkettä, joita ei todellakaan olisi saanut syödä. Jätin ne tietysti heti pois, kun plussasin. Syntyi tosi terve tyttö!



Tuo " takoa päätä seinään" on minullekin tuttu tunne. Vaikka menkkojen alkaessa päätän, että seuraavassa kuussa en vouhota mistään, niin taas sitä yksi kaunis päivä huomaa mittaavansa lämpöjä tai laskevansa kiertopäiviä. Huokaus. Kai se vauvan kaipuu on niin kova, että ei voi tavallaan olla tekemättä mitään asian eteen.



SIIRI: Onnea hirmusti plussanneelle!



KAURIS: Keskenmenon saaneelle lohtuhali... Aika parantaa haavoja...



Ikäero venyy meidänkin lapsilla (jos nyt toinen koskaan suodaan) päivä päivältä suuremmaksi. Neiti on jo 2v8kk, joten jos vauva tulee joskus taloon, eivät taida toistensa kanssa osata leikkiä. Surettaa. Toisaalta en enää jaksa surra sitä, vaan olisin ikionnellinen, kunhan ylipäätänsä toinen lapsi saatais aikaseksi...



PÖRRÖ: Piristämisestä... Olen taas miettinyt ja surrut tänä kesänä tätä tärppäämättömyyttä niin paljon, että elokuun koittaessa piristän itseäni todella. Teemme perheen kanssa kolmen päivän lomamatkan lähikaupunkiin ostoksille. Olen myös käynyt pari kertaa hierojalla ja kerran kampaajalla. Liikunnankin aloitin kesätauon jälkeen. Ja e-epa kalaöljytabletteja syödään miehen kanssa. On se kumma, jos ei ala kohta mieli virkistymään! =) Rahaa se tietysti vie, mutta tässä kuussa en jaksa sitä murehtia.



Jiffi, 8 kk yritystä takana

Naanulille ja jiffille kiitokset lohdutuksista, aika todellakin parantaa =)



Yllätyin suuresti kun eilen minulla alkoi luomusti menkat ja päästäänkin sitten jo nyt tässä kuussa tekemään inssi! =) Toivotaan että saadaan munasolu kasvamaan. Huomenna aloitan clomit ja sitten kp8 alkaen menopurin piikitys.

Tässäpä meidän kuulumiset lyhykäisyydessään.

niin paljon samoja fiiliksiä tulee käytyä joka kuukaus.

Me mennään ensimmäisiin tutkimuksiin nyt ens keskiviikkona ja sen jälkeen ollaankin vähän viisaampia ehkä että miten tässä edettäis.



Nyt mennään taas kierron loppusuoraa ja kaikki mahdolliset oireet on tulleet piinakseni. Yritän kuitenkin vakuuttaa itselleni että kuinka monta kertaa aikaisemmin mieli/keho on tehny tepposet, että sitä samaa tämäkin taas on...

Niin nää viikot vaan vierähtää nopeeta tahtia...



Vauvakuumeesta... Mikä mulla on ainakin kroonisena... Joskus mietin että haluunko oikeesti toisen vauvan vai en. Kai siinä joku suojeluvietti on itteensä kohtaan (meillä km 07/02 ja Eetun kaksonen valui pois 07/05 rv8-9) joten en todella tiedä jaksaisinko enää km... Mutta sitten toisaalta kyllä kovasti toivon että Eetu saisi sisaruksen. Ja sitten kun tiedän että tuun pettymään joka kuukausi kun menkat kumminkin alkaa...



Ja peikonpojanäiti sanoi niin " osuvasti" tuon syvälle sydämeen sattuu, sinne kyllä sattuu, kun joku ilmoittaa vauvauutisen, vaikka sydämessänin kuitenkin iloitsen uutisten tuojan puolesta, mutta sitten tulee heti ajatus " meille ei ehkä tuu koskaan toista vauvaa..." , ja on heti surullinen olo...



Kumppanin suhtautumisesta... Meillä taitaa olla mies joka aattelee realistisesti vauvasta yms liittyvästä asioista, ja on sitä mieltä että meille toinen tulee, kun aika on kypsä, mutta ite sitä vaan pohtii, että koska se on! Tosin mä oli ennen ekaa raskauttakin sitä mieltä, ettei meille ikinä tule lapsia, ainakaan biologisia...



Lasten ikäerosta, mäkin olisin halunnut pienen ikäeron lapsille, mutta se näyttää joka kuukausi vaan kasvavan yhä isommaksi, ja loppuen lopuksi en ees tiedä kuinka isoksi se kasvaa...



Mutta joo, nyt on lähdettävä pikkuhiljaa töihin... blääh!



napero kp (SUURI KYSYMYSMERKKI)

CalZal, saat itseni epäilemään, kirjoitanko tänne toisella persoonalla, sillä meidänkin ensikäynti on keskiviikkona ja kierron loppua mennään.. ;) Ollaankohan menossa samaan paikkaan? Laitan varulta ruskea-valko-raidalliset tipusukat jalkaan, jos vaikka ollaan samassa odotushuoneessa. Moikkaa, jos tunnistat. :)



tähti77: Siis tänäänkö testaat/ -sit? Vai vasta ensi viikolla? Toivottavasti saat paremman tuloksen kuin tuo oma ylläolevani!! bd bd



Kauris-80: Peukutukset munasolun kasvatukseen!



Illalla iski pelko. En ole pitkään aikaan, sitten ensimmäisten yrityskiertojen, kokenut oloani näin raskautuneeksi. Myös sisäinen ääneni on raskauden kannalla. No, niinhän se oli viimeksikin, ja huonoin tuloksin.

Pelkään siis vuotoa. Pelkään, milloin se taas iskee ja lyö ja maahan. Pelkään, etten saa kasattua itseäni taas. Vaikka tänne vasta hehkutin, miten molemmat vaihtoehdot ovat hyviä, ei se toinen tunnu ollenkaan hyvältä..

En tajua, miksi niin pelkään. En ole ennenkään pelännyt. Ehkä jollain tasolla tämä on nyt " lopunajan odotusta" , loppuuhan noihin menkkoihin omalla tavallaan tämä ajan jakso ja alkaa uusi, lääkäreillä varustettu, ajan jakso..



Aamulla heikkominäni iski. Kaapissa oli yksi testi ja pitihän siihen pissiä, jos vaikka sen ajan saisi perua, mutta ei tuon tuloksen perusteella kannata. :( Negahan se oli. Toki vielä toivoa on, mutta uskoa ei. No, päästäänhän tästä kuitenkin eteenpäin.



Ah, mikä maanantaiahdistus, tekisi vain mieli paeta ja itkeä..



Naanuli

Eli tulossa on piinaviikko, voi apua. Minkäänlaisia oireita ei ole, mikä on mulle ihan outoa. Normaalisti vellon pms:n kourissa 1-2 viikkoa ennen menkkojen alkua. No, ei kannata kuvitella kuitenkaan että raskaana olisin... Onneksi lähdetään reissuun loppuviikosta!



NAPERO: Meillä juuri samanlaiset fiilikset. Mies oli jo esikoisen kohdalla luottavainen, että kyllä meille se lapsi vielä tulee. Minä heitin kirveen kaivoon jo monta kertaa ja olin satavarma, että en ikinä raskaudu. Kestihän se 20 kk, mutta raskauduin kuitenkin! Nyt on sama tilanne, että miehen mielestä se toinen vauva meille jossain vaiheessa tulee ja minä olen jo 8 kk yrityksen jälkeen ihan toivoton...



Toki olemme puhuneet siitä, että nainen on kuitenkin se, jonka kropassa kaikki tapahtuu ja siksi on vaikea säilyä objektiivisena ja positiivisena. Huoh, tässäkin asiassa miehet pääsee helpommalla kuin me naiset... =)



Tsemppiä kaikille viikkoon ja maanantaihin! Halauksia!



Jiffi kp 22 (25-30), yk 8

näin loman alussa olin tuon ajan kyllä tajunnut oikein mutta tänne se tuli jostain syystä keskiviikkona, vaikka TIISTAISTA onkin kyse :) eli huomenna ollaan jo tähän aikaan käyty mutta ei kai siellä vielä heti mitään tietoa saa?



Mulla kans valeraskaus pukkaa pahasti taas päälle, oikein ahistaa miksi noiden kaikkien oireiden pitää tulla kun ei sit kuitenkaan mihinkään johda...



Mutta nyt täytyy lähteä keräämään sitä matskua mitä otan huomenna mukaan. Toivottavasti täällä joku pian plussais, mahdollisimman moni tietysti!



CalZal kp26/28-36

Nega :' (

Eipä paljon muuta ole sanottavaa. Kiukuttaa, itkettää, harmittaa. Tekis vaan mieli mennä peiton alle ja jäädä sinne!!! En ole edes kellään kaverille jaksanut tulosta ilmoittaa.

Voi itku!



Tähti

TÄHTI77, suuren suuri hali negasta!!! :( Jospa se vielä plussaksi muuttuu! Toivottavasti!



CALZAL! Tsemppiä paljon huomiselle lääkärireissulle! Sopiiko kysyä, että minne menette? Meillä lokakuussa aika, apuuva, kun jänskättää! Mitä matskua sä keräät sinne mukaan? Tulethan kertomaan miten meni ja mitä siellä ensikäynnillä tehtiin?! Jänskättää niin teidänkin puolesta!



Ihan meinaa vatsa kääntyä nurinpäin, kun jännittää. Lokakuussa tosiaan meilläkin aika Helsingissä. Voi kunpa ennen sitä kerkiäis plussaamaan! Olis tämä ja seuraava kierto ennen lääkäriä. Kääk. Mutta pelkäänpä vaan, että tarvii sinne mennä :( Mut saadaanpahan ehkä selvyyttä johonkin...



Oletteko te muut raaskineet myydä esikoisen vauvatavaroita pois? Mä en! Tekis mieli myydä edes jokunen vaate ja ulkoilupuvut, mutta...Huooh, ei vaan raaski, on ne niin söpöjä, sniif!



Nyt suihkuun. Käykäähän kirjoittelemassa kaikki :)



Nelliina yk9 menossa