!MARRAS05!, ekaa kertaa ;)
Täällä nyt sitten ollaan. Toivottavasti huomaatte pyyhältää tänne kirjaamaan kuulumisia.
Taas on hujahtanut aikaa viime kirjoittelun. Aika kuluu nykyään nopeammin kuin ennen ;)
Onni sai toisen kunnon kolauksen elämänsä aikana tuossa kolmisen viikkoa sitten. Oltiin ravintolassa syömässä ja ukkeli tippui tuolilta niin, että löi päänsä pöydänjalkaan saaden takaraivoonsa reiän. Lastenklinikalla liimattiin kiinni ja vielä on takaraivossa ajeltu kohta hiuksissa.
Olin itse retriitissä viikonloppuna. Olin siis hiljaa pe-su. Mahtava kokemus. Uskomaton oikeastaan. Tuntuu, että löysin itseni kaiken tämän kolmen vuoden aikana tapahtuneen alta. Ihania asioitahan nämä lapset ovat, mutta oli mieltäräjäyttävä kokemus huomata, että Minä olen vielä olemassa. Se sama nainen, joka oli jo ennen lapsia. Suosittelen lämmöllä.
Joulua odotellaan täällä kiihkeästi. Joulukalenteri on ehkä upein juttu koskaan Onnin mielestä, hihkuu aamuisin, kun muistaa, että saa avata pian luukun. Tänään kirjoitettiin myös Joulupukille. Onni piirsi hienoja koukeroita myös kirjeeseen. Vietiin se sitten omaan postilaatikkoon, "josta posteljooni haki kirjeen korvatunturille". Hyvin meni vedätys läpi. Tilasin myös Joulupukin kirjeen, joten rikokseni on täydellinen.
Onni toivoi Joulupukilta Make-kuljetusautoa, liekki-monsteria (jos jollain on käsitys mistä on kyse, niin valaiskaa), Sisulle vauvalelua, äidille suklaata (;)) ja isille kirjoja ja lehtiä. Ihana kun muisti kaikkia.
Tulkaahan leikki-ikäisten mammat turisemaan!
Noema
PS Tintta, miten tarha/työt ovat sujuneet?
Kommentit (29)
Mä en ole pariin kuukauteen tainnut vauva.fi:ssä poiketakaan, kun olen ollut jotekin työllistetty töissä ja väsynyt.
Sulla oli noema aika rankka kokemus. Itsellä henkinen toipuminen tuulimunaraskaudesta ennen Minttua vei varmaankin vuoden päivät.
Omassa raskaudessa mennään jo 35+ raskausviikolla. Ja vähän valitusta. Tää kolmas raskaus on ollut paljon vaivaisempi kuin toka (eka siis tuulimuna vuonna 2003). Liitoskipuja viikolta 20, eli käveleminen on hankalaa ja tuo 3v:n kanssa touhuaminen. Uusimpana öisin sormia turvottaa siten, ettei tahdo saada niitä koukkuun ja ne tuntuvat tunnottomilta.
Olin keskiviikkona viimeisessä lääkärintarkastuksessa ja selvisi aika yllätyksenä, että vauveli on täydellisessä perätilassa. Käännösyritys ensi viikolla, jos ei ole siihen mennessä kääntynyt.
Minttu jäi perjantaina tarhasta pois, ma aloittaa avoimen pk:n kerhossa. Porissa ei saa lasta oikeastaan päiväkotiin edes muutamaksi päiväksi viikossa jos itse mammalomalla.
Mintulla on mukava uhma alkoi viime vuoden lokakuussa sitä ennen muutama aika rauhallisempaa. Ei varmaan lopu kun joskus sitten kun vauvakin on jo paljon vanhempi. Tuntuu et hokaa, et olen kömpelö enkä pysty kaikkia hommia tekeen ja käyttää tilaisuutta hyväkseen. Mukava kantaa tuollaista 20 kiloa rimpuilevaa pakettia kainalossa tän vatsan kanssa.
Uusimpana villitysenä kun ostin leikkokukkasia aina kun silmä vältää on riipinyt leikkokukkasia vaasista pois.
Minttu nukkuu vielä päiväunet kotonakin, noin puolesta tunnista tuntiin. Yleensä päiväunille nukutetaan viereen vaikka yöunille nukahtaakin itsekseen. Tällä hetkellä nukun itsekin samalla päikkärit.
Ekassa raskaudessa loppuaikana jaksoi vielä jotain tehdäkin, nyt tuntuu ettei jaksa mitään, hyvä kun jotenkin selviää päivistä: ruonlaitosta, pakollisesta siivoamisesta ja lapsen rutiineista. Mintun loppuraskausaika oli kyllä aika luksusta kun sai levätä tarpeen mukaan. No, niin se on sitä en osannut silloin arvostaa vaan aika tuntui välillä jopa pitkältä.
Touko
Toukolle heti, että missä sun lapsonen on avoimessa? Meillä käydään tuossa Liinaharjan avoimessa ja ite olen nyt yksityisenä perhepäivähoitajana että tälläselle voisi tuoda 3v lapsosta pari krt vkossa. =)
Mulla on nyt yksi lapsi kerran vkossa ja ens vkolla aloittaa toinen, joka on neitimme ikäinen 1v2kk. Toinen on poikani ikäåinen eli 3v. Molemmille kamua siis. =)
Noemalla onkin ikäviä tapahtunut.
Oltiin miehen kanssa Turissa su-ma lemmenlomalla ja olikin ihanaa olla vainkaksin ja aikaa vfain toisillee. Sitä kun ei oahemmin ole. =)
Eilen pamahti meillä tv ja onneksi oli mies kotona ja jauhesammutin. Sinistä savua jne... Nyt ollaan siivottu seinatkin ja matto pesulassa ja sitä siiiiiivottavaa siis on, jauhoa jokapuolla mutta onneksi ei pahempaa..
Mukavaa uutta vkoa kaikille!! Tää oli vähän omaa napaa
Puhihaa
tulin toivottamaan oikein ihanaa joulua teille kaikille, vauva sylissä koitan saada kirjoitettua.
nyt on koti melko lailla siivottu. harvoin meillä onkaan näin siistiä ja kovasti kyllä nautin siitä. kuusi ostettiin tänään, nyt se tuoksuu tuossa vieressäni ihanaa havujen tuoksua ja odottaa kuusenjalassaan että aamulla koristellaan se. poikanenkin odottaa kovasti kuusenkoristelua, koko joulukuusi taitaa olla yksi joulun kohokohdista.
ollaan leivottu ja koristeltu pipareita, joulutorttujakin ja laatikoita tehtiin, nyt on kinkku uunissa. lahjat odottaa tuolla vaatehuoneessa, laitetaan ne sit kuusen alle. itse odotan kans että toiset avaavat lahjoja, kiva seurata mitä paketeista löytyy vaikkei omia oliskaan.
pukkikin tulee illalla piipahtamaan, vaikka me päätettiin ettei aleta sen kummemmin uskottelemaan joulupukki-tarinoita. ihan kiva tapa silti, vaikka lapsi tietäiskin että pukki on tavallinen ihminen pukeutuneena.
muuten joulun ohjelmaan kuuluu saunomista, kynttilöitä, hyvää ruokaa, yhdessäoloa, toivottavasti hyvää tunnelmaa. perheiden joulukirkossa käydään ja jonain päivänä haudoilla. sillei vähän haikeaakin, kun oma isäni kuoli silloin kaksi vuotta sitten ja miehen isä puolisen vuotta sitten. kaipaan heitä molempia. oma isäni on haudattu niin kauas etten pääse haudalla käymään, mutta ehkä sytytän muuten vain kynttilän muistoksi.
me ollaan joulu ihan kotona. muutama sukulainen saattaa tulla meillä käymään.
tämmöisin jouluterveisin hyvää loppuvuotta!
Gerda ja pojat
p.s. kiitos noema kirjoituksestasi
Hei kaikille!
Ja ihan ensimmäiseksi Auringonkukalle Onnea! Miten odotus sujuu?
Mikäs teillä muilla oli joulun paras lahja?
Meillä ihastuttiin kovin työkalusarjaan sekä Disneyn cars-autoihin, niitä on kertynyt muutamia. Oli muutenkin cars-aiheinen joulu, tuli lakanaa, pyyhettä, paitaa samaa sarjaa.
Kuinkas teillä Tintta arki sujuu?
Koska tämä uhma loppuu? Välillä toki parempia päiviä, mutta monta kertaa päivässä kiukkukohtauksia, nyt ehkä hiukan vähentyneet.
Mitäs lapset tuumasivat raketeista? Meillä tykättiin todella paljon :D ei jaksanut ihan puoleen yöhön valvoa, itsellä kyllä meni viiteen asti...
Nukutaanko muilla vielä päiväunia, jos ei niin miten asia on jos lapset päivähoidossa? Onko siellä nukuttava?
Meillä vaihtelee, riippuu niin paljon siitä mihin aikaa herätään aamulla.
Lähden alennusmyynteihin, kaikki vaatteet jäänyt pieneksi, saa jo 104cm vaatteita ostaa, huimaa kasvua täällä!
Ihania pakkaspäiviä, tulkaahan pinoutumaan!
Laitoin rytmitassun alta vastaa viestiin, kun en tiennyt miten se menee tähän ketjuun. =) En ole noin vuoteen täällä käynytkään kunnes minua heräteltiin ja halusin tänne tulla kuulumisia katsomaan. Jos minua vielä muistetaan.... =) hih
Ei ole aikaakaan kun teitä mietin, mutta ei ole vain saanut aikasieksi tänne tulla. Olen paljon huutonetissä ja sitten facebookki vie vapaa-aikaani. =)
Tosiaan poika oli 3v neuvolassa reilut 15kg ja 101cm pitkä. Ja hyvin osasi hommansa. Puheen kanssa meill on vähän ongelmia tai terkka nähnyt ongelmaa,mutta esim sana saa on aas ja naapurin sari on asa ja on sanoja mitä ei vaan osaa sanoa...
Saa nähdä pitääkö mennä joskus sitten puheterapeutille, Miten muiden 3v puhe?
Tyttönen on jo 1v 1kk ja pirteä neiti MUTTA samanlailla minun p:ssä k iinni niin paljon ettei ole tosikaan. Välillä ahdistaa, kun vain minä olen hänet laittanut yöunille, ja tehnyt lähes kaiken. Äitini kelpaa hänelle ja ovat veljen kanssa 2 yötä olleet siellä. Olin viihteellä kerran ja ai että teki hyvää. Odotan jo taas kovasti päästä yöelämään..
Aloitin yksityisenä perhepäivähoitajana eli kotona olen siis.
Näin omaa napaa ja muistan auringonkukan ja hänelle PALJON ONNEA raskaudesta!!!!!!!!
Noeman ja tamatun muistan... ööö nyt en muista ketä muita siellä luki... =) Eli tää muisti on edelleen huono.. =)
Kauhistus noeman Onnin tapaturmaa..
Nyt unille. Mies on saunaillassa ja tuskin enne aamu 5 on kotona. Mutta palaan tänne kyllä pian taasen. =)
gerdakin oli niitä vanhoja, eikö?
Minäkin aloin jo vauvakuumevaiheessa täälä käymään ja koskas tämä pino perustettiin?
Sitten oli kittykatti... onko hänestä kuulunut, eikun oliko se sellainen, heh
MAHTAVAA VÄKEÄ
Tällä kerralla olen vähän maissa. Omaa napaa luvassa.
Sain plussan jouluna. Heti ensimmäinen ajatus plussaa katsoessani oli "tämä lapsi ei synny". En osaa selittää sitä tunnetta, mutta tiesin jonkin olevan vinossa. Kaikki normaalit raskausoireet löytyi, joten niiden puutteesta ei tunne johtunut. Muutamana päivänä pyyhin hieman tuhrua paperiin ja hakeuduinkin lääkäriin. Otettiin hcg-hormonikoe ja kaikki näytti olevan paremmin kuin hyvin. Tiesin kuitenkin toisin.
Viime viikon torstaina hakeuduin naistenklinikan päivystykseen kun minulla alkoi kovat kivut. Vasen puoli tuntui repeävän. Selvisi, että minulla oli kohdun ulkopuolinen raskaus ja paha sisäinen verenvuoto. Pyörryin ja verenpaineet romahti. Olin hengenvaarallisessa tilassa.
Pistivät heti leikkuriin. Muistan ajatelleeni viimeisenä ajatuksena ennen nukutusaineen vaikutusta, että näenkö koskaan enää poikiani. Ensimmäistä kertaa elämässäni luulin todella kuolevani.
Leikkauksessa selvisi, että vasen munajohdin oli revennyt ja se poistettiin kokonaan. Oikea munajohdin tarkastettiin ja sen todettiin olevan erinomaisessa kunnossa, mitään estettä ei kuulema raskautumiselle ole.
Pelottaa kohdun ulkoisen uusiutuvuus. Sanoivat, että riski ei ole minulla suuri, mutta silti. Täällähän on myös ollut kohdun ulkoisia. Voisitteko sen kokeneet kertoa kokemuksistanne? Auringonkukka, sinä ainakin olet raskautunut sen jälkeen uudestaan.
Olo on vähän ontto vielä. Olen onnellinen lapsistani ja siitä, että sain pitää henkeni. Jos ei Onnia ja Sisua olisi olemassa, olisin täysin erilaisessa kunnossa. Kokemus oli sen verran rankka.
Noema
Moikka pitkästä aikaa. Viimeisetkin fiilikset kirjoitella lopahti tän sivuston uusiutumisen myötä, mutta nyt kun Noema luin sun viestin tajusin että mun on vastattava, ja yhtäkkiä muistin jopa salasanani millä tänne sivustolle tullaan.
Iso hali ja osanotto. Vaikka raskaus oli kohdunulkoinen, se oli silti keskenmeno ja suru siitä voi olla valtava. Itselläni ainakin oli. Minun pikkuiseni leikattiin pois viikolla kuusi ja niin monet kerrat olen sitä miettinyt. Ehdottomasti elämäni pahin asia aikanaan. Empä viitsi siitä edes enempää koska menneiden kaiveleminen ei ole hyvästä kenellekään.
Uskoisin että sinulla on ihan hyvät mahdollisuudet raskautua, ja kun kerran toinen johdin on poistettu kokonaan, ei ole sitäkään vaaraa että sinulla olisi huonokuntoinen johdin. Itselläni ei jouduttu tekemään poistoa, ja siinä siten pelkäsi aina että mitä jos tärppää, ja alkio alkaa kehittymään "väärässä" johtimessa ja raskaus ei siksi suju. Kuitenkin minulla aikanaan sanottiin että heti kun kuukautiset on myöhässä on mentävä labraan ottamaan verikoe josta hormonitaso eli raskaus voidaan todeta. Mikäli raskaana niin päivystävälle lääkärille, joka ainakin minut laittoi vielä samana iltana sairaalaan tutkimuksiin. Näin tarkastettiin heti että raskaus on kohdussa eikä ulkopuolella. Sitten muistaakseni oli 10 pv kuluttua uusi kontrolli ja sen jälkeen ei enää mitään extratutkimuksia.
Niin ja mainittakoon vielä että minulla kohdun ulkoinen oli vuonna 2004, esikoistyttö syntynyt 2001 ja nyt sitte tämä marraspäivänsäde/kiukkupussi 2005, eli kyllä raskautuminen onnistui, kauan se vain kesti.
Hyvää jaksamista sinulle Noema ja paljon terveisiä kaikille jotka muistavat.
Yleisesti ottaen meillä kaikki ok, tyttö 3 v neuvolassa 97 cm ja 13,7 kg. Uhmaikä valtava mutta tämä tyttö onkin tehnyt kaikki aina täysillä :)
Terkuin
Tiituliitu
Kirjotin jo pitkät jutut mutta ne hävisi :(
Joka tapauksessa mulla on ollut aivan sama tilanne 2004 ja ja sitten tasan vuosi siitä aloin odottamaan marrasvauvaa 2005 vuodelle. Esikoinen syntyi 2001 joten älä nyt sitä ajattele että sinullakin kestäisi uudelleen raskautuminen niin kauan.
Oli ehdottomasti tähän astisen elämäni kauhein juttu, joten en voi kuin vilpittömästi lähettää sinulle voimahaleja. Sure menetyksesi rauhassa, ja nauti voimiesi mukaan pienokaisistasi.
Sen verran piti sanomani että tuon kohdun ulkoisen jälkeen minulla oli kestolähete labraan siten että heti kun tuntui että kuukautiset on myöhässä minun piti mennä verikokeisiin (johtui ehkä siitä että esikoisesta tein plussa vasta vkolla 8 ja tämä pois mennytkään ei näyttänyt plussaa viikolla 5) jotta saatiin selville olenko raskaana. Sitten heti päivystävälle joka laittoi lähetteellä sairaalaan missä tutkittiin että raskaus on kohdussa. Sitten 10 pv kuluttua uudestaan vielä konrolliin. Muuten normi odotusajan jutut.
Hyvää jatkoa ja paljon terveisiä muillekin jotka minut muistavat.
Terveisin
Tiituliitu
Voi Noema, kylmät väreet meni kun luin juttusi ja kyyneliä sai pidätellä. Olen todella pahoillani siitä mitä olet joutunut kokemaan ja keskenmenosta ylipäätään! Onneksi selvisit vaarallisesta tilanteesta ja pojat sai pitää äitinsä!!!!! Ihan kauhea ajatuskin jos olisi käynyt toisin. :-( Mulla se keskenmennyt raskaus oli tuulimunaraskaus eli ihan kohdunsisäinen, mutta siellä ei kehittynyt alkiota normaalisti ollenkaan, joten se vuosi pois. Itse myös pelkäsin kovasti tuulimunaraskautta koko tämän raskauden alun siihen varhaisraskauden ultraan saakka. Toipumista sinulle ja onnea uuden raskauden yritykseen.
Lämmin kiitos kaikille onnitteluista! En ole jaksanut juuri olla koneella, kun oon ollut niin väsynyt ja huonovointinen. Väsynyt olen edelleen, mutta pahin pahoinvointi taitaa alkaa helpottaa. Tuntuu kyllä tosi omanapaiselta alkaa selostaa omaa raskautta tuon Noeman kokemuksen jälkeen. :-/ Eikä tällä erää sen enempää kuin että ensi viikon maanantaina mulla on NP-ultra, sitä odotan ja jännitän kovasti. Oon murehtijaluonne ja aina tulee pelättyä kaikkea mahdollista.. Yritän nyt kuitenkin olla ajattelematta liikoja ja kovasti toivon että kaikki olisi edelleen kunnossa. Viime päivinä on tuntunut ihan kuin jo pienenpientä liikettä vatsasta, mutta taitaa olla vilkasta mielikuvitusta kun olen vasta RV 12 alussa. ;-)
Olipas mukava kuulla Tamatusta, Puhihaasta ja Tiituliitusta pitkästä aikaa, samoin kuin Odottelijasta ja tietty kaikista muistakin. :-) On niin hiljentynyt tämä meidän pino ettei tule itsekään kovin usein piipahdettua. Mitäköhän Hildalle kuuluu?
Jesse sai olla joululomalla päiväkodista kaksi viikkoa ja kovasti tuntui nauttivan joulumeiningistä, joulukuusesta, piparitalosta, herkuista, lahjoista... Tosin meni kyllä tänään taas hyvillä mielin tarhaan, "tyttöystäväänsä" oli ehtinyt jo kaivatakin. :-) Joululahjoista mieluisin taisi olla Nalle Puh-kannettava ja eläin-domino, niiden parissa on ainakin touhuttu joka päivä joulun jälkeen.
Jesse päätti tänä uutena vuonna pelätä raketteja, viime vuonna oli niistä aivan tohkeissaan ja huusi iloisena "lisää, lisää". Tänä vuonna pelkäsi rakettien ääntä kovasti ja meillä jäikin ulkona olo hyvin lyhyeen kun herra parkui ihan paniikissa. Katsottiin ilotulitusta sitten ikkunasta ja seuraavana päivänä käytiin polttelemassa pihalla tähtisadetikkuja. Se oli sentään Jessestä mukavaa. :-)
Jesse nukkuu myös päiväunia vaihtelevasti, ehkä noin joka toinen tai kolmas päivä. Sitten kun nukahtaa niin nukkuisi kyllä vaikka kuinka pitkään, kolmekin tuntia. Usein joudutaan herättelemään ettei mene yöunet ihan pipariksi. Päiväkodissa nukkuu yleensä noin tunnin unet.
Oonkohan mä muuten ilmoittanut missään vaiheessa Jessen 3v-mittoja? Muilla tuntuu olevan niin pitkiä lapsia enkä kyllä Jesseä osaa myöskään pienenä pitää vaikka mitat 3v neuvolassa olivatkin 95cm ja 15kg. On jotenkin niin iso poika jo. :-) Verbaalisesti Jesse on ihan taidokas ja paljon kyllä höpöttääkin ja lauleskelee omia laulujaan.
Hyvää vointia kaikille! Tulen kertomaan ensi viikolla ultrakuulumiset.
Hienoa, että viitsit palata menneeseen sen verran, että kerroit omasta kohdun ulkopuolisesta raskaudestasi. Se auttoi minua.
Auringonkukka, höpsis, tottakai iloitset omasta raskaudestasi täällä avoimesti! Muiden onni ei ole minulta pois missään muodossa. Päinvastoin ihanaa, kun onnistuneita raskauksia löytyy, niistä saa hyvää mieltä ja uskoa tulevaan.
Ja kuten sanoin, tämä asia on helpompi kestää, kun on jo lapsia. Biologinen tarve selviytyä ja pysyä "järjissään". En voi kuin kuvitella miltä tämä tuntuu lapsettomista.
Noema
Olen todella pahoillani noema puolestasi, paljon halauksia ja jaksamista sinulle. Niin kuin sanoit, niin lapsien avulla helpompi varmasti pysyä järjissään.
Miten teidän lapsoset nukahtavat, itsekseen vai nukutetaanko vielä?
Meillä on alkanut tämä sängystä ravaaminen, ihan onneton tilanne, olisko vinkkejä miten siitä selvitä?
Minäkin olen facebookissa, siellä menee aikaa jonkun verran, usein iltaisin kun meidän Titi jo nukkuu.
Mukavaa kun on ollut pakkasta muutaman päivän, ollaan käyty luistelemassa. Kiva jos pääsis hiihtämäänkin :)
Mukava kun on "vanhoja" tullut taas mukaan! sain muuten vinkin, että vanhoilla tunnuksilla pääsee sisään kun laittaa loppuun @perhe.fi. Missä tosiaan Hilda ja 10kaks? Olin katsovinani hänen IRC-galleriasta, että hän asuisi ulkomailla?
Nyt nukkumaan, arkeen paluu vei voimat.
voi hurja mikä tilanne teillä oli, onneksi pääsitte ajoissa leikkaukseen. oikein paljon voimia tilanteeseen. tiedän tuntee, kun tuntuu ettei kaikki ole kohdallaan, näin oli myös siinä minun varhaiskeskenmenossa. mutta haluan kertoa sinulle positiivisia uutisia, ystävälläni oli kohdunulkopuolinen raskaus vuosia sitten(hyvin samantapainen tilanne kuin sinulla) ja sen jälkeen hän on saanut kaksi lasta, ja lasten välillä valitettavasti oli myös tuulimunaraskaus. mutta siis raskautuminen voi onnistua aivan mainiosti vaikka toinen puoli puuttuukin.
me taistellaan noiden allergioiden kanssa tän juniorin kanssa. 3vk sitten lopetin imetyksen kun löytyi sopiva korvike, nyt sitten päästäs kiinteitä maistelemaan kunnolla. 1v synttäritkin on lauantaina.
teemun 3v neuvolassa käytiin, oelnko laittanut mitat, jos en niin tässä 98cm ja 15kg. huippu-uhma on taidettu ohittaa. päiväunet on jättänyt pois niin iltavillitys ja oma hallitsemattomuus on silloin aikamoista.
elämä sujuu vauhdikkaasti, vuoden vielä kotona olen ja sitten kaiketi 50/50 aletaan jakamaan näitä hommia.tekemisen puutetta ei kyllä ole eikä tule olemaan. jossainv aiheessa pitäsniitä koulu tehtäviäkin tehdä..
mukava oli kuulla puuhihaastakin ja kittykatilla menee hyvin, taloa rakentavat ja lapset kasvavat kohinalla.
NOEMAlle vielä erikois halaus, olet mielessä!!
Heti iso halaus noemalla. Oi että miten ikävästi oli käynyt.. Mutta uskon että kun on jo kaksi lasta niin sen kestää paremmin. HIenoa, että sait täältä vertaistukea.
Kenes luin että on kanssa facebookissa, rytmitassu? Törmättäskö siellä vai meneekö liian tuttavalliseksi, hih. =)
Meillä tämä 3v on jo kauan ite nukahtanut omaan sänkyyn omassa huoneessa. Omaan huoneeseen siirrettiin puolisen vuotta sitten ja sinne on jäänyt. Sai ensin sanoa minne isojen sänky laitetaan ja keskelle lattiaaa halusi. Siinä pari yötä nukkui ja sitten laitettiin vähän sänky paremmin. Kokee itsensä niin isoksi kun isot pojat on omassa huoneessa ja kun meillä kaverienkin lapset, samaa ikää, on omasssa huoneessa.
2v ikäsenä siirrettiin päikyt sisälle, kun pikkusisko syntyi ja aina jäi sänkyynsä. Eli helposti nukahtaa. Jos menee yli unien, jos on jäänyt päikyt niin sitten voi olla itkua ja kiukkua. Päikyille tänäpäivänä niin hän lukee ja nukahtaa.
Pikkusisko nukahtaa syliin ja siitä nostan omaan sänkyyn mistä on heti herännyt jo viikon ainakin heti ja eikun viekkuun ja olen pitänyt sitten alakerrassa jos olen vielä kattonut tv:tä tai ollut koneella.
Päikyille kolmen tunnin unille nukahtaa vaunuihin ko vähän heijaa.
Ulkona sataa lunta, ihanaa.
Jaahas poika 3v heräsi..
Moijkka ja mukavaa to jatkoa ja noemalle halaus ja tsemppiä vielä
Minäpä tietenkin Puhihaa, tässä mun sähköposti rytmitassu@suomi24.fi niin jos laitat sun nimen tms. niin voin etsiä sut, mua ei löydy haulla, ainakaan tietääkseni :)
Kiitos kaikille myötäelämisestä. Se on helpottanut oloani paljon. Jostain syystä en halua puhua tästä paljoakaan muille ihmisille. Toki miehelleni, äidilleni, miehen äidille ja siskolle olen asiaa vuodattanut, mutta ystävilleni en jaksa asiasta puhua. Ovat varmasti ihmeissään käytöksestäni.
En halua olla heille töykeä, mutta en vain jaksa puhua. En kesken menneestä raskaudesta, enkä mistään turhanpäiväisestäkään. Onhan minullakin oikeus joskus olla tylsä ja itseeni vetäytynyt? Ihmiset ovat tottuneet iloiseen Johannaan, joka jaksaa aina kuunnella, mutta nyt en löydä sitä vaihdetta. Perheeni kesken olen jo oma itseni, mutta muille huomaan joutuvani pinnistämään reippautta ja niinpä olen päättänyt luopua siitä kunnes se tulee luonnostaan.
Joillekin ihmisille näyttää olevan erityisen hankalaa ymmärtää, että tällä hetkellä en jaksa auttaa, en kuunnella murheita, enkä varsinkaan tsempata. Toisaalta tuntuu kamalalta käyttäytyä näin, mutta lopulta uskon kuitenkin siihen, että sydäntään on kuunneltava ja jos tuntuu sitä, että ei jaksa, niin ei ole pakko. Ja nyt todella tuntuu siltä.
Ihmiset eivät tajua olla soittamatta. Joku rimputtaa viisi kertaa päivässä, eikä vielä kuudennellakaan kerralla ymmärrä, että jos en vastaa, en halua puhua. Eikö ne pärjää viikkoa ilman huolten kantajaa? Mun silmät on avautuneet joidenkin asioiden suhteen.
Anteeksi, tästä tuli kamala vuodatus. Se lipsahti ;)
Soittivat tänään sairaalasta osastolta, jossa minua hoidettiin ja sanoivat, että viljelyssä löytyikin jotain. Huomenna pitää mennä uusiin kokeisiin, jotta voin saada antibiotit mahdolliseen tulehdukseen. Ehkä sen kuurin jälkeen voin kääntää sivua. Toki tälle sivulle jää hiirenkorva loppuelämäkseni, mutta matkan jatkaminen tuntuu jo helpottavalta ajatukselta.
En halua koskaan unohtaa tätä kokemusta, vaikka se olikin elämäni vaikein, sillä se opetti minulle paljon elämästä ja sen arvostamisesta.
Noema
Kiitos kaikille myötäelämisestä. Se on helpottanut oloani paljon. Jostain syystä en halua puhua tästä paljoakaan muille ihmisille. Toki miehelleni, äidilleni, miehen äidille ja siskolle olen asiaa vuodattanut, mutta ystävilleni en jaksa asiasta puhua. Ovat varmasti ihmeissään käytöksestäni.
En halua olla heille töykeä, mutta en vain jaksa puhua. En kesken menneestä raskaudesta, enkä mistään turhanpäiväisestäkään. Onhan minullakin oikeus joskus olla tylsä ja itseeni vetäytynyt? Ihmiset ovat tottuneet iloiseen Johannaan, joka jaksaa aina kuunnella, mutta nyt en löydä sitä vaihdetta. Perheeni kesken olen jo oma itseni, mutta muille huomaan joutuvani pinnistämään reippautta ja niinpä olen päättänyt luopua siitä kunnes se tulee luonnostaan.
Joillekin ihmisille näyttää olevan erityisen hankalaa ymmärtää, että tällä hetkellä en jaksa auttaa, en kuunnella murheita, enkä varsinkaan tsempata. Toisaalta tuntuu kamalalta käyttäytyä näin, mutta lopulta uskon kuitenkin siihen, että sydäntään on kuunneltava ja jos tuntuu sitä, että ei jaksa, niin ei ole pakko. Ja nyt todella tuntuu siltä.
Ihmiset eivät tajua olla soittamatta. Joku rimputtaa viisi kertaa päivässä, eikä vielä kuudennellakaan kerralla ymmärrä, että jos en vastaa, en halua puhua. Eikö ne pärjää viikkoa ilman huolten kantajaa? Mun silmät on avautuneet joidenkin asioiden suhteen.
Anteeksi, tästä tuli kamala vuodatus. Se lipsahti ;)
Soittivat tänään sairaalasta osastolta, jossa minua hoidettiin ja sanoivat, että viljelyssä löytyikin jotain. Huomenna pitää mennä uusiin kokeisiin, jotta voin saada antibiotit mahdolliseen tulehdukseen. Ehkä sen kuurin jälkeen voin kääntää sivua. Toki tälle sivulle jää hiirenkorva loppuelämäkseni, mutta matkan jatkaminen tuntuu jo helpottavalta ajatukselta.
En halua koskaan unohtaa tätä kokemusta, vaikka se olikin elämäni vaikein, sillä se opetti minulle paljon elämästä ja sen arvostamisesta.
Noema
Sen verran halusin vielä sanoa aikanaan omasta tilanteestani, että minullakin oli silloin juuri menossa jokin tulehdus tuolla alakerrassa. En nyt kirveelläkään muista mikä, mutta sen muistan että söin siihe antibioottikuurin juuri ennen raskautumista. Joku lääkäri epäilikin että tuo tulehdus olisi voinut aiheuttaa sen ettei alkio koskaan päässyt perille saakka vaan jäi sitten matkan varrelle. Lääkekuurin loppumisen ja raskautumisen väli oli kuitenkin vain päiviä.
Toivottavasti selviää tilanteesi ja saat lääkityksen ja paranet varmasti ja kunnolla.
Itsekin muistan etten jaksanut keskustella muiden kanssa. On mielestäni osa surutyötä saada surra rauhassa ja sitten ajan kanssa avautua jos sille tuntuu. Lähimmät ymmärsivät tilanteeni hyvin mutta toki aina selkään taputtajia löytyy, jotka eivät oikeasti ymmärrä kuinka suuresta menetyksestä on kysymys. Aikanaan minulla oli fiksu osastonlääkäri joka näki shokkitilani ja olinkin useamman viikon sairaslomalla. Asiat täytyy järjestää ja käsitellä siinä järjestyksessä kun itseltä parhaiten tuntuu. Voi että ihan itku tässä tulee...
En voi kuin jälleen kerran toivottaa jaksamista ja lepoa.
Tiituliitu
Täällä ollaan! Mukavaa, kun kaivataan.
Olen koettanut muutamia kertoja tänne kirjotella, mutta ei vain ole onnistunut. Toivottavasti nyt.
Voi Noema, mitä kamalaa sinulle on sattunut! Olen todella pahoillani, onneksi sinä olet kunnossa.
Lapset olleet päiväkodissa elokuusat asti ja hyvin sujunut. Nyt tammikuusta asti ovat saaneet olla samassa päiväkodissa. Päiväunet Perttu nukkuu hoidossa, mutta kotona ei nukahda millään. Perttu on sairastellut syksyllä aika paljon,eikä korvat parantunut monien lääkekuurien jälkeen. Siispä korvalääkäri suositteli putkitusta ja kitarisojen leikkausta. Yksityiselle päästiin kahdessa viikossa. Kaikki sujui oikein hyvin. Erittäin reipas poika. Itkua ei tullut koko reissulla. Jospa nyt kevät menisi ilman sairasteluja.
Itse olen ollut työharjoittelussa käsityökeskuksessa, soppari on 21. päivään ja en vielä tiedä minne sitten, varmaankin vaihdan paikkaa. Aika helposti niitä löytyy, joten en ole siittä vielä jaksanut ressailla.
Töissä on ollut kiva olla, kuuden tunnin päiviä olen vain tehnyt ja uuden paikan myötä varmaan joudun tekeen kahdeksan. Aika menee kyllä hirvittävän nopeeta, illatkin viuhahtaa vain ohitse. Ennen joulua tuntui, että kuinka ehtii tehdä kaiken, mitä olin suunnitellut, mutta täytyi vain joidenkin antaa olla. Ei se niin vaarallista.
Mukava kyllä lukea teidän kaikkien kuulumisia! Facebookissa joidenkin marraslaisten kuvia ja kuulumisia on nähnyt.
Auringonkukalle halaus masuasukista! IHanaa!
Mukavaa kevään odotusta teille kaikille!
En viissi kirjottaa nyt kovin pitkästi, jos tämä taas hylkii tekstini.
T. Hilda
Kiitos kaikille myötäelämisestä! Kyllä tämä tästä taas :) Vähän tosin on tullut takapakkia. Menin maanantaina lääkäriin kipujen takia. Luulin, että iskias vaivaa, jouduin klinkkaamaan toisella jalalla, että pääsin eteenpäin. Illalla mies joutui kantamaan mut yläkertaan, kun en päässyt yllättäen rappusia ylös. Mulla todettiin kohtutulehdus. Sitten se levisi leikkausalueella tai itseasiassa on ilmeisesti lähtöisin sieltä ja lopuksi vielä bonuksena virtsateihin. Voittajafiilis! Nyt on sellaiset myrkyt päällä, että kuolee lapamadotkin. Vähän on inhottava olo ollut, kun tuntuu, että mätänee sisältäpäin.
Gerda, meillä koiranruoka on kanssa Sisun herkkua. Salamana hyökkää aina raksujen kimppuun ja tunkee kourallisen papanoita suuhunsa. Vetää niitä mielummin kuin muroja :) Vesikuppi lentää kanssa aina seinään jos unohdan sen lattialle. Siinä on "kymmeneen laskemista" taas sitten.
Kiva kuulla teistäkin Hilda!
Nyt takaisin sohvalle köllöttämään. Olen siinä surkea. Mun pitäisi nyt levätä, mutta pää ei meinaa antaa periksi sille toiminnolle. Aina kun mies lähtee poikien kanssa ulos, kauppaan tms. mä kirmaan siivouskaapille ja alan imuroida salaa, hinkata ikkunoista sormenjälkiä jne. Ihan pimahtanutta, tiedän. Onneksi mies ei kiinnitä huomiota tuollaisiin asioihin, eikä koskaan huomaa, vaikka olen imuroinut, pessyt lattiat ja vessat heidän poissaollessaan :D Oon mää pimee, myönnetään.
Musta tuntuu, että paikoillaan oleiminen on pahinta. Jää liikaa aikaa ajattelemiselle. Musta saa viikossa hullun, jos pitää paikoillaan maata ;) Tai ehkä mä olen sitä vähän jo ihan sisäsyntyisestikin.
Noema