Lue keskustelun säännöt.
SAnokaa te joilla lapsia, onko ihan mahdotonta!!?
10.06.2007 |
Kun en tiedä niin kysyn.. Pyysin kaveriani käymään lapsensa kanssa. Meille on 1,5 h matka ja kaverin lapsi on 8 kk ikäinen. On kuulemma täysin mahdoton ajatus laittaa lapsi turvaistuimeen ja lähteä ajelemaan vaikka yökylään tänne. On kuulemma niin pitkä matka.
Onko tosiaan näin? Itse ajattelisin, että ei ole homma ei mikään, syöttää ja vaihtaa lapsi kuiviin ja laittaa autoon nukkumaan. Nykyaikana kun on turvaistuimet ym. Ja vaikka pysähtyä syömään ja vaihtamaan vaipat välillä. Minä olen niin optimistinen, että ajattelen että tottakai onnistuisi, mutta olenkin lapseton, enkä vissiin ymmärrä mistään mitään.....
Miten on?
Kommentit (37)
Kyllä meillä on siirrytty kaukaloista turvaistuimiin 6 kk:n iässä, mikä ohjeidenkin mukaan on ihan sallittua.
Vierailija:
eikä tuonikäinen kyllä muuten vielä missään turvaistuimessa istu...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo on niin lyhyt matka, että onnistuisi. 8-kuiset ovat meillä olleet kyllä turvaistuimissa.
Ollaan ajettu halki Euroopan lasten kanssa, pitää pysähdellä ja jos vauva itkee niin sitten itkee,
Kotona oli kaikki paljon helpompaa ;-)
koska arvelin että kun toka tulisi, menisi työlääksi, ainakin hetkellisesti.
Mulla oli kyllä kaukaloilla reilusti yli yksivuotiaiksi, koska yleensä nukahtivat siihen ja oli helpompi ottaa mukaan jatkamaan unia.
Matkaa talvikelillä 2 tuntia (kesällä 1,5 tuntia). Ei mikään ongelma, tosin meitä oli siis kaksi aikuista, äiti ja isä. Siitä huolimatta en usko, että olisi ongelma - lähtee " päiväuniaikaan" , kyllä 8kk ikäisellä on jo rytmi ja lapset nukkuu autossa tosi helposti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsesta riippuen sitten pysähdellään useammin tai harvemmin, ajoitetaan ehkä matka päikkäriaikaan, otetaan erilaisia virikkeitä lapselle (leluja roikkumaan, nokkamuki/pullo, maissinaksuja... ), jne.
Auton ikkunoihin voi laittaa aurinkosuojat, niin ei arska paista lapsen naamaan. Jos tulee kova itku, voi pysähtyä kunnes se menee ohi. Turvaistuimen saa asennettua etupenkillekin, toisaalta vauvan hoitaminen ja auton ajaminen samanaikaisesti ei ole kovin fiksu ajatus, eli se vauveli voi hyvin olla takapenkillä koska äipän täytyy joka tapauksessa pysähtyä kun vauva tarvitsee hoitamista. Tutin laittaminen onnistuu kyllä minulta etupenkiltäkin käsin, ilman että irroitan katsetta tiestä, kun vauvanistuin ei ole minun takanani vaan pelkääjän penkin takana, ja tutti roikkuu tuttiketjusta vauvan turvavyössä.
Ap:n ystävän vauva on 8 kk, ei 8 vrk. Luulisi sen ikäisen lapsen äidin jo päässeen normaaliin elämään kiinni, eikä kulkevan enää missään huuruissa.
On vaan niin säälittävää, miten monelle käy niin, että vauva invalidisoi koko perheen. Normaali elämä loppuu täysin, kun perheeseen syntyy lapsi. Neuvolaan päästään juuri ja juuri, sielläkin täytyy toki olla molemmat vanhemmat mukana, ja ajanvarauksen kanssa on kamalaa säätöä, sillä sinne ei voi mennä päikkäriaikaan, eikä ennen päikkäreitä koska vauvaa väsyttää silloin, eikä heti aamulla, eikä ruoka-aikaan... Eräs tuttuni valitti juuri, miten ei ole päässyt pitkään aikaan edes kaupassa käymään, kun on aina lapsen kanssa. Lapsi on samanikäinen kuin oma nuorimmaiseni, eli 1 v 7 kk, ja tuttu asuu noin 500 metriä Prismasta. Mutta sinne meno lapsen kanssa on sula mahdottomuus. Lapsi on täysin tavallinen tuonikäinen, olen nähnyt.
Meillä on reissattu jokaisen lapsen vauva-aikana sekä autolla, että junalla, lentokoneella, laivalla. Lapsia on kolme. Myös ystäväni reissaavat lastensa ja vauvojensa kanssa, mikä on erittäin kiva asia, ottaen huomioon sen, että 5 tytön aikoinaan muodostama tiivis ystäväporukkamme on hajautunut yksi Vaasaan, toinen Poriin, kolmas Turkuun, neljäs Vantaalle ja viides Lappeenrantaan. Jos kukaan meistä ei kykenisi liikkumaan lapsen/lasten kanssa, emme näkisi koskaan. Joillain reissuilla tulee itkua enemmän, joillain vähemmän, joskus pysähdytään useammin ja joskus ei, mutta hienosti ollaan aina päästy perille saakka.
Kerran jouduttiin ajamaan yöllä kolmen kanssa piiitkä matka ja voin kertoa että oli aivan tuskaa - lapset kuoleman väsyneitä mutta eivät pystyneet nukkumaan. Pienin oli sillon 1v ja isoin 8v (ainoa joka nukkui).
On ihan turha, etenkään noin suppeella kokemuksella sanoa, että lapset nukkuvat aina autossa.
Siitä huolimatta me ajellaan ja nyt kun kuopus on yli 2v, menee ihan kivasti. Puolitoistatuntia on niin lyhyt matka, että voisin sen lähteä yksin lasten kanssa millon vaan ajamaan, mutta vielä ap:lle: ehkä kyse ei ole eutoilusta vaan siitä, että vauvan kanssa illat voivat olla yhtä kitinää ja äiti väsynyt eikä siksi halua tulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap puhui puolentoista tunnin matkasta, ei 8 tunnin.
Kotiinkin on muuten moni kuollut.
Vierailija:
Jos sinä haluat istua 8 tuntia autossa kakaroittesi kanssa, niin istu.
Ja jos sinä haluat tietoisesti kuljettaa kakaroitasi pitkin maanteitä rattijuoppojen ja hirvien keskellä, niin kuljeta, kaikki eivät niitä riskejä ihan joka kerta halua ottaa.
Kyllä tollasen matkan pitäis lasten kanssa pystyä matkustamaan. Ja siis todellakin lasten! Siis monen lapsen kanssa. Ihmetteleln suuresti, jos ei yhden 8 kk ikäisen lapsen kanssa pysty muka tollasta matkaa menemään. Se on kyllä varmaan sitten siitä äidistä kiinni, että ei jaksa/halua lähteä. On ihan hassua, ettei muka puolentoista tunnin matkaa pysty lapsen kanssa tekemään. Jos välillä itkee, niin sitten pidetään taukoja välillä esim. syödään ym. En ymmärrä aikuisia, jotka eivät pysty mukamas edes käväisemään lyhyttä aikaa missään lastensa kanssa. Meillä on 3 lasta: vauva ja 2 vilkasta poikaa. Pyritään käymään aina välillä jossain. Kyllä lasten pitää saada muuallakin käydä kuin vain kotona tai hoidossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuule, on lapsia, jotka VIHAAVAT autoja. Meidän kuopus olis siis tällainen ja vielä puolivuotiaana alotti _valtavan kovan_ huudon kun laitettiin autoon ja lopetti kun otettiuin autosta pois. Ei olllut kyse mistään väliaikasesta kitinästä vaan jatkuvasta taukoamattoasta karjumisesta. Ja oli siis ihan erilainen kun sisaruksensa.
Mutta asutaan ulkomailla ja ollaan reissattu autolla, junalla ja koneella ja tehdään niin todella usein. Silti meidän pienin ei siitä kauheasti pidä vaikka luulis että olis tottunut!!
Samaa mieltä olen siinä että puolentoistatunnin ajo silti luulis menevän jotenkin päin.
Olin myös itse väsynyt enkä olisi jaksanut valvoa myöhään. Meidän lapset eivät myöskään ole nauttineet autossa olosta, vaan lähinnä tyytymättöminä kitisseet vauva-ajan. Kaverit ei ymmärtäneet tätä kun heidän vauvat aina nukahti autoon. Meidän vavvelit ovat huutaneet tasan niin kauan kuin auto on käynyt. Ei ole kiva reissata sellaisessa huudossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun poika huusi yönsä yli kaksi vuotiaaksi, sellaisen kanssa ei kovin mielellään jäänyt mihinkään yökylään. Automatkat meillä sensijaan meni hienosti, poika nautti automatkoista yleensä aina ja usein nukkuikin pitkät tovit.
Minulla sentään on kolme lasta ja autoa ei lainkaan. En ymmärrä niitä, joiden on vaikea lähteä kylään jonnekin vähänkin kauemmaksi. Meillä olen pakannut lapset mukaan ja istuneet junassa. Loppupäässä olemme joko kävelleet, saaneet tutulta kyydin tai käyttäneet taksia, jotta olemme päässeet määränpäähän. Kuljemme usein ilman isää, joten homma on hoitunut yksinkin.
Sitten kun nuorimmaiseltakin jäi vaunut pois, niin vähän aikaa oli hankalaa. Nuorin ei vielä jaksanut kävellä kohtuullisen lyhyitä matkoja, mutta tavarat oli jotenkin kannettava, enkä voinut kantaa lasta tavaroiden kanssa. Nyt kun nuorinkin on viisivuotias, niin taas selviämme kohtuullisesta matkustelusta. Toisaalta vanhin jaksaa kantaa kevyimmät kassit tai vetää vetokassia. Eli vaikka vaunujen suoma apu jäi pois, kun lapset kasvoivat, niin kuitenkin sitten on tullut taas heidän oma apunsa tilalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pahimmalta tuntuu, että arvostelet myös kykyäni hoitaa lastani, tärkeintäni. Sinulla on oikeus mielipiteisiisi, mutta pysyttelen mieluiten kaukana sinusta.
Autoluikin oli niin ja näin: bussilla kuljin korkeintaan 15min matkan - ihme etteivät heittäneet aiemmin ulos. Joskus menin tunti per suunta, sitä virhettä en toista lähivuosina.
Autolla siis 45min on ollut jo melkein liikaa, välipysähdyksestä olisi käynyt, jos olisi saanut repiä lapselta äänijänteet...
En siis olisi lähtenyt, en vaikka olisi maksettu.
Meidän perheessä kolmas lapsi teki automatkoista helvettiä. Alle viidessä minuutissa alkoi huuto, joka saattoi kestää kolmekin tuntia aivan kevyesti. Ei ole alkuunkaan mukavaa matkustaa autossa, jossa on hysteerisesti kirkuva vauva.
Kaikenlainen muu matkailu sopii tälle nyt jo 5-vuotiaalle tytölle, mutta tavalliseen henkilöautoon hän ei menisi vieläkään. Minäkin kuvittelin, että JOKAISEN lapsen kanssa onnistuu vähintään parin tunnin automatka, mutta nyt tiedän olleeni väärässä.
joten en olisi uskaltanut väsyneenä yksin auton rattiin. mikisi et itse mene kaverille kylään?
eikä tuonikäinen kyllä muuten vielä missään turvaistuimessa istu...
Kun olin itse mammalomalla ja hoitovapaalla, reissasin tytön kanssa paljonkin tuttujeni luona. Automatkat meni ainakin meillä mukavasti, ja parin kolmen tunnin matkat meni ok. Samahan se on kylässä hommailla lapsen kanssa kuin kotonakin, ainakin mulla oli. Noo, tyty oli kyllä hyvä nukkumaan paikassa kuin paikassa eikä vierastanut.
Joillekin toiset asiat vaan on hankalampia kuin toisille...
mutta täytyy toki todeta, että ihmiset on erilaisia. Onhan joillekin ihan mahdotonta mennä vaikka lasten kanssa ruokakauppaan tai ylipäänsä minnekään, joten ehkä ystäväsi on sellainen.