Synnytin täysin luomuna
Olen siis synnyttänyt täysin ilman lääketieteen puuttumista asiaan, ja voin sanoa, että hyvä kokemus oli. Etenkin vauvan ulostulovaihe oli miellyttävä, vaavi hän tuli kalvopussissa - vedet siis eivät menneet, tunsin lapsiveden tulevan vasta, kun lapsi oli jo isänsä käsissä.
On myös kokemus sairaalasynnytyksestä, jossa kalvot norm. tapaan puhkaistiin piuhojen laittoa varten. Ja kyllä sattui ponnistusvaihe, aivan kauheaa. Luulin kuolevani...
Luomussa sattui supistukset (hieronta auttaa), mutta ponnistusvaihe ei. Sairaalasynnytyksessä en tuntenut suppareita (epiduraali), mutta ponnistusvaihe oli kaamea.
Mietin vaan, että mitenköhän suhtautuvat sairaalassa, jos sanoo, ettei kalvoja saa puhkaista.
Kommentit (140)
Emmulille vielä:
" Itsekin toivon pääseväni synnytyslaulukurssille syksyllä. Useimmat mainstream-synnyttäjätkin kyllä hoksaavat että äänen käyttö helpottaa, mutta se on vaan harmi jos sen oivalluksen joutuu tekemään siinä keskellä kipua ja kauhua ilman että on voinut etukäteen harjoitella tai perehtyä äänenkäyttöön kivunlievittäjänä."
Itse en ole osallistunut synnytyslaulukursseille, joten en pysty niitä kommentoimaan sen kummemin. Varmastikin niistä on hyötyä synnytykseen valmistautumisessa. Henkilökohtaisesti suhtaudun varauksellisesti kaikkeen mitä pitäisi harjoitella raskauden aikana. Olisiko luonto tosiaan niin outo, että meidän pitäisi harjoitella esimerkiski hengittämistä, rentoutumista tai äänenkäyttöä, jotta kykenisimme synnyttämään. Tässä asiassa olen Michel Odentin kanssa samoilla linjoilla, kun hän korostaa, että tärkeintä synnyttäjälle on turvallisuuden tunne ja yksityisyyden tunne. Äidin pitäisi olla sellaisessa paikassa ja ympäristössä, jossa häntä ei tarkkailla. Jos hän tuntee olonsa tarpeeksi yksityiseksi, hän uskaltaa liikkua, äännellä ja käyttäytyä vaistonvaraisesti. Kyse on siis vaistonvaraisesta käyttäytymisestä, ei harjoittelemalla opituista taidoista. Odentin sairaalassahan kokoontui joskus 70-luvulla ns. synnytyslauluryhmä. Äidit tulivat sairaalaan ja lauloivat yhdessä. Samalla sairaala paikkana tuli tutuksi ja sairaalan henkilökunta tuli tutuksi. Kun synnytyksen aika koitti äiti koki olonsa sairaalassa kotoisaksi ja turvalliseksi.
Eriasia on tietenkin se, että meidän kiireisessä kulttuurissamme kaikki eivät enää osaa rentoutua ja ehkä on tarpeen harjoitella hiljentymistä ja rentotumista jo raskausaikana. Ja eihän siitä koskaan haittaa ole. Jos jollakin on kokemusta nimenomaan synnytyslaulukursseista, niin kuulisin itsekin mielellään kokemuksia.
Kirjoista vielä:
Tuosta " Myles Textook for Midwives" -kirjasta olen muuten kuullut paljon kehuja, mutta myös että se on aika medikaalinen. Itse en tunne kyseistä kirjaa paremmin. Yksi ihana kätilöiden opaskirja on myös Elisabeth Davisin " Heart and Hands" . Sen näkökulma on hyvin naiskeskeinen ja noudattaa kätilöjohtoisen toimintamallin periaatteita. Löytyy myös Bebesistä: http://www.bebes.fi/kauppa/product_info.php?cPath=37_48&products_id=1325
Synnytin toisen lapseni 12.6.2007 yöllä täysin luomuna kotiin eteisen lattialle. Ei kyllä ollut tarkoituksena synnyttää kotona, mutta tyttö vaan päätti tulla vauhdilla eikä keretty miehen kanssa sairaalaan, vaan vauva vaan syntyä lupsahtaa kotiin.
Supistukset alkoivat 2.30 ja tyttö oli maailmassa jo 3.25. Ei keretty ambulanssiakaan soittaa ku eihän siinä tilanteessa tajunnu, että vauva se sieltä kohta syntyy. Ambulanssimiehet tulivat vaan toteamaan synnyksen ja leikkaamaan napanuoran ja veivät sitten vauvelin minut sairaalaan.
Hieman säihkähdin tästä synnytyksestä, koska asiat oisivat voineet mennä huonostikkin, mutta onneksi onni oli mukana eikä vauvalle käynyt kuinkaan.
Vauva meinas syntyy porraskäytävään kun olin jo lähdössä kotoo autolle päin, mutta kovasti alko ponnistuttamaan. Hädissään siitä äkkii eteiseen kerkesin samalla ponnistusta pidättäen, kuitenkin vauvan pää olikin jo tulossa. Huusin miehelleni, että nyt sieltä kyllä vauva syntyy ja mies kerkes juosta luokseni ja ottaa syntyvän vauvan kiinni, joka oli lipeämässä otteestani. En ollut siis kerennyt istumaan tai makuulleen vaan vauva alko syntyä lapsivesien kanssa mun seistessä.
Kotiuduttiin sairaalasta torstaina ja kotona on ihana tuhiseva vauveli. Hieman on joutunut käymään läpi synnytystä mielessä kun jäi todella vaivaamaan, että jos jotain ois menny vikaan. Onneksi kaikki meni hyvin eikä vauvalle eikä itelle käynyt kuinkaan.
Minsu1 kyseli epiduraalin supistuksia heikentävästä vaikutuksesta. Tarkistin asiaa itselläni nyt kotona olevista oppikirjoista, mutta ihme kyllä, niissä ei mainittu asiasta mitään. Löysin kuitenkin yhden monisteen, siinä luetellaan seuraavia hyötyjä ja haittoja:
Hyödyt:
-90%:lla synnyttäjistä auttaa
-kipujen väheneminen tehostaa synnyttäjän hengitystä, siten sikiön hapen saanti paranee
-parantaa istukan verenkiertoa
-relaksoi, joten voi vaikuttaa edullisesti synnytyksen etenemiseen
Haitat:
-verenpaine saattaa laskea
-SUPISTUSTOIMINTA HEIKKENEE
-vie ponnistaminen tarpeen tunteen, jos annetaan liian myöhään (kohdunsuu >5cm auki)
-voi aiheuttaa tarjontavirheitä, koska relaksoi lantionpohjaa ja siten pää ei mene kunnolla fleksioon (=takaraivotarjontaan)
-voi aiheuttaa endorfiinien tuotannon laskua ja imemisongelmia vastasyntyneelle
-lisää synnytystoimenpiteiden käyttöä
Eli epiduraalissa on siis sekä hyötyjä että haittoja, kuten kaikissa lääkkeellisissä kivunlievitysmenetelmissä. Eikä epiduraalin käyttö tietenkään aina tarkoita sitä, että automaattisesti puhkaistaan kalvot ja laitetaan oksitosiini tippumaan, mutta ne vain tuppaavat kuulua sairaalojen käytäntöihin.
Minulla oli suunniteltu kotisynnytys toisen lapsen kohdalla. Valitettavasti oma kätilöni oli työvuorossa juuri kun vauva päätti syntyä, mutta olin niin onnekas, että hän pystyi sitten työpaikallaan hoitamaan synnytykseni. Olin pettynyt että jouduin sairaalaan, olin nähnyt paljon vaivaa valmistellessani kotisynnytystä, lisäksi olimme koonneet altaan valmiiksi ja olisin kotona varmasti ehtinyt sinne. Sairaalaan kun pääsimme, oli synnytys jo niin pitkällä että vaikka allashuoneeseen pääsin niin allasta ei ehditty enää täyttämään kun vauvani syntyi jo. Nojailin vaan tyhjän altaan reunaan.
Jotta kätilöni olisi hoitanut synnytyksen kotona, piti tietyt kriteerit täyttyä. Esim. raskausviikot, ei ongelmia raskaudessa, jos vesien menosta olisi liian kauan lähdettäisiin sairaalaan synnyttämään jne.
Toivon että kolmas lapseni saisi jo syntyä kotona. Molemmat lapsistani olisivat syntyneet yhtä hyvin kotona, kun mitään toimenpiteitä ei ole tarvinnut. Tietysti kaikkea voi sattua, ja tässä onkin suuri merkitys kätilön ammattitaidolla. Hän seuraa synnytyksen kulkua ja jos jotain hälyttävää ilmenee, tietysti lähdetään sairaalaan. Kotona sydänäänten kuuntelua varten voi vuokrata AKSY:lta dopplerin, jollei kätilöllä ole omaansa(minun kätilölläni oli).
Ilokaasusta vielä että en ole kokeillut ilokaasua, ensimmäisessä synnytyksessä minua oksetti voimakkaasti eikä koko juttu edes tullut mieleeni(olin jo 10cm auki kun mentiin sairaalaan että eipä siinä edes ehditty kuuntelemaan sydänääniä, saati että ilokaasua olisi kerinnyt ajatella). Tokassakaan en sitä kaivannut. Luulen että ilokaasuun keskittyminen olisi häirinnyt omaa keskittymistäni. Mulla on ollut ilmeisesti aika hyvä synnytysregressio, kivut tavallaan vievät mennessään ja olen ollut omassa kuplassani. En ole käynyt synnytyslaulukurssia, mutta olen lukenut siitä Sydänääni-lehdestä. Itse olen käyttänyt aaaa:ta ja se auttoi kyllä kummasti. Volyymi nousi loppua kohden ja sillä tavalla pystyin tavallaan saamaan kipua ulos. Jos miettii kauheesti " mitä muut ajattelevat" niin on varmasti aika kipsissä synnytyksessä. Kun tekee niin kuin itsestä tuntuu, konttaa lattialla tai ääntelee, keikkuu tai mitä vaan mikä helpottaa ja unohtaa muun maailman niin kipua pystyy ottamaan paremmin vastaan.
Mun mielestä vois ajatella, että synnytys tekee kipeää, tietysti. Syntyyhän siinä uusi elämä eikä se tietysti voikaan tulla kivutta maailmaan. Itse olen ollut molemmat synnytykset pystyssä ja liikkeellä, se helpotti kovasti. Sitten loppuvaiheessa on jo äänikin tullut avuksi, toisessa olisin kaivannut sitä allasta loppuvaihetta pehmentämään. Eihän luomusta mitään palkintoja jaeta(niin kuin joku kirjoitti), mutta itse näen että luomu on paras tapa varmistaa että synnytys sujuu ja vauva voi hyvin. Sitten jos on tarpeen puuttua, niin sitten puututaan.
AKSY:n kirjastosta kannattaa tilata kirjoja lainaan niin ei tule niin kalliiksi, Millalta kannattaa kysyä kirjasuosituksia!
Emmuli, jos pelkäät turhia toimenpiteitä niin tee niin kuin minä 1. synnytyksessäni: Ole mahdollisimman pitkään kotona. Meillä oli 50min ajomatka sairaalaan ja matkalla alkoi jo vähän ponnistuttaa. Eipä siinä enää toimenpiteitä keritty tekemään vaikka ihan niin hilkulle ei ollut tarkoitus jättää. Odottelin vaan että koska tulen niin kipeäksi, etten enää kestä olla kotona. No jossain vaiheessa vaan tuli mieleen että ehkä olis parempi lähteä ja olikin aika hyvä aika mennä jo;-). KOKS ei ollut mielestäni kovin luomumyönteinen sairaala, luin myös noita Stakesin tilastoja. Toinen vauvani syntyi Haikaranpesässä.
Sen lisäksi kun synnytyssupistukset alkoivat, mies oli vielä työreissussa (aamuyöllä), tuli kotiin iltapäivällä, automme oli huollossa ja illalla alettiin suunnitella synnärille lähtöä, niin tiukkojen supistusten kanssa ensin vietiin miehen työauto hänen työkaverilleen, sitten lähdettiin taksilla kohti sairaalaa kunnes miehen kaveri soittikin että voi lainata autoa eli taksin nokka takaisin päin ja kaverilta auto hakemaan ja uudestaan kohti sairaalaa, kesti melkein muutama tunti koko matkassa kun ensin yritin sinnitellä yli puolen yön (taloudellista säästöä xD ) mutta oltiin vähän ennen klo 23 sairaalassa.. tyttö syntyi klo 2 aikaan.
Seuraavaa synnytystä miettiessä on jännittänyt vähän tuo sairaalaan ehtiminen, että kun nytkin sinnitteli noin pitkään niin miten ensi kerralla. Ihan yksin tai mies kätilönä kun en kuitenkaan haluaisi synnyttää. Kotisynnytystä olen vakavissani harkinnut myös. Muutamme Jyväskylään syksyllä, sen kokoisessa kaupungissa mahdollisesti olisi se kätilökin saatavilla. Täytyy selvitellä sitä sitten.. plussaa odotellessa :)
ajattelin etten vilkaise tätä palstaa kuin vasta illalla mutta siihen mennessä täällä olisi ollut varmaan parikymmentä viestiä :)
pipariina: voitko laittaa mulle päin meiliä> emmuli80@gmail.com. Pidetään juttu vauhdissa mutta privanakin olisi kysymyksiä.
Nuo epparin haittavaikutukset ovat minulle sinänsä tuttuja, mistä syystä olen sitä toimenpidettä tavattomasti kammonnut. Minua vaan hätkähdytti tuo valtava ero todellisen tarpeen ja tehtyjen eppareiden välillä. Tuossakin tulee taas mieleen inhottava kehä: kun joutuu pelkäämään mahdollisia toimenpiteitä, jännittää, ja toimenpiteiden tarpeellisuus kasvaa. Enkä ole koskaan käsittänyt sitä epparia muutenkaan. Minusta on ihan loogista, että jos jokin repeää niin sitten repeämät tulevat ainakin luonnollisten kudosten mukaisesti. Se että saksilla nipsaistaa kudokset halki on ihan eri juttu ja minusta järjelläkin ajateltuna tuottaa (useimmiten) enemmän vauriota.
Äänenkäytöstä: ajattelin mennä tuonne kurssille lähinnä siksi, että olen kyllä laulanut jonkin verran mutta kehittänyt viime vuosina aivan järjettömän ramppikuumeen asiasta. Eli toivon että asian opiskelu ryhmässä saisi minut taas rentoutumaan ja ottamaan iisisti äänenkäytön suhteen. Olen tosin jonkin verran kotonakin uskaltautunut taas laulamaan, ja tähän mennessä Adiemuksen ensimmäinen levy on ollut paras mahdollinen!:)
Äiskä02: onnittelut! Kuulut sitten siihen vuosittaiseen 50 tapauksen porukkaan jotka synnyttävät muualla kuin sairaalassa. Onko muuten koskaan kuulunut sellaisesta tapauksesta mitään, että olisi synnytetty vahingossa muualla, ja sille vauvalle OLISI tapahtunut jotain ikävää? Itselleni ei tule yhtään sellaista mieleen, vaikka luulisi, että sellaiset uutisoitaisiin tässä sensaationhakuisessa maailmassa hyvinkin suuresti.
wagner10: jep keski-suomessa ollaan. Nettisivujen perusteella synnäri vaikutti aluksi hyvältä, mutta sitten kuului kaikenlaista mielenkiintoista tarinaa käytännön tasosta. Toisaalta, he yrittävät ilmeisesti parantaa koko ajan, ja ovat olleet ihan hyvässä yhteistyössä Aksyn kanssa. Omakätilöistä kuulisin kyllä mieluusti lisää, joten jos tiedät asiasta niin laitapa meiliä!
Sinikellonen: mielenkiintoista, että noinkin tiivistetyssä listassa epiduraalin haittojen määrä on suurempi kuin etujen. Toisaalta, onhan se kivun tehokas lievittyminen tärkeä asia, mutta itse alan olla kyllä vakuuttunut, että mitä tahansa muuta mutta ei epiduraalia. Ja sitä paitsi kammoan neuloja! Mutta harmi kyllä ettei noista epiduraalin haitoista puhuta kovin paljon. Tänä päivänä kaikki ajattelevat vain sitä kivunlievitystä ja harvan mieleen juolahtaa, että asialla on kääntöpuolensa.
Aasa: Milla on tulossa käymään tässä kuukauden sisällä ja kyseli jo että mitäs kaikkea otetaan mukaan :D En ole tähän mennessä vaan sitä kirjastoa uskaltanut hyödyntää kun olen ajatellut että jos moni muukin sitä tarvitsee tai jotain. Ja sitä paitsi kirjojen shoppaaminen on kivaa. Ajattelin muuten juurikin käyttää tuota viivytystaktiikkaa. Sairaala on nimittäin 5 minuutin ajomatkan päässä (tosin meillä ei ole autoa, joten taksiin tms pitää varata lisää aikaa, varsinkin jos vaavi tosiaan tulee uutena vuotena). Ajattelin juurikin että notkun kotona suihkussa ja musiikkia kuuntelemassa mahdollisimman pitkään, ja mikä ettei sen dopplerin voisi vuokrata niin on sitten joku vempain kotikäytössä. Mietinkin juuri vaan sitä, että jos saa itsensä hyvään regressioon niin malttaako sitä sitten enää lähteäkään minnekään kesken kaiken, kun sitten pitää pukea päälle ja könytä ulkona kylmässä yms inhottavaa...
Emilyn: tervetuloa!:D
Pipariina: haluaisin tietää lisää tuosta ilokaasun ja amfetamiinin käytön yhteydestä, siis jotain viittettä artikkeliin jos voisit laittaa. Kuulostaa aika vaikeasti todistettavalta, siis että miten tuollainen johtopäätös on voitu vetää kun muuttujia matkan varrella on jonkun verran. Ekassa synnytyksessä käytin ilokaasua, toisessa ehdin hönkästä sitä yhden kerran kun vauva jo syntyi.
Ilokaasusta: Se kytkettiin mulle miedolle, eli happea oli muistaakseni 70%, pääasiassa siinä auttoi se että siinä pystyin hyvin keskittymään hengittysrytmiin. Tosiaan ekan synnytyksessä auttoi sen hapenkin hengittely pelkästään koska en ehtinyt pohtia että miten kipeä olen vaan sitä että miten hegitän.
Emmuli80, jos sulla on kova kipukynnys niin en välttämättä suosittele jäämään kotiin odottelemaan kovia kipuja, ellet halua synnyttää yllärinä kotiin tai autoon. Jos mä oisin, varsinkin tokassa synnytyksessä, jäänyt odottelemaan kipujen sietämättömyyttä kotiin niin tänne ois syntynyt. Ehdin olla 25 min salissa kun vauva syntyi. Synnärille mennessä naureskelin vaan että olisin tulossa synnyttämään, ja kätilö oli vähän epäuskoinen ennen kuin teki alatutkimuksen josta suoraan lähtö saliin. Ihan supistusten minuuttivälin takia lähdin. Ja tosta ilokaasusta siis tossa ylhäällä, eli voithan pyytää sitä pelkkänä happena jonka hengittelyyn voit keskittyä, tai sitten mietona sekoituksena.
Nyt luin tarkemmin edellisen viestisi, että matkaa sairaalaan vaan 5 min, ehkä sitä lähtöä sitten vähän uskaltaa venyttää :). Meilläkään tosin sairaalaan ei ole kuin max. 10 min. Mulla on sellanen käsitys vaan, että kun ensisynnyttäjä menee synnärille niin hänen kipuihin ei suhtauduta ihan sillä vakavuudella kuin uudelleen synnyttäjän. Tarkoitan että kun tutkimuksien alkuun pääseminen kestää jonkun verran niin jos olet ihan viime minuutilla paikalla niin tiukille menee rauhallinen ponnistusvaihe. Elleivät näe jo olemuksesta, että olet heti synnyttämässä ja passita sitten suoraan synnytyssaliin. Toisaalta, jos asut noin lähellä sairaalaa niin voithan käydä tarkistuttamassa tilanteen jossain vaiheessa jos itseä epäilyttää ja sitten palata vielä kotiin.
Musta sitä kätilöiden valtaa ei kannata kamalasti pelätä, jos sulla on mies tai muu tukihenkilö paikalla joka on samoilla linjoilla sun synnytysajatusten kanssa, niin hän voi tarvittaessa pitää sun puolia (miel. ehkä joku asiasta tietävä doula) jos itse et jaksa. Mä ainakin olin ihan järjissäni molemmissa synnytyksissä vielä pahimmissakin kivuissa ja kyselin asioita kätilöltä mm. tosta anturista ponnistusvaiheen alussa. Siihenkin voi vaikuttaa se, että ei ole mitään lääkkeitä ottanut niin on tolkuissaan vielä. Toisaalta jos avautumisvaihe kestää tuntitolkulla niin sitten kyllä väsymys tekee tehtävänsä. Tarvittaessa sitten kätilön vaihto jos ei synkkaa. Mä koin, että koska kipu pysyi mun hallussa ja olin varma mitä teen niin silloin on helpompi tarvittaessa sanoa kätilölle että teemme nyt näin ja näin. Mun tietty helppo sanoa, kun molemmissa kätilöt olivat ystävällisiä ja ekassa suorastaan luomumyönteinen. Kannusti mua mm. sanomalla, että kyllä sitä ilman lääkkeitäkin voi hyvin synnyttää. Mutta sitten kun esikoinen syntyi, niin olin hänen hoidostaan tosi epävarma ja siellä osastolla mua sitten kyykytettiinkin ihan kuusnolla :(.
Minua tuossa sairaalaan lähdön ajoituksessa mietityttää lähinnä se, että ilmeisesti sitä kohdunsuun tilannetta pystyy itsekin tsekkailemaan, mutta miten ja kuinka? Niihin supistusten voimakkuuteen ei nimittäin tosiaan voi luottaa, se kun on niin yksilöllistä, mutta jos omin sormin voi seurata kuinka tilanne kehittyy niin sitten ei välttämättä tarvitse hätäillä sairaalaan lähdön kanssa. Lääkäreillä tuntuu yleensäkin olevan vähän sellainen asenne, että mitä enemmän draamaa tekee omista oireistaan, sen paremmin niihin reagoidaan. Esim. kaverillani oli käsissä useita murtumia, mutta lääkäri ei meinannut antaa rtg-lähetettä kun kaveri oli vammoihinsa nähden " liian iloinen" ... Varmaan ihan sama logiikka näissä synnytysjutuissa.
Saako kysyä mitä sinulle siinä hoidon aloituksessa sitten tapahtui tai sanottiin? Itse olen toivonut, että pääsen treenailemaan näillä tukiryhmien vauvoilla etukäteen jotain hoitotoimenpiteitä niin en ole sitten ihan ummikkona. Isompien, yli vuoden ikäisten lasten vaippojen vaihdosta ja pesusta on kyllä kokemusta, mutta ihan vauvoja en ole koskaan käsitellyt. Ja minä en tosiaankaan halua kuunnella mitään henkilökunnan kettuilua asiaan liittyen, kun olen muutenkin herkkä ja ylikriittinen itseäni kohtaan. Eikö synnärin pitäisi nimenomaan tukea äidin ja vauvan varhaista vuorovaikutusta ja kannustaa äitiä? Luulisi että ammattilaiset tajuaisivat, että synnytyksen jäljiltä väsynyt ja hormonimyrskyinen äiti on aika herkässä tilassa kuulemaan mitään haukkuja omista tekemisistään.
äiskä02:
Onnittelut noin hyvin menneestä synnytyksestä. Yleensä tuollaiset yllätystilanteet sujuvatkin ilman ongelmia, naiskeho toimii mainiosti omassa tutussa ympäristössään. Eikö olekin upeaa, miten oman kehon viestejä kuuntelemalla homma hoituu ilman ohjeita ja avustajiakin. Vieraassa sairaalaympäristössä synnytys usein taas hidastuu tai jopa pysähtyy. Tosin tuollaisesta syöksysynnytyksestä saattaa jäädä myös traumoja, jos se on tapahtunut kovin intensiivisesti. Silloin niistä kannattaa jutella jonkun asiantuntijan kanssa.
ailat:
Tuo ilokaasun ja amfetamiinin yhteys perustuu ruotsalaiseen B. Jacobsonin tutkimukseen. Hän on tehnyt monia muitakin tutkimuksia synnytyksissä käytettävien lääkkeiden ja huumeriippuvuuden välillä.
Voit lukea lisää täältä:
The link between drugs for pain in labour and later drug addiction in the child. http://www.birthinternational.com/parents/drugs/addiction.html
" Control retrospective study of 200 current amphetamine addicts born between 1945 and 1956 in Stockholm. A specific link was found between amphetamine addiction and the use of nitrous oxide by the mother when she was in labor.
Retrospective study of 200 opiate addicts born in Stockholm from 1945 to 1966 using siblings as controls. In subjects who had subsequently become addicts a significant proportion of mothers had received opiates, barbiturates or both and these mothers had received nitrous oxide for longer and more often.
Linkki tässä: http://www.birthworks.org/primalhealth/databank.phtml?kw=*nitrous+oxide
emmuli80:
" Minua tuossa sairaalaan lähdön ajoituksessa mietityttää lähinnä se, että ilmeisesti sitä kohdunsuun tilannetta pystyy itsekin tsekkailemaan, mutta miten ja kuinka? Niihin supistusten voimakkuuteen ei nimittäin tosiaan voi luottaa, se kun on niin yksilöllistä, mutta jos omin sormin voi seurata kuinka tilanne kehittyy niin sitten ei välttämättä tarvitse hätäillä sairaalaan lähdön kanssa. "
Parasta on tosiaankin pysytellä kotona mahdollisimman pitkään. Kotona naiskeho toimii parhaiten ja synnytys edistyy. Itse en koe, että kohdunsuuta tarvitsisi tarkkailla tuossa vaihesssa. Kun ymmärtää synnyttäjän kayttäytymistä ja osaa tarkkailla synnytyksen vaiheita sitä kautta, niin lähtö yleensä osuu ihan nappiin. Jos lähtee sairaalan vasta, kun ihan oikeasti tuntuu todella tukalalta, niin silloin ei mene liian aikaisin. Yksi hauska vinkki on se, että lähtöhetkellä isä ottaa esiin kameran. Jos äiti on huolissaan siitä, onko tukka hyvin tai hymyilee kameralle, niin kannattaa jäädä vielä kotiin. Toinen muistisääntö on 5-1-1- sääntö. Eli, kun supistuksia on tullut 5 minuutin välein, ne kestävät vähintään 1 minuutin ja tätä on jatkunut vähintään tunnin ajan. Ennen sitä ei kannata lähteä. Toki täytyy myös kuunnella oman kehon viestejä, koska synnytys ei yleensä etene tasaiseen tahtiin. Parasta olisi, jos kohdunsuu olisi auennut 7-10 senttiin, kun saavut sairaalaan. Ensisynnyttäjillä ponnistusvaihe ei yleensä mene 5 minuutissa, joten periaatteessa ehdit vielä sairaalaan, vaikka alkaisi jo ponnistuttaa =).
Monet kansainväliset kätilöt muuten eivät tee sisätutkimuksia synnytyksen aikana ollenkaan, vaan tulkitsevat synnytyksen edistymistä äidin käytöksestä. Äidin käyttäytyminen ja ääntely muuttuu eri vaiheissa. Tiedän myös suomalaisissa sairaaloissa muutaman tällaisen kätilön.
" Itse olen toivonut, että pääsen treenailemaan näillä tukiryhmien vauvoilla etukäteen jotain hoitotoimenpiteitä niin en ole sitten ihan ummikkona. Isompien, yli vuoden ikäisten lasten vaippojen vaihdosta ja pesusta on kyllä kokemusta, mutta ihan vauvoja en ole koskaan käsitellyt. "
On hienoa, jos saat hieman totutella vauvoihin hoitamalla muiden äitien pienokaisia, mutta tässäkin asiassa naiskeho ja -mieli on ohjelmoitu selviämään äitiydestä ilman ohjeitakin. Juuri tämän takia normaali, fysiologinen, luonnollinen synnytys ja syntymä on tärkeä. Silloin äiti saa kokea selviytyneensä suuresta tapahtumasta omin avuin ja synnyttäneensä lapsen itse. Voimakas hormonitoiminta ohjaa myös äidin käyttäytymistä lastaan kohtaan syntymän jälkeen. Aivan kuten synnytyksen aikanakin äiti käyttäytyy täysin vaistojen varaisesti (ja usein oudostikin) ja mm. hakeutuu sellaisiin asentoihin, jotka auttavat vauvaa etenemään synnytyskanavassa. Tässäkin asiassa voisi taas ajatella, että sairaalasta kannattaa myös lähteä kotiin mahdollisimman nopeasti, sillä kotona tutussa ympäristössä imetyskin käynnistyy paremmin, kuin sairaalassa. Minusta on niin omituista, että nykyään myydään kirjoja, joissa neuvotaan, miten vauva nostetaan syliin ja miten vauvalle puetaan paita päälle. Kyllä meillä naisilla on sen verran äidinvaistoja, että osaamme käsitellä omaa vauvaamme ilman kuvitettuja ohjeitakin, varsinkin jos äiti on saanut kokea normaalin fysiologisen synnytyksen ja kaikki sen tuomat hyödyt =).
Tänään ei näköjään millään pääse gradun kimppuun (ah mikä ihana tekosyy!) mutta jos nyt vielä tämän yhden kerran kommentoin...
Ensiksi tuosta amfetamiinijutusta, en lukenut artikkelia, mutta mieleeni tuli heti psykologinen selitys. Yleensäkin näissä huumeäidit kasvattavat huumelapsia-tyyppisissä tutkimuksissa on unohdettu, että on ihan ihmisen psyykestä ja aivokemiasta kiinni, alkaako ko. henkilö koskaan käyttää huumeita. Ensinnäkin aivokemia vaikuttaa siihen, kuinka paljon ahdistusta henkilö kokee eli kuinka suuri on jonkinlaisten kemikaalisen helpotuksen hakemisen tarve. Toisekseen aivokemia vaikuttaa siihen, millä tavalla nämä kemikaalit vaikuttavat. Esim. kannabis ei vaikuta joillakin henkilöillä ollenkaan, ja ihmiset myös koukuttuvat eri aineisiin hyvin yksilöllisellä tavalla. Minusta on ihan sama, puhutaanko laillisista myrkyistä (lääkkeet) vai laittomista (huumeet) koska perusidea on minusta sama: ihmisen oma yksilöllinen tarve vaikuttaa siihen, kokeeko tarvetta ottaa jotain ainetta vai ei.
Eli näin ollen synnyttäjistäkin voisi ajatella, että tietyillä välittäjäaineilla varustetut ihmiset pyrkivät helpottamaan oloaan helpommin kemikaaleilla. Ja koska välittäjäaineiden tyypit ja määrät ovat periytyviä, seuraavalla sukupolvella on samanlainen alttius kokeilla hakea helpotusta jostain aineesta. Eli se jos joku alkaa käyttää amfetamiinia, ei johdu siitä, että äiti on käyttänyt ilokaasua tms synnytyksessä, vaan siitä, että molemmilla on samantyyppinen aivokemia, joka reagoi riittävän koukuttavalla tavalla mielihyvää tuottaviin lääkkeisiin tai huumeisiin. En tiedä saako tuosta nyt tolkkua, mutta minun logiikallani kyse on tuosta.
Sairaalaan lähtemisestä... Minua ei KOSKAAN huoleta miltä näytän kuvassa, joten tuo neuvo ei toimi!:D Noista supisten laskemissäännöistä ja muistan mietin sitä, että jos vajoan kunnon transsiin, regressioon tai millä nimellä sitä kutsutaankin, niin arvelen kyllä etten paljon enää laskeskele minuutteja mistään asiasta. Mutta ilmeisesti kuitenkin ponnistuvaihe tuntuu hyvin erilaiselta kuin avautumisvaihe, joten sikäli sen ainakin huomaa. Kammottaa vaan ajatuskin mennä autonpenkille istumaan sellaisessa tilassa!
Kyllä se vauvojen käsittely varmaan vaistojen varassa hoituu, mutta luulen että tämä on jonkinlaista vaistoa myös. Viime viikolla kanniskelin villapaitamyttyä omatekoisessa kantoliinavirityksessä kun tuli hillitön tarve kokeilla ja testailla. Mitä lie pesänrakennusviettiä sitten... Ihan hauska kyllä kun huomaa tällaisia eläimellisiä piirteitä itsestään! Itse tosin en ihmettele lainkaan, että nykyihminen on etääntynyt luonnollisesta jälkeläisten hoidosta. Jos ihan tosissaan joutuu selittämään ja tappelemaan sellaisista asioista kuin vierihoito, perhepeti, kantaminen, täysimetys jne niin kyllä ollaan aika kaukana siitä mitä vaistojen pitäisi kaikkien oletusten mukaan sanoa. Länsimaisen kulttuurin riemuja!
Luin mielenkiinnosta tuon lyhyen tutkimusraportin (Nyberg et al., 2000; Epidemiology 11: 715-716). Siinä todettiin tiettyjen lääkeaineiden ja myöhemmän huumeiden käytön _yhteys_, mikä ei siis tarkoita sitä, että niillä olisi suora syy-seuraus -suhde. Taustalla voi olla muita vaikuttavia tekijöitä. Tekijät itsekin kirjoittavat: " ...mechanisms through which such long-term effects from infancy to adulthood operate remain obscure" . Ilokaasua ei tässä jutussa tutkittu, ja muutenkin puhuttiin " high-dose medicationista" . Mutta joo, mielenkiintoista pohdintaa sinänsä.
Mua lohduttaa ajatus siitä, että vaikka kaikki synnytyksessä ei ole mennyt optimaalisesti, paljon on tehtävissä synnytyksen jälkeenkin. Meillä esikoinen joutui olemaan äidistään erossa, sai vaikka minkälaista lääkettä ja antibioottia, kärsi kipua jne., mutta siitä huolimatta tuo tuntuu nyt olevan suht normaali neiti. Riski tiettyihin siarauksiin on kohonnut (pienen syntymäpainon takia), mutta ei se mikään varma kohtalo ole.
Kyselit mitä siellä osastolla tapahtui. Pohjaksi kerrottakoon etten ennen ollut koskaan hoitanut minkään ikäisiä vauvoja tai lapsia. Omahoitajani näytti mulle muutaman kerran miten mm. vaipat vaihdetaan ja pylly pestään, sitten oli mun vuoro harjoitella ekan kerran. Vauvan kakkaa meni vähän hoitoalustana olevalle vaihdettavalle paperille, ja siitäkös hoitaja sai kamalat himmelit. Tiuskaisi vihaisesti että nyt sitä kakkaa on sitten joka paikassa ja tempaisi vauvan multa ja meni itse pesemään ja laittamaan uudet vaipat. Muitakin vastaavia episodeja oli. Lisäksi halusin keskustella hänen kanssaan rokotuksesta, joka annettiin sairaalassa rutiinisti. Yritin kysyä että miksi ko. rokotteella ei ole lääkelaitoksen hyväksyntää ja että olin nähnyt ohjelman jossa kerrottiin että sillä paljon sivuoireita. Hän oli erittäin nyreä ja teilasi mut täysin. (Ko. rokotusta ei muuten enää anneta rutiinisti vauvoille juuri noiden sivuoireiden takia).
Molempia lapsiani olen yrittänyt imettää lapsen tahtisesti, ja periaatteessa sairaala kannusti siihen mutta käytännössä lapsen tahtisuus tarkoitti n. 3 h välein max. 20 min kerrallaan. Esikoisen imetys nyt meni aivan surkeasti kun maito ei tossa stressissä noussut vaikka jatkuvasti oli rinnalla hoitajien paheksuvista katseista huolimatta ja lisämaitoa oli pakko sitten antaa. Kakkosellekin tuputtivat lisämaitoa, mutta pysyin tiukkana ja maito nousi 2. päivänä kun imetin lapsen tahtisesti n. 2 h välein 1 h kerrallaan. Sellaisia kommentteja tuli kuin " vieläkö se on rinnalla, annettaisko lisämaitoa?" . Syyllinen olo tuli kakkosenkin kanssa siitä että taas olin imettämässä vaikka jo melkein tunti sitten aloitin...mutta en sitten enää stressannut siitä kun tiesin että se on ainut tie saada maito nousemaan.
Tietenkään minun ei olisi pakko lukea näitä viestejä enkä lukenutkaan kuin viimeiset mutta jo otsikko saa minulle pahan mielen...
Keskustelun aloittaja kehuskelee miten on saanut synnytettyä täysin luomuna. Hyvähän se on kehuskella kun on sitten tämmöisiä jotka eivät ole saaneet synnyttää ollenkaan vaan viety leikkauspöydälle " pakolla" leikeltäväksi.
Aina ei ole mahdollista saada vauvaa oikeasti synnyttämällä. Minulle tehtiin sektio alkavan raskausmyrkytyksen ja perätilan vuoksi. (Uudestaan siihen en suostu vaikka mikä olisi.)
Siis olisin onnellinen ja minulle luomua olis synnyttää lapseni ihan oikeasti vaikka käyttäen kaikkia kipu lääkkeitä yhtä aikaa. Kunhan se vaan alakautta tulee..
Niin sinulle jonka mielestä äidin vaisto ei toimi ja äiti osaa vauvaansa hoitaa jos alakautta ei ole sitä saanut niin ei pidä paikkaansa. Minä ensi kertalaisena osasin paremmin hoitaa vauvaani kahden hengen huoneessani, kuin toinen joka oikeasti oli vauvansa synnyttänyt. maitoa minulle alkoi tulla vasta viiden päivän päästä mutta muuten. Eli kyllä tällainen huono synnyttäjäkin osaa luonnostaa hoitaa.
Mutta koitan olla pahasti katkeroitumatta ja toivotan oikein paljon onnea teille kaikille jotka vauvan olette saaneet. Maailman ihanin tuoksu on vastasyntyneen tuoksu ja vieläpä oman :)
Tietenkään minun ei olisi pakko lukea näitä viestejä enkä lukenutkaan kuin viimeiset mutta jo otsikko saa minulle pahan mielen...
Keskustelun aloittaja kehuskelee miten on saanut synnytettyä täysin luomuna. Hyvähän se on kehuskella kun on sitten tämmöisiä jotka eivät ole saaneet synnyttää ollenkaan vaan viety leikkauspöydälle " pakolla" leikeltäväksi.
Aina ei ole mahdollista saada vauvaa oikeasti synnyttämällä. Minulle tehtiin sektio alkavan raskausmyrkytyksen ja perätilan vuoksi. (Uudestaan siihen en suostu vaikka mikä olisi.)
Siis olisin onnellinen ja minulle luomua olis synnyttää lapseni ihan oikeasti vaikka käyttäen kaikkia kipu lääkkeitä yhtä aikaa. Kunhan se vaan alakautta tulee..
Niin sinulle jonka mielestä äidin vaisto ei toimi ja äiti osaa vauvaansa hoitaa jos alakautta ei ole sitä saanut niin ei pidä paikkaansa. Minä ensi kertalaisena osasin paremmin hoitaa vauvaani kahden hengen huoneessani, kuin toinen joka oikeasti oli vauvansa synnyttänyt. maitoa minulle alkoi tulla vasta viiden päivän päästä mutta muuten. Eli kyllä tällainen huono synnyttäjäkin osaa luonnostaa hoitaa.
Mutta koitan olla pahasti katkeroitumatta ja toivotan oikein paljon onnea teille kaikille jotka vauvan olette saaneet. Maailman ihanin tuoksu on vastasyntyneen tuoksu ja vieläpä oman :)
Kiitoksia sinikellonen tuosta epiduraalin tiedoista. Lääkäri puhui palturia tai sitten valehteli kun väitti ettei epiduraali vaikuttanut mitenkään synnytykseen. itse olin sitä mieltä että se vaikuttti ja sain sitä liikaakin ,neljä kertaa kätilö antoi, kun oli niin tuskaa. Synnytys pitkittyi niin että vauvalle tuli hapenpuutetta mutta selvisi (tosin aika näyttää miten vauvalle käy), kuitenkin viemme asiaa eteenpäin ja hyvä käyttää tuota tietoa hyväksi että se epiduraali todella sittenkin vaikuttaa ja kätilö ehkä sittenkin toimi väärin kun antoi epiduraalia niin paljon vaikka itse sitä pyysin mutta olisi sen pitänyt harkita sitä kun se vain heikensi supisteluja.
Itse olen todennut Sinikellosen esittämät epiduraalin hyödyt ja
haitat ihan käytännössä.
Oikeaan aikaan, ei siis liian varhaisessa avautumisvaiheessa,
mutta ei liian myöhäänkään, annettu epiduraalipuudutus nopeuttaa
synnytyksen etenemistä. Osasyynä on se, että epiduraalipuudutteen
myötä annetaan usein myös oksitosiinia, jolloin supistukset
voimistuvat.
Jos epiduraalipuudute annetaan liian aikaisin, niin epiduraalipuudutteita
saatetaan joutua antamaan useampi: 3-4 kpl. Nimittäin epiduraali-
puudutteen vaikutuksen loputtua kipu tulee niin rajuna mm.
oksitosiinitipan kivuliaita supistuksia lisäävän vaikutuksen
vuoksi, että ilman puudutteita kipu on sietämätön kestää.
Tällöin kohtu saattaa lopulta väsyä, supistustoiminta huonontua ja se
voi jopa loppua kokonaan! Täten epiduraalia ei pidä antaa liian
aikaisin, vaan synnytyksen pitäisi olla jo hyvässä käynnissä,
vauvan pitäisi olla jo vähän laskeutunut ja kohdunsuun pitäisi
olla min 4 cm auki.
Jos taas epiduraali annetaan liian myöhään, niin se saattaa
vähentää ponnistamisen tarvetta. Sinikellosen listassa oli
esitetty kohdunsuulle >5 cm:n aukiolemisen raja, jolloin
ponnistamisen tarve alkaa häiriintyä. Tämä kuulostaa minustakin
täysin mahdolliselta joissakin synnytyksissä.
Minusta epiduraalipuudutteita pitäisikin saada 1 tai max 2 kpl,
eikä mielellään enempää, jotta puudutteen antamisesta ei tule
haittoja. Itse sain esikoisen synnytyksessä 3 epiduraalipuudutetta,
ja se oli ehdottomasti liikaa! Tosin tuossa synnytyksessä ei juuri
ollut muita vaihtoehtoja.
Sen sijaan toisen lapsen synnytyksessä sain vain yhden puudutteen,
kun kohdunsuu oli auki noin 4 cm. Puudute vaikutti rentouttavasti ja
yhdessä oksitosiinin kanssa kohdunsuun loput 6 cm avautuivat
vajaassa tunnissa. Tätä ennen avautumisvaihe oli kestänyt jo
noin 8 tuntia eli 2 tuntia meni 1 sentin avautumiseen.
Itse olen siinä suhteessa onnekas, että tunnen aina epiduraalipuudutteesta huolimatta ponnistamisen tarpeen! Epiduraalipuudute vie siis minulta kivun kokonaan pois, mutta
_ei_ poista ponnistustarpeen painetta alapäässä. Tämän tosiasian
olin todennut jo esikoisen synnytyksessä.
Ponnistin siis toisen lapseni maailmaan täysin epiduraalipuudutteen
vaikutuksen alaisena, ja se oli erittäin miellyttävää ja täysin
kivutonta! Epiduraalin vaikutus loppui vasta, kun vauva oli
saanut ensimaitotipat, pesty, puettu ja lepäsi sairaalasängyssä,
ja minä olin synnyttänyt istukan, ommeltu (episiotomia tehtiin,
sillä vauva oli iso, ja minulle oli tehty episiotomia myös edellisessä
synnytyksessä), käynyt suihkussa ja syönyt aamupalaa.
Kummallakaan vauvallani ei ole ollut imemisongelmia epiduraalin
vuoksi, vaan toisen lapsen kanssa saatoin täysimettää alusta asti,
kun olin itse hyväkuntoinen. Toinen lapsi ei ollut myöskään yhtään
väsynyt, eikä unelias, vaan synnytys oli hänenkin kannaltaan
sujunut normaalisti ja melko helposti, olkoonkin, että se
oli aika pitkä: noin 10 h.
Yhteenvetona: synnytyksessä kannattaa yrittää kärvistellä
ilman epiduraalia riittävän pitkään. Itse suosittelen muina
kivunlievityskeinoina etenkin ammetta, joka todellakin
rentouttaa ja tekee alkuvaiheen supistuksista, jos nyt ei
miellyttäviä, niin ainakin siedettäviä.
Minsu1
Tässä vielä lisää tietoa epiduraalin hyödyistä ja haitoista, jos tarvitset referenssejä.
Epiduraalin hyötyjä ja haittoja (Lähde: Preparing for Birth, Andrea Robertson, Birth Internationa)
VAIKUTUS ÄITIIN:
Hyöty:
·Yleensä luotettava kivunlievitysmenetelmä, joka vie tunnon kokonaan alaruumiista
·Voi auttaa laskemaan korkeaa verenpainetta
·Mahdollistaa äidin tajuissaan olemisen keisarileikkauksen aikana.
·Kivun lievitys saattaa rentouttaa äitiä ja nopeuttaa kohdun suun aukeamista
·Kivun lievittyminen saattaa lisätä äidin positiivisia tunteita synnytystä kohtaan
Haittavaikutukset:
·Lamaannuttaa kehon oman hormonitoiminnan
·Äiti joutuu pysymään sängyssä, eikä pysty enää liikkumaan vapaasti. Jos annos on puolet tai neljännes koko annoksesta, hän saattaa pystyä istumaan tai jopa liikkumaan, jos häntä tuetaan hyvin. (Käytännössä vain noin 15% äideistä liikkuu tai on pystyasennossa)
·10-15% tapauksista kipu lievittyy vain osasta kehoa
·Epiduraali hidastaa synnytystä ja oksitosiinitippaa tarvitaan yleensä ylläpitämään supistuksia.
·Äidin verenpaine saattaa tippua huomattavasti epiduraalin laiton jälkeen ja tätä käytetäänkin joskus syynä epiduraalin käyttöön. Tippa laitetaan aina ennen epiduraalia siltä varalta, että alhaista verenpainetta joudutaan hoitamaan.
·Lisää todennäköisyyttä, että äidin ruumiinlämpö nousee mitä kauemmin epiduraali vaikuttaa. Jos näin tapahtuu, myös vauvan ruumiinlämpö nousee, mikä lisää riskiä vauvan sydänäänten häiriöille.
·Voi olla vaikea tyhjentää virtsarakkoa ja usein tuleekin tarpeelliseksi katetroida virtsarakko.
·Johtuen huolimattomuudesta selkäytimen ¿dural tap¿ saattaa vaurioitua. Tämä johtaa selkäydinnesteen vuotamiseen, josta aiheutuu erittäin voimakas päänsärky (ehkä jopa useiden päivien ajan), kunnes vaurio paranee ja vuoto loppuu. Voi olla mahdollista korjata vuoto ruiskuttamalla pieni määrä naisen omaa verta selkäydin tilaan. Kun tämä hyytyy, se muodostaa paikan reiän päälle ja eristää sen enemmältä valumiselta. Jos tämä onnistuu, päänsärky saattaa loppua jopa välittömästi.
·Lantionpohjanlihakset rentoutuvat puudutteen ansiosta ja sen vuoksi vauvan pää ei välttämättä käänny ja imukuppisynnytys saattaa olla tarpeen.
·Jos käytetään täysi annos epiduraalia, äiti ei tunne ponnistamisen tarvetta ollenkaan, ellei odoteta, että lääke lakkaa vaikuttamasta ennen ponnistusvaihetta. Saatetaan tarvita imukuppia, jotta vauva voidaan auttaa ulos.
·Lisää pahojen välilihan repeämien riskiä (väliliha repeää peräaukkoon asti)
·Äidillä on vähemmän tuntemuksia vauvansa syntymästä.
·Lihakset, jotka tukevat selkärankaa ja häntäluuta menettävät jäntevyytensä varsinkin jos käytetään täyttä epiduraaliannosta. Tästä aiheutuen ligamenttien toiminta häiriintyy ja äidin siirtäminen saattaa aiheuttaa niiden paikaltaan siirtymien, joka johtaa krooniseen selkäsärkyyn, jota saattaa kestää viikkoja tai kuukausia synnytyksen jälkeen.
·Jos lääke vaikuttaa vauvaan, äiti saattaa kokea sen vauvan ärtyisyytenä ja vaikeutena saada vauvaa rauhoittumaan, mikä saattaa vaikeuttaa imetystä ja vauvasta huolehtimista. Tämä saattaa jatkua muutamia kuukausia.
·Paraplegia (halvaantuminen) on hyvin, hyvin harvinainen, mutta arvaamaton komplikaatio.
·Saattaa lisätä keisarileikkaus riskiä
·saattaa lisätä äidin verenhukan riskiä synnytyksen jälkeen
·Jos käytetään lisänä Fentanyliä, suuret määrät lääkeainetta saattavat lamaannuttaa äidin hengitystä
VAIKUTUS VAUVAAN:
Hyöty:
·Mahdollistaa äidin ja vauvan välittömän läheisyyden heti keisarileikkauksen jälkeen ja saattaa helpottaa imetyksen sujumista.
·Vähentää vauvan stressitilaa, jos äidin korkea verenpaine saadaan laskemaan
·Äiti saattaa kokea synnytyksen ja vauvan positiivisempana, jos hän ei tunne kipua.
Haittavaikutukset:
·Lääkkeiden vaikutus menee vauvaan riippuen niiden vaikutuksesta ennen syntymää. Yleisiä reaktioita ovat ärtyneisyys, vaikeus rauhoittua, itkuherkkyyttä. Nämä oireet saattavat jatkua useita viikkoja.
·Jos epiduraali johtaa synnytykseen puuttumiseen toimenpiteillä, niillä on lisää sivuvaikutuksia vauvaan
·Jos lisätoimenpiteitä tarvitaan, kuten oksitosiinitippaa, imukuppia, episiotomiaa tai keisarileikkausta, ne vaikuttavat vauvaan.
·Kaikki toimenpiteet ja komplikaatiot lisäävät riskiä, että äiti ja vauva joutuvat olemaan erossa heti syntymän jälkeisenä aikana.
emmuli80: