MIKSI? Miksi sain vain poikalapsia? :(

Vierailija kirjoitti:

Miksi minulla on on nyt 4 poikaa? MIKSI?

Siksi, koska olet hedelmöittynyt neljä kertaa. Kannattaa vähentää yhdyntä määriä, jos niitä on liikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tutkimusten mukaan huonokuntoiset naiset saavat todennäköisemmin tytön ja hyväkuntoiset taas pojan. Yksittäinen ihminen ei voi vaikuttaa lapsensa sukupuoleen suuremmin, mutta tilastotasolla on noin.

Hah-hah! Missähän kyökissä edellinen tilastotieteilijä majailee ? Uskomatonta tuubaa.

Tässä on sama vaikuttava periaate kuin testosteronitutkimuksessa, eli kovakuntoisen naisen testosteronitasot ovat yleensä koholla verrattuna samaan naiseen huonokuntoisena. Sitten on tietenkin ihan synnynnäinen testosteronitaso, joten jollakulla naisella voi huonokuntoisenakin olla korkea testotaso. Ei tämä silti poissulje tyttöraskauden mahdollisuutta, mutta kasvattaa tilastollista todennäköisyyttä.

Oisit tyytyväinen. Tytössä on vaan niin paljon enemmän hommaa. kiukkua, kaverijuttuja jne. Mulla on tyttö ja poika. Pojan kanssa pääsee vaan niin paljon helpommalla!!

Luulen,että haluat tyttöä, jotta voisit käsitellä ongelmiasi ja menneisyyttäsi hänen kautta. Tytölle ehkä parempi ettei tullut.

Oletko perheessä tasa-arvoinen miehesi kanssa? Jos et niin pojillasi voi olla vaikeaa löytää sulle kivat miniät. Sinä olet heille naisen malli, jonka mukaan he joskus valitsee ja kohtelee vaimojaan. Toivottavasti olet hyvä sellainen.

Siskollani on kolme poikaa ja on ollut raastavaa katsoa millaisen kotiorja mallin hän heille antanut. Poikien ei ole tarvinnut tehdä kotona mitään jne.

Lopetit lastenteon kesken. Kyllä sieltä jossain vaiheessa tyttökin olisi tullut.

Tässä on selitetty aika yksinkertaisesti tämä lasten sukupuolen määräytyminen. Omalla mummollani oli neljä poikaa, ja todellakin hänellä oli hyvä itseluottamus, vahva luonne ja oli naiseksi peloton.

http://www.independent.co.uk/news/strong-woman-chances-are-youll-have-a…

Porvoosta päivää tai ap on idiootti.

Mikä siinä tytössä on tärkeämpää kuin pojassa?

Toivoa saa toki, minä toivoin poikia ja sain ja tytönkin lisäksi.

En kyllä pysty ymmärtämään ap:tä. Minulla on 3 poikaa ja he ovat aivan ihania. Niin ihania, ettei minulle tulisi mieleenkään masentua siitä, etteivät he ole tyttöjä. Luulisi, että siihen ajatukseen olisi jo kypsynyt luontaisesti. Ehkä tarvitset jotain terapiaa, missä pääset tyttöfiksaatiostasi eroon? Väistämättä inhosi näkyy lapsiisi, vaikket sitä heille suoraan näyttäisikään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tästähän on ollut paljon tutkimuksiakin. Eli jos äidin testosteronitasot ovat korkeat, syntyy todennäköisemmin poikia.

http://www.vau.fi/Yritamme-lasta/Raskaaksi-tulo-ja-seksi/Akapusseille-p…

Voisiko myöskin olla, että jo poikia saanut on hiukan alttiimpi saamaan taas uuden pojan? Sikiö luovuttaa äidin elimistöön omia solujaan.

http://www.scientificamerican.com/article/scientists-discover-childrens…

Joten poikalasten äideillä on elimistössä hiukan miespuolista dna:ta (oman poikansa). Ehkä poikalapsia saaneista äideistä todella tulee hiukan miehekkäämpiä. Ehkei se vanhan kansan perinnetieto, että jos odottavalle äidille ilmestyy vatsakummulle häpykarvoista pieni karvavana napaa kohti, hän odottaa poikaa. Ja ehkä se, että minä rusketun nykyisin helpommin kuin nuorena, johtuu siitä, että lapseni on vaikuttanut ihooni yllättävällä tavalla (hän ruskettuu helposti).

Karvavana:D outoa jos se pignenttiviiva on sulla karvainen. Mulle se on tullut joka lapsesta, tytöstä ja pojista.

Vierailija kirjoitti:

Testotason voi kyllä päätellä empiirisestikin. Itse tunnen muutaman naisen, jolla on vain poikia, ja kyllä he ovat tosiaankin voimakastahtoisempia ja jollain tavalla miesmäisempiä kuin ihan keskivertonainen. Hyvällä tavalla. Tietysti voi olla, että poikakatraan kaitseminen on tehnyt heistä melko karskeja ja määrätietoisia, koska aivan varmasti pojat ovat keskimäärin hankalampihoitoisia teini-ikään saakka.

Höpöhöpö. Pojat nimenomaan eivät ole hankalampia, päinvastoin.

Tytöt ovat.

Ja kokemuksesta sanon, koska mulla on molempia. Tyttöjen draama alkaa jo vauvaiässä.

Mulla on kolme tyttöä ja vain yksi poika. Tyttöjen kanssa on aivan älyttömän hankalaa! Joka päivä ne riitelee keskenään tavaroista, potkii ja lyö toisiaan. Jos yhdelle ostaa jonkun tavaran/vaatteen on muidenkin pakko saada samanlainen. Pojan kanssa kaikki on huomattavasti helpompaa eikä sen kanssa joudu tappelemaan jokapäivä. Eivät kaikki tyttölapset mitään prinsessoja ole, mutta sekin varmaan vaikuttaa jos niitä on monta samassa perheessä. Olisin silti ottanut mielummin vaikka kolme poikaa ja yhden tytön, koska poikalapset ovat muutenkin suloisempia kuin tyttölapset mielestäni.

Vierailija kirjoitti:

tai sattui vaan niin. Mitäpä siitä. Lapset ovat lapsia, sukupuolesta riippumatta.

Varmaan minäkin olisin saanut enemmän arvostusta appiukolta, kun olisi "perheen nimen jatkajapoika". Onneksi nykyään nimeä voi jatkaa niin poika kuin tyttökin.

Voit lohduttaa itseäsi sillä, että jos sinusta itsestäsi olisi kiinni, kaikki lapsesi olisivat tyttöjä :D

Onko jollakulla todella näin vanhoilliset appivanhemmat? Eihän se sitä paitsi ole sinun sukusoluistasi kiinni, tuleeko tyttö vai poika (oletan että olet nainen), vaan miehesi siittiöthän sen määräävät. Eli appiukko voi osoittaa mieltään pojalleen, jos jollekulle... Huhhuh.

Sympatiani sinulle! Ehkä tulevaisuudessa lääketiede kehittyy niin, että jo raskauden alkuvaiheessa voi jollain helpolla testillä saada selville sikiön sukupuolen, jotta ei-toivottuun sukupuoleen kuuluvat voidaan abortoida.

Kun sanoin poikalapsia hankalahoitoisiksi tarkoitin lähinnä fyysistä vaativuutta. Itselläni on vain poikia, ja kun he olivat alle kouluikäisiä, juoksin tosiaankin moninkertaisia etäisyyksiä niiden perässä pitkin pihoja, pallokenttiä, ravintoloita, ihan joka paikassa, koska olivat todella vilkkaita. Vertailukohtana siis tuntemani samanikäiset tyttölapset, jotka viihtyivät paikoillaan todella hyvin. Ehkä poikia syntyy hyväkuntoisille äideille juuri siksi, että nämä jaksavat fyysisesti paremmin.

Minä olisin vain iloinen. Tyttöjen puolesta saa vain pelätä nykymaailmassa..

Aika vahvana elää sellainenkin huhu, että jos mies on sortunut käyttämään anabolisia steroideja ym. niin sellaisille miehille syntyy tyttöjä enemmän kuin poikia. Ne steroidit sekoittavat sitä kroppaa todella pahasti ja normaali tyttö/poika syntyvyys suhde ei pidä heidän kohdallaan paikkaansa.

Vaikuttaa siltä että naisille on paljon tärkeämpää saada ainakin se yksi tyttö kuin mitä miehille on saada poika. Tässä asiassa miehet taitavat näkeä maailman tasapuolisemmin ja vähemmän sukupuolisidonnaisesti kuin naiset. Miehillä ei ole pakottavaa tarvetta saada saman sukupuolen edustajaa jonka kanssa "shoppailla, juoruilla ja olla kavereita".

Tässä vielä lohduttava tarina kaikille asian kanssa kamppaileville.

Esikoiseni oli poika vaikka toivoin tyttöä. Hän oli maailman suloisin vauva ja pikkupoika, hurmasi kaikki tutut ja tuntemattomat.

Kakkos raskauden alettua toivon niin kovasti tyttöä kuitenkin taas , en missään nimessä halunnut kahta poikaa. Ja tadaa , tyttö tuli.

Nyt lapset ovat 6 ja 4. Vaikka rakastan pientä tyttöäni niin pakko sanoa että ei se tytön äitinä oleminen minusta mitenkään erityisen onnellista ole tehnyt.

Tyttö oli ihan erilainen kuin veljensä, tosi sulkeutunut ja hiljainen, tyytyväinen vähän kontaktia ottava vauva. Nukkui vaan. Nyttemminkin on ujo ja hiljainen, silti voimakas tahtoninen pikku kitisijä :) rakas mutta edelleen poika on se jonka äitinä on helppoa ja ihanaa.

Hän on iloinen ja älykäs,ja sosiaalinen, kehuja tulee päiväkodista ja sukulaisilta ja vaikka ratikassa vieressä istuvilta...on ilo seurata hänen valtavaa kiinnostustaan kaikkea kohtaan,

Tyttö taas katsoo maahan kun joku juttelee, ei osoita mitään kiinnostusta vaikka kirjaimiin tai mihinkään fiksumpana tekemiseen. Ja super laiska liikkumaan , kun kaverit juokse edellä niin oma tyttöni laahustaa perässä. On lisäksi tosi pitkä ikäisekseen ( vauvana myös tosi pulska jätti :) )

on hänessä paljon hyvää ja ihanaakin mutta varsinkaan kukaan ulkopuolinen ei sitä huomaa kun tyttö vaan tuijottaa vihaisen näköisenä maata jos sitä vaikka tervehtii :)

Unelmieni pikkutyttö oli pieni ja siro , iloinen ja vilkas , kohtelias ja ystävällinen

Rakas on siis tyttöni nytkin mutta ihmettelen vaan mikä pakkomielle minullakin oli siitä että elämä ei ole " hyvää" jos saa sitä tyttöä.

Ja joudun tosiaan tekemään töitä että hänen itsetuntonsa pysyisi hyvänä, että hän tuntisi olevansa hyvä ja ihana vaikka minä ja hän olemme ihan eri temperamenttisia ja muutenkin erilaisia. Ihan jo sen huomaaminen missä hän on hyvä ja mikä hänessä on ihanaa kun se on niin eri kuin minussa tai veljessään.

Ja tarinan opetus on mielestäni se että lapset ovat yksilöitä ja omia persooniaan eikä se sukupuoli välttämättä mitään takaa. Tyttö voi vaikka järjestelmällisesti pienestä asti kieltäytyä tyttöjen vaatteista ja tyttöjen nukkeleikeistä ja toivoa lahjaksi Lego örkkejä. Tai olla muuten vaan ihan täydellinen itsesi vastakohta ominaisuuksiltaan ...

Ap, esim. Pietarissa olevalla klinikalla pääset valitsemaan lapsen sukupuolen. Maksaa pirusti, mutta on sen arvoista. Mä halusin pojan neljän tytön lisäksi, ja sellaisen myös sain. 

Vierailija kirjoitti:

Tässä vielä lohduttava tarina kaikille asian kanssa kamppaileville.

Esikoiseni oli poika vaikka toivoin tyttöä. Hän oli maailman suloisin vauva ja pikkupoika, hurmasi kaikki tutut ja tuntemattomat.

Kakkos raskauden alettua toivon niin kovasti tyttöä kuitenkin taas , en missään nimessä halunnut kahta poikaa. Ja tadaa , tyttö tuli.

Nyt lapset ovat 6 ja 4. Vaikka rakastan pientä tyttöäni niin pakko sanoa että ei se tytön äitinä oleminen minusta mitenkään erityisen onnellista ole tehnyt.

Tyttö oli ihan erilainen kuin veljensä, tosi sulkeutunut ja hiljainen, tyytyväinen vähän kontaktia ottava vauva. Nukkui vaan. Nyttemminkin on ujo ja hiljainen, silti voimakas tahtoninen pikku kitisijä :) rakas mutta edelleen poika on se jonka äitinä on helppoa ja ihanaa.

Hän on iloinen ja älykäs,ja sosiaalinen, kehuja tulee päiväkodista ja sukulaisilta ja vaikka ratikassa vieressä istuvilta...on ilo seurata hänen valtavaa kiinnostustaan kaikkea kohtaan,

Tyttö taas katsoo maahan kun joku juttelee, ei osoita mitään kiinnostusta vaikka kirjaimiin tai mihinkään fiksumpana tekemiseen. Ja super laiska liikkumaan , kun kaverit juokse edellä niin oma tyttöni laahustaa perässä. On lisäksi tosi pitkä ikäisekseen ( vauvana myös tosi pulska jätti :) )

on hänessä paljon hyvää ja ihanaakin mutta varsinkaan kukaan ulkopuolinen ei sitä huomaa kun tyttö vaan tuijottaa vihaisen näköisenä maata jos sitä vaikka tervehtii :)

Unelmieni pikkutyttö oli pieni ja siro , iloinen ja vilkas , kohtelias ja ystävällinen

Rakas on siis tyttöni nytkin mutta ihmettelen vaan mikä pakkomielle minullakin oli siitä että elämä ei ole " hyvää" jos saa sitä tyttöä.

Ja joudun tosiaan tekemään töitä että hänen itsetuntonsa pysyisi hyvänä, että hän tuntisi olevansa hyvä ja ihana vaikka minä ja hän olemme ihan eri temperamenttisia ja muutenkin erilaisia. Ihan jo sen huomaaminen missä hän on hyvä ja mikä hänessä on ihanaa kun se on niin eri kuin minussa tai veljessään.

Ja tarinan opetus on mielestäni se että lapset ovat yksilöitä ja omia persooniaan eikä se sukupuoli välttämättä mitään takaa. Tyttö voi vaikka järjestelmällisesti pienestä asti kieltäytyä tyttöjen vaatteista ja tyttöjen nukkeleikeistä ja toivoa lahjaksi Lego örkkejä. Tai olla muuten vaan ihan täydellinen itsesi vastakohta ominaisuuksiltaan ...

Minusta kuulostaa siltä, että poika kelpaa sinulle millaisena vain, mutta tyttö on pettymys, jos ei ole pieni ja siro, kiltti ja aurinkoinen. Itse olet tyttösi masentanut. Varmaan huomaamattasi. Yrität kehua, mutta et oikeasti tarkoita, mitä sanot, ja lapsi aistii sen, ettei tullut sellaista tyttöä kuin olisit halunnut.