MIKSI? Miksi sain vain poikalapsia? :(

Vierailija kirjoitti:

En vaan ymmärrä? Miksi juri minä sain pelkkiä poikalapsia? Kaveripiiristäni kukaan muu ei kokenut tätä kohtaloa, miksi se olin juuri minä? Minä joka olen aina koko elämäni toivonut tyttöä. Miksi ei yksi ystävänni joka sanoi esikoistaan odottaessa, että "en tiedä mitä teen, jos se on poika, en halua!" Hänellä on kaksi tyttöä. Miksi hän sai mitä halusi? Miksi minä en? Minä kuitenkin olen yhtälailla toivonut aina tyttöä, mutta olin silti kiitollinen kun sain ensimmäisen poikani, enkä laukonut suustani tuollaisia kun kaverini. Miksi minulla on on nyt 4 poikaa? MIKSI?

Sinun täytyy uhrata vanhin poikasi Astarterrelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on kolme poikaa, ihania, rakkaita, onnellisia lapsia/nuoria. Kolmanteen sain mieheni ylipuhuttua, koska niin toivoin tyttöä. Neljänteen mies ei enää suostunut. Tietenkään en antaisi lapsia pois eivätkä he tiedä ajatuksistani, vaikka joskus vitsaillaankin tyyliin "kunpa mull aolisi kilttejä, rauhallisia tyttöjä, jotka siivoaisivat jälkensä" jne. Tyttöjen äidit eivät ymmärrä tätä asiaa ollenkaan ja oletkin saanut ihan kamalia vastauksia.

Sukupolvein jatkumo, kaikki traditiot yms katkeavat. Äiti-tytär -suhde on erilainen. Lapsenlapset eivät tule olemaan niin läheisiä. Kaikki on tietysti yksilöllistä, mutta keskimäärin. Vaikk aminulla on erittäin hyvät välit jokaisen poikani kanssa ja vaikka olenkin tämän tuskan jo mielestäni hyvin käsitellut ja pahimmat itkuni jo lähes 10 v sitten itkenyt, ei tuska koskaan katoa kokonaan. Kaipaus tyttölapseen vain on niin suurta, ainakin minulla. joku ehkä ei koe niin, mutta eipä tunteissa mitään väärää ole. Tavallaan jo inhoankin esim. teinipissistyttöjä ja muutenkin tyttöjen maailma on jäänyt kaukaiseksi ja vastenmieliseksi, mutta silti, silti.

Voimia sulle ap! Onneksi elämässä on muutakin kuin lapset.

Äiti-tytär suhde on usein hyvin hankala.

Höpö, höpö.

Helppoa on ollut, kun sen osaa, samoin poikani kanssa. Molemmat liki nelikymppisiä.

Pitää rakastaa, antaa aikaa, olla läsnä, rakkaimmilleen!

Heh, ne jotka eivät onnistuneet, alapeukuttaa.

Kärsikää, mäntit.

Ei ulkoinen sukupuoli ole aina se oikea. Ap joku sun pojista voi kokea vahasti ja täysin olevansa tyttö. Ihmeellistä vouhkaamista.

Mulla on kolme poikaa ja rakastan heitä aivan suunnattomasti!!Välissä yksi tyttö jota rakastan aivan suunnattomasti!!!Terveitä ja ihania kaikki.Taas yksi nainen ja äiti joka ei voi olla täysin tervepäinen lausuntojensa kanssa tämä ap.

Tavataan Porvoon leikkipuistossa!!

T: 3 pojan äiti

Mulla on vain yksi rakas, älykäs, liikunnallinen, empaattinen ihana poika. Tiesin aina, että saan yhden pojan ja hän on elämäni valo ja paras kasvattajani. Olen hänestä kiitollinen ja minua sattuu, että kukaan äiti voi koskaan kommentoida lapsista vaan poika vaan tyttö, lapset ovat meidän suurin rikkaus ja aina valtavan rakkaita!!!!

Vierailija kirjoitti:

ja erittäin tyytyväinen lähinnä siitä että kaikki ovat samaa sukupuolta, esim. vaatteet voi isommalta siirtää seuraavalle ja lelutkin käyvät kaikille. Jos saisin valita kumpaa sukupuolta ottaisin, olisi se ihan selvää että ne olisivat tyttöjä. En ole monenkaan tyttölapsen äidin kuullut toivovan poikaa, mutta toisinpäin taas usein. Tuttavaperheeseen saatiin kahden pojan jälkeen tyttö ja voi sitä äidin riemua kun sai ruveta ostelemaan vaaleanpunaisia ihanuuksia tytölle.

Välillä mietin, että onko mieheni pettynyt kun poikia ei ole siunaantunut. Ei hän kyllä sitä ainakaan tunnusta, mutta kun hän on itsekin harrastanut jääkiekkoa ja jalkapalloa, ajattelen että olisihan se ollut mukava kun olisi saanut pojan kanssa jatkaa lajeja (toki miksei sitä tytötkin voi noita lajeja harrastaa). Toisaalta tuntuu että välillä hän nauttii siitä kun saa olla ainoa mies talossa :D

Loppujen lopuksi tärkeintähän se on että lapset ovat terveitä, se ei aina ole itsestäänselvyys.

Aivan varmasti miehesi on pettynyt ja jää paljosta paitsi! Tutkittuaan on myös että tyttölasten vanhemmat eroavat enemmän juuri siitä syystä, että isä jää helpommin ulkopuoiseksi perheessä. Fudimammoja ym kuitenkin riittää.

Odota 10-15 vuotta, niin tyttöjä alkaa tulla kotiin. Meillä kuopuskin alkoi seurustella viime keväänä ja nyt mulla, kolmen pojan äidillä, on myös kolme ihanaa tyttöä perheessä. Eiväthän he ihan omiani ole, mutta kun paremmin tutustutaan, niin lähes yhtä rakkaita. Ihania tyttöjä kaikki kolme.

Onpa omituista lukea näitä kommentteja, ihan itketty sitä ettei saanut tyttöä? Minä olen kahden pojan äiti, toista en meinannut ikinä saada. Tiedän että enempää lapsia ei tule sillä mies haluaa piuhat poikki. Eilen itkin vähän sitä pieni poikavauva sylissäni, miten ihanaa on kun sainkin sen toisen lapsen :')

Tavallaan ymmärrän sinua, vaikka minulla onkin molempia. Vaikka lapset ovat yksilöitä, olivat sitten tyttöjä vai poikia, niin "tyttöjen maailma" ja "poikien maailma" ovat kuitenkin hyvin erilaisia. Siis kaikki se, mikä tapahtuu sen yksilön ympärillä: kaveripiiri, kyläilyt, synttärit, harrastukset. Rakastan poikaani, mutta olen aina aivan puhki kun meillä käy hänen poikapuolisia kavereitaan tai tapaamme kaveriporukalla, jossa useampia poikia. Välillä koko futiskentällinen energisiä poikia. Se syö minun energiani täysin. Se meteli ja melske. Koko ajan täytyy miettiä, miten saavat energiansa purettua ns. fiksusti. Tytöillä kun käy kavereita, niin leikkivät keskenään, askartelevat tai piirtävät. Pääsen itse siihen maailmaan helpommin sisään, ei käy kieltäminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ja erittäin tyytyväinen lähinnä siitä että kaikki ovat samaa sukupuolta, esim. vaatteet voi isommalta siirtää seuraavalle ja lelutkin käyvät kaikille. Jos saisin valita kumpaa sukupuolta ottaisin, olisi se ihan selvää että ne olisivat tyttöjä. En ole monenkaan tyttölapsen äidin kuullut toivovan poikaa, mutta toisinpäin taas usein. Tuttavaperheeseen saatiin kahden pojan jälkeen tyttö ja voi sitä äidin riemua kun sai ruveta ostelemaan vaaleanpunaisia ihanuuksia tytölle.

Välillä mietin, että onko mieheni pettynyt kun poikia ei ole siunaantunut. Ei hän kyllä sitä ainakaan tunnusta, mutta kun hän on itsekin harrastanut jääkiekkoa ja jalkapalloa, ajattelen että olisihan se ollut mukava kun olisi saanut pojan kanssa jatkaa lajeja (toki miksei sitä tytötkin voi noita lajeja harrastaa). Toisaalta tuntuu että välillä hän nauttii siitä kun saa olla ainoa mies talossa :D

Loppujen lopuksi tärkeintähän se on että lapset ovat terveitä, se ei aina ole itsestäänselvyys.

Aivan varmasti miehesi on pettynyt ja jää paljosta paitsi! Tutkittuaan on myös että tyttölasten vanhemmat eroavat enemmän juuri siitä syystä, että isä jää helpommin ulkopuoiseksi perheessä. Fudimammoja ym kuitenkin riittää.

No se on kyllä suurelta osin myös miehen valinta jos ei mene mukaan, koska "tyttöjen juttuja" ja jää ulkopuoliseksi. Meillä on 3 tyttöä ja alle 6kk poika ja kyllä se on mies joka hengaa maneesin laidalla ratsastustuntia seuraamassa ja tanssisalin laidalla 4-v:n balettitunnin ajan. Tällä hetkellä miehen varpaankynnetkin on pinkit, kun sama 4-v tahtoi lakata ne ja nyt mies, 2-v, 4-v ja 6-v istuu lattialla kasaamassa legoista prinsessalinnaa.

Anopillani on 2 poikaa ja olisi myös aina toivonut tyttöä. Oli ihan innoissaan kun sai minulle miniälle ostaa ekana jouluna tyttöjen juttuja. Meidän lapsi on tyttö ja anoppi sekosi täysin tyttövauvasta. Selvästi onnellinen, että saa nyt nauttia tyttölapsen mummoudesta.

Itsekin aina toivoin tyttöä ja jos meille tulisi toinen toivoisin senkin olevan tyttö, sisko kaveriksi.

Mistä sinä tiedät jos vaikka yksi pojistasi kokeekin olevansa tyttö?

Mulle luvattiin ultrassa toista poikaa ja olin aluksi hieman pettynyt koska tiesin että en enää todennäköisesti kolmatta lasta saa ja lapseni ovat nyt nämä kaksi poikaa. Kuitenkin esikoinen on niin suloinen pieni poika että "harmistukseni" toisesta pojasta suli jo täysin päivässä parissa ja aloin innolla odottamaan pikkuveljeä. Lisäksi lasten saaminen on ollut minulle jo hankalaa joten pelkkä yksi lapsi ja sitten pienellä ikäerolla vielä sisaruskin oli ihmeiden ihme.

Mutta tyttö sieltä kuitenkin vastoin ultraa tuli ja olitiin aika sekaisin. Tyytyväisiä kuitenkin. Minun mielestäni jokainen on loppupeleissä onnellinen lapsistaan, sukupuolesta viis. "Väärää" Sukupuolijakaumaa paljon kipeämpi asia on esimerkiksi yksilapsisuus (jos toista kipeästi halutaan) ja tietenkin lapsettomuus.

Tuleeko tyttö vai poika niin riippuu miehestä. Oli viimeinen mahis saada ylipäätään vauva ja sain tiedon hyvissä ajoin että poika. Istukkanäyte. Ensisijaisesti tietenkin että terve ja olin toivonut poikaa ja uskon satavarmasti että tytön kanssa olisi ollut hankalaa.

Kysymys..Jos teillä olisi ollut kolme tyttöä ja neljäskin olisi ollut tyttö, olisitteko myös olleet yhtä pettyneitä, ettei poikaa tullutkaan?

Toivoin poikia ja sain poikia. Lisää lapsia en uskalla tehdä, sillä pelkään vielä saavani tytön ja meidän suvussa me tytöt/ naiset ollaan aika hankalia tapauksia.

Vierailija kirjoitti:

poika. Näin käy joskus. Joka kerta se Y-siittiö on ehtinyt ensin. Siksi.

Naapurissa oli samankaltainen tapaus, mutta toisin päin. Olivat maanviljelijöitä ja halusivat mielellään edes yhden pojan, mutta 7 tytön jälkeen luovuttivat.

Miksi sukupuoli on niin tärkeä? Meillä on neljä lasta, kaksi kumpaakin sukupuolta. Todella monen suusta olen kuullut ihasteluja, miten "olemme osanneet tehdä" tasamäärän tyttöjä ja poikia. Todella moni on pitänyt mahtavana asiana, että perheessämme on tasamäärä molempia sukupuolia. Mitä väliä?:)

On tyttö ja poika. Tyttö on helpompi.

Molemmat rakkaita.poika ujompi .tyttö rohkeampi.poika riehakkaampi.tyttö keskittymiskykyisempi.

Tyttö oli vauvana vaativampi.

En käsitä mitä järkeä on luetella lapsien ominaisuuksia kuin syntejä. Ihmiset ovat kaikki erilaisia sukupuolesta riippumatta.

Sitä vain haluaa aina sellaista mitä ei ole. Ainakin jotkut ihmiset. Sillä tavallakin luonteet poikkeavat toisistaan.

Minäkin haluaisin sitä sun tätä ainakin joskus. Tällä hetkellä haluaisin kivuttomat polvet, sillä niitä särkee etten pysty tekemään oikein mitään kunnolla. Polvissa oleva vika on perinnöllinen. Ei itse aiheutettu.

Olen kyllä tyytyväinen elämääni ja lapsiini.