Semmoinen oivallus tuli tänään.
Että yleensä kun joku käyttää lausetta: elämä ei ole niin mustavalkoinen. On kyse siitä, että tuon lauseen lausuja yrittää vaientaa omaatuntoaan. Tuo näyttää poikkeuksetta liittyvän sellaisiin asioihin, jotka joku jokuu tuntee tekevänsä tavallaan väärin, mutta kuitenkin yrittää lieventää asiaa. Esim syrjähypyn tehnyt vaimo tai mies sanoo noin.
Kommentit (14)
vaikka ihan muuta yritätkin esittää. Luehan ajatuksella 3 vastaus ja yritä ymmärtää.
Ei ole kyse minusta vaan lauseesta ja sen merkityksestä ja siitä miten kukin sen ymmärtää.
Kun ikää ja elämänkokemusta tulee enemmän, sitä todellakin tajuaa, että asiat eivät ole joko-tai, useimmiten ne ovat sekä-että.
vaan siihen miten olen huomannut tuota lausetta käytettävän.
...monille tulee oivalluksena, että maailma ei oikeasti olekaan mustavalkoinen. Kaikella on harmaat sävynsä.
Tuleeko se ajatuksesta että valkoinen edustaa hyvää ja musta pahaa?
Lause uhkaa siivettömän perusturvallisuutta ja maailmankuvaa.
SINULLE tuli sellainen oivallus tänään. Vai tuliko se sitten jollekin muulle? Jos näin on miksi et sitä heti kerro? Keskimäärin täällä ihmiset kertovat omista ajatuksistaan ja se on oletusarvo. Jos kertoo jonkun muun ajatuksista, se kyllä täällä on tapana mainita.
Eikö se nyt sitten muka tarkoita sitä että olet asian näin kasittänyt ja ajattelet niin?
Kyllä sä olet outo eläjä.
Voi sinun kanssasi. Käsität nyt asiat tahallasi ihan kummallisella tavalla.
mutta mä kuulin tuon lauseen mieheltäni nimenomaan kun oli jäänyt kiinni valehtelemisesta toiseen naiseen liittyen, ei ihan pettäminen mutta sinnepäin kuitenkin,
sitä ennen ei ole sanonut minulle noin, vaikka tiedän itsekin olevani aika musta-valkoinen,
sanoi sen aika vihaisesti, kun itkin ja syytin että on pilannut kaiken ja en luota häneen enää ja on paha olla kun romahdutti luottamuksen noinkin ns turhan takia, niin suutuspäissään on muutaman kerran ja syyllisyyden tunnoissaan tms kai sanonut että mun pitäsi ajatella laajemmin tuota episodia eikä musta-valkoisesti pahana tekona vaan, että voisin koittaa ymmärtää ja ajatella etä teko ei ollut niinkään paha eikä valhe edes julma vaan ihan tavallinen salailu vaan.
No joo, salailua kyllä, mutta minusta selvä valhekin jo siinä vaiheessa jos kysyn onko ollut yhteydessä X:n kanssa ja mies vastaa "en lainkaan, ei ole kuulunut mitään kuukauteen ainakaan" ja sitten selviää että kappas onhan sitä vähän tullut soiteltua ja viesteiltyä ja tavattukin ainakin kerran sattumalta...Joops.
No että ei ole mustavalkoista vaan tuonkin voi tulkita harmaana että ei vaan muistanut olleensa yhteydessä? :D
Tuontapaisissa yhteyksissä se näköjään usein tulee. Sillä voi lieventää ikävää asiaa.
Ihan oikeasti, fyysisesti, voi joskus käydä niin että on vain musta ja valkoinen ja ehkä harmaa väri jäljellä.
kuuluin semmoiseen pieneen uskonlahkoon eli seurakuntaan, jossa haluttiin olla hyvin raamatullisia ja oikeaoppisia. Oppi meni eteenpäin ja kehittyi sellaiseksi, että oli lopulta paljon ei-ei-asioita ja sitten must-asioita, ja se oli Jumalan tahto, piste. Mitään omia ajatuksia ja variaatioita ei oikein suvaittu. Oltiin niin lakihenkisiä että. Oli paha maailma ja se pieni piiri, jossa vallitsi totuus ja harmonia - näennäisesti. Todellisuudessa kaiken pyhyyden alla oli paljon ällöttäviä salaisia syntejä.
Mutta kun pääsin ulos sieltä, astuin maailmaan jossa oli kaikki harmaan sävyt ja tietysti paljon muitakin värejä. Elämä, ei edes kristityn elämä ei olekaan mustavalkoista. Vaan Jumalan maailmaan mahtuu niin monenlaisia värejä, tapoja toteuttaa elämän tarkoitusta hänen omanaan.