Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Pitkään avioliitossa olleet, millaista elämäsi olisi, jos jäisit sinkuksi

Vierailija
14.11.2026 |

Nyt saa visioida. Minä aloitan. Asuisin maalla, minulla olisi useampi koira, olisin varmasti paljon hoikempi kuin nyt, koska syömiseni ovat jo nykyisin hyvin minimalistia, jos mies ei ole syömässä. Tekisin työtäni paljon enemmän kuin nykyään, en matkustelisi lainkaan (olen käynyt kaikkialla missä haluan käydä, moneen kertaan) ja viljelisin vihannekset ja juurekset itse. Nyt siihen ei ole mahdollisuutta, kun matkustamme niin paljon. Koirien kanssa tulisi liikuttua paljon, ihmisistä suurin osa karsiutuisi pois. Olisin varmaan tekemisissä lähinnä lasten ja heidän perheidensä kanssa. 

 

Avioliitossani ei ole mitään vikaa, päinvastoin. Mutta tällaisiakin tulee mietittyä, koska jokainen avioliitto päättyy joskus, viimeistään toisen kuolemaan.

 

Entä sinä?

Kommentit (151)

Vierailija
41/151 |
14.11.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minä olin päälle pari vuosikymmentä entisen aviopuolisoni kanssa, kunnes hän otti eron. Eron jälkeen tein pitkään roikkuneen graduni ja viimeiset opintoni loppuun ja sainkin todella hyvät arvosanat. Aloin myös ulkoilla ja valokuvata luontoa. Aloitin uudelleen maalaamisen. Yksin asuminen olikin todella mukavaa, seesteistä ja ihmeellisen vaivatonta. Olen nykyään terveempi kuin ennen, minulla ei ole enää kertaakaan tullut minkään tavanomaisen taudin perään jälkitauteja, olen myös pystynyt lopettamaan useita lääkkeitä. Löysin myös pian aivan ihanan ja kivan miesystävän, jonka kanssa tehdään ja suunnitellaan kaikenlaista kivaa. Elämä on hyvää nyt.

Vierailija
42/151 |
14.11.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

50 avioliittovuoden jälkeen yksin 7vuotta, 3. vuosi vaikein.Lapset ja läheiset tuovat iloa, samoin kissa.Evakkoajoista olen ollut kissaihminen, siis lapsesta saakka.Tv ihmeen hyvä." seuralainen "..Ikävä helpottanut ja muistot korostuneet.

TV on oikein hyvä seuralainen minullekin. Televisio on päällä tämän takia oikeastaan aamusta iltaan. Sitten kun seuraa mukavia hömppäsarjoja, niin niistä näyttelijöistä tulee ikäänkuin jo "kavereita" tai tuttuja, joiden ääni on jo kiva kuulla omassa olohuoneessa. Samalla voi puuhastella kaikkia omia puuhia samalla.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
43/151 |
14.11.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Rahaa jäisi enemmän omaan käyttöön ja saisin tehdä enemmän, mitä haluan. Eli tässä tilanteessa se olisi aivan sama.

Vierailija
44/151 |
14.11.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

En mahda mitään, mutta sinkkuna luen kauhulla näitä kommentteja ja mietin miten jotkut ovat niin kiinni ja kiinnitetty toisen ihmisen elämään ja opettelevat omaa itsenäistä elämää vasta eron tai toisen kuoleman jälkeen. Ei kiitos minulle. 

Vierailija
45/151 |
14.11.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

En mahda mitään, mutta sinkkuna luen kauhulla näitä kommentteja ja mietin miten jotkut ovat niin kiinni ja kiinnitetty toisen ihmisen elämään ja opettelevat omaa itsenäistä elämää vasta eron tai toisen kuoleman jälkeen. Ei kiitos minulle. 

Yhtä kauhulla luen minäkin, joka jouduin vasten tahtoani jätetyksi. Ne, jotka luulevat olevansa pitkässä liitossa ikuisesti, eivätkä ole mitenkään yksioloon varautuneet, heille pudotus tulee olemaan kova ja korkealta.

Mies voi jättää tai kuolla, ihan milloin vain. Eli kannattaa säilyttää se oma identiteetti siinä pitkässä suhteessakin ja opetella miten käytännön asiat toimivat jo siinä suhteessa, eikä vasta sitten, kun on jäänyt yllättäen kuin nalli kalliolle.

Vierailija
46/151 |
14.11.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Elämäni jatkuisi ihan samanlaisena kuin nyt, paitsi miestä ei olisi. Miehen koira jäisi minulle, jäisin nykyiseen kotiin maaseutumökkiin, työt jatkuisi entisellään.

Kukaan ei enää sotkisi!!! 👍🏻

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
47/151 |
14.11.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

En pääsisi enää reissuihin, en Lappiin, en minnekään. Jo aikuisten lasten tapaaminenkin menisi melko mahdottomaksi, vielä hankalampaa olisi omien vanhempieni luona käyminen. Tai kavereiden. Kaikki jäisi. 

Asuisin samassa talossa, mutta joutuisin itse ajamaan nurmikon. Tarvitsisin apua raskaimpiin hommiin. 

Melko yksinäiseksi elämä menisi. Taloudellisesti pärjäisin nyt työssä ollessa, mutta eläke olisi niin järkyttävän pieni, että kauhistuttaisi.

Parisuhde kestänyt 30+ vuotta. Isoja ongelmia välillä on, mutta tällä mennään loppuun saakka. 

Vierailija
48/151 |
14.11.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En mahda mitään, mutta sinkkuna luen kauhulla näitä kommentteja ja mietin miten jotkut ovat niin kiinni ja kiinnitetty toisen ihmisen elämään ja opettelevat omaa itsenäistä elämää vasta eron tai toisen kuoleman jälkeen. Ei kiitos minulle. 

Yhtä kauhulla luen minäkin, joka jouduin vasten tahtoani jätetyksi. Ne, jotka luulevat olevansa pitkässä liitossa ikuisesti, eivätkä ole mitenkään yksioloon varautuneet, heille pudotus tulee olemaan kova ja korkealta.

Mies voi jättää tai kuolla, ihan milloin vain. Eli kannattaa säilyttää se oma identiteetti siinä pitkässä suhteessakin ja opetella miten käytännön asiat toimivat jo siinä suhteessa, eikä vasta sitten, kun on jäänyt yllättäen kuin nalli kalliolle.

Jännä kulma tämä palstalla, että korostetaan naisten vaikeuksia yksin jäämisessä, vaikka naiset ottavat suurimman osan eroista ja miehille yksin pärjääminen on tutkitusti vaikeampaa. Sen vuoksi, että naisilla on enemmän ystäviä ja muuta verkostoa, johon he voivat turvautua. Toisin kuin joistakin kommenteista voisi päätellä, on naisilla myös Suomessa yleensä omaa rahaa ja ammatti ja näin ollen he pärjäävät eron jälkeen taloudellisesti joskus paremminkin kuin liitossa, jos mies on ollut hummailevaa tyyppiä. Omastakin ystäväpiiristä löytyy tällainen tapaus. Mies käytännössä eli naisen kustannuksella erinäisten ongelmiensa takia. Toki tällainen on yleistä kaikkialla maailmassa eli nainen tuo rahan perheeseen ja mies tuhlaa ne. Erityisesti kehitysmaissa tuontyylinen alkoholinhuuruinen machoilu on tavallista. Ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
49/151 |
14.11.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monet naiset ovat siis edelleen kovin riippuvaisia miehestään? Niin taloudellisesti kuin muutenkin. Kaikki on yhden kortin varassa. 

On normaalia olla riippuvainen rakkaudessa. Rakkaudessa on tervettä taantua, vain sellaisessa rakkaussuhteessa on mahdollista korjata kiintymyssuhteen vaurioita. Itsenäisyyttä voimakkaasti korostavilla ihmisillä on ongelmia ja vaurioita kiintymyssuhteessa. Ap

Tasapainoisessa parisuhteessa kumpikin osapuoli on myös  itsenäinen, oma yksilö. Jos mun mies kuolisi, se oli suuri suru. Muutoin elämäni ei muuttuisi paljoakaan ulkoisesti. Pärjäisin ilman häntä, mutta haluan olla hänen kanssaan. Tekisin tiettyjä arjen asioita oman pääni mukaan

Vierailija
50/151 |
14.11.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

En pääsisi enää reissuihin, en Lappiin, en minnekään. Jo aikuisten lasten tapaaminenkin menisi melko mahdottomaksi, vielä hankalampaa olisi omien vanhempieni luona käyminen. Tai kavereiden. Kaikki jäisi. 

Asuisin samassa talossa, mutta joutuisin itse ajamaan nurmikon. Tarvitsisin apua raskaimpiin hommiin. 

Melko yksinäiseksi elämä menisi. Taloudellisesti pärjäisin nyt työssä ollessa, mutta eläke olisi niin järkyttävän pieni, että kauhistuttaisi.

Parisuhde kestänyt 30+ vuotta. Isoja ongelmia välillä on, mutta tällä mennään loppuun saakka. 

Kuulostaa trollailulta, että nurmikon leikkaaminen on ongelma. Vai onko sinulla fyysisiä rajoitteita? Entä miksi sinun pitäisi matkustaa kaikkien luokse, eivätkö he tule milloinkaan käymään sinun luonasi? 

 

Omalla kohdalla mietin, että maalla ja isossa talossa asuminen todella vaatii varallisuutta, jos ei osaa itse tehdä vaadittavia talonmiehen hommia. Jo kunnollisen auton pitäminen maksaa. Iän myötä yksin ok-talossa asuminen ei omallakaan kohdalla välttämättä olisi fiksua, mutta tämähän on vain visiointia, tositilanne voi olla sitten toista. Ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
51/151 |
14.11.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En mahda mitään, mutta sinkkuna luen kauhulla näitä kommentteja ja mietin miten jotkut ovat niin kiinni ja kiinnitetty toisen ihmisen elämään ja opettelevat omaa itsenäistä elämää vasta eron tai toisen kuoleman jälkeen. Ei kiitos minulle. 

Yhtä kauhulla luen minäkin, joka jouduin vasten tahtoani jätetyksi. Ne, jotka luulevat olevansa pitkässä liitossa ikuisesti, eivätkä ole mitenkään yksioloon varautuneet, heille pudotus tulee olemaan kova ja korkealta.

Mies voi jättää tai kuolla, ihan milloin vain. Eli kannattaa säilyttää se oma identiteetti siinä pitkässä suhteessakin ja opetella miten käytännön asiat toimivat jo siinä suhteessa, eikä vasta sitten, kun on jäänyt yllättäen kuin nalli kalliolle.

Jännä kulma tämä palstalla, että korostetaan naisten vaikeuksia yksin jäämisessä, vaikka naiset ottavat suurimman osan eroista ja miehille yksin pärjääminen on tutkitusti vaikeampaa. Sen vuoksi, että naisilla on enemmän ystäviä ja muuta verkostoa, johon he voivat turvautua. Toisin kuin joistakin kommenteista voisi päätellä, on naisilla myös Suomessa yleensä omaa rahaa ja ammatti ja näin ollen he pärjäävät eron jälkeen taloudellisesti joskus paremminkin kuin liitossa, jos mies on ollut hummailevaa tyyppiä. Omastakin ystäväpiiristä löytyy tällainen tapaus. Mies käytännössä eli naisen kustannuksella erinäisten ongelmiensa takia. Toki tällainen on yleistä kaikkialla maailmassa eli nainen tuo rahan perheeseen ja mies tuhlaa ne. Erityisesti kehitysmaissa tuontyylinen alkoholinhuuruinen machoilu on tavallista. Ap

Tarkoitin kylläkin niillä vaikeuksilla lähinnä sellaisia käytännön ongelmia, joita voi tulla vastaan omakotitalon ylläpidossa yms. jos mies on ne aiemmin tehnyt. En tarkoittanut ongelmilla sitä, etteikö naisen osaisi pyykätä tai tienata omia rahojaan.

Vierailija
52/151 |
14.11.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monet naiset ovat siis edelleen kovin riippuvaisia miehestään? Niin taloudellisesti kuin muutenkin. Kaikki on yhden kortin varassa. 

On normaalia olla riippuvainen rakkaudessa. Rakkaudessa on tervettä taantua, vain sellaisessa rakkaussuhteessa on mahdollista korjata kiintymyssuhteen vaurioita. Itsenäisyyttä voimakkaasti korostavilla ihmisillä on ongelmia ja vaurioita kiintymyssuhteessa. Ap

Tasapainoisessa parisuhteessa kumpikin osapuoli on myös  itsenäinen, oma yksilö. Jos mun mies kuolisi, se oli suuri suru. Muutoin elämäni ei muuttuisi paljoakaan ulkoisesti. Pärjäisin ilman häntä, mutta haluan olla hänen kanssaan. Tekisin tiettyjä arjen asioita oman pääni mukaan

Et voi määritellä "tasapainoista suhdetta". Voit määritellä "sinulle sopivan suhteen".

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
53/151 |
14.11.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En pääsisi enää reissuihin, en Lappiin, en minnekään. Jo aikuisten lasten tapaaminenkin menisi melko mahdottomaksi, vielä hankalampaa olisi omien vanhempieni luona käyminen. Tai kavereiden. Kaikki jäisi. 

Asuisin samassa talossa, mutta joutuisin itse ajamaan nurmikon. Tarvitsisin apua raskaimpiin hommiin. 

Melko yksinäiseksi elämä menisi. Taloudellisesti pärjäisin nyt työssä ollessa, mutta eläke olisi niin järkyttävän pieni, että kauhistuttaisi.

Parisuhde kestänyt 30+ vuotta. Isoja ongelmia välillä on, mutta tällä mennään loppuun saakka. 

Kuulostaa trollailulta, että nurmikon leikkaaminen on ongelma. Vai onko sinulla fyysisiä rajoitteita? Entä miksi sinun pitäisi matkustaa kaikkien luokse, eivätkö he tule milloinkaan käymään sinun luonasi? 

 

Omalla kohdalla mietin, että maalla ja isossa talossa asuminen todella vaatii varallisuutta, jos ei osaa itse tehdä vaadittavia talonmiehen hommia. Jo kunnollisen auton pitäminen maksaa. Iän myötä yksin ok-talossa asuminen ei omallakaan kohdalla välttämättä olisi fiksua, mutta tämähän on vain visiointia, tositilanne voi olla sitten toista. Ap

Nimenomaan on sairauksia, jotka rajoittavat paljon. Auto on mutta en pysty ajamaan pidempiä matkoja, eikä täällä julkiset kulje. Se myös syynä, ettei lapset täällä usein pääse käymään, heillä ei ole autoja. Muu sukukin asuu kaukana, eivätkä täällä käy. Ystävät varmaan jossain kohtaa poikkeaisivat, mutta ei heitä nytkään ole 5 vuoteen täällä näkynyt 😅

Talo on silti vanhuuden turvani. Pieni, mutta onhan tässä perusjutut tehtävänä. Nurmikon saisin ajettua pienissä osissa jne. Samoin lumityöt, kevyen lumen. 

Sairaudet on syynä myös tulevaan hyvin pieneen eläkkeeseen.

Että ei ole trollailua sanaakaan. Elämä joskus on tällaista. Mutta on täysin selvää että vaikka mitä ongelmia tulisi, eroa en ota. 

Vierailija
54/151 |
14.11.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En mahda mitään, mutta sinkkuna luen kauhulla näitä kommentteja ja mietin miten jotkut ovat niin kiinni ja kiinnitetty toisen ihmisen elämään ja opettelevat omaa itsenäistä elämää vasta eron tai toisen kuoleman jälkeen. Ei kiitos minulle. 

Yhtä kauhulla luen minäkin, joka jouduin vasten tahtoani jätetyksi. Ne, jotka luulevat olevansa pitkässä liitossa ikuisesti, eivätkä ole mitenkään yksioloon varautuneet, heille pudotus tulee olemaan kova ja korkealta.

Mies voi jättää tai kuolla, ihan milloin vain. Eli kannattaa säilyttää se oma identiteetti siinä pitkässä suhteessakin ja opetella miten käytännön asiat toimivat jo siinä suhteessa, eikä vasta sitten, kun on jäänyt yllättäen kuin nalli kalliolle.

Jännä kulma tämä palstalla, että korostetaan naisten vaikeuksia yksin jäämisessä, vaikka naiset ottavat suurimman osan eroista ja miehille yksin pärjääminen on tutkitusti vaikeampaa. Sen vuoksi, että naisilla on enemmän ystäviä ja muuta verkostoa, johon he voivat turvautua. Toisin kuin joistakin kommenteista voisi päätellä, on naisilla myös Suomessa yleensä omaa rahaa ja ammatti ja näin ollen he pärjäävät eron jälkeen taloudellisesti joskus paremminkin kuin liitossa, jos mies on ollut hummailevaa tyyppiä. Omastakin ystäväpiiristä löytyy tällainen tapaus. Mies käytännössä eli naisen kustannuksella erinäisten ongelmiensa takia. Toki tällainen on yleistä kaikkialla maailmassa eli nainen tuo rahan perheeseen ja mies tuhlaa ne. Erityisesti kehitysmaissa tuontyylinen alkoholinhuuruinen machoilu on tavallista. Ap

Tarkoitin kylläkin niillä vaikeuksilla lähinnä sellaisia käytännön ongelmia, joita voi tulla vastaan omakotitalon ylläpidossa yms. jos mies on ne aiemmin tehnyt. En tarkoittanut ongelmilla sitä, etteikö naisen osaisi pyykätä tai tienata omia rahojaan.

Ok, minäkin tarkennan, etten tarkoittanut vain sinun viestiäsi, vaikka kohdistin kommenttini sinulle, vaan myös muita ketjussa olleita useampia tuon sisältöisiä viestejä. Käytännön hommiin löytyy kyllä tekijät, jos on rahaa, millä maksaa. Ja joskus naapurit voivat haluta auttaa ilmaiseksikin, mihin ongelmaan jo viittasin ketjun alkupään viestissäni :)  Itse en halua joutua kiitollisuudenvelkaan avusta, vaan maksaisin siitä. Nykyisellä paikkakunnallani ilmoittelee useampi nuori tuollaisten töiden tekijäksi sopuhintaan eli rännin tyhjennykset, nurmikot, lumityöt ja haravoinnit. Niitähän vanhukset tarvitsevat ja nuoret tarvitsevat taskurahaa. Ei ylitsepääsemätön ongelma mielestäni. Putki- ja sähkötöihin pitää joka tapauksessa olla ammattilainen. Ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
55/151 |
14.11.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Rahaa ja energiaa vapautuu enemmän omaan käyttöön. Muuta eroa en varmaan huomaisi. No kohtapa sen näen kun eroan. 

Vierailija
56/151 |
14.11.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En pääsisi enää reissuihin, en Lappiin, en minnekään. Jo aikuisten lasten tapaaminenkin menisi melko mahdottomaksi, vielä hankalampaa olisi omien vanhempieni luona käyminen. Tai kavereiden. Kaikki jäisi. 

Asuisin samassa talossa, mutta joutuisin itse ajamaan nurmikon. Tarvitsisin apua raskaimpiin hommiin. 

Melko yksinäiseksi elämä menisi. Taloudellisesti pärjäisin nyt työssä ollessa, mutta eläke olisi niin järkyttävän pieni, että kauhistuttaisi.

Parisuhde kestänyt 30+ vuotta. Isoja ongelmia välillä on, mutta tällä mennään loppuun saakka. 

Kuulostaa trollailulta, että nurmikon leikkaaminen on ongelma. Vai onko sinulla fyysisiä rajoitteita? Entä miksi sinun pitäisi matkustaa kaikkien luokse, eivätkö he tule milloinkaan käymään sinun luonasi? 

 

Omalla kohdalla mietin, että maalla ja isossa talossa asuminen todella vaatii varallisuutta, jos ei osaa itse tehdä vaadittavia talonmiehen hommia. Jo kunnollisen auton pitäminen maksaa. Iän myötä yksin ok-talossa asuminen ei omallakaan kohdalla välttämättä olisi fiksua, mutta tämähän on vain visiointia, tositilanne voi olla sitten toista. Ap

Nimenomaan on sairauksia, jotka rajoittavat paljon. Auto on mutta en pysty ajamaan pidempiä matkoja, eikä täällä julkiset kulje. Se myös syynä, ettei lapset täällä usein pääse käymään, heillä ei ole autoja. Muu sukukin asuu kaukana, eivätkä täällä käy. Ystävät varmaan jossain kohtaa poikkeaisivat, mutta ei heitä nytkään ole 5 vuoteen täällä näkynyt 😅

Talo on silti vanhuuden turvani. Pieni, mutta onhan tässä perusjutut tehtävänä. Nurmikon saisin ajettua pienissä osissa jne. Samoin lumityöt, kevyen lumen. 

Sairaudet on syynä myös tulevaan hyvin pieneen eläkkeeseen.

Että ei ole trollailua sanaakaan. Elämä joskus on tällaista. Mutta on täysin selvää että vaikka mitä ongelmia tulisi, eroa en ota. 

Ymmärrän. Ehkä on hyvä miettiä miten asiat järjestäisi, jos miestä ei enää ole, sehän on ikävä kyllä mahdollista, että jää yksin tahtomattaan. Nurmikon ajaminen ei onneksi ole pakollista, lumityöt ovat sikäli hankalia, että ne on tehtävä usein eikä syvällä maaseudulla välttämättä ole nuoria, jotka tarvitsevat taskurahaa. Ja maanviljelijät ottavat normaalin maksun, johon ei ehkä ole varaa, jolloin tulee mietintään onko talon pitäminen sittenkään järkevää. Ajattelen siis itseäni myös, sillä kuten jo kirjoitin, ei tiedä missä kunnossa on siinä kohtaa, jos ja kun tilanne realisoituu. Voi olla, että olisi kuitenkin fiksumpaa asua kerrostalossa. Jos rahaa ei ole paljon käytössä, on omakotitalo kallis asumismuoto verraten siihen, että vuokranantaja hoitaa remontit ja talkkari lumenluonnit. Kotihoidonkaan työntekijöille ei kuulu tehdä lumitöitä. Ap

Vierailija
57/151 |
14.11.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En pääsisi enää reissuihin, en Lappiin, en minnekään. Jo aikuisten lasten tapaaminenkin menisi melko mahdottomaksi, vielä hankalampaa olisi omien vanhempieni luona käyminen. Tai kavereiden. Kaikki jäisi. 

Asuisin samassa talossa, mutta joutuisin itse ajamaan nurmikon. Tarvitsisin apua raskaimpiin hommiin. 

Melko yksinäiseksi elämä menisi. Taloudellisesti pärjäisin nyt työssä ollessa, mutta eläke olisi niin järkyttävän pieni, että kauhistuttaisi.

Parisuhde kestänyt 30+ vuotta. Isoja ongelmia välillä on, mutta tällä mennään loppuun saakka. 

Kuulostaa trollailulta, että nurmikon leikkaaminen on ongelma. Vai onko sinulla fyysisiä rajoitteita? Entä miksi sinun pitäisi matkustaa kaikkien luokse, eivätkö he tule milloinkaan käymään sinun luonasi? 

 

Omalla kohdalla mietin, että maalla ja isossa talossa asuminen todella vaatii varallisuutta, jos ei osaa itse tehdä vaadittavia talonmiehen hommia. Jo kunnollisen auton pitäminen maksaa. Iän myötä yksin ok-talossa asuminen ei omallakaan kohdalla välttämättä olisi fiksua, mutta tämähän on vain visiointia, tositilanne voi olla sitten toista. Ap

Nimenomaan on sairauksia, jotka rajoittavat paljon. Auto on mutta en pysty ajamaan pidempiä matkoja, eikä täällä julkiset kulje. Se myös syynä, ettei lapset täällä usein pääse käymään, heillä ei ole autoja. Muu sukukin asuu kaukana, eivätkä täällä käy. Ystävät varmaan jossain kohtaa poikkeaisivat, mutta ei heitä nytkään ole 5 vuoteen täällä näkynyt 😅

Talo on silti vanhuuden turvani. Pieni, mutta onhan tässä perusjutut tehtävänä. Nurmikon saisin ajettua pienissä osissa jne. Samoin lumityöt, kevyen lumen. 

Sairaudet on syynä myös tulevaan hyvin pieneen eläkkeeseen.

Että ei ole trollailua sanaakaan. Elämä joskus on tällaista. Mutta on täysin selvää että vaikka mitä ongelmia tulisi, eroa en ota. 

Ymmärrän. Ehkä on hyvä miettiä miten asiat järjestäisi, jos miestä ei enää ole, sehän on ikävä kyllä mahdollista, että jää yksin tahtomattaan. Nurmikon ajaminen ei onneksi ole pakollista, lumityöt ovat sikäli hankalia, että ne on tehtävä usein eikä syvällä maaseudulla välttämättä ole nuoria, jotka tarvitsevat taskurahaa. Ja maanviljelijät ottavat normaalin maksun, johon ei ehkä ole varaa, jolloin tulee mietintään onko talon pitäminen sittenkään järkevää. Ajattelen siis itseäni myös, sillä kuten jo kirjoitin, ei tiedä missä kunnossa on siinä kohtaa, jos ja kun tilanne realisoituu. Voi olla, että olisi kuitenkin fiksumpaa asua kerrostalossa. Jos rahaa ei ole paljon käytössä, on omakotitalo kallis asumismuoto verraten siihen, että vuokranantaja hoitaa remontit ja talkkari lumenluonnit. Kotihoidonkaan työntekijöille ei kuulu tehdä lumitöitä. Ap

Vähillä lumitöilläkin pärjää, ja naapuriapu täällä toimii. Tässä asuminen on hyvin edullista, vuokraan menisi 2 kuukaudessa sama, mitä tähän vuodessa, se jättää pelivaraa avun ostamiseen. Siksi en tästä lähde. Ja toki teen kaikkeni ettei ainakaan eroa tule. 

Vierailija
58/151 |
14.11.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En pääsisi enää reissuihin, en Lappiin, en minnekään. Jo aikuisten lasten tapaaminenkin menisi melko mahdottomaksi, vielä hankalampaa olisi omien vanhempieni luona käyminen. Tai kavereiden. Kaikki jäisi. 

Asuisin samassa talossa, mutta joutuisin itse ajamaan nurmikon. Tarvitsisin apua raskaimpiin hommiin. 

Melko yksinäiseksi elämä menisi. Taloudellisesti pärjäisin nyt työssä ollessa, mutta eläke olisi niin järkyttävän pieni, että kauhistuttaisi.

Parisuhde kestänyt 30+ vuotta. Isoja ongelmia välillä on, mutta tällä mennään loppuun saakka. 

Kuulostaa trollailulta, että nurmikon leikkaaminen on ongelma. Vai onko sinulla fyysisiä rajoitteita? Entä miksi sinun pitäisi matkustaa kaikkien luokse, eivätkö he tule milloinkaan käymään sinun luonasi? 

 

Omalla kohdalla mietin, että maalla ja isossa talossa asuminen todella vaatii varallisuutta, jos ei osaa itse tehdä vaadittavia talonmiehen hommia. Jo kunnollisen auton pitäminen maksaa. Iän myötä yksin ok-talossa asuminen ei omallakaan kohdalla välttämättä olisi fiksua, mutta tämähän on vain visiointia, tositilanne voi olla sitten toista. Ap

Nimenomaan on sairauksia, jotka rajoittavat paljon. Auto on mutta en pysty ajamaan pidempiä matkoja, eikä täällä julkiset kulje. Se myös syynä, ettei lapset täällä usein pääse käymään, heillä ei ole autoja. Muu sukukin asuu kaukana, eivätkä täällä käy. Ystävät varmaan jossain kohtaa poikkeaisivat, mutta ei heitä nytkään ole 5 vuoteen täällä näkynyt 😅

Talo on silti vanhuuden turvani. Pieni, mutta onhan tässä perusjutut tehtävänä. Nurmikon saisin ajettua pienissä osissa jne. Samoin lumityöt, kevyen lumen. 

Sairaudet on syynä myös tulevaan hyvin pieneen eläkkeeseen.

Että ei ole trollailua sanaakaan. Elämä joskus on tällaista. Mutta on täysin selvää että vaikka mitä ongelmia tulisi, eroa en ota. 

Ymmärrän. Ehkä on hyvä miettiä miten asiat järjestäisi, jos miestä ei enää ole, sehän on ikävä kyllä mahdollista, että jää yksin tahtomattaan. Nurmikon ajaminen ei onneksi ole pakollista, lumityöt ovat sikäli hankalia, että ne on tehtävä usein eikä syvällä maaseudulla välttämättä ole nuoria, jotka tarvitsevat taskurahaa. Ja maanviljelijät ottavat normaalin maksun, johon ei ehkä ole varaa, jolloin tulee mietintään onko talon pitäminen sittenkään järkevää. Ajattelen siis itseäni myös, sillä kuten jo kirjoitin, ei tiedä missä kunnossa on siinä kohtaa, jos ja kun tilanne realisoituu. Voi olla, että olisi kuitenkin fiksumpaa asua kerrostalossa. Jos rahaa ei ole paljon käytössä, on omakotitalo kallis asumismuoto verraten siihen, että vuokranantaja hoitaa remontit ja talkkari lumenluonnit. Kotihoidonkaan työntekijöille ei kuulu tehdä lumitöitä. Ap

Vähillä lumitöilläkin pärjää, ja naapuriapu täällä toimii. Tässä asuminen on hyvin edullista, vuokraan menisi 2 kuukaudessa sama, mitä tähän vuodessa, se jättää pelivaraa avun ostamiseen. Siksi en tästä lähde. Ja toki teen kaikkeni ettei ainakaan eroa tule. 

Hieman ohiksena se oli minusta huono uudistus, että omassa asunnossa asuvat eivät enää saa asuntotukea (vai mikä sen tuen nimitys nyt onkaan), jolloin he joutuvat muuttamaan vuokralle ja saavat tukea mahdollisesti enemmän kuin muuten olisivat saaneet. Ei siis tulekaan säästöä vaan lisää menoja. Syrjäseudun mökkejähän ei kukaan osta tai ei ainakaan hyvään hintaan niin että valtio välttyisi kustantamasta asumista.

 

Ehkä sinun kannattaisi laskea kulut, jolloin selviäisi miten asuminen onnistuisi eläkkeellä yksin. En ehkä ihan usko sitä, että kahden kuukauden vuokrarahat riittävät koko vuoden asumiskuluihin, jotain on unohtunut laskelmista. Jos esimerkiksi käytät polttopuita ja mies tekee ne, niiden ostaminen muualta maksaa ja vaikka tekisit itse, siihen tarvittavat koneet maksavat ja niiden korjaukset ja huollot maksavat. Kuluihin pitää laskea myös korjauskulut eli kodissa menee välillä jotain rikki ja siitä voi koitua suurempikin lasku, vesivahinko tai vaikka uuden pesukoneen hankkiminen. Jos mietit asiat etukäteen, se ehkä vähentää huolia ja murheita. Ainakin itse olen sen tyyppinen, että koetan vähän varautua erilaisiin tilanteisiin, vaikka tositilanne voi silti yllättää. Ap

Vierailija
59/151 |
14.11.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Oli 30 vuotta naimisissa, eron jälkeen elämäni parani huomattavasti. 

Vierailija
60/151 |
14.11.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Täällä mainitaan parissakin kirjoituksessa että "jos puoliso kuolisi". Kannattaa muistaa että kuolema ei ole kenenkään kohdalla "jos minä kuolen", vaan se on väistämätön tosiasia että molemmat lähtee jossakin kohtaa, se joka lähtee ensin, pääsee helpommalla. Valitettavasti näin se vaan on. Mutta hyvä on kaikkien osapuolien miettiä valmiiksi , että mitä sitten, kun niin tapahtuu.Eikä niin, että jos se tapahtuu.