Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Pitkään avioliitossa olleet, millaista elämäsi olisi, jos jäisit sinkuksi

Vierailija
14.11.2026 |

Nyt saa visioida. Minä aloitan. Asuisin maalla, minulla olisi useampi koira, olisin varmasti paljon hoikempi kuin nyt, koska syömiseni ovat jo nykyisin hyvin minimalistia, jos mies ei ole syömässä. Tekisin työtäni paljon enemmän kuin nykyään, en matkustelisi lainkaan (olen käynyt kaikkialla missä haluan käydä, moneen kertaan) ja viljelisin vihannekset ja juurekset itse. Nyt siihen ei ole mahdollisuutta, kun matkustamme niin paljon. Koirien kanssa tulisi liikuttua paljon, ihmisistä suurin osa karsiutuisi pois. Olisin varmaan tekemisissä lähinnä lasten ja heidän perheidensä kanssa. 

 

Avioliitossani ei ole mitään vikaa, päinvastoin. Mutta tällaisiakin tulee mietittyä, koska jokainen avioliitto päättyy joskus, viimeistään toisen kuolemaan.

 

Entä sinä?

Kommentit (151)

Vierailija
61/151 |
14.11.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Faktahan on se, että lopussa jompi kumpi jää yksin - ellei sitten kuolla täysin yhtäaikaa jossain onnettomuudessa. Siksikin olisi hyvä säilyttää edes jonkinlaisia sosiaalisia suhteita sekä kerryttää säästöjä itselleen pahan päivän varalle. Tämän lisäksi pikku hiljaa opetella myös sen toisen hommia. Hyvinkin voi sitten tulla eteen tilanteita, ettei yhtään tiedä, miten se toinen on talon asioita hoitanut, missä on mitäkin jne. jos kotityöt ovat kovin jakautuneet vuosikymmenten saatossa. Siis että molemmat pikkuhiljaa opettavat niitä omia juttujaan toiselle. Mies voi viedä vaimonsa pihalle ja näyttää, että tämä juttu pitää sitten tehdä kerran vuodessa ja teen sen näin jne. Ja vaimo näyttää perusruuan teon, pyykkäyksen sun muun. Nämä nyt vain esimerkkinä.

Vierailija
62/151 |
14.11.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En pääsisi enää reissuihin, en Lappiin, en minnekään. Jo aikuisten lasten tapaaminenkin menisi melko mahdottomaksi, vielä hankalampaa olisi omien vanhempieni luona käyminen. Tai kavereiden. Kaikki jäisi. 

Asuisin samassa talossa, mutta joutuisin itse ajamaan nurmikon. Tarvitsisin apua raskaimpiin hommiin. 

Melko yksinäiseksi elämä menisi. Taloudellisesti pärjäisin nyt työssä ollessa, mutta eläke olisi niin järkyttävän pieni, että kauhistuttaisi.

Parisuhde kestänyt 30+ vuotta. Isoja ongelmia välillä on, mutta tällä mennään loppuun saakka. 

Kuulostaa trollailulta, että nurmikon leikkaaminen on ongelma. Vai onko sinulla fyysisiä rajoitteita? Entä miksi sinun pitäisi matkustaa kaikkien luokse, eivätkö he tule milloinkaan käymään sinun luonasi? 

 

Omalla kohdalla mietin, että maalla ja isossa talossa asuminen todella vaatii varallisuutta, jos ei osaa itse tehdä vaadittavia talonmiehen hommia. Jo kunnollisen auton pitäminen maksaa. Iän myötä yksin ok-talossa asuminen ei omallakaan kohdalla välttämättä olisi fiksua, mutta tämähän on vain visiointia, tositilanne voi olla sitten toista. Ap

Nimenomaan on sairauksia, jotka rajoittavat paljon. Auto on mutta en pysty ajamaan pidempiä matkoja, eikä täällä julkiset kulje. Se myös syynä, ettei lapset täällä usein pääse käymään, heillä ei ole autoja. Muu sukukin asuu kaukana, eivätkä täällä käy. Ystävät varmaan jossain kohtaa poikkeaisivat, mutta ei heitä nytkään ole 5 vuoteen täällä näkynyt 😅

Talo on silti vanhuuden turvani. Pieni, mutta onhan tässä perusjutut tehtävänä. Nurmikon saisin ajettua pienissä osissa jne. Samoin lumityöt, kevyen lumen. 

Sairaudet on syynä myös tulevaan hyvin pieneen eläkkeeseen.

Että ei ole trollailua sanaakaan. Elämä joskus on tällaista. Mutta on täysin selvää että vaikka mitä ongelmia tulisi, eroa en ota. 

Ymmärrän. Ehkä on hyvä miettiä miten asiat järjestäisi, jos miestä ei enää ole, sehän on ikävä kyllä mahdollista, että jää yksin tahtomattaan. Nurmikon ajaminen ei onneksi ole pakollista, lumityöt ovat sikäli hankalia, että ne on tehtävä usein eikä syvällä maaseudulla välttämättä ole nuoria, jotka tarvitsevat taskurahaa. Ja maanviljelijät ottavat normaalin maksun, johon ei ehkä ole varaa, jolloin tulee mietintään onko talon pitäminen sittenkään järkevää. Ajattelen siis itseäni myös, sillä kuten jo kirjoitin, ei tiedä missä kunnossa on siinä kohtaa, jos ja kun tilanne realisoituu. Voi olla, että olisi kuitenkin fiksumpaa asua kerrostalossa. Jos rahaa ei ole paljon käytössä, on omakotitalo kallis asumismuoto verraten siihen, että vuokranantaja hoitaa remontit ja talkkari lumenluonnit. Kotihoidonkaan työntekijöille ei kuulu tehdä lumitöitä. Ap

Vähillä lumitöilläkin pärjää, ja naapuriapu täällä toimii. Tässä asuminen on hyvin edullista, vuokraan menisi 2 kuukaudessa sama, mitä tähän vuodessa, se jättää pelivaraa avun ostamiseen. Siksi en tästä lähde. Ja toki teen kaikkeni ettei ainakaan eroa tule. 

Hieman ohiksena se oli minusta huono uudistus, että omassa asunnossa asuvat eivät enää saa asuntotukea (vai mikä sen tuen nimitys nyt onkaan), jolloin he joutuvat muuttamaan vuokralle ja saavat tukea mahdollisesti enemmän kuin muuten olisivat saaneet. Ei siis tulekaan säästöä vaan lisää menoja. Syrjäseudun mökkejähän ei kukaan osta tai ei ainakaan hyvään hintaan niin että valtio välttyisi kustantamasta asumista.

 

Ehkä sinun kannattaisi laskea kulut, jolloin selviäisi miten asuminen onnistuisi eläkkeellä yksin. En ehkä ihan usko sitä, että kahden kuukauden vuokrarahat riittävät koko vuoden asumiskuluihin, jotain on unohtunut laskelmista. Jos esimerkiksi käytät polttopuita ja mies tekee ne, niiden ostaminen muualta maksaa ja vaikka tekisit itse, siihen tarvittavat koneet maksavat ja niiden korjaukset ja huollot maksavat. Kuluihin pitää laskea myös korjauskulut eli kodissa menee välillä jotain rikki ja siitä voi koitua suurempikin lasku, vesivahinko tai vaikka uuden pesukoneen hankkiminen. Jos mietit asiat etukäteen, se ehkä vähentää huolia ja murheita. Ainakin itse olen sen tyyppinen, että koetan vähän varautua erilaisiin tilanteisiin, vaikka tositilanne voi silti yllättää. Ap

Olen asunut maalla syrjäseudun omakotitalossa 27 vuotta aikuisiästäni. Tiedän kyllä omakotitalon ja etenkin nykyisen taloni kulut. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
63/151 |
14.11.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ihan hirveää. Tiedän sisimmässäni, että jos mieheni kuolee ennen minua, en enää elä kauan. Ollaan kaksilo, kuin paita ja peppu oikeastaan kaikessa. 

Vierailija
64/151 |
14.11.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

En mahda mitään, mutta sinkkuna luen kauhulla näitä kommentteja ja mietin miten jotkut ovat niin kiinni ja kiinnitetty toisen ihmisen elämään ja opettelevat omaa itsenäistä elämää vasta eron tai toisen kuoleman jälkeen. Ei kiitos minulle. 

Minäkin kauhistuin ja olen sentäs itsekin naimisissa. Avuttomia ja läheisriippuvaisia tuntuu moni olevan.

Vierailija
65/151 |
14.11.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Täällä mainitaan parissakin kirjoituksessa että "jos puoliso kuolisi". Kannattaa muistaa että kuolema ei ole kenenkään kohdalla "jos minä kuolen", vaan se on väistämätön tosiasia että molemmat lähtee jossakin kohtaa, se joka lähtee ensin, pääsee helpommalla. Valitettavasti näin se vaan on. Mutta hyvä on kaikkien osapuolien miettiä valmiiksi , että mitä sitten, kun niin tapahtuu.Eikä niin, että jos se tapahtuu.

No se on 50/50 tarvitseeko miettiä sitä KUN puoliso kuolee. Se kun ei välttämättä tapahdu minun vielä eläessäni. Tai sinun. 

Vierailija
66/151 |
14.11.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Muuttaisin pois omakotitalosta rivari- tai kerrostaloasuntoon. Kävisin useammin Helsingissä. Matkustaisin enemmän. Tapaisin nykyistä useammin ystäviä. Saisin viettää vapaa-aikani täysin oman mieleni mukaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
67/151 |
14.11.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jaa-a, miltähän mahtaisi tuntua 58 vuoden jälkeen jäädä yksin. Ulkoiset puitteet hyvät, esteetön asunto ja eläkkeelläni tulisin toimeen, mutta se psyykinen puoli tekisi tiukkaa. No enpä enää itsekään kauaa eläisi ikäni puolesta. Onneksi ei tiedä, kumpi ensin kuukahtaa.

Vierailija
68/151 |
14.11.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Asiat ehtii järjestää sitten jos tarve on.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
69/151 |
14.11.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

En pääsisi enää reissuihin, en Lappiin, en minnekään. Jo aikuisten lasten tapaaminenkin menisi melko mahdottomaksi, vielä hankalampaa olisi omien vanhempieni luona käyminen. Tai kavereiden. Kaikki jäisi. 

Asuisin samassa talossa, mutta joutuisin itse ajamaan nurmikon. Tarvitsisin apua raskaimpiin hommiin. 

Melko yksinäiseksi elämä menisi. Taloudellisesti pärjäisin nyt työssä ollessa, mutta eläke olisi niin järkyttävän pieni, että kauhistuttaisi.

Parisuhde kestänyt 30+ vuotta. Isoja ongelmia välillä on, mutta tällä mennään loppuun saakka. 

Tämä on oikeastaan aika järkyttävää luettavaa!

Mikä saa sinut uskomaan, että olisit ilman puolisoa aivan avuton ja yksinäinen. 

Vierailija
70/151 |
14.11.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Muuttaisin pienempään asuntoon. Auto on nyt vaimon nimissä, joten menisi tyttären nimiin, joten täytyisi varmaan ostaa se häneltä, jos ei halua sitä käyttää itse. Täällä missä me asutaan on halvemmat vakuutukset kuin siellä, missä tytär asuu eli ei vain kannattaisi käyttää hänen autoaan. Muuten työ pysyisi ennallaan ja varmaan arki pyörisi jollakin tavalla. Toki vaimoa olisi ikävä. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
71/151 |
14.11.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Sinkuksi ja leskeksi jääminen on aivan eri asia.

 

Itse kysymykseen. Vaikea olisi nähdä itseäni okt-asujana ja mökin omistajana. Molemmissa sellaisia töitä, joissa tarvii apukäsiä ja en oikein näe, että pyytäisin ystäviäni tai vanhempiani tai sisaruksia apuun.

Vierailija
72/151 |
14.11.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En pääsisi enää reissuihin, en Lappiin, en minnekään. Jo aikuisten lasten tapaaminenkin menisi melko mahdottomaksi, vielä hankalampaa olisi omien vanhempieni luona käyminen. Tai kavereiden. Kaikki jäisi. 

Asuisin samassa talossa, mutta joutuisin itse ajamaan nurmikon. Tarvitsisin apua raskaimpiin hommiin. 

Melko yksinäiseksi elämä menisi. Taloudellisesti pärjäisin nyt työssä ollessa, mutta eläke olisi niin järkyttävän pieni, että kauhistuttaisi.

Parisuhde kestänyt 30+ vuotta. Isoja ongelmia välillä on, mutta tällä mennään loppuun saakka. 

Tämä on oikeastaan aika järkyttävää luettavaa!

Mikä saa sinut uskomaan, että olisit ilman puolisoa aivan avuton ja yksinäinen. 

Itse käsitin suurimmaksi ongelmaksi pienen eläkkeen. Sillä ei paljoa reissata.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
73/151 |
14.11.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En pääsisi enää reissuihin, en Lappiin, en minnekään. Jo aikuisten lasten tapaaminenkin menisi melko mahdottomaksi, vielä hankalampaa olisi omien vanhempieni luona käyminen. Tai kavereiden. Kaikki jäisi. 

Asuisin samassa talossa, mutta joutuisin itse ajamaan nurmikon. Tarvitsisin apua raskaimpiin hommiin. 

Melko yksinäiseksi elämä menisi. Taloudellisesti pärjäisin nyt työssä ollessa, mutta eläke olisi niin järkyttävän pieni, että kauhistuttaisi.

Parisuhde kestänyt 30+ vuotta. Isoja ongelmia välillä on, mutta tällä mennään loppuun saakka. 

Kuulostaa trollailulta, että nurmikon leikkaaminen on ongelma. Vai onko sinulla fyysisiä rajoitteita? Entä miksi sinun pitäisi matkustaa kaikkien luokse, eivätkö he tule milloinkaan käymään sinun luonasi? 

 

Omalla kohdalla mietin, että maalla ja isossa talossa asuminen todella vaatii varallisuutta, jos ei osaa itse tehdä vaadittavia talonmiehen hommia. Jo kunnollisen auton pitäminen maksaa. Iän myötä yksin ok-talossa asuminen ei omallakaan kohdalla välttämättä olisi fiksua, mutta tämähän on vain visiointia, tositilanne voi olla sitten toista. Ap

Nimenomaan on sairauksia, jotka rajoittavat paljon. Auto on mutta en pysty ajamaan pidempiä matkoja, eikä täällä julkiset kulje. Se myös syynä, ettei lapset täällä usein pääse käymään, heillä ei ole autoja. Muu sukukin asuu kaukana, eivätkä täällä käy. Ystävät varmaan jossain kohtaa poikkeaisivat, mutta ei heitä nytkään ole 5 vuoteen täällä näkynyt 😅

Talo on silti vanhuuden turvani. Pieni, mutta onhan tässä perusjutut tehtävänä. Nurmikon saisin ajettua pienissä osissa jne. Samoin lumityöt, kevyen lumen. 

Sairaudet on syynä myös tulevaan hyvin pieneen eläkkeeseen.

Että ei ole trollailua sanaakaan. Elämä joskus on tällaista. Mutta on täysin selvää että vaikka mitä ongelmia tulisi, eroa en ota. 

Ymmärrän. Ehkä on hyvä miettiä miten asiat järjestäisi, jos miestä ei enää ole, sehän on ikävä kyllä mahdollista, että jää yksin tahtomattaan. Nurmikon ajaminen ei onneksi ole pakollista, lumityöt ovat sikäli hankalia, että ne on tehtävä usein eikä syvällä maaseudulla välttämättä ole nuoria, jotka tarvitsevat taskurahaa. Ja maanviljelijät ottavat normaalin maksun, johon ei ehkä ole varaa, jolloin tulee mietintään onko talon pitäminen sittenkään järkevää. Ajattelen siis itseäni myös, sillä kuten jo kirjoitin, ei tiedä missä kunnossa on siinä kohtaa, jos ja kun tilanne realisoituu. Voi olla, että olisi kuitenkin fiksumpaa asua kerrostalossa. Jos rahaa ei ole paljon käytössä, on omakotitalo kallis asumismuoto verraten siihen, että vuokranantaja hoitaa remontit ja talkkari lumenluonnit. Kotihoidonkaan työntekijöille ei kuulu tehdä lumitöitä. Ap

Vähillä lumitöilläkin pärjää, ja naapuriapu täällä toimii. Tässä asuminen on hyvin edullista, vuokraan menisi 2 kuukaudessa sama, mitä tähän vuodessa, se jättää pelivaraa avun ostamiseen. Siksi en tästä lähde. Ja toki teen kaikkeni ettei ainakaan eroa tule. 

Hieman ohiksena se oli minusta huono uudistus, että omassa asunnossa asuvat eivät enää saa asuntotukea (vai mikä sen tuen nimitys nyt onkaan), jolloin he joutuvat muuttamaan vuokralle ja saavat tukea mahdollisesti enemmän kuin muuten olisivat saaneet. Ei siis tulekaan säästöä vaan lisää menoja. Syrjäseudun mökkejähän ei kukaan osta tai ei ainakaan hyvään hintaan niin että valtio välttyisi kustantamasta asumista.

 

Ehkä sinun kannattaisi laskea kulut, jolloin selviäisi miten asuminen onnistuisi eläkkeellä yksin. En ehkä ihan usko sitä, että kahden kuukauden vuokrarahat riittävät koko vuoden asumiskuluihin, jotain on unohtunut laskelmista. Jos esimerkiksi käytät polttopuita ja mies tekee ne, niiden ostaminen muualta maksaa ja vaikka tekisit itse, siihen tarvittavat koneet maksavat ja niiden korjaukset ja huollot maksavat. Kuluihin pitää laskea myös korjauskulut eli kodissa menee välillä jotain rikki ja siitä voi koitua suurempikin lasku, vesivahinko tai vaikka uuden pesukoneen hankkiminen. Jos mietit asiat etukäteen, se ehkä vähentää huolia ja murheita. Ainakin itse olen sen tyyppinen, että koetan vähän varautua erilaisiin tilanteisiin, vaikka tositilanne voi silti yllättää. Ap

Olen asunut maalla syrjäseudun omakotitalossa 27 vuotta aikuisiästäni. Tiedän kyllä omakotitalon ja etenkin nykyisen taloni kulut. 

Paljonko ne ovat, jos haluaisit kertoa? Siitä voisi olla jollekin hyötyä, jos saisi tietoa miten halvalla asuminen onnistuu. Itseänikin kiinnostaa, sillä se asunto, johon haluaisin muuttaa, ei ole ollut ympärivuotisessa asuinkäytössä vuosikymmeniin. Pitäisin lämpimänä vain alakerran talvisin. Ap

Vierailija
74/151 |
14.11.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Yksinäistä, koska paljon aikaa menee työhön, en ehdi pitämään huolta ystävyyssuhteista. Töissä on pakko käydä rahan takia, perintöjä tai muuta ilmaista rahaa ei tule olemaan. Toisaalta ei tarvitsisi miettiä häntäheikin ongelmia, joten yksi stressimomentti poistuisi. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
75/151 |
14.11.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En pääsisi enää reissuihin, en Lappiin, en minnekään. Jo aikuisten lasten tapaaminenkin menisi melko mahdottomaksi, vielä hankalampaa olisi omien vanhempieni luona käyminen. Tai kavereiden. Kaikki jäisi. 

Asuisin samassa talossa, mutta joutuisin itse ajamaan nurmikon. Tarvitsisin apua raskaimpiin hommiin. 

Melko yksinäiseksi elämä menisi. Taloudellisesti pärjäisin nyt työssä ollessa, mutta eläke olisi niin järkyttävän pieni, että kauhistuttaisi.

Parisuhde kestänyt 30+ vuotta. Isoja ongelmia välillä on, mutta tällä mennään loppuun saakka. 

Tämä on oikeastaan aika järkyttävää luettavaa!

Mikä saa sinut uskomaan, että olisit ilman puolisoa aivan avuton ja yksinäinen. 

Selviää, jos luet jatkokommentit.

Vierailija
76/151 |
14.11.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Yksinäistä, koska paljon aikaa menee työhön, en ehdi pitämään huolta ystävyyssuhteista. Töissä on pakko käydä rahan takia, perintöjä tai muuta ilmaista rahaa ei tule olemaan. Toisaalta ei tarvitsisi miettiä häntäheikin ongelmia, joten yksi stressimomentti poistuisi. 

Kannattaa alkaa pistää pieniä summia johonkin rahastoon kasvamaan joka kuukausi. 

Vierailija
77/151 |
14.11.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Sinkuksi ja leskeksi jääminen on aivan eri asia.

 

Itse kysymykseen. Vaikea olisi nähdä itseäni okt-asujana ja mökin omistajana. Molemmissa sellaisia töitä, joissa tarvii apukäsiä ja en oikein näe, että pyytäisin ystäviäni tai vanhempiani tai sisaruksia apuun.

Totta, lopputulos on kuitenkin sikäli sama, että ei ole enää kahta huolehtimassa asumiskuluista ja kotitöistä. Uskoisin, että nykyisin on harvinaista, että kukaan olisi niin avuton, että olisi ihan kädetön hoitamaan kotinsa asioita olivatpa ne sitten mitä tahansa. Vähintäänkin tietää kenelle kannattaa soittaa, jos puhe on omasta kodista. Minullakin on ollut tuo po. talo asioineen tuttu koko elämäni ajalta. Uusi talo ja paikkakunta asettaisi haasteen siinä, ettei tiedä esim. kuka remppamies tai nuohooja on hyvä, kun ei tunne ketään. Ap 

Vierailija
78/151 |
14.11.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vaikea sanoa. Oon ollut mun miehen kanssa kohta 30 vuotta, siitä 27 vuotta aviossa. Tajusin juuri, että olemme olleet yhdessä yli puolet mun tähänastisesta elämästäni (olen 49-vuotias). Sulattelen tätä ensin. 😄 

Vierailija
79/151 |
14.11.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksinäistä, koska paljon aikaa menee työhön, en ehdi pitämään huolta ystävyyssuhteista. Töissä on pakko käydä rahan takia, perintöjä tai muuta ilmaista rahaa ei tule olemaan. Toisaalta ei tarvitsisi miettiä häntäheikin ongelmia, joten yksi stressimomentti poistuisi. 

Kannattaa alkaa pistää pieniä summia johonkin rahastoon kasvamaan joka kuukausi. 

10 vuodessa se sinne pistetty raha aina tuplaantuu. Ja taas tuplaantuu jne.

Kyllä niistä rahoista jotain iloa on sitten myöhemmin, sieltä voi aina ottaa kymppejä tai satasia per kuukausi ulos ja jättää loput yhä kasvamaan.

Itse pistin 10 000 euroa 10 vuotta sitten rahastoon ja nyt se raha on tuplaantunut.

Kyllä jo tuommoinen 20 000 on hyvä lisä kansaneläkkeen rinnalle, varsinkin, kun se yhä siellä sitten kasvaa, kun ottaa vain pikkusen pois, jos on pakko.

Vierailija
80/151 |
14.11.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vaikea sanoa. Oon ollut mun miehen kanssa kohta 30 vuotta, siitä 27 vuotta aviossa. Tajusin juuri, että olemme olleet yhdessä yli puolet mun tähänastisesta elämästäni (olen 49-vuotias). Sulattelen tätä ensin. 😄 

Sulattele myös sitä faktaa, että lopussa jompi kumpi jää yksin. Rahan säästäminen kannattaa aloittaa heti ja siis ihan sitä yksinäistä vanhuutta varten.