Pitkään avioliitossa olleet, millaista elämäsi olisi, jos jäisit sinkuksi
Nyt saa visioida. Minä aloitan. Asuisin maalla, minulla olisi useampi koira, olisin varmasti paljon hoikempi kuin nyt, koska syömiseni ovat jo nykyisin hyvin minimalistia, jos mies ei ole syömässä. Tekisin työtäni paljon enemmän kuin nykyään, en matkustelisi lainkaan (olen käynyt kaikkialla missä haluan käydä, moneen kertaan) ja viljelisin vihannekset ja juurekset itse. Nyt siihen ei ole mahdollisuutta, kun matkustamme niin paljon. Koirien kanssa tulisi liikuttua paljon, ihmisistä suurin osa karsiutuisi pois. Olisin varmaan tekemisissä lähinnä lasten ja heidän perheidensä kanssa.
Avioliitossani ei ole mitään vikaa, päinvastoin. Mutta tällaisiakin tulee mietittyä, koska jokainen avioliitto päättyy joskus, viimeistään toisen kuolemaan.
Entä sinä?
Kommentit (151)
50 avioliittovuoden jälkeen yksin 7vuotta, 3. vuosi vaikein.Lapset ja läheiset tuovat iloa, samoin kissa.Evakkoajoista olen ollut kissaihminen, siis lapsesta saakka.Tv ihmeen hyvä." seuralainen "..Ikävä helpottanut ja muistot korostuneet.
Elämänlaatu parantui valtavasti avioeron jälkeen, ei ikinä enää toista kertaa naimisiin.
Monet naiset ovat siis edelleen kovin riippuvaisia miehestään? Niin taloudellisesti kuin muutenkin. Kaikki on yhden kortin varassa.
Aika harva haluaa leskeytyä, mutta se valitettavasti ei ole tahdosta kiinni, kuolema tulee meille kaikille ja joskus se tulee nuorelle ihmisellekin äkkiarvaamatta. Äkillinen aivoverenvuoto, aggressiivinen syöpä, auto-onnettomuus, sydänpysähdys voi tapahtua kenelle tahansa koska tahansa. Siksi ei pitäisi koskaan laskea koko elämäänsä ja olemistansa vain sen toisen ihmisen varaan. On hyvä että lähipiirissä on muitakin ihmisiä, hyvät ystävät ovat kullanarvoisia kun se pahin tapahtuu. Kuten olen itse omassa elämässäni joutunut kokemaan, mutta onneksi on ollut ne ystävät jotka auttoivat, myös ihan konkreettisissa asioissa kun toinen menehtyy. Olen siitä heille ikuisesti kiitollinen ja pyrin itsekin seisomaan rinnalla kun sille on tarvetta, nyt kun omat voimat on jo palautuneet.
30 vuotta avoliitossa, sinkkuna t ap pai sin itteni yksinäisyydessäni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kova ikävä kyllä olisi miestäni :( Hän kun osaa ja tietää ns. kaiken, arjesta tulisi vaikeampaa. Ap
Siis kuulostaa siltä, että sinulla on alistumisen tunnelukko. Olet ikäänkuin antanut elämäsi päätöset miehellesi.
Hassu päätelmä :) Mutta jokainen tietty tulkitsee lukemaansa omista lähtökohdistaan. Ap
Vierailija kirjoitti:
30 vuotta avoliitossa, sinkkuna t ap pai sin itteni yksinäisyydessäni.
Aika rajuja kommentteja tullut ketjuun sitten viime näkemän. Kun hyvästä ja pitkästä avioliitosta joutuu luopumaan, on se tietenkin todella raju muutos, kun ollaan eletty käytännössä koko elämä yhdessä. Mutta toisaalta tuollainen avioliitto myös antaa niin paljon korjaavia kokemuksia, että mahdolliset kiintymyssuhteen vauriotkin ovat voineet parantua. Ja kun mentalisaatiokyky on parantunut, pärjää elämässä paremmin. Kaikki tutkimuksetkin kertovat, että ihmiset itse asiassa ovat onnellisimpia yli kuusikymppisinä, vaikka monilla on leskeytyminen jo takana ja muitakin hankaluuksia, moni ystävä on jo kuollut jne. On opittu elämään paremmin niillä eväillä, joita on. Joten ehkä kuitenkin myös sinä, kommentoija, pärjäisit, vaikka yksinäisyyttä kokee varmasti jokainen leski. Ap
Vierailija kirjoitti:
Jommasta kummasta tulee lopulta aina leski, valitettavasti. Näin kävi minulle. Mieheni tosin sanoi aina hän ei kesäisi jos minulle tulisi lähtö ensin. Ainoa lohtuni on , että hänen toiveensa toteutui, ja minä jäin tänne maan päälle suremaan. Mutta onneksi saimme kuitenkin elää pitkän ja hyvän elämän yhdessä. Siitä olen kiitollinen.
Puhut kauniisti puolisostasi. Hän varmasti rakasti sinua paljon. Itse olen vanhempi kuin vaimoni ja soisin, että vaimoni saisi elää pidempään kuin minä. Ehkä miehesi ajatteli samoin.
Vierailija kirjoitti:
Monet naiset ovat siis edelleen kovin riippuvaisia miehestään? Niin taloudellisesti kuin muutenkin. Kaikki on yhden kortin varassa.
On normaalia olla riippuvainen rakkaudessa. Rakkaudessa on tervettä taantua, vain sellaisessa rakkaussuhteessa on mahdollista korjata kiintymyssuhteen vaurioita. Itsenäisyyttä voimakkaasti korostavilla ihmisillä on ongelmia ja vaurioita kiintymyssuhteessa. Ap
Kauheata olisi. Puoliso oli just pari päivää pois kotoa ja ikävä oli kova. Olisin ihan tuuliajolla.
Vierailija kirjoitti:
Aika harva haluaa leskeytyä, mutta se valitettavasti ei ole tahdosta kiinni, kuolema tulee meille kaikille ja joskus se tulee nuorelle ihmisellekin äkkiarvaamatta. Äkillinen aivoverenvuoto, aggressiivinen syöpä, auto-onnettomuus, sydänpysähdys voi tapahtua kenelle tahansa koska tahansa. Siksi ei pitäisi koskaan laskea koko elämäänsä ja olemistansa vain sen toisen ihmisen varaan. On hyvä että lähipiirissä on muitakin ihmisiä, hyvät ystävät ovat kullanarvoisia kun se pahin tapahtuu. Kuten olen itse omassa elämässäni joutunut kokemaan, mutta onneksi on ollut ne ystävät jotka auttoivat, myös ihan konkreettisissa asioissa kun toinen menehtyy. Olen siitä heille ikuisesti kiitollinen ja pyrin itsekin seisomaan rinnalla kun sille on tarvetta, nyt kun omat voimat on jo palautuneet.
En oikeastaan usko, että kukaan laskee koko elämäänsä ja olemistansa vain sen toisen ihmisen varaan. En ainakaan ole koskaan tavannut sellaista ihmistä. Ystävät ovat tärkeitä, mutta vanhemmiten heitä alkaa kuolla ja sairastella tihenevään tahtiin, esim. äidilläni ei ollut pitkiin aikoihin enää yhtään ystävää toimintakuntoisena tai elossa yli 85v. ikäisenä. Naapureilla ja naapurustolla on mielestäni iso merkitys myös, samoin puolitutuilla ja tuttavilla. Jo ihan näköalojen laajentamisen merkeissä nuoremmillakin. Ap
Vierailija kirjoitti:
50 avioliittovuoden jälkeen yksin 7vuotta, 3. vuosi vaikein.Lapset ja läheiset tuovat iloa, samoin kissa.Evakkoajoista olen ollut kissaihminen, siis lapsesta saakka.Tv ihmeen hyvä." seuralainen "..Ikävä helpottanut ja muistot korostuneet.
Muistojen merkitys elämässä on suuri. Olet kokenut paljon elämässäsi, evakkomatkat ja kaiken siihen liittyvän. Ja lemmikit ovat itsellenikin tosi tärkeitä. Kissallesi on sattunut hyvä tuuri, kun se on päässyt sinun lemmikiksesi ja elää rakastettuna ystävänä. Kiitos kommentistasi. Ap
Vierailija kirjoitti:
Elämänlaatu parantui valtavasti avioeron jälkeen, ei ikinä enää toista kertaa naimisiin.
Näinhän se on, etteivät kaikki pitkät avioliitot ole onnellisia. Ja onnellisenakin koettu avioliitto voi päätyä eroon, jolloin edessä on hyvin hankala elämänvaihe jätetylle. Mutta ainakin oma kokemukseni noista tilanteista kertoo, että lopulta tilanteeseen kuitenkin sopeudutaan ja pärjätään ihan hyvin. Ehkä juuri sen ansiosta, että ollaan vanhempia ja näin ollen on kertynyt kokemusta ja näkemystä monenlaisesta. Ap
N45 kirjoitti totuuden. Pitkä liitto takaa taloudellista turvaa ja naiset roikkuvat liitoissa rahan takia. Miehet katselevat nuorempia ja käyvät sopivasti vieraissa. Miestä kiinnostaa naisen tuottama kotihoiva ja arjen helppous. Siksi se ei eroa ennen kuin löytää seksikkäämmän. Tämä korostuu mitä enemmän tulee ikää. Suomi on väärällään liittoja joissa nainen on olosuhteiden pakosta ja sietää miehensä menoja koska muuten fyffe loppuu ja kulissi romahtaa. Tämä on erityisen totta keski-ikäisissä ja päälle. Nuorilla on vielä tsäänssejä, kassler-niskaisilla rouvilla ei.
Elämä pysähtyi, ei paljoa enää menemisiä ja ensi kerran asun yksin.
Vierailija kirjoitti:
N45 kirjoitti totuuden. Pitkä liitto takaa taloudellista turvaa ja naiset roikkuvat liitoissa rahan takia. Miehet katselevat nuorempia ja käyvät sopivasti vieraissa. Miestä kiinnostaa naisen tuottama kotihoiva ja arjen helppous. Siksi se ei eroa ennen kuin löytää seksikkäämmän. Tämä korostuu mitä enemmän tulee ikää. Suomi on väärällään liittoja joissa nainen on olosuhteiden pakosta ja sietää miehensä menoja koska muuten fyffe loppuu ja kulissi romahtaa. Tämä on erityisen totta keski-ikäisissä ja päälle. Nuorilla on vielä tsäänssejä, kassler-niskaisilla rouvilla ei.
Villi veikkaus sen psta, että vanhempiesi avioliitto ei sinun silmissäsi vaikuttanut onnelliselta. Ap
Minun ei tarvitse kuvitella, sillä mieheni jätti minut yllättäen toisen naisen takia 20 avioliittovuoden päätteeksi. Siinä ei minun mielipiteitäni kyselty.
Yksin olen ollut siitä lähtien teinien kanssa (nyt jo täysi-ikäisiä). Elämäni on alkuvuosien shokin jälkeen muotoutunut oikeinkin mukavaksi. Ei ole stressiä, ei draamaa, ei tarvitse elää toisen aikatauluja huomioiden eikä muutenkaan ottaa toista aikuista mitenkään huomioon omassa elämässään. Se, jos mikä, on ollut yllättävän miellyttävää, sillä elinhän koko aikuiselämäni aina parisuhteessa.
Minulla on iso makuuhuone, jossa nukun oikein hyvin keskellä sänkyä eikä kukaan häiritse. Koti on ihanan siisti, saan tulla ja mennä miten haluan ja on oma hyvintoimiva auto. Rahasta ei ole pulaa. Saan sisustaa, harrastaa, tehdä ja mennä just silloin kun lystää. En ole kenellekään tilivelvollinen. Ei tarvitse harrastaa seksiä tai miellyttää ketään. Kehorauha. Elämä muotoutuu just sellaiseksi, kuin itse haluaa. Iltaisin käyn pitkillä kävelyillä, saunassa, jumppaan ja sitten on ihanaa valita just sitä katsottavaa telkkarista, joka itseä kiinnostaa. Oli se sitten hömppä romanttinen elokuva tai jotain rikosmysteerisarjoja. Pelottavinta ja ihaninta tässä on se, kuinka mukavaa elämä oikeasti on sinkkuna. Kenenkään ei ole pakko elää parisuhteessa. Itse en aio ikinä ottaa miestä riesaksi. Niistä on sen verran kokemusta jo ennen tuota avioliittoani, että tiedän, mitä olisi tarjolla. Juu, ei kiitos.
ainoa tapa jäädä sinkuksi on leskeytyä ja sitä en todellakaan halua