Lue keskustelun säännöt.
Kuka puolustaisi äitiä?
10.11.2026 |
Leena Sorvalin kirja. Lukekaahan te jotka käytte terapiassa puhumassa tiskivuoroista ja saamattomista farkuista.
Kommentit (1334)
Vierailija kirjoitti:
Aikuinen lapsi kertoo vanhemmalle vähän pahemmin vaivaamaan jääneen ikävän asian omasta lapsuudestaan (rauhallisesti, mutta vähän pahoin mielin).
Empaattinen äiti:
Voi ei, en ollenkaan ymmärtänyt että koit sen noin! voi rakas... Äiti kuuntelee loppuun, juttelua aiheesta lisää ja äiti kertoo sitten myös miten kiireinen ja rahallisesti tiukoilla ja stressaantunut tuolloin oli yms. Halaavat lopuksi. Molemmilla ehkä kyynelet silmissä mutta lämmin sydämessä.
Kylmä marttyyriäiti:
Mikset voi antaa vanhojen olla ja tuolla tavalla syyllistät vanhaa äitiäs! Nytkö kaikki ikävä onkin mun vikaa! Parhaani kuitenkin koitin ja tiedätkö kuinka vaikeata minulla oli tuolloin asia x! Äiti kääntää selän ja menee loukkantuneena omiin puuhiinsa keittiöön. Paha mieli molemmilla keskustelun jälkeen. Eivät pidä tämän vierailun jälkeen pidempää toviin yhteyttä.
Tapahtuisikin kertominen rauhallisesti mutta vähän pahoilla mielun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monilla aikuisilla kun aikuistuvat, on puoliso, lapset, välimatkaa lapsuuskotiin, äiti ja vanhemmat yleensä jäävät toissijaisiksi. Menettää merkityksensä ne lapsuuden tapahtumat jos omassa aikuiselämässä on kaikki hyvin. Nähdään joskus jos nähdään. Ymmärretään vanhuutta jos se sisäinen lapsi ei ole voimakkain persoonallisuus.
Terv keittiöpsykologi
Eli painetaan villaisella vanhan äidin töppäily.
Riippuuhan se nyt siitä, millaista tämä "töppäily" on ollut, tai onko äiti itsekin ollut siitä jo aiemmin vaikka pahoillaan.
Jos äiti on lämmin ja rakastava, niin paljonhan sitä varmasti antaa pyytämättäkin kyllä anteeksi, kaikenlaista normaalia ihmisten epätäydellisyyttä.
Tosin tuollainen lämmin empaattinen vanhempi varmasti myös kuuntelisi, jos aikuinen lapsensa haluasi jostain lapsuuden ikävyydestä puhuakin. Ja asia todennäköisesti sitten selvitettäsiin ja päästäisiin siitä näin eteenpäin.
Tämä vaatii myös oikeasti aikuistunutta lasta, joka pystyy ilmaisemaan itseään sortumatta esim. nimittelyyn ja äidin motiivien "tietämiseen".
Näillä sanoilla voi katkeroitunut äiti tytärtään syytellä.
Tunnistatko tämän siis itsessäsi?
Vai teetkö tulkintaa?
Teen täysin tulkintaa tämän ketjun pohjalta. Onneksi oma äitini ei ollut katkeroitunut eikä minua, tytärtään, näin vauva-palstalla olisi 500 viestin verran lähtenyt syyttelemään. Levätköön rauhassa, rakas äitini.
Kiitos
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä keskustelun helmiä: " Vanhempi ei ole käynyt terapiassa vaikka häntä on moneen kertaan pyydetty"
Minä kun luulin, että ihminen menee terapiaan omasta tahdostaan voidakseen paremmin. Mutta äitien pitää ilmeisesti mennä yksityisterapiaan, hoitamaan itseään siihen kuosiin, että tytär voi paremmin. Tuleeko tytär mukaan kertomaan, missä asiassa äiti vääristelee totuutta tai mitkä äidin tunteet ovat "oikein" ja mikä äidissä pitää muuttua?
Tietenkin, jos kerran äidin pitää päästä tyttären terapiaan puolustautumaan. Ja eiköhän se nyt ole niin, että se menee terapiaan, joka sitä tarvitsee. Jos ei mene, turha on ihmetellä miksi tytär laittaa välit poikki. 🤷
En halua tyttäreni terapiaan. Jos hän terapiaa tarvitsee, toivon, että löytää hyvä terapeutin 🙏
No aloituksen kirjastahan tässä puhutaan eikä susta tai sun tyttärestä.
Kommentoin silti : )
Ei taida muut kuin aloittaja olla kirjaa lukenut.
Totta on, ettei kirjaa ole luettavissa yhtään missään. Tämän ketjun aloitus tapahtui 1 päivä sen jälkeen, kun kirjailija itse kampanjoi kirjasta erilaisissa Faceboom-ryhmissä Lahden seudulla ja muualla. Kirjaa ei ole saatavissa muuten kuin ostamalla Prismasta tai downloadaamalla BoD-kanavalta.
Tämä viestiketju on tietenkin kirjan markkinointia. Ketjun aloittajan yhteys kirjoittajaan on tietenkin mielenkiintoinen kysymys. Mitä enemmän lukijoita tämä äidin hätähuuto saa, sitä enemmän Leena Rouvalin tilille rahaa kilahtaa. Kirjailija itse on jo lehtijutuissa vähävaraisuuttaan päässyt voivottelemaan.
Jep
Onneksi et kokenut äitisi lapsuutta.
Vierailija kirjoitti:
Onneksi et kokenut äitisi lapsuutta.
Tätähän ei ketjun aloittaja koskaan tuonut esiin: Mitä kauheaa hän oli kokenut, ja siksi katsoi asiakseen sen tehdä uudestaan lapsilleen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikuinen lapsi kertoo vanhemmalle vähän pahemmin vaivaamaan jääneen ikävän asian omasta lapsuudestaan (rauhallisesti, mutta vähän pahoin mielin).
Empaattinen äiti:
Voi ei, en ollenkaan ymmärtänyt että koit sen noin! voi rakas... Äiti kuuntelee loppuun, juttelua aiheesta lisää ja äiti kertoo sitten myös miten kiireinen ja rahallisesti tiukoilla ja stressaantunut tuolloin oli yms. Halaavat lopuksi. Molemmilla ehkä kyynelet silmissä mutta lämmin sydämessä.
Kylmä marttyyriäiti:
Mikset voi antaa vanhojen olla ja tuolla tavalla syyllistät vanhaa äitiäs! Nytkö kaikki ikävä onkin mun vikaa! Parhaani kuitenkin koitin ja tiedätkö kuinka vaikeata minulla oli tuolloin asia x! Äiti kääntää selän ja menee loukkantuneena omiin puuhiinsa keittiöön. Paha mieli molemmilla keskustelun jälkeen. Eivät pidä tämän vierailun jälkeen pidempää toviin yhteyttä.
Tapahtuisikin kertominen rauhallisesti mutta vähän pahoilla mielun.
Uskoisin että rauhallisesti se sujuukin siihen asti kunnes äiti uhriutuu ja puolustautuu. Sen jälkeen ei ole yhtään ihme, jos kuppi menee nurin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monilla aikuisilla kun aikuistuvat, on puoliso, lapset, välimatkaa lapsuuskotiin, äiti ja vanhemmat yleensä jäävät toissijaisiksi. Menettää merkityksensä ne lapsuuden tapahtumat jos omassa aikuiselämässä on kaikki hyvin. Nähdään joskus jos nähdään. Ymmärretään vanhuutta jos se sisäinen lapsi ei ole voimakkain persoonallisuus.
Terv keittiöpsykologi
Eli painetaan villaisella vanhan äidin töppäily.
Rajattomat äidit pyrkivät jatkamaan muiden rajojen rikkomista koko elämänsä. Kyse ei ole mistään lapsuuteen rajoittuneesta tavasta.
Aikuinen ei yleensä anna sen jatkua.
Ainakin mun lapset asettivat rajat pois muutettuaan. Kuopus joka asui pisimpään kotona kun armeija sattui pahaan väliin opiskelujen suhteen jo kotona asuessaan.
Joskus käy niin, että jos lapsuudessa on rikottu rajoja huomattavan paljon ja koko ajan, niin lapsi ei ole koskaan oppinut sitä tervettä omien rajojen pitämistä. (esim. sen narsistisen vanhemman kanssa voi käydä näin.) Tätä sitten aikuisiällä saatetaan opetella pitkään ja monen kantapään kautta. Joskus koko loppuikä.
Että on se lapsuus aika tärkeää aikaa kaikenlaiselle kehitykselle ja tärkeiden perusasioiden oppimiselle.
Kyllä. Sitä se on ollut myös äidille.
Mitä tarkoitat? Tietenkin äitys on merkittävää aikaa äidillekin, jossa kohtaa ja oppii ehkä paljonkin uutta.
Lapselle oma lapsuusaika se on kuitenkin kaiken kehityksen ja elämän perusta. Jolle pohjalle sitten myöhemminkin rakentaa.
Äitikin on ollut lapsi ja jäänyt vaille lapsuudessa.
Se ei oikeuta pitämään lastaan terapeuttinaan ja likasankonaan.
Ei sitä oikeutta ollut hänenkään äidillään ja silti niin kävi.
Sehän on oma valinta jatkaako samaa omien lasten kanssa vai ei. Minä en jatkanut.
No nyt kuulostaa ylimieliselt.
Samaa mieltä, en tiedä onko syyt samat. Narsismi periytyy. Narsismille altistavat luonteenpiirteet periytyvät. Lisäksi narsistin lapsi on kasvatuksensa kautta oppinut narsistisia käyttäytymismalleja, joita ei ehkä edes tiedosta, ennen kuin jokin katastrofi oman käytöksen seurauksista iskee. Koko sotku periytyy jossain määrin myös omille lapsille. Onneksi itseään voi kehittää, jos nöyryyttä ja älyä riittää. Mutta monet eivät taida taipua ymmärtämään koskaan.
Vahinkojen korjaaminen on vaikeampi rasti, koska kaikkea ei voi korjata.
Narsistin lievempi muoto on tavanomainen rajaton k-pää. Harvalla on rohkeutta pohtia, olenko itse rajaton tai narsistinen.
Eli se, joka katkaisee trauma- tai rajattomuusketjun sukupolvien yli, on narsisti tai kusipää?
Eihän tuossa noin sanota. Vanhemman narsismin tunnistaminen (ja vaikka se välien katkaisu) ei vielä tarkoita mitään sukupolvien ylisen rajattomuusketjun katkeamista. Se tarkoittaa sitä että et anna ko henkilön kohdella ITSEÄSI rajattomasti. Et enää ehkä muidenkaan. Mutta entä kohteletko sinä perimäsi ja kasvatuksesi vuoksi muita ihmisiä rajattomasti?
No siinä vastattiin tähän. Sehän on oma valinta jatkaako samaa omien lasten kanssa vai ei. Minä en jatkanut.
Tämä oli kuulemma ylimielistä ja kusipäisyyttä.Missä kohtaa sanottiin, että sinä olet ylimielinen kusipää? Ja sanottiinko juuri sinulle jotain? Mutta hyvä, jos sinulla itsereflektio on kunnossa ja olet onnistunut katkaisemaan ylisukupolvisen rajattomuuden. Moni meistä joutuu tekemään itsensä kanssa jatkuvasti töitä tuon suhteen. Mitkä on omat rajat ja mitkä on toisten rajat....
Kaksi kommentoijaa sanoi ylimieliseksi. Toinen komppasi ja lisäsi vielä tuon narsismiviittauksen. Kelaahan lainaustornia ylöspäin ja lue.
"Sehän on oma valinta jatkaako samaa omien lasten kanssa vai ei. Minä en jatkanut." Tämä siis oli se noiden kahden mielestä ylimielinen ja toisen mielestä lisäksi jopa periytyneeseen narsismiin viittaava kommentti...
On vain ja ainoastaan tervettä tiedostaa oman lapsuuden ja kasvatuksen suuremmat ongelmat, eikä siirtää näitä sitten enää eteenpäin omille lapsilleen. Olen samaa mieltä ko. kommentin kirjoittajan kanssa siitä, että tämä on myös aikuiseksi kasvaneelta lapselta ja myöhemmin itse vanhemmalta, ihan tietoinen valinta. Käsitellä tällaiset jutut. Pisteet niille, jotka nän toimii.
-eri kommentoija
Näkemys osui?
Niin, kyllä, se näkemys osui, että on mielestäni myös tosiaan tärkeää tiedostaa lapsuuden isommat ongelmat, ja sitten käsitellä ne ja näin estää se, ettei siirrä samoja malleja ja traumoja edelleen seuraavallekin sukupolvelle.
Tällainen vaatii usein ison työn ja päätöksen toimia näin, ja hattua sille nostan. En siis koe tuota ko. kommenttia ylimielisenä.
Ja varsinkaan nyt narsismi, ei tällaiseen asioiden syvempään käsittelyyn, joka vaatii myös hyvää itsereflektiota omankin toiminnan suhteen, tietenkään minun nähdäkseni liity.
Oletin, että näkemykseni tuli aiemmassa viestissä jo varsin selväksi. Mutta tässä nyt sitten vielä selvennys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloitus on lyhyt. Lyhyys on hyvä mutta olisi voinut olla selkeämpi äkkiäkin luettuna.
Kuitenkin jotkut ovat pystyneet siitäkin tekemään selvät analyysit aloittajasta. Vanha narsistiäiti, jolta välit poikki tyttäreensä, kansalaiskoulun käynyt, kommunisti, ajanut punaisella Ladalla. Puhuu asioiden vierestä.
Ja ongelma on mikä? Kai nyt jokainen tajuaa, että se nostaa vastareaktion, kun provosoi noin törkeästi.
Vähästäpä toiset provosoituu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneksi et kokenut äitisi lapsuutta.
Tätähän ei ketjun aloittaja koskaan tuonut esiin: Mitä kauheaa hän oli kokenut, ja siksi katsoi asiakseen sen tehdä uudestaan lapsilleen?
Nimenomaan: Ketjun aloittaja, vanha äiti, koki tehneensä juuri niinkuin pitikin: vaatineensa tiskivuoroja ja sallineensa vain saumattomat farkut tyttärelleen. Nyt kokee, että näistä ja vain näistä nyt keski-ikäinen tytär kipuilee ja vaahtoaa. Mikään muu syy ei vanhan äidin mieleen mahdu, se on vain tyttären valehtelua, lavastusta ja valemuistoa. Tytär ei edes ymmärrä, että "sellaiset ne ajat olivat silloin, en töiden jälkeen jaksanut olla lempeä".
Kysymys kuuluu: Mikä tässä oli ylisukupolvista kaltoinkohtelua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä kun näin huonossa työtilanteessa ei ole töitä. Äidit saavat olla kotona lastensa kanasa.
Vierailija kirjoitti:
Hyvä kun näin huonossa työtilanteessa ei ole töitä. Äidit saavat olla kotona lastensa kanasa.
Jälleen malliesimerkki siitä, miten puhutaan aiheen vierestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä ketju on puhdasta markkinointia:
Totta on, ettei kirjaa ole luettavissa yhtään missään. Tämän ketjun aloitus tapahtui 1 päivä sen jälkeen, kun kirjailija itse kampanjoi kirjasta erilaisissa Faceboom-ryhmissä Lahden seudulla ja muualla. Kirjaa ei ole saatavissa muuten kuin ostamalla Prismasta tai downloadaamalla BoD-kanavalta.
Tämä viestiketju on tietenkin kirjan markkinointia. Ketjun aloittajan yhteys kirjoittajaan on tietenkin mielenkiintoinen kysymys. Mitä enemmän lukijoita tämä äidin hätähuuto saa, sitä enemmän Leena Rouvalin tilille rahaa kilahtaa. Kirjailija itse on jo lehtijutuissa vähävaraisuuttaan päässyt voivottelemaan.
Nyt on kyllä harvinaisen epäselvä keskusteluketju. Luin ensimmäisen sivun tästä en tajunnut mitään. Hyppäsin loppuun luin sivun en tajunnut mitään. Menin ketjun toiseksi viimeiseen sivun viestit läpi, enkä tajua edelleenkään mitään.
Ilmeisesti joku kirja pitäisi olla, mutta kukaan ei ole sitä lukenut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneksi et kokenut äitisi lapsuutta.
Tätähän ei ketjun aloittaja koskaan tuonut esiin: Mitä kauheaa hän oli kokenut, ja siksi katsoi asiakseen sen tehdä uudestaan lapsilleen?
Nimenomaan: Ketjun aloittaja, vanha äiti, koki tehneensä juuri niinkuin pitikin: vaatineensa tiskivuoroja ja sallineensa vain saumattomat farkut tyttärelleen. Nyt kokee, että näistä ja vain näistä nyt keski-ikäinen tytär kipuilee ja vaahtoaa. Mikään muu syy ei vanhan äidin mieleen mahdu, se on vain tyttären valehtelua, lavastusta ja valemuistoa. Tytär ei edes ymmärrä, että "sellaiset ne ajat olivat silloin, en töiden jälkeen jaksanut olla lempeä".
Kysymys kuuluu: Mikä tässä oli ylisukupolvista kaltoinkohtelua?
Sivusta, hieman mietityttää tämä tiskivuoro- ja farkkukysymys. Onhan se nyt selvää ettei kyse ole jostain tiskivuoroista tai farkuista. Joko äiti puhuu potaskaa tai tytär kipuilee jostain muusta eikä osaa pukea sitä sanoiksi ja se kulminoituu sitten johonkin triviaalin. Jotenkin tästä tuli mieleen YouTubessa jokin aika sitten huomiota saanut äiti johon oli tytär katkaissut välit. Tytär oli kirjoittanut äidille kirjeen mikä mätti ja äiti esitti tyttären sanat videossa todella halventavaan tyyliin, suorastaan alensi sanat blaa blaan arvoiseksi, ja sitten kehitteli omassa päässään jostain sanotusta sen mikä oli hänen mielestään syynä välirikkoon - Trumpin kannattaminen. Tämä oli narsistisella äidille se helppo tulkinta ja kaiken muun hän heitti roskakoriin. Vähän sama fiilis tuli jostain tiskaamiseen ja farkkujen sytyttämisestä. Tosin en ole ketjua niin tarkasti lukenut että tietäisin kunnolla mistä on kyse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneksi et kokenut äitisi lapsuutta.
Tätähän ei ketjun aloittaja koskaan tuonut esiin: Mitä kauheaa hän oli kokenut, ja siksi katsoi asiakseen sen tehdä uudestaan lapsilleen?
Nimenomaan: Ketjun aloittaja, vanha äiti, koki tehneensä juuri niinkuin pitikin: vaatineensa tiskivuoroja ja sallineensa vain saumattomat farkut tyttärelleen. Nyt kokee, että näistä ja vain näistä nyt keski-ikäinen tytär kipuilee ja vaahtoaa. Mikään muu syy ei vanhan äidin mieleen mahdu, se on vain tyttären valehtelua, lavastusta ja valemuistoa. Tytär ei edes ymmärrä, että "sellaiset ne ajat olivat silloin, en töiden jälkeen jaksanut olla lempeä".
Kysymys kuuluu: Mikä tässä oli ylisukupolvista kaltoinkohtelua?
Äiti toistaa tässä ylisukupolvista käytäntöä, mitä itsekin sai lapsena osakseen, että lapsi on työvoimaa ja hänen pitää olla kiitollinen siitä, mitä saa, mitä vanhemmat hänelle valitsevat.
Kaikenlainen Vastaan sanominen ei ollut sallittu. Tottelevainen ja kiltti piti olla. Muuten ei hyvä heilu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä keskustelun helmiä: " Vanhempi ei ole käynyt terapiassa vaikka häntä on moneen kertaan pyydetty"
Minä kun luulin, että ihminen menee terapiaan omasta tahdostaan voidakseen paremmin. Mutta äitien pitää ilmeisesti mennä yksityisterapiaan, hoitamaan itseään siihen kuosiin, että tytär voi paremmin. Tuleeko tytär mukaan kertomaan, missä asiassa äiti vääristelee totuutta tai mitkä äidin tunteet ovat "oikein" ja mikä äidissä pitää muuttua?
Tietenkin, jos kerran äidin pitää päästä tyttären terapiaan puolustautumaan. Ja eiköhän se nyt ole niin, että se menee terapiaan, joka sitä tarvitsee. Jos ei mene, turha on ihmetellä miksi tytär laittaa välit poikki. 🤷
En halua tyttäreni terapiaan. Jos hän terapiaa tarvitsee, toivon, että löytää hyvä terapeutin 🙏
No aloituksen kirjastahan tässä puhutaan eikä susta tai sun tyttärestä.
Kommentoin silti : )
Ei taida muut kuin aloittaja olla kirjaa lukenut.
Ei ole apkaan sitä lukenut ellei ole kirjailija itse. Se on julkaistu 29.10. omakustanteena.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monilla aikuisilla kun aikuistuvat, on puoliso, lapset, välimatkaa lapsuuskotiin, äiti ja vanhemmat yleensä jäävät toissijaisiksi. Menettää merkityksensä ne lapsuuden tapahtumat jos omassa aikuiselämässä on kaikki hyvin. Nähdään joskus jos nähdään. Ymmärretään vanhuutta jos se sisäinen lapsi ei ole voimakkain persoonallisuus.
Terv keittiöpsykologi
No usein omassa elämässä ei ole kaikki hyvin, jos lapsuustrauma tai vaikkapa narsistiäiti siinä häärää mukana. Eihän kukaan tervettä ja hyvää lapsuuttaan tai aikuisuuttaan väkejä katkaise. Haloo nyt
Ei täydellistä vanhempaa ole. Itseasiassa, se olisi pahinta, mitä lapselle voisi antaa, täydellinen vanhempi. Siitä jos mistä tulee traumoja.
Kuka puhui täydellisestä vanhemmasta?
No tuossahan se mainittiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä keskustelun helmiä: " Vanhempi ei ole käynyt terapiassa vaikka häntä on moneen kertaan pyydetty"
Minä kun luulin, että ihminen menee terapiaan omasta tahdostaan voidakseen paremmin. Mutta äitien pitää ilmeisesti mennä yksityisterapiaan, hoitamaan itseään siihen kuosiin, että tytär voi paremmin. Tuleeko tytär mukaan kertomaan, missä asiassa äiti vääristelee totuutta tai mitkä äidin tunteet ovat "oikein" ja mikä äidissä pitää muuttua?
Tietenkin, jos kerran äidin pitää päästä tyttären terapiaan puolustautumaan. Ja eiköhän se nyt ole niin, että se menee terapiaan, joka sitä tarvitsee. Jos ei mene, turha on ihmetellä miksi tytär laittaa välit poikki. 🤷
En halua tyttäreni terapiaan. Jos hän terapiaa tarvitsee, toivon, että löytää hyvä terapeutin 🙏
No aloituksen kirjastahan tässä puhutaan eikä susta tai sun tyttärestä.
Kommentoin silti : )
Ei taida muut kuin aloittaja olla kirjaa lukenut.
Ei ole apkaan sitä lukenut ellei ole kirjailija itse. Se on julkaistu 29.10. omakustanteena.
Tämä ketju on puhdasta markkinointia:
Totta on, ettei kirjaa ole luettavissa yhtään missään. Tämän ketjun aloitus tapahtui 1 päivä sen jälkeen, kun kirjailija itse kampanjoi kirjasta erilaisissa Faceboom-ryhmissä Lahden seudulla ja muualla. Kirjaa ei ole saatavissa muuten kuin ostamalla Prismasta tai downloadaamalla BoD-kanavalta.
Tämä viestiketju on tietenkin kirjan markkinointia. Ketjun aloittajan yhteys kirjoittajaan on tietenkin mielenkiintoinen kysymys. Mitä enemmän lukijoita tämä äidin hätähuuto saa, sitä enemmän Leena Rouvalin tilille rahaa kilahtaa. Kirjailija itse on jo lehtijutuissa vähävaraisuuttaan päässyt voivottelemaan.
Tämän ketjun äiti = kylmö marttyyriäiti.