Lue keskustelun säännöt.
Kuka puolustaisi äitiä?
10.11.2026 |
Leena Sorvalin kirja. Lukekaahan te jotka käytte terapiassa puhumassa tiskivuoroista ja saamattomista farkuista.
Kommentit (1334)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monilla aikuisilla kun aikuistuvat, on puoliso, lapset, välimatkaa lapsuuskotiin, äiti ja vanhemmat yleensä jäävät toissijaisiksi. Menettää merkityksensä ne lapsuuden tapahtumat jos omassa aikuiselämässä on kaikki hyvin. Nähdään joskus jos nähdään. Ymmärretään vanhuutta jos se sisäinen lapsi ei ole voimakkain persoonallisuus.
Terv keittiöpsykologi
Eli painetaan villaisella vanhan äidin töppäily.
Rajattomat äidit pyrkivät jatkamaan muiden rajojen rikkomista koko elämänsä. Kyse ei ole mistään lapsuuteen rajoittuneesta tavasta.
Aikuinen ei yleensä anna sen jatkua.
Ainakin mun lapset asettivat rajat pois muutettuaan. Kuopus joka asui pisimpään kotona kun armeija sattui pahaan väliin opiskelujen suhteen jo kotona asuessaan.
Joskus käy niin, että jos lapsuudessa on rikottu rajoja huomattavan paljon ja koko ajan, niin lapsi ei ole koskaan oppinut sitä tervettä omien rajojen pitämistä. (esim. sen narsistisen vanhemman kanssa voi käydä näin.) Tätä sitten aikuisiällä saatetaan opetella pitkään ja monen kantapään kautta. Joskus koko loppuikä.
Että on se lapsuus aika tärkeää aikaa kaikenlaiselle kehitykselle ja tärkeiden perusasioiden oppimiselle.
Kyllä. Sitä se on ollut myös äidille.
Mitä tarkoitat? Tietenkin äitys on merkittävää aikaa äidillekin, jossa kohtaa ja oppii ehkä paljonkin uutta.
Lapselle oma lapsuusaika se on kuitenkin kaiken kehityksen ja elämän perusta. Jolle pohjalle sitten myöhemminkin rakentaa.
Äitikin on ollut lapsi ja jäänyt vaille lapsuudessa.
Se ei oikeuta pitämään lastaan terapeuttinaan ja likasankonaan.
Ei sitä oikeutta ollut hänenkään äidillään ja silti niin kävi.
Sehän on oma valinta jatkaako samaa omien lasten kanssa vai ei. Minä en jatkanut.
No nyt kuulostaa ylimieliselt.
Ei vaan aivan tervehenkiseltä. Terve ihminen katkaisee ylisukupolvisen kaltoinkohtelun ketjun.
Tässä saatetaan olla tämän aihepiirin ytimessä: aloittaja mollaa ilkeää tytärtään. Millainen oli hänen oma äitisuhteensa? Kokeeko hän, että hänen pitää tehdä sama lapselleen? Ja että tyttärensä pitää tehdä taas sama lapselleen?
Jotenkin häiritsee tuo kun sanot aloittaja. Miksi et sano vaikka kirjailija. Tai kirja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lada-traumatkin. Kohta tulee joku kertomaan miten ei ikinä toivu kun tajusi isänsä olleen työpaikkansa luottamusmies, kuului vasemmistolaiseen ay-liikkeeseen.
Malliesimerkki ohi aiheen puhumisesta tämä luottamusmies tässäkin.
Koitetaan todistella omilla keksityillä esimerkeiilä tätä narratiivia, että olisi kyse "tiskivuoroista ja farkuista" ja vastaavista sivuseikoista.
Ei haluta nähdä ja myöntää, että tavallisesti kyse on paljon isommista ja syvemmistä asiosta, eikä sinne peiliin kertakaikkiaan haluta katsoa sitä omaa todellista osuuttaan ja tekemisiään.
Itse halutaan nimenmoaan etsiä "syyllinen" ja se on tällaisen vanhemman mielestä se aikuinen typerä ja pienistä kiukutteleva lapsi, tietenkin... Tällaisella asenteella ne välit voi todella saada joskus vaikka kokonaankin poikki siihen omaan lapseensa.
Voutilaisen poika kertoi kärsineensä äitinsä kuuluisuudesta.
Pienemmässä mittakaavassa voi paikkakunnalla näkyvä poliittinen toiminta olla myös lapselle kiusallista. Samalla luokalla vaikka joku keskijohdon poika ja luottamusmiehen poika. Paikallislehdessä uutisointia yrityksen tilanteista.
Voi toki olla kaikenlaisia tällaisia asioita, mutta ei nämä tällaiset ole syynä mihinkään välien katkaisuun, vaan on näitä tavallisempia asioita ja ongelmia.
Kyllähän lapsen mieleen jää Lada-vitsitkin jos luokan ilkkujat ottaa sen asiakseen. Miten paljon sitten aikuisena vaivaa ja tekee mieli syyllistää vanhempiaan heistä johtuvasta kiusaamisesta.
Kuin narsistisen äitini suusta. Otetaan joku täysin irrelevantti asia ja ajatellaan sen olevan syynä, miksi joku käyttäytyy niin kuin käyttäytyy. Jäädään jankkaamaan tätä keksimäänsä päätöntä tarinaa. Kaasuvalotusta.
Sun lapsiasi saa koulukiusata? Sulla on tärkeempää funtsia omaa äitiäsi?
Eikö juuri narsisti vaadi toisilta mieleistään käytöstä, esim tytär äidiltään ja hallitsee äitiään jankkaamalla 40 vuotta vanhoista asioista?
Ketjun aloittaja haluaa, ettei hänen toimintaansa äitinä kiinnitettäisi huomiota. Vaan painettaisi villaisella.
Vierailija kirjoitti:
Äideistään kärsineet eivät vaikuta mitenkään ihmisystävällisiltä ja elämää ymmärtäviltä vaan ilkeämielinen teksti ihan ominaista.
Toivon sydämestäni että pääsevät terapiaan!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä keskustelun helmiä: " Vanhempi ei ole käynyt terapiassa vaikka häntä on moneen kertaan pyydetty"
Minä kun luulin, että ihminen menee terapiaan omasta tahdostaan voidakseen paremmin. Mutta äitien pitää ilmeisesti mennä yksityisterapiaan, hoitamaan itseään siihen kuosiin, että tytär voi paremmin. Tuleeko tytär mukaan kertomaan, missä asiassa äiti vääristelee totuutta tai mitkä äidin tunteet ovat "oikein" ja mikä äidissä pitää muuttua?
Tietenkin, jos kerran äidin pitää päästä tyttären terapiaan puolustautumaan. Ja eiköhän se nyt ole niin, että se menee terapiaan, joka sitä tarvitsee. Jos ei mene, turha on ihmetellä miksi tytär laittaa välit poikki. 🤷
En halua tyttäreni terapiaan. Jos hän terapiaa tarvitsee, toivon, että löytää hyvä terapeutin 🙏
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täälläkin näin tekstin kun joku nälvi ladalla ajavia vähän koulutettuja kommunisteja, kohdistaen sen venäjää opiskelleen vanhempiin.
Ei ihme jos lapselle kehittyy vanhemmistaan häpeä jos tuo henkilö ikätoverina on noita pihalla lällätellyt, omien vanhempiensa opettamana.
Kalikka kalahtaa, vanha äiti älähtää. Eikö vain, että puhdasoppinen usko kommunismin aatteisiin on samanlaista kuin puhdasoppinen usko omaan erehtymättömyyteen ja ylivaltaan äitinä? "Siun tahtos on miun taskussain".
Miksi oli tarvetta pilkata ihmistä joka kertoi 80-luvulla käyneensä koulua jossa valintana venäjä? Keksiä vastineeksi ladat ja vähäiset koulutukset ja äänestetty puoluekin?
Eikö äitinsä rääkkäämä pysty parempaan nettikeskusteluun?
Pakkovenäjää opiskellutta kohtaan tässä oli pelkkää empatiaa.
Keskusteluun liittynyt kirjoittaja koki vääryyttä siitä, että pakotettiin ottamaan venäjä A1-kieleksi. Aloittaja eli vanha äiti keksi monta syytä miksi tämä oli hyvä asia, muun muassa siksi, että aloittajan tekstiilitehdas teki idänkauppaan sutta ja sekundaa, kaikki kävi kaupaksi idänkaupan ehdoin ja venäjääkin kuuli puhuttavan.
Aloittajakin teki kovasti työtä eikä jaksanut olla lempeä äitinä. Nyt hänen aikuinen tyttärensä, kaupungissa kouluttautunut asiantuntija-ammatissa oleva syyllistää vanhaa äitiä lapsuuden traumoista. Vanha äiti ei ole kokenut tehneensä mitään väärin. Taustatukea hän saa Leena Sorvalin kirjasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monilla aikuisilla kun aikuistuvat, on puoliso, lapset, välimatkaa lapsuuskotiin, äiti ja vanhemmat yleensä jäävät toissijaisiksi. Menettää merkityksensä ne lapsuuden tapahtumat jos omassa aikuiselämässä on kaikki hyvin. Nähdään joskus jos nähdään. Ymmärretään vanhuutta jos se sisäinen lapsi ei ole voimakkain persoonallisuus.
Terv keittiöpsykologi
Eli painetaan villaisella vanhan äidin töppäily.
Rajattomat äidit pyrkivät jatkamaan muiden rajojen rikkomista koko elämänsä. Kyse ei ole mistään lapsuuteen rajoittuneesta tavasta.
Aikuinen ei yleensä anna sen jatkua.
Ainakin mun lapset asettivat rajat pois muutettuaan. Kuopus joka asui pisimpään kotona kun armeija sattui pahaan väliin opiskelujen suhteen jo kotona asuessaan.
Joskus käy niin, että jos lapsuudessa on rikottu rajoja huomattavan paljon ja koko ajan, niin lapsi ei ole koskaan oppinut sitä tervettä omien rajojen pitämistä. (esim. sen narsistisen vanhemman kanssa voi käydä näin.) Tätä sitten aikuisiällä saatetaan opetella pitkään ja monen kantapään kautta. Joskus koko loppuikä.
Että on se lapsuus aika tärkeää aikaa kaikenlaiselle kehitykselle ja tärkeiden perusasioiden oppimiselle.
Kyllä. Sitä se on ollut myös äidille.
Mitä tarkoitat? Tietenkin äitys on merkittävää aikaa äidillekin, jossa kohtaa ja oppii ehkä paljonkin uutta.
Lapselle oma lapsuusaika se on kuitenkin kaiken kehityksen ja elämän perusta. Jolle pohjalle sitten myöhemminkin rakentaa.
Äitikin on ollut lapsi ja jäänyt vaille lapsuudessa.
Se ei oikeuta pitämään lastaan terapeuttinaan ja likasankonaan.
Ei sitä oikeutta ollut hänenkään äidillään ja silti niin kävi.
Sehän on oma valinta jatkaako samaa omien lasten kanssa vai ei. Minä en jatkanut.
No nyt kuulostaa ylimieliselt.
Samaa mieltä, en tiedä onko syyt samat. Narsismi periytyy. Narsismille altistavat luonteenpiirteet periytyvät. Lisäksi narsistin lapsi on kasvatuksensa kautta oppinut narsistisia käyttäytymismalleja, joita ei ehkä edes tiedosta, ennen kuin jokin katastrofi oman käytöksen seurauksista iskee. Koko sotku periytyy jossain määrin myös omille lapsille. Onneksi itseään voi kehittää, jos nöyryyttä ja älyä riittää. Mutta monet eivät taida taipua ymmärtämään koskaan.
Vahinkojen korjaaminen on vaikeampi rasti, koska kaikkea ei voi korjata.
Narsistin lievempi muoto on tavanomainen rajaton k-pää. Harvalla on rohkeutta pohtia, olenko itse rajaton tai narsistinen.
Eli se, joka katkaisee trauma- tai rajattomuusketjun sukupolvien yli, on narsisti tai kusipää?
Eihän tuossa noin sanota. Vanhemman narsismin tunnistaminen (ja vaikka se välien katkaisu) ei vielä tarkoita mitään sukupolvien ylisen rajattomuusketjun katkeamista. Se tarkoittaa sitä että et anna ko henkilön kohdella ITSEÄSI rajattomasti. Et enää ehkä muidenkaan. Mutta entä kohteletko sinä perimäsi ja kasvatuksesi vuoksi muita ihmisiä rajattomasti?
No siinä vastattiin tähän. Sehän on oma valinta jatkaako samaa omien lasten kanssa vai ei. Minä en jatkanut.
Tämä oli kuulemma ylimielistä ja kusipäisyyttä.Missä kohtaa sanottiin, että sinä olet ylimielinen kusipää? Ja sanottiinko juuri sinulle jotain? Mutta hyvä, jos sinulla itsereflektio on kunnossa ja olet onnistunut katkaisemaan ylisukupolvisen rajattomuuden. Moni meistä joutuu tekemään itsensä kanssa jatkuvasti töitä tuon suhteen. Mitkä on omat rajat ja mitkä on toisten rajat....
Kaksi kommentoijaa sanoi ylimieliseksi. Toinen komppasi ja lisäsi vielä tuon narsismiviittauksen. Kelaahan lainaustornia ylöspäin ja lue.
"Sehän on oma valinta jatkaako samaa omien lasten kanssa vai ei. Minä en jatkanut." Tämä siis oli se noiden kahden mielestä ylimielinen ja toisen mielestä lisäksi jopa periytyneeseen narsismiin viittaava kommentti...
On vain ja ainoastaan tervettä tiedostaa oman lapsuuden ja kasvatuksen suuremmat ongelmat, eikä siirtää näitä sitten enää eteenpäin omille lapsilleen. Olen samaa mieltä ko. kommentin kirjoittajan kanssa siitä, että tämä on myös aikuiseksi kasvaneelta lapselta ja myöhemmin itse vanhemmalta, ihan tietoinen valinta. Käsitellä tällaiset jutut. Pisteet niille, jotka nän toimii.
-eri kommentoija
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä keskustelun helmiä: " Vanhempi ei ole käynyt terapiassa vaikka häntä on moneen kertaan pyydetty"
Minä kun luulin, että ihminen menee terapiaan omasta tahdostaan voidakseen paremmin. Mutta äitien pitää ilmeisesti mennä yksityisterapiaan, hoitamaan itseään siihen kuosiin, että tytär voi paremmin. Tuleeko tytär mukaan kertomaan, missä asiassa äiti vääristelee totuutta tai mitkä äidin tunteet ovat "oikein" ja mikä äidissä pitää muuttua?
Tietenkin, jos kerran äidin pitää päästä tyttären terapiaan puolustautumaan. Ja eiköhän se nyt ole niin, että se menee terapiaan, joka sitä tarvitsee. Jos ei mene, turha on ihmetellä miksi tytär laittaa välit poikki. 🤷
En halua tyttäreni terapiaan. Jos hän terapiaa tarvitsee, toivon, että löytää hyvä terapeutin 🙏
No aloituksen kirjastahan tässä puhutaan eikä susta tai sun tyttärestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivon teille kärsineille lapsille kaikkea hyvää loppuelämäänne. Ja että pääsisitte jonnekin turvalliseen paikkaan käsittelemään tilannettanne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä keskustelun helmiä: " Vanhempi ei ole käynyt terapiassa vaikka häntä on moneen kertaan pyydetty"
Minä kun luulin, että ihminen menee terapiaan omasta tahdostaan voidakseen paremmin. Mutta äitien pitää ilmeisesti mennä yksityisterapiaan, hoitamaan itseään siihen kuosiin, että tytär voi paremmin. Tuleeko tytär mukaan kertomaan, missä asiassa äiti vääristelee totuutta tai mitkä äidin tunteet ovat "oikein" ja mikä äidissä pitää muuttua?
Tietenkin, jos kerran äidin pitää päästä tyttären terapiaan puolustautumaan. Ja eiköhän se nyt ole niin, että se menee terapiaan, joka sitä tarvitsee. Jos ei mene, turha on ihmetellä miksi tytär laittaa välit poikki. 🤷
En halua tyttäreni terapiaan. Jos hän terapiaa tarvitsee, toivon, että löytää hyvä terapeutin 🙏
No aloituksen kirjastahan tässä puhutaan eikä susta tai sun tyttärestä.
Kommentoin silti : )
Ei taida muut kuin aloittaja olla kirjaa lukenut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monilla aikuisilla kun aikuistuvat, on puoliso, lapset, välimatkaa lapsuuskotiin, äiti ja vanhemmat yleensä jäävät toissijaisiksi. Menettää merkityksensä ne lapsuuden tapahtumat jos omassa aikuiselämässä on kaikki hyvin. Nähdään joskus jos nähdään. Ymmärretään vanhuutta jos se sisäinen lapsi ei ole voimakkain persoonallisuus.
Terv keittiöpsykologi
Eli painetaan villaisella vanhan äidin töppäily.
Rajattomat äidit pyrkivät jatkamaan muiden rajojen rikkomista koko elämänsä. Kyse ei ole mistään lapsuuteen rajoittuneesta tavasta.
Aikuinen ei yleensä anna sen jatkua.
Ainakin mun lapset asettivat rajat pois muutettuaan. Kuopus joka asui pisimpään kotona kun armeija sattui pahaan väliin opiskelujen suhteen jo kotona asuessaan.
Joskus käy niin, että jos lapsuudessa on rikottu rajoja huomattavan paljon ja koko ajan, niin lapsi ei ole koskaan oppinut sitä tervettä omien rajojen pitämistä. (esim. sen narsistisen vanhemman kanssa voi käydä näin.) Tätä sitten aikuisiällä saatetaan opetella pitkään ja monen kantapään kautta. Joskus koko loppuikä.
Että on se lapsuus aika tärkeää aikaa kaikenlaiselle kehitykselle ja tärkeiden perusasioiden oppimiselle.
Kyllä. Sitä se on ollut myös äidille.
Mitä tarkoitat? Tietenkin äitys on merkittävää aikaa äidillekin, jossa kohtaa ja oppii ehkä paljonkin uutta.
Lapselle oma lapsuusaika se on kuitenkin kaiken kehityksen ja elämän perusta. Jolle pohjalle sitten myöhemminkin rakentaa.
Äitikin on ollut lapsi ja jäänyt vaille lapsuudessa.
Se ei oikeuta pitämään lastaan terapeuttinaan ja likasankonaan.
Ei sitä oikeutta ollut hänenkään äidillään ja silti niin kävi.
Sehän on oma valinta jatkaako samaa omien lasten kanssa vai ei. Minä en jatkanut.
No nyt kuulostaa ylimieliselt.
Samaa mieltä, en tiedä onko syyt samat. Narsismi periytyy. Narsismille altistavat luonteenpiirteet periytyvät. Lisäksi narsistin lapsi on kasvatuksensa kautta oppinut narsistisia käyttäytymismalleja, joita ei ehkä edes tiedosta, ennen kuin jokin katastrofi oman käytöksen seurauksista iskee. Koko sotku periytyy jossain määrin myös omille lapsille. Onneksi itseään voi kehittää, jos nöyryyttä ja älyä riittää. Mutta monet eivät taida taipua ymmärtämään koskaan.
Vahinkojen korjaaminen on vaikeampi rasti, koska kaikkea ei voi korjata.
Narsistin lievempi muoto on tavanomainen rajaton k-pää. Harvalla on rohkeutta pohtia, olenko itse rajaton tai narsistinen.
Eli se, joka katkaisee trauma- tai rajattomuusketjun sukupolvien yli, on narsisti tai kusipää?
Eihän tuossa noin sanota. Vanhemman narsismin tunnistaminen (ja vaikka se välien katkaisu) ei vielä tarkoita mitään sukupolvien ylisen rajattomuusketjun katkeamista. Se tarkoittaa sitä että et anna ko henkilön kohdella ITSEÄSI rajattomasti. Et enää ehkä muidenkaan. Mutta entä kohteletko sinä perimäsi ja kasvatuksesi vuoksi muita ihmisiä rajattomasti?
No siinä vastattiin tähän. Sehän on oma valinta jatkaako samaa omien lasten kanssa vai ei. Minä en jatkanut.
Tämä oli kuulemma ylimielistä ja kusipäisyyttä.Missä kohtaa sanottiin, että sinä olet ylimielinen kusipää? Ja sanottiinko juuri sinulle jotain? Mutta hyvä, jos sinulla itsereflektio on kunnossa ja olet onnistunut katkaisemaan ylisukupolvisen rajattomuuden. Moni meistä joutuu tekemään itsensä kanssa jatkuvasti töitä tuon suhteen. Mitkä on omat rajat ja mitkä on toisten rajat....
Kaksi kommentoijaa sanoi ylimieliseksi. Toinen komppasi ja lisäsi vielä tuon narsismiviittauksen. Kelaahan lainaustornia ylöspäin ja lue.
"Sehän on oma valinta jatkaako samaa omien lasten kanssa vai ei. Minä en jatkanut." Tämä siis oli se noiden kahden mielestä ylimielinen ja toisen mielestä lisäksi jopa periytyneeseen narsismiin viittaava kommentti...
On vain ja ainoastaan tervettä tiedostaa oman lapsuuden ja kasvatuksen suuremmat ongelmat, eikä siirtää näitä sitten enää eteenpäin omille lapsilleen. Olen samaa mieltä ko. kommentin kirjoittajan kanssa siitä, että tämä on myös aikuiseksi kasvaneelta lapselta ja myöhemmin itse vanhemmalta, ihan tietoinen valinta. Käsitellä tällaiset jutut. Pisteet niille, jotka nän toimii.
-eri kommentoija
Näkemys osui?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä keskustelun helmiä: " Vanhempi ei ole käynyt terapiassa vaikka häntä on moneen kertaan pyydetty"
Minä kun luulin, että ihminen menee terapiaan omasta tahdostaan voidakseen paremmin. Mutta äitien pitää ilmeisesti mennä yksityisterapiaan, hoitamaan itseään siihen kuosiin, että tytär voi paremmin. Tuleeko tytär mukaan kertomaan, missä asiassa äiti vääristelee totuutta tai mitkä äidin tunteet ovat "oikein" ja mikä äidissä pitää muuttua?
Tietenkin, jos kerran äidin pitää päästä tyttären terapiaan puolustautumaan. Ja eiköhän se nyt ole niin, että se menee terapiaan, joka sitä tarvitsee. Jos ei mene, turha on ihmetellä miksi tytär laittaa välit poikki. 🤷
En halua tyttäreni terapiaan. Jos hän terapiaa tarvitsee, toivon, että löytää hyvä terapeutin 🙏
No aloituksen kirjastahan tässä puhutaan eikä susta tai sun tyttärestä.
Kommentoin silti : )
Ei taida muut kuin aloittaja olla kirjaa lukenut.
Niinpä teit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monilla aikuisilla kun aikuistuvat, on puoliso, lapset, välimatkaa lapsuuskotiin, äiti ja vanhemmat yleensä jäävät toissijaisiksi. Menettää merkityksensä ne lapsuuden tapahtumat jos omassa aikuiselämässä on kaikki hyvin. Nähdään joskus jos nähdään. Ymmärretään vanhuutta jos se sisäinen lapsi ei ole voimakkain persoonallisuus.
Terv keittiöpsykologi
Eli painetaan villaisella vanhan äidin töppäily.
Riippuuhan se nyt siitä, millaista tämä "töppäily" on ollut, tai onko äiti itsekin ollut siitä jo aiemmin vaikka pahoillaan.
Jos äiti on lämmin ja rakastava, niin paljonhan sitä varmasti antaa pyytämättäkin kyllä anteeksi, kaikenlaista normaalia ihmisten epätäydellisyyttä.
Tosin tuollainen lämmin empaattinen vanhempi varmasti myös kuuntelisi, jos aikuinen lapsensa haluasi jostain lapsuuden ikävyydestä puhuakin. Ja asia todennäköisesti sitten selvitettäsiin ja päästäisiin siitä näin eteenpäin.
Tämä vaatii myös oikeasti aikuistunutta lasta, joka pystyy ilmaisemaan itseään sortumatta esim. nimittelyyn ja äidin motiivien "tietämiseen".
Näillä sanoilla voi katkeroitunut äiti tytärtään syytellä.
Tunnistatko tämän siis itsessäsi?
Vai teetkö tulkintaa?
Teen täysin tulkintaa tämän ketjun pohjalta. Onneksi oma äitini ei ollut katkeroitunut eikä minua, tytärtään, näin vauva-palstalla olisi 500 viestin verran lähtenyt syyttelemään. Levätköön rauhassa, rakas äitini.
Vierailija kirjoitti:
Tässä keskustelun helmiä: " Vanhempi ei ole käynyt terapiassa vaikka häntä on moneen kertaan pyydetty"
Minä kun luulin, että ihminen menee terapiaan omasta tahdostaan voidakseen paremmin. Mutta äitien pitää ilmeisesti mennä yksityisterapiaan, hoitamaan itseään siihen kuosiin, että tytär voi paremmin. Tuleeko tytär mukaan kertomaan, missä asiassa äiti vääristelee totuutta tai mitkä äidin tunteet ovat "oikein" ja mikä äidissä pitää muuttua?
Eieiei. Tässä ketjussa nimenomaan vanha äiti olisi halunnut ängetä mukaan tyttärensä terapiaan kertomaan oman "puolustuspuheenvuoronsa".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tässä keskustelun helmiä: " Vanhempi ei ole käynyt terapiassa vaikka häntä on moneen kertaan pyydetty"
Minä kun luulin, että ihminen menee terapiaan omasta tahdostaan voidakseen paremmin. Mutta äitien pitää ilmeisesti mennä yksityisterapiaan, hoitamaan itseään siihen kuosiin, että tytär voi paremmin. Tuleeko tytär mukaan kertomaan, missä asiassa äiti vääristelee totuutta tai mitkä äidin tunteet ovat "oikein" ja mikä äidissä pitää muuttua?
Tämä kyseinen äiti on syvästi onneton ihminen. Hänellä ei ole minun muistini mukaan ollut kuin ihan kourallinen päiviä jolloin hänellä on ollut vähän parempi mieli. Ennen kaikkea oman itsensä takia hänen olisi kannattanut terapiaan mennä. Nyt on sitten vanhuus yhtä helvettiä niin kuin odottaa saattoi. Tiedä sitten olisiko terapiasta ollut edes apua mutta pienikin apu olisi todella tullut tarpeeseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monilla aikuisilla kun aikuistuvat, on puoliso, lapset, välimatkaa lapsuuskotiin, äiti ja vanhemmat yleensä jäävät toissijaisiksi. Menettää merkityksensä ne lapsuuden tapahtumat jos omassa aikuiselämässä on kaikki hyvin. Nähdään joskus jos nähdään. Ymmärretään vanhuutta jos se sisäinen lapsi ei ole voimakkain persoonallisuus.
Terv keittiöpsykologi
Eli painetaan villaisella vanhan äidin töppäily.
Rajattomat äidit pyrkivät jatkamaan muiden rajojen rikkomista koko elämänsä. Kyse ei ole mistään lapsuuteen rajoittuneesta tavasta.
Aikuinen ei yleensä anna sen jatkua.
Ainakin mun lapset asettivat rajat pois muutettuaan. Kuopus joka asui pisimpään kotona kun armeija sattui pahaan väliin opiskelujen suhteen jo kotona asuessaan.
Joskus käy niin, että jos lapsuudessa on rikottu rajoja huomattavan paljon ja koko ajan, niin lapsi ei ole koskaan oppinut sitä tervettä omien rajojen pitämistä. (esim. sen narsistisen vanhemman kanssa voi käydä näin.) Tätä sitten aikuisiällä saatetaan opetella pitkään ja monen kantapään kautta. Joskus koko loppuikä.
Että on se lapsuus aika tärkeää aikaa kaikenlaiselle kehitykselle ja tärkeiden perusasioiden oppimiselle.
Kyllä. Sitä se on ollut myös äidille.
Mitä tarkoitat? Tietenkin äitys on merkittävää aikaa äidillekin, jossa kohtaa ja oppii ehkä paljonkin uutta.
Lapselle oma lapsuusaika se on kuitenkin kaiken kehityksen ja elämän perusta. Jolle pohjalle sitten myöhemminkin rakentaa.
Äitikin on ollut lapsi ja jäänyt vaille lapsuudessa.
Se ei oikeuta pitämään lastaan terapeuttinaan ja likasankonaan.
Ei sitä oikeutta ollut hänenkään äidillään ja silti niin kävi.
Sehän on oma valinta jatkaako samaa omien lasten kanssa vai ei. Minä en jatkanut.
No nyt kuulostaa ylimieliselt.
Ei vaan aivan tervehenkiseltä. Terve ihminen katkaisee ylisukupolvisen kaltoinkohtelun ketjun.
Tässä saatetaan olla tämän aihepiirin ytimessä: aloittaja mollaa ilkeää tytärtään. Millainen oli hänen oma äitisuhteensa? Kokeeko hän, että hänen pitää tehdä sama lapselleen? Ja että tyttärensä pitää tehdä taas sama lapselleen?
Jotenkin häiritsee tuo kun sanot aloittaja. Miksi et sano vaikka kirjailija. Tai kirja.
Koska aloittaja väittää, ettei ole itse kirjailija Leena Rouvali.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monilla aikuisilla kun aikuistuvat, on puoliso, lapset, välimatkaa lapsuuskotiin, äiti ja vanhemmat yleensä jäävät toissijaisiksi. Menettää merkityksensä ne lapsuuden tapahtumat jos omassa aikuiselämässä on kaikki hyvin. Nähdään joskus jos nähdään. Ymmärretään vanhuutta jos se sisäinen lapsi ei ole voimakkain persoonallisuus.
Terv keittiöpsykologi
Eli painetaan villaisella vanhan äidin töppäily.
Rajattomat äidit pyrkivät jatkamaan muiden rajojen rikkomista koko elämänsä. Kyse ei ole mistään lapsuuteen rajoittuneesta tavasta.
Aikuinen ei yleensä anna sen jatkua.
Ainakin mun lapset asettivat rajat pois muutettuaan. Kuopus joka asui pisimpään kotona kun armeija sattui pahaan väliin opiskelujen suhteen jo kotona asuessaan.
Joskus käy niin, että jos lapsuudessa on rikottu rajoja huomattavan paljon ja koko ajan, niin lapsi ei ole koskaan oppinut sitä tervettä omien rajojen pitämistä. (esim. sen narsistisen vanhemman kanssa voi käydä näin.) Tätä sitten aikuisiällä saatetaan opetella pitkään ja monen kantapään kautta. Joskus koko loppuikä.
Että on se lapsuus aika tärkeää aikaa kaikenlaiselle kehitykselle ja tärkeiden perusasioiden oppimiselle.
Kyllä. Sitä se on ollut myös äidille.
Mitä tarkoitat? Tietenkin äitys on merkittävää aikaa äidillekin, jossa kohtaa ja oppii ehkä paljonkin uutta.
Lapselle oma lapsuusaika se on kuitenkin kaiken kehityksen ja elämän perusta. Jolle pohjalle sitten myöhemminkin rakentaa.
Äitikin on ollut lapsi ja jäänyt vaille lapsuudessa.
Se ei oikeuta pitämään lastaan terapeuttinaan ja likasankonaan.
Ei sitä oikeutta ollut hänenkään äidillään ja silti niin kävi.
Sehän on oma valinta jatkaako samaa omien lasten kanssa vai ei. Minä en jatkanut.
No nyt kuulostaa ylimieliselt.
Ei vaan aivan tervehenkiseltä. Terve ihminen katkaisee ylisukupolvisen kaltoinkohtelun ketjun.
Tässä saatetaan olla tämän aihepiirin ytimessä: aloittaja mollaa ilkeää tytärtään. Millainen oli hänen oma äitisuhteensa? Kokeeko hän, että hänen pitää tehdä sama lapselleen? Ja että tyttärensä pitää tehdä taas sama lapselleen?
Jotenkin häiritsee tuo kun sanot aloittaja. Miksi et sano vaikka kirjailija. Tai kirja.
Koska aloittaja väittää, ettei ole itse kirjailija Leena Rouvali.
On ehdotettu että otat kirjailijaan yhteyden ja kysyt. Ja kerrot mielipiteesi hänelle.
Ainakin kommentoija jota syytit kirjailijaksi kielsi sen tiukasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä keskustelun helmiä: " Vanhempi ei ole käynyt terapiassa vaikka häntä on moneen kertaan pyydetty"
Minä kun luulin, että ihminen menee terapiaan omasta tahdostaan voidakseen paremmin. Mutta äitien pitää ilmeisesti mennä yksityisterapiaan, hoitamaan itseään siihen kuosiin, että tytär voi paremmin. Tuleeko tytär mukaan kertomaan, missä asiassa äiti vääristelee totuutta tai mitkä äidin tunteet ovat "oikein" ja mikä äidissä pitää muuttua?
Tietenkin, jos kerran äidin pitää päästä tyttären terapiaan puolustautumaan. Ja eiköhän se nyt ole niin, että se menee terapiaan, joka sitä tarvitsee. Jos ei mene, turha on ihmetellä miksi tytär laittaa välit poikki. 🤷
En halua tyttäreni terapiaan. Jos hän terapiaa tarvitsee, toivon, että löytää hyvä terapeutin 🙏
No aloituksen kirjastahan tässä puhutaan eikä susta tai sun tyttärestä.
Kommentoin silti : )
Ei taida muut kuin aloittaja olla kirjaa lukenut.
Totta on, ettei kirjaa ole luettavissa yhtään missään. Tämän ketjun aloitus tapahtui 1 päivä sen jälkeen, kun kirjailija itse kampanjoi kirjasta erilaisissa Faceboom-ryhmissä Lahden seudulla ja muualla. Kirjaa ei ole saatavissa muuten kuin ostamalla Prismasta tai downloadaamalla BoD-kanavalta.
Tämä viestiketju on tietenkin kirjan markkinointia. Ketjun aloittajan yhteys kirjoittajaan on tietenkin mielenkiintoinen kysymys. Mitä enemmän lukijoita tämä äidin hätähuuto saa, sitä enemmän Leena Rouvalin tilille rahaa kilahtaa. Kirjailija itse on jo lehtijutuissa vähävaraisuuttaan päässyt voivottelemaan.
Aikuinen lapsi kertoo vanhemmalle vähän pahemmin vaivaamaan jääneen ikävän asian omasta lapsuudestaan (rauhallisesti, mutta vähän pahoin mielin).
Empaattinen äiti:
Voi ei, en ollenkaan ymmärtänyt että koit sen noin! voi rakas... Äiti kuuntelee loppuun, juttelua aiheesta lisää ja äiti kertoo sitten myös miten kiireinen ja rahallisesti tiukoilla ja stressaantunut tuolloin oli yms. Halaavat lopuksi. Molemmilla ehkä kyynelet silmissä mutta lämmin sydämessä.
Kylmä marttyyriäiti:
Mikset voi antaa vanhojen olla ja tuolla tavalla syyllistät vanhaa äitiäs! Nytkö kaikki ikävä onkin mun vikaa! Parhaani kuitenkin koitin ja tiedätkö kuinka vaikeata minulla oli tuolloin asia x! Äiti kääntää selän ja menee loukkantuneena omiin puuhiinsa keittiöön. Paha mieli molemmilla keskustelun jälkeen. Eivät pidä tämän vierailun jälkeen pidempää toviin yhteyttä.
Siunausta kaikille tasapuolisesti.
Ei kyllä nää kommunismi ja Ladajutut aukene ollenkaan.
Mitäs jos koitettaisiin pysyä aiheessa?