Lue keskustelun säännöt.
Kuka puolustaisi äitiä?
10.11.2026 |
Leena Sorvalin kirja. Lukekaahan te jotka käytte terapiassa puhumassa tiskivuoroista ja saamattomista farkuista.
Kommentit (1340)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monilla aikuisilla kun aikuistuvat, on puoliso, lapset, välimatkaa lapsuuskotiin, äiti ja vanhemmat yleensä jäävät toissijaisiksi. Menettää merkityksensä ne lapsuuden tapahtumat jos omassa aikuiselämässä on kaikki hyvin. Nähdään joskus jos nähdään. Ymmärretään vanhuutta jos se sisäinen lapsi ei ole voimakkain persoonallisuus.
Terv keittiöpsykologi
Eli painetaan villaisella vanhan äidin töppäily.
Rajattomat äidit pyrkivät jatkamaan muiden rajojen rikkomista koko elämänsä. Kyse ei ole mistään lapsuuteen rajoittuneesta tavasta.
Aikuinen ei yleensä anna sen jatkua.
Ainakin mun lapset asettivat rajat pois muutettuaan. Kuopus joka asui pisimpään kotona kun armeija sattui pahaan väliin opiskelujen suhteen jo kotona asuessaan.
Joskus käy niin, että jos lapsuudessa on rikottu rajoja huomattavan paljon ja koko ajan, niin lapsi ei ole koskaan oppinut sitä tervettä omien rajojen pitämistä. (esim. sen narsistisen vanhemman kanssa voi käydä näin.) Tätä sitten aikuisiällä saatetaan opetella pitkään ja monen kantapään kautta. Joskus koko loppuikä.
Että on se lapsuus aika tärkeää aikaa kaikenlaiselle kehitykselle ja tärkeiden perusasioiden oppimiselle.
Kyllä. Sitä se on ollut myös äidille.
Mitä tarkoitat? Tietenkin äitys on merkittävää aikaa äidillekin, jossa kohtaa ja oppii ehkä paljonkin uutta.
Lapselle oma lapsuusaika se on kuitenkin kaiken kehityksen ja elämän perusta. Jolle pohjalle sitten myöhemminkin rakentaa.
Äitikin on ollut lapsi ja jäänyt vaille lapsuudessa.
Se ei oikeuta pitämään lastaan terapeuttinaan ja likasankonaan.
Ei sitä oikeutta ollut hänenkään äidillään ja silti niin kävi.
Sehän on oma valinta jatkaako samaa omien lasten kanssa vai ei. Minä en jatkanut.
No nyt kuulostaa ylimieliselt.
Samaa mieltä, en tiedä onko syyt samat. Narsismi periytyy. Narsismille altistavat luonteenpiirteet periytyvät. Lisäksi narsistin lapsi on kasvatuksensa kautta oppinut narsistisia käyttäytymismalleja, joita ei ehkä edes tiedosta, ennen kuin jokin katastrofi oman käytöksen seurauksista iskee. Koko sotku periytyy jossain määrin myös omille lapsille. Onneksi itseään voi kehittää, jos nöyryyttä ja älyä riittää. Mutta monet eivät taida taipua ymmärtämään koskaan.
Vahinkojen korjaaminen on vaikeampi rasti, koska kaikkea ei voi korjata.
Narsistin lievempi muoto on tavanomainen rajaton k-pää. Harvalla on rohkeutta pohtia, olenko itse rajaton tai narsistinen.
Eli se, joka katkaisee trauma- tai rajattomuusketjun sukupolvien yli, on narsisti tai kusipää?
Jep, katoin samaa, että nyt joku kyllä hämmentää ja kääntelee, kun alettiin perusteetta syyttelemään narsismista juuri sitä, joka nimeomaan käsittelee lapsuuden vaikeita asioita, eikä jatka sitä huonoa omille lapsilleen. Sehän se juurikin on tervettä ja kyllä minusta tällaisesta isosta työstä ja valinnasta saakin olla ylpeä.
Narsismi todella voi periytyä, mutta ne, joista itsestään kasvaa nasistin kasvatuksessa narsistisia, eivät tällaista laajempaa käsittelyäkään näiden asioiden kanssa tee. Jatkavat myös sitä samaa omille lapsilleen.
Monista narsistin lapsista ei tietenkään myöskään kasva narsistisia, mutta monenlaisia traumoja yms. vaikutuksia voi sitten kyllä olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lada-traumatkin. Kohta tulee joku kertomaan miten ei ikinä toivu kun tajusi isänsä olleen työpaikkansa luottamusmies, kuului vasemmistolaiseen ay-liikkeeseen.
Malliesimerkki ohi aiheen puhumisesta tämä luottamusmies tässäkin.
Koitetaan todistella omilla keksityillä esimerkeiilä tätä narratiivia, että olisi kyse "tiskivuoroista ja farkuista" ja vastaavista sivuseikoista.
Ei haluta nähdä ja myöntää, että tavallisesti kyse on paljon isommista ja syvemmistä asiosta, eikä sinne peiliin kertakaikkiaan haluta katsoa sitä omaa todellista osuuttaan ja tekemisiään.
Itse halutaan nimenmoaan etsiä "syyllinen" ja se on tällaisen vanhemman mielestä se aikuinen typerä ja pienistä kiukutteleva lapsi, tietenkin... Tällaisella asenteella ne välit voi todella saada joskus vaikka kokonaankin poikki siihen omaan lapseensa.
Voutilaisen poika kertoi kärsineensä äitinsä kuuluisuudesta.
Pienemmässä mittakaavassa voi paikkakunnalla näkyvä poliittinen toiminta olla myös lapselle kiusallista. Samalla luokalla vaikka joku keskijohdon poika ja luottamusmiehen poika. Paikallislehdessä uutisointia yrityksen tilanteista.
Voi toki olla kaikenlaisia tällaisia asioita, mutta ei nämä tällaiset ole syynä mihinkään välien katkaisuun, vaan on näitä tavallisempia asioita ja ongelmia.
Kyllähän lapsen mieleen jää Lada-vitsitkin jos luokan ilkkujat ottaa sen asiakseen. Miten paljon sitten aikuisena vaivaa ja tekee mieli syyllistää vanhempiaan heistä johtuvasta kiusaamisesta.
Minä en koululaisena tiennyt minkä merkkisiä autoja koulukavereiden perheissä oli. En muista kuulleeni mitään pilkkaamista kenenkään autoista.
Minä muistan. Lada-vitsit, käytetyistä fillareista, marketin verkkapuvusta. Lapset on julmia lähikouluissa. Missä tiedetää toisten perheet.
Eilen vai tänään täällä oletettavasti aikuinen pilkkasi Ladalla ajavia venäjää opiskelleelle.
Ja stten syytit ja syytät edelleen tästä kusaamisesta ja pilkkaamiseta vanhempiasi. Todellako?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monilla aikuisilla kun aikuistuvat, on puoliso, lapset, välimatkaa lapsuuskotiin, äiti ja vanhemmat yleensä jäävät toissijaisiksi. Menettää merkityksensä ne lapsuuden tapahtumat jos omassa aikuiselämässä on kaikki hyvin. Nähdään joskus jos nähdään. Ymmärretään vanhuutta jos se sisäinen lapsi ei ole voimakkain persoonallisuus.
Terv keittiöpsykologi
Eli painetaan villaisella vanhan äidin töppäily.
Riippuuhan se nyt siitä, millaista tämä "töppäily" on ollut, tai onko äiti itsekin ollut siitä jo aiemmin vaikka pahoillaan.
Jos äiti on lämmin ja rakastava, niin paljonhan sitä varmasti antaa pyytämättäkin kyllä anteeksi, kaikenlaista normaalia ihmisten epätäydellisyyttä.
Tosin tuollainen lämmin empaattinen vanhempi varmasti myös kuuntelisi, jos aikuinen lapsensa haluasi jostain lapsuuden ikävyydestä puhuakin. Ja asia todennäköisesti sitten selvitettäsiin ja päästäisiin siitä näin eteenpäin.
Ja näistä tapauksista ei tässä ketjussa puhuta.
Niin, se että lähtökohtausesti ei ole halukas ja valmis (vanhempana) kuuntelemaan, mitä aikuisella lapsella on sydämellään, ei ole mielestäni ihan normaalia, tai näin ei ole ainakaan asian laita hyvissä ihmissuhteissa.
Ja varsinkin jos olisi halu ja pyrkimys parantaa suhdetta, niin tottakai siihen kuuluu myös halu kuunnella ja keskustella toisen kanssa.
Miksi joku aikuinen haluaa vasta sitten keskustella kun omatkin lapsensa ovat jo omillaan? Onko siinä jo alkavaa vanhuutta mukana? Joku vanhenemismasennus, mt-oireilu ?
Eri mutta moni joutuu olemaan vanhempiensa kanssa enemmän tekemisissä kun vanhemmat alkavat vanhuuttaan kaipaamaan apua. Siinä todella nousee paljon vanhaa kuonaa pintaan kun vanhempi jatkaa saumattomasti henkistä väkivaltaa siitä mihin teininä jäätiin.
Tämä. Kun äidillä ja lapsella oli omat aikuisen elämänsä menot ja kiireet, eikä niin ehditty edes olla toistensa kanssa tekemisissä, oli helpompaa. Ei tarvinnut sietää huonoa käytöstä kuin toisinaan. Sietokynnys ei niinkään ylittynyt.
Toista se on nyt, kun äiti tarvitsee apua vähintään viikottain ja muistisairaana soittelee päivittäin jopa useita kertoja.
Juuri aikuista muistisairaan kanssa selvittää 50 -60 vuotta sitten sattuneita asioita.
Se on vain kosto.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lada-traumatkin. Kohta tulee joku kertomaan miten ei ikinä toivu kun tajusi isänsä olleen työpaikkansa luottamusmies, kuului vasemmistolaiseen ay-liikkeeseen.
Malliesimerkki ohi aiheen puhumisesta tämä luottamusmies tässäkin.
Koitetaan todistella omilla keksityillä esimerkeiilä tätä narratiivia, että olisi kyse "tiskivuoroista ja farkuista" ja vastaavista sivuseikoista.
Ei haluta nähdä ja myöntää, että tavallisesti kyse on paljon isommista ja syvemmistä asiosta, eikä sinne peiliin kertakaikkiaan haluta katsoa sitä omaa todellista osuuttaan ja tekemisiään.
Itse halutaan nimenmoaan etsiä "syyllinen" ja se on tällaisen vanhemman mielestä se aikuinen typerä ja pienistä kiukutteleva lapsi, tietenkin... Tällaisella asenteella ne välit voi todella saada joskus vaikka kokonaankin poikki siihen omaan lapseensa.
Voutilaisen poika kertoi kärsineensä äitinsä kuuluisuudesta.
Pienemmässä mittakaavassa voi paikkakunnalla näkyvä poliittinen toiminta olla myös lapselle kiusallista. Samalla luokalla vaikka joku keskijohdon poika ja luottamusmiehen poika. Paikallislehdessä uutisointia yrityksen tilanteista.
Voi toki olla kaikenlaisia tällaisia asioita, mutta ei nämä tällaiset ole syynä mihinkään välien katkaisuun, vaan on näitä tavallisempia asioita ja ongelmia.
Kyllähän lapsen mieleen jää Lada-vitsitkin jos luokan ilkkujat ottaa sen asiakseen. Miten paljon sitten aikuisena vaivaa ja tekee mieli syyllistää vanhempiaan heistä johtuvasta kiusaamisesta.
Minä en koululaisena tiennyt minkä merkkisiä autoja koulukavereiden perheissä oli. En muista kuulleeni mitään pilkkaamista kenenkään autoista.
Minä muistan. Lada-vitsit, käytetyistä fillareista, marketin verkkapuvusta. Lapset on julmia lähikouluissa. Missä tiedetää toisten perheet.
Eilen vai tänään täällä oletettavasti aikuinen pilkkasi Ladalla ajavia venäjää opiskelleelle.
Ja stten syytit ja syytät edelleen tästä kusaamisesta ja pilkkaamiseta vanhempiasi. Todellako?
Täällä (vauvalla) usein mainittu syy,
Vanhempani eivät puuttuneet kiusaamiseen.
Siihen nähden ällistyin kun tänään täältä luin aikuisen äitiongelmaisen tekstin jossa koulukiusaajan tavoin venäjää peruskoulussa lukeneen vanhempien ladaa pilkkasi ja tietysti vähän koulutettuja kommunistejakin olivat.
Jotenkin kostaa ympäristölle vieläkin oman vaikean lapsuutensa.
Vierailija kirjoitti:
Mitä on saamattomat farkut?
Liian kalliit jää kauppaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monilla aikuisilla kun aikuistuvat, on puoliso, lapset, välimatkaa lapsuuskotiin, äiti ja vanhemmat yleensä jäävät toissijaisiksi. Menettää merkityksensä ne lapsuuden tapahtumat jos omassa aikuiselämässä on kaikki hyvin. Nähdään joskus jos nähdään. Ymmärretään vanhuutta jos se sisäinen lapsi ei ole voimakkain persoonallisuus.
Terv keittiöpsykologi
Eli painetaan villaisella vanhan äidin töppäily.
Rajattomat äidit pyrkivät jatkamaan muiden rajojen rikkomista koko elämänsä. Kyse ei ole mistään lapsuuteen rajoittuneesta tavasta.
Aikuinen ei yleensä anna sen jatkua.
Ainakin mun lapset asettivat rajat pois muutettuaan. Kuopus joka asui pisimpään kotona kun armeija sattui pahaan väliin opiskelujen suhteen jo kotona asuessaan.
Joskus käy niin, että jos lapsuudessa on rikottu rajoja huomattavan paljon ja koko ajan, niin lapsi ei ole koskaan oppinut sitä tervettä omien rajojen pitämistä. (esim. sen narsistisen vanhemman kanssa voi käydä näin.) Tätä sitten aikuisiällä saatetaan opetella pitkään ja monen kantapään kautta. Joskus koko loppuikä.
Että on se lapsuus aika tärkeää aikaa kaikenlaiselle kehitykselle ja tärkeiden perusasioiden oppimiselle.
Kyllä. Sitä se on ollut myös äidille.
Mitä tarkoitat? Tietenkin äitys on merkittävää aikaa äidillekin, jossa kohtaa ja oppii ehkä paljonkin uutta.
Lapselle oma lapsuusaika se on kuitenkin kaiken kehityksen ja elämän perusta. Jolle pohjalle sitten myöhemminkin rakentaa.
Äitikin on ollut lapsi ja jäänyt vaille lapsuudessa.
Se ei oikeuta pitämään lastaan terapeuttinaan ja likasankonaan.
Ei sitä oikeutta ollut hänenkään äidillään ja silti niin kävi.
Sehän on oma valinta jatkaako samaa omien lasten kanssa vai ei. Minä en jatkanut.
No nyt kuulostaa ylimieliselt.
Samaa mieltä, en tiedä onko syyt samat. Narsismi periytyy. Narsismille altistavat luonteenpiirteet periytyvät. Lisäksi narsistin lapsi on kasvatuksensa kautta oppinut narsistisia käyttäytymismalleja, joita ei ehkä edes tiedosta, ennen kuin jokin katastrofi oman käytöksen seurauksista iskee. Koko sotku periytyy jossain määrin myös omille lapsille. Onneksi itseään voi kehittää, jos nöyryyttä ja älyä riittää. Mutta monet eivät taida taipua ymmärtämään koskaan.
Vahinkojen korjaaminen on vaikeampi rasti, koska kaikkea ei voi korjata.
Narsistin lievempi muoto on tavanomainen rajaton k-pää. Harvalla on rohkeutta pohtia, olenko itse rajaton tai narsistinen.
Eli se, joka katkaisee trauma- tai rajattomuusketjun sukupolvien yli, on narsisti tai kusipää?
Eihän tuossa noin sanota. Vanhemman narsismin tunnistaminen (ja vaikka se välien katkaisu) ei vielä tarkoita mitään sukupolvien ylisen rajattomuusketjun katkeamista. Se tarkoittaa sitä että et anna ko henkilön kohdella ITSEÄSI rajattomasti. Et enää ehkä muidenkaan. Mutta entä kohteletko sinä perimäsi ja kasvatuksesi vuoksi muita ihmisiä rajattomasti?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monilla aikuisilla kun aikuistuvat, on puoliso, lapset, välimatkaa lapsuuskotiin, äiti ja vanhemmat yleensä jäävät toissijaisiksi. Menettää merkityksensä ne lapsuuden tapahtumat jos omassa aikuiselämässä on kaikki hyvin. Nähdään joskus jos nähdään. Ymmärretään vanhuutta jos se sisäinen lapsi ei ole voimakkain persoonallisuus.
Terv keittiöpsykologi
Eli painetaan villaisella vanhan äidin töppäily.
Rajattomat äidit pyrkivät jatkamaan muiden rajojen rikkomista koko elämänsä. Kyse ei ole mistään lapsuuteen rajoittuneesta tavasta.
Aikuinen ei yleensä anna sen jatkua.
Ainakin mun lapset asettivat rajat pois muutettuaan. Kuopus joka asui pisimpään kotona kun armeija sattui pahaan väliin opiskelujen suhteen jo kotona asuessaan.
Joskus käy niin, että jos lapsuudessa on rikottu rajoja huomattavan paljon ja koko ajan, niin lapsi ei ole koskaan oppinut sitä tervettä omien rajojen pitämistä. (esim. sen narsistisen vanhemman kanssa voi käydä näin.) Tätä sitten aikuisiällä saatetaan opetella pitkään ja monen kantapään kautta. Joskus koko loppuikä.
Että on se lapsuus aika tärkeää aikaa kaikenlaiselle kehitykselle ja tärkeiden perusasioiden oppimiselle.
Kyllä. Sitä se on ollut myös äidille.
Mitä tarkoitat? Tietenkin äitys on merkittävää aikaa äidillekin, jossa kohtaa ja oppii ehkä paljonkin uutta.
Lapselle oma lapsuusaika se on kuitenkin kaiken kehityksen ja elämän perusta. Jolle pohjalle sitten myöhemminkin rakentaa.
Äitikin on ollut lapsi ja jäänyt vaille lapsuudessa.
Se ei oikeuta pitämään lastaan terapeuttinaan ja likasankonaan.
Ei sitä oikeutta ollut hänenkään äidillään ja silti niin kävi.
Sehän on oma valinta jatkaako samaa omien lasten kanssa vai ei. Minä en jatkanut.
No nyt kuulostaa ylimieliselt.
Samaa mieltä, en tiedä onko syyt samat. Narsismi periytyy. Narsismille altistavat luonteenpiirteet periytyvät. Lisäksi narsistin lapsi on kasvatuksensa kautta oppinut narsistisia käyttäytymismalleja, joita ei ehkä edes tiedosta, ennen kuin jokin katastrofi oman käytöksen seurauksista iskee. Koko sotku periytyy jossain määrin myös omille lapsille. Onneksi itseään voi kehittää, jos nöyryyttä ja älyä riittää. Mutta monet eivät taida taipua ymmärtämään koskaan.
Vahinkojen korjaaminen on vaikeampi rasti, koska kaikkea ei voi korjata.
Narsistin lievempi muoto on tavanomainen rajaton k-pää. Harvalla on rohkeutta pohtia, olenko itse rajaton tai narsistinen.
Eli se, joka katkaisee trauma- tai rajattomuusketjun sukupolvien yli, on narsisti tai kusipää?
Eihän tuossa noin sanota. Vanhemman narsismin tunnistaminen (ja vaikka se välien katkaisu) ei vielä tarkoita mitään sukupolvien ylisen rajattomuusketjun katkeamista. Se tarkoittaa sitä että et anna ko henkilön kohdella ITSEÄSI rajattomasti. Et enää ehkä muidenkaan. Mutta entä kohteletko sinä perimäsi ja kasvatuksesi vuoksi muita ihmisiä rajattomasti?
No siinä vastattiin tähän. Sehän on oma valinta jatkaako samaa omien lasten kanssa vai ei. Minä en jatkanut.
Tämä oli kuulemma ylimielistä ja kusipäisyyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monilla aikuisilla kun aikuistuvat, on puoliso, lapset, välimatkaa lapsuuskotiin, äiti ja vanhemmat yleensä jäävät toissijaisiksi. Menettää merkityksensä ne lapsuuden tapahtumat jos omassa aikuiselämässä on kaikki hyvin. Nähdään joskus jos nähdään. Ymmärretään vanhuutta jos se sisäinen lapsi ei ole voimakkain persoonallisuus.
Terv keittiöpsykologi
Eli painetaan villaisella vanhan äidin töppäily.
Riippuuhan se nyt siitä, millaista tämä "töppäily" on ollut, tai onko äiti itsekin ollut siitä jo aiemmin vaikka pahoillaan.
Jos äiti on lämmin ja rakastava, niin paljonhan sitä varmasti antaa pyytämättäkin kyllä anteeksi, kaikenlaista normaalia ihmisten epätäydellisyyttä.
Tosin tuollainen lämmin empaattinen vanhempi varmasti myös kuuntelisi, jos aikuinen lapsensa haluasi jostain lapsuuden ikävyydestä puhuakin. Ja asia todennäköisesti sitten selvitettäsiin ja päästäisiin siitä näin eteenpäin.
Ja näistä tapauksista ei tässä ketjussa puhuta.
Niin, se että lähtökohtausesti ei ole halukas ja valmis (vanhempana) kuuntelemaan, mitä aikuisella lapsella on sydämellään, ei ole mielestäni ihan normaalia, tai näin ei ole ainakaan asian laita hyvissä ihmissuhteissa.
Ja varsinkin jos olisi halu ja pyrkimys parantaa suhdetta, niin tottakai siihen kuuluu myös halu kuunnella ja keskustella toisen kanssa.
Miksi joku aikuinen haluaa vasta sitten keskustella kun omatkin lapsensa ovat jo omillaan? Onko siinä jo alkavaa vanhuutta mukana? Joku vanhenemismasennus, mt-oireilu ?
Eri mutta moni joutuu olemaan vanhempiensa kanssa enemmän tekemisissä kun vanhemmat alkavat vanhuuttaan kaipaamaan apua. Siinä todella nousee paljon vanhaa kuonaa pintaan kun vanhempi jatkaa saumattomasti henkistä väkivaltaa siitä mihin teininä jäätiin.
Tämä. Kun äidillä ja lapsella oli omat aikuisen elämänsä menot ja kiireet, eikä niin ehditty edes olla toistensa kanssa tekemisissä, oli helpompaa. Ei tarvinnut sietää huonoa käytöstä kuin toisinaan. Sietokynnys ei niinkään ylittynyt.
Toista se on nyt, kun äiti tarvitsee apua vähintään viikottain ja muistisairaana soittelee päivittäin jopa useita kertoja.
Juuri aikuista muistisairaan kanssa selvittää 50 -60 vuotta sitten sattuneita asioita.
Se on vain kosto.
Kukaanhan täällä ei kertonut, että näin tekisi. (Tuohan oli esimerkki siitä, miksi niinkin myöään asia voi nousta enemmän mieleen ja vaivaamaan.)
Mutta, asioilla on syyt ja asioilla on seuraukset. Sellaisia luonnonlakeja nämäkin. Jos tekee pahasti vuosikaudet lapselleen, niin kuka oikein kuvittelee, että se pitäisi vaan unohtaa ikuisiksi ajoiksi ja painaa villaisella, vaikkei edes pyydä anteeksi.
En ole koston kannalla ja olen käännellyt elämässäni ehkä liikaakin toisia poskia, mutta ymmärrän syyt ja seuraukset. Eiväkä ne ole useinkaan mitään kostamista sen varsinaisessa mielessä, vaan ihan vaan luonnollisia oikeudenmukaisia seurauksia.
Esim. Kristityssä ajattelussa voidaan sitten antaa armonkin käydä joskus oikeudesta.
Nykyään onneksi tunnistetaan lapsen kehitykseen vaikuttavia tekijöitä ja lapselle / nuorelle / aikuiselle löytyy tukea ja tietoa. Se tekee mahdolliseksi muuttaa asioita omassa sukulinjassa!
Muutama kymmenen vuotta sitten tällaista mahdollisuutta ei vielä ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lada-traumatkin. Kohta tulee joku kertomaan miten ei ikinä toivu kun tajusi isänsä olleen työpaikkansa luottamusmies, kuului vasemmistolaiseen ay-liikkeeseen.
Malliesimerkki ohi aiheen puhumisesta tämä luottamusmies tässäkin.
Koitetaan todistella omilla keksityillä esimerkeiilä tätä narratiivia, että olisi kyse "tiskivuoroista ja farkuista" ja vastaavista sivuseikoista.
Ei haluta nähdä ja myöntää, että tavallisesti kyse on paljon isommista ja syvemmistä asiosta, eikä sinne peiliin kertakaikkiaan haluta katsoa sitä omaa todellista osuuttaan ja tekemisiään.
Itse halutaan nimenmoaan etsiä "syyllinen" ja se on tällaisen vanhemman mielestä se aikuinen typerä ja pienistä kiukutteleva lapsi, tietenkin... Tällaisella asenteella ne välit voi todella saada joskus vaikka kokonaankin poikki siihen omaan lapseensa.
Voutilaisen poika kertoi kärsineensä äitinsä kuuluisuudesta.
Pienemmässä mittakaavassa voi paikkakunnalla näkyvä poliittinen toiminta olla myös lapselle kiusallista. Samalla luokalla vaikka joku keskijohdon poika ja luottamusmiehen poika. Paikallislehdessä uutisointia yrityksen tilanteista.
Voi toki olla kaikenlaisia tällaisia asioita, mutta ei nämä tällaiset ole syynä mihinkään välien katkaisuun, vaan on näitä tavallisempia asioita ja ongelmia.
Kyllähän lapsen mieleen jää Lada-vitsitkin jos luokan ilkkujat ottaa sen asiakseen. Miten paljon sitten aikuisena vaivaa ja tekee mieli syyllistää vanhempiaan heistä johtuvasta kiusaamisesta.
Minä en koululaisena tiennyt minkä merkkisiä autoja koulukavereiden perheissä oli. En muista kuulleeni mitään pilkkaamista kenenkään autoista.
Minä muistan. Lada-vitsit, käytetyistä fillareista, marketin verkkapuvusta. Lapset on julmia lähikouluissa. Missä tiedetää toisten perheet.
Eilen vai tänään täällä oletettavasti aikuinen pilkkasi Ladalla ajavia venäjää opiskelleelle.
Ja stten syytit ja syytät edelleen tästä kusaamisesta ja pilkkaamiseta vanhempiasi. Todellako?
Täällä (vauvalla) usein mainittu syy,
Vanhempani eivät puuttuneet kiusaamiseen.
Siihen nähden ällistyin kun tänään täältä luin aikuisen äitiongelmaisen tekstin jossa koulukiusaajan tavoin venäjää peruskoulussa lukeneen vanhempien ladaa pilkkasi ja tietysti vähän koulutettuja kommunistejakin olivat.
Jotenkin kostaa ympäristölle vieläkin oman vaikean lapsuutensa.
Ihan rehellisesti, en todella saa nyt selkoa tästä tekstistäsi, että mitä kaikenkaikkiaan tarkoitat ja yrität ketjun aiheeseen kertoa.
(Tuolla aeimmin laitoinkin jo viestin tuothon, että koulukiusaaminen on oma ikävä lukunsa ja sitten on oma lukunsa se, jos vanhemmat ovat kylmiä ja välinpitämättömiä, eivätkä piittaa ollenkaan esim. lapsensa ongelmista, eivätkä koita auttaa yms.)
Olen kokenut vapauttavaksi ymmärtää äitini taustat. Hän otti askeleita eteenpäin omasta lähtökohdistaan, enempää ei mielestäni voi odottaa. Arvostan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikuisena kai yleensä aika paljon rupeaa ymmärtämään elämää ja sen vivahteita. Silloin myös ymmärtää vanhempiaan paremmin, heidän mahdollisuutensa, ymmärtää inhimilluset virheet jne
( en tarkoita rikollisia tms)
Omien lasten myötä viimeistään ymmärtää miten väärin tuli kohdelluksi.
Tämä. Kun miettii tekisikö lapselleen samaa mitä oma vanhempi teki itselle. Ja tekee edelleen. Se että mikään ei ole muuttunut on se isoin ongelma minulle, ei menneisyys. Vanhempi ei ole käynyt terapiassa vaikka häntä on moneen kertaan pyydetty ja olettaa että aikuinen lapsi suostuu sietämään edelleen samaa kohtelua kuin mitä oli lapsena.
Tämä on aivan olennainen pointti: katkaista ylisukupolvinen kaltoinkohtelun ketju.
Tässäkin ketjussa aloittaja katsoo, että tytär rääkyy turhasta, kehitellyt valemuistoja ja suorastaan valehtelee, hän itse - vanha äiti - vain muistutteli tiskivuoroista ja osti markettifarkkuja - ajatkin olivat sellaiset kuin olivat, en jaksanut töiden jälkeen olla lempeä, ei ollut edustuskoti vaan tavallinen työläiskoti.
Aivan olennaista on, että vanhan äidin tytär ei enää jatka, uusinna, samaa kaltoinkohtelemisen ketjua lapselleen. Aivan kuten naakka-ketjussa: äiti opettaa lapsilleen, että veri ei ole verta sakeampaa, lapset eivät ole vanhemmilleen velkaa mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ette te sitä lapsuuttanne saa muuksi muuttumaan sillä vaikka äiti sanoisi että olin ihan paska ja anteeksi. Oma asenne on jo lähtökohtaisesti ihan pielessä ihmisellä, jonka mielestä asioita pitää alkaa selvittelemään vanhusten kanssa vuosikymmenten jälkeen.
Ihmisyyteen ja ihmissuhteisiin kuuluu tietenkin se, että väärintekemisiä, mielenpahoittamisia ja satuttamisia käydään läpi niin aikuisina kuin lapsinakin läheisten kanssa ja myös pyydetään tarvittaessa anteeksi. Miten tällaiset perusasiat voi olla näin hukassa kellään?
Lapsuuden tapahtumat ovat siitä poikkeuksellisia, ettei lapsi ole voinut käsitellä ja käydä näitä välttämättä silloin heti läpi, kun ne ovat tapahtuneet, jos aikuinen ei itse näin silloin tehnyt ja muutenkin lapsen kapasiteetti asioiden ymmärtämiseen ja käsittelyyn on tuolloin ollut rajallinen.
Lapsena monet ikävät asiat ja kaltoinkohtelu vaikuttaa myös syvemmin juuri siksi, kun lapsen kehitys on tuolloin vielä kesken. (Aikuisella on välineet ja työkalut kohdata vaikeita asiota jo paljon paremmin, sekä kyky puolustaa itseään.)
Siksi joitakin lapsuuden tapahtumia, traumoja ja näistä seuranneita ongelmia käydään sitten läpi ja käsitellään aikuisina.
Oma asenne on jo lähtökohtaisesti ihan pielessä vanhemmalla, jonka mielestä vaikkapa lapsuuden kaltoinkohtelu ja isommat ongelmat pitäisi lakaista maton alle ja olettaa, että välit olisi tästä huolimatta vanhempaan lämpimät ja mutkattomat.
Ikä ole muutenkaan mikään tekosyy jättää läheistensä kanssa asiat hoitamatta, vuosikymmenten ajan.
...Monesti on myös kyse siitä, että vanhempi jatkaa samaa satuttavaa käytöstään kuin lapsuudessa, kun ollaan jo molemmat aikuisia.
Lapsen kasvettua aikuiseksi ero on tällaisessa tapauksessa tietenkin siinä, ettei sellaista tarvitse enää sietää, kuten vanhemmastaan riippuvaisena lapsena.
Usein vanhemmalle annettaan aikuisina vielä mahdollisuus (useitakin) muuttaa satuttavaa käytötään kertomalla tai muuten näyttämällä. Jos omien rajojen kertominen ja näyttäminen menee kuuroille korville, niin välit huonontuvat ja etääntyvät ja ne voidaan jopa katkaista.
Ymmärtämättömälle vanhemmalle tämä voi näyttäytyä yhtäkkisenä muutoksena, "eikä ymmärrä mistä on kyse", kun on koko ikänsä käyttäynyt samoin. Satuttavasti. Jossain vaiheessa aikuiseksi kasvettuaan lapsella se raja voi tulla kuitenkin vastaan, vaikka on kyse omasta vanhemmasta.
Normaalisti parkymppisenä tulee se rajanveto ja lakataan vastaamasta puhelimeen ja ottamasta neuvoja vastaan.
Normaalisti? Mitä tarkoitat?
Niin. Kun aikuistutaan, muutetaan omaan asuntoon, opiskelupaikkakunnalle.
Kaikki siis eivät pysty itsenäistymään.
Ja sun mielestä itsenäistyminen on puheluihin vastaamattomuutta neuvojen vastaanottamuutta? Eihän se ole millään tavalla normaalia itsenäistymistä tai aikuisen lapsen ja vanhemman suhde.
Sitten annat äitisi määräillä itseäsi jos et osaa rajoja vetää. Pysyä ikuisena lapsena. Jos on sen tyylinen äiti.
Mitä ihmettä? 🙄 Mikä sun mielestä on normaali itsenäistyminen ja normaali äiti-/isäsuhde? Kuvauksesi kuulostaa kaikelta muulta paitsi normaalilta.
Täällähän on juuri kirjoitettu narsistisesta äidistä joka on ollut osa kirjoittajan avioliittoa. Sekö on mielestäsi normaalia ja aikuista ollut antaa sen jatkua?
Ei, ei ole lainkaan normaalia antaa narsistisen äidin jatkaa tyttären avioliiton hankaloittamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lada-traumatkin. Kohta tulee joku kertomaan miten ei ikinä toivu kun tajusi isänsä olleen työpaikkansa luottamusmies, kuului vasemmistolaiseen ay-liikkeeseen.
Malliesimerkki ohi aiheen puhumisesta tämä luottamusmies tässäkin.
Koitetaan todistella omilla keksityillä esimerkeiilä tätä narratiivia, että olisi kyse "tiskivuoroista ja farkuista" ja vastaavista sivuseikoista.
Ei haluta nähdä ja myöntää, että tavallisesti kyse on paljon isommista ja syvemmistä asiosta, eikä sinne peiliin kertakaikkiaan haluta katsoa sitä omaa todellista osuuttaan ja tekemisiään.
Itse halutaan nimenmoaan etsiä "syyllinen" ja se on tällaisen vanhemman mielestä se aikuinen typerä ja pienistä kiukutteleva lapsi, tietenkin... Tällaisella asenteella ne välit voi todella saada joskus vaikka kokonaankin poikki siihen omaan lapseensa.
Voutilaisen poika kertoi kärsineensä äitinsä kuuluisuudesta.
Pienemmässä mittakaavassa voi paikkakunnalla näkyvä poliittinen toiminta olla myös lapselle kiusallista. Samalla luokalla vaikka joku keskijohdon poika ja luottamusmiehen poika. Paikallislehdessä uutisointia yrityksen tilanteista.
Voi toki olla kaikenlaisia tällaisia asioita, mutta ei nämä tällaiset ole syynä mihinkään välien katkaisuun, vaan on näitä tavallisempia asioita ja ongelmia.
Kyllähän lapsen mieleen jää Lada-vitsitkin jos luokan ilkkujat ottaa sen asiakseen. Miten paljon sitten aikuisena vaivaa ja tekee mieli syyllistää vanhempiaan heistä johtuvasta kiusaamisesta.
Minä en koululaisena tiennyt minkä merkkisiä autoja koulukavereiden perheissä oli. En muista kuulleeni mitään pilkkaamista kenenkään autoista.
Minä muistan. Lada-vitsit, käytetyistä fillareista, marketin verkkapuvusta. Lapset on julmia lähikouluissa. Missä tiedetää toisten perheet.
Eilen vai tänään täällä oletettavasti aikuinen pilkkasi Ladalla ajavia venäjää opiskelleelle.
Ja stten syytit ja syytät edelleen tästä kusaamisesta ja pilkkaamiseta vanhempiasi. Todellako?
Täällä (vauvalla) usein mainittu syy,
Vanhempani eivät puuttuneet kiusaamiseen.
Siihen nähden ällistyin kun tänään täältä luin aikuisen äitiongelmaisen tekstin jossa koulukiusaajan tavoin venäjää peruskoulussa lukeneen vanhempien ladaa pilkkasi ja tietysti vähän koulutettuja kommunistejakin olivat.
Jotenkin kostaa ympäristölle vieläkin oman vaikean lapsuutensa.
Ihan rehellisesti, en todella saa nyt selkoa tästä tekstistäsi, että mitä kaikenkaikkiaan tarkoitat ja yrität ketjun aiheeseen kertoa.
(Tuolla aeimmin laitoinkin jo viestin tuothon, että koulukiusaaminen on oma ikävä lukunsa ja sitten on oma lukunsa se, jos vanhemmat ovat kylmiä ja välinpitämättömiä, eivätkä piittaa ollenkaan esim. lapsensa ongelmista, eivätkä koita auttaa yms.)
Sitä ettei äidistään kärsivä aikuinen välttämättä ole itsekään täydellinen ihminen vaan kiusaa nettikeskustelussakin vaikka ladasta tai ihan mistä vaan mitä voi mielestään väheksyä. Saati ehkä livenä. Tuota hain takaa. Unohdetaan juttu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monilla aikuisilla kun aikuistuvat, on puoliso, lapset, välimatkaa lapsuuskotiin, äiti ja vanhemmat yleensä jäävät toissijaisiksi. Menettää merkityksensä ne lapsuuden tapahtumat jos omassa aikuiselämässä on kaikki hyvin. Nähdään joskus jos nähdään. Ymmärretään vanhuutta jos se sisäinen lapsi ei ole voimakkain persoonallisuus.
Terv keittiöpsykologi
Eli painetaan villaisella vanhan äidin töppäily.
Rajattomat äidit pyrkivät jatkamaan muiden rajojen rikkomista koko elämänsä. Kyse ei ole mistään lapsuuteen rajoittuneesta tavasta.
Aikuinen ei yleensä anna sen jatkua.
Ainakin mun lapset asettivat rajat pois muutettuaan. Kuopus joka asui pisimpään kotona kun armeija sattui pahaan väliin opiskelujen suhteen jo kotona asuessaan.
Joskus käy niin, että jos lapsuudessa on rikottu rajoja huomattavan paljon ja koko ajan, niin lapsi ei ole koskaan oppinut sitä tervettä omien rajojen pitämistä. (esim. sen narsistisen vanhemman kanssa voi käydä näin.) Tätä sitten aikuisiällä saatetaan opetella pitkään ja monen kantapään kautta. Joskus koko loppuikä.
Että on se lapsuus aika tärkeää aikaa kaikenlaiselle kehitykselle ja tärkeiden perusasioiden oppimiselle.
Kyllä. Sitä se on ollut myös äidille.
Mitä tarkoitat? Tietenkin äitys on merkittävää aikaa äidillekin, jossa kohtaa ja oppii ehkä paljonkin uutta.
Lapselle oma lapsuusaika se on kuitenkin kaiken kehityksen ja elämän perusta. Jolle pohjalle sitten myöhemminkin rakentaa.
Äitikin on ollut lapsi ja jäänyt vaille lapsuudessa.
Se ei oikeuta pitämään lastaan terapeuttinaan ja likasankonaan.
Ei sitä oikeutta ollut hänenkään äidillään ja silti niin kävi.
Sehän on oma valinta jatkaako samaa omien lasten kanssa vai ei. Minä en jatkanut.
No nyt kuulostaa ylimieliselt.
Samaa mieltä, en tiedä onko syyt samat. Narsismi periytyy. Narsismille altistavat luonteenpiirteet periytyvät. Lisäksi narsistin lapsi on kasvatuksensa kautta oppinut narsistisia käyttäytymismalleja, joita ei ehkä edes tiedosta, ennen kuin jokin katastrofi oman käytöksen seurauksista iskee. Koko sotku periytyy jossain määrin myös omille lapsille. Onneksi itseään voi kehittää, jos nöyryyttä ja älyä riittää. Mutta monet eivät taida taipua ymmärtämään koskaan.
Vahinkojen korjaaminen on vaikeampi rasti, koska kaikkea ei voi korjata.
Narsistin lievempi muoto on tavanomainen rajaton k-pää. Harvalla on rohkeutta pohtia, olenko itse rajaton tai narsistinen.
Eli se, joka katkaisee trauma- tai rajattomuusketjun sukupolvien yli, on narsisti tai kusipää?
Eihän tuossa noin sanota. Vanhemman narsismin tunnistaminen (ja vaikka se välien katkaisu) ei vielä tarkoita mitään sukupolvien ylisen rajattomuusketjun katkeamista. Se tarkoittaa sitä että et anna ko henkilön kohdella ITSEÄSI rajattomasti. Et enää ehkä muidenkaan. Mutta entä kohteletko sinä perimäsi ja kasvatuksesi vuoksi muita ihmisiä rajattomasti?
No siinä vastattiin tähän. Sehän on oma valinta jatkaako samaa omien lasten kanssa vai ei. Minä en jatkanut.
Tämä oli kuulemma ylimielistä ja kusipäisyyttä.
Missä kohtaa sanottiin, että sinä olet ylimielinen kusipää? Ja sanottiinko juuri sinulle jotain? Mutta hyvä, jos sinulla itsereflektio on kunnossa ja olet onnistunut katkaisemaan ylisukupolvisen rajattomuuden. Moni meistä joutuu tekemään itsensä kanssa jatkuvasti töitä tuon suhteen. Mitkä on omat rajat ja mitkä on toisten rajat....
Vierailija kirjoitti:
Täälläkin näin tekstin kun joku nälvi ladalla ajavia vähän koulutettuja kommunisteja, kohdistaen sen venäjää opiskelleen vanhempiin.
Ei ihme jos lapselle kehittyy vanhemmistaan häpeä jos tuo henkilö ikätoverina on noita pihalla lällätellyt, omien vanhempiensa opettamana.
Kalikka kalahtaa, vanha äiti älähtää. Eikö vain, että puhdasoppinen usko kommunismin aatteisiin on samanlaista kuin puhdasoppinen usko omaan erehtymättömyyteen ja ylivaltaan äitinä? "Siun tahtos on miun taskussain".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täälläkin näin tekstin kun joku nälvi ladalla ajavia vähän koulutettuja kommunisteja, kohdistaen sen venäjää opiskelleen vanhempiin.
Ei ihme jos lapselle kehittyy vanhemmistaan häpeä jos tuo henkilö ikätoverina on noita pihalla lällätellyt, omien vanhempiensa opettamana.
Kalikka kalahtaa, vanha äiti älähtää. Eikö vain, että puhdasoppinen usko kommunismin aatteisiin on samanlaista kuin puhdasoppinen usko omaan erehtymättömyyteen ja ylivaltaan äitinä? "Siun tahtos on miun taskussain".
Tuosta en ymmärtänyt mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monilla aikuisilla kun aikuistuvat, on puoliso, lapset, välimatkaa lapsuuskotiin, äiti ja vanhemmat yleensä jäävät toissijaisiksi. Menettää merkityksensä ne lapsuuden tapahtumat jos omassa aikuiselämässä on kaikki hyvin. Nähdään joskus jos nähdään. Ymmärretään vanhuutta jos se sisäinen lapsi ei ole voimakkain persoonallisuus.
Terv keittiöpsykologi
Eli painetaan villaisella vanhan äidin töppäily.
Rajattomat äidit pyrkivät jatkamaan muiden rajojen rikkomista koko elämänsä. Kyse ei ole mistään lapsuuteen rajoittuneesta tavasta.
Aikuinen ei yleensä anna sen jatkua.
Ainakin mun lapset asettivat rajat pois muutettuaan. Kuopus joka asui pisimpään kotona kun armeija sattui pahaan väliin opiskelujen suhteen jo kotona asuessaan.
Joskus käy niin, että jos lapsuudessa on rikottu rajoja huomattavan paljon ja koko ajan, niin lapsi ei ole koskaan oppinut sitä tervettä omien rajojen pitämistä. (esim. sen narsistisen vanhemman kanssa voi käydä näin.) Tätä sitten aikuisiällä saatetaan opetella pitkään ja monen kantapään kautta. Joskus koko loppuikä.
Että on se lapsuus aika tärkeää aikaa kaikenlaiselle kehitykselle ja tärkeiden perusasioiden oppimiselle.
Kyllä. Sitä se on ollut myös äidille.
Mitä tarkoitat? Tietenkin äitys on merkittävää aikaa äidillekin, jossa kohtaa ja oppii ehkä paljonkin uutta.
Lapselle oma lapsuusaika se on kuitenkin kaiken kehityksen ja elämän perusta. Jolle pohjalle sitten myöhemminkin rakentaa.
Äitikin on ollut lapsi ja jäänyt vaille lapsuudessa.
Se ei oikeuta pitämään lastaan terapeuttinaan ja likasankonaan.
Ei sitä oikeutta ollut hänenkään äidillään ja silti niin kävi.
Sehän on oma valinta jatkaako samaa omien lasten kanssa vai ei. Minä en jatkanut.
No nyt kuulostaa ylimieliselt.
Samaa mieltä, en tiedä onko syyt samat. Narsismi periytyy. Narsismille altistavat luonteenpiirteet periytyvät. Lisäksi narsistin lapsi on kasvatuksensa kautta oppinut narsistisia käyttäytymismalleja, joita ei ehkä edes tiedosta, ennen kuin jokin katastrofi oman käytöksen seurauksista iskee. Koko sotku periytyy jossain määrin myös omille lapsille. Onneksi itseään voi kehittää, jos nöyryyttä ja älyä riittää. Mutta monet eivät taida taipua ymmärtämään koskaan.
Vahinkojen korjaaminen on vaikeampi rasti, koska kaikkea ei voi korjata.
Narsistin lievempi muoto on tavanomainen rajaton k-pää. Harvalla on rohkeutta pohtia, olenko itse rajaton tai narsistinen.
Eli se, joka katkaisee trauma- tai rajattomuusketjun sukupolvien yli, on narsisti tai kusipää?
Eihän tuossa noin sanota. Vanhemman narsismin tunnistaminen (ja vaikka se välien katkaisu) ei vielä tarkoita mitään sukupolvien ylisen rajattomuusketjun katkeamista. Se tarkoittaa sitä että et anna ko henkilön kohdella ITSEÄSI rajattomasti. Et enää ehkä muidenkaan. Mutta entä kohteletko sinä perimäsi ja kasvatuksesi vuoksi muita ihmisiä rajattomasti?
No siinä vastattiin tähän. Sehän on oma valinta jatkaako samaa omien lasten kanssa vai ei. Minä en jatkanut.
Tämä oli kuulemma ylimielistä ja kusipäisyyttä.Missä kohtaa sanottiin, että sinä olet ylimielinen kusipää? Ja sanottiinko juuri sinulle jotain? Mutta hyvä, jos sinulla itsereflektio on kunnossa ja olet onnistunut katkaisemaan ylisukupolvisen rajattomuuden. Moni meistä joutuu tekemään itsensä kanssa jatkuvasti töitä tuon suhteen. Mitkä on omat rajat ja mitkä on toisten rajat....
Minä? Ei tuo mun kommentti ollut. Todella outo tapa tuo, että kommentoit jotain johonkin ja sitten kun sun kommenttiin kysytään perusteluita tai kysytään miksi vastasit kommenttiin kuten vastasit, hyppäät tuohon personointiin.
Jos sun mielestä tuo oli ylimielistä, kai sä osaat sanoa miksi niin ajattelet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monilla aikuisilla kun aikuistuvat, on puoliso, lapset, välimatkaa lapsuuskotiin, äiti ja vanhemmat yleensä jäävät toissijaisiksi. Menettää merkityksensä ne lapsuuden tapahtumat jos omassa aikuiselämässä on kaikki hyvin. Nähdään joskus jos nähdään. Ymmärretään vanhuutta jos se sisäinen lapsi ei ole voimakkain persoonallisuus.
Terv keittiöpsykologi
Eli painetaan villaisella vanhan äidin töppäily.
Riippuuhan se nyt siitä, millaista tämä "töppäily" on ollut, tai onko äiti itsekin ollut siitä jo aiemmin vaikka pahoillaan.
Jos äiti on lämmin ja rakastava, niin paljonhan sitä varmasti antaa pyytämättäkin kyllä anteeksi, kaikenlaista normaalia ihmisten epätäydellisyyttä.
Tosin tuollainen lämmin empaattinen vanhempi varmasti myös kuuntelisi, jos aikuinen lapsensa haluasi jostain lapsuuden ikävyydestä puhuakin. Ja asia todennäköisesti sitten selvitettäsiin ja päästäisiin siitä näin eteenpäin.
Tämä vaatii myös oikeasti aikuistunutta lasta, joka pystyy ilmaisemaan itseään sortumatta esim. nimittelyyn ja äidin motiivien "tietämiseen".
Näillä sanoilla voi katkeroitunut äiti tytärtään syytellä.
Eli se, joka katkaisee trauma- tai rajattomuusketjun sukupolvien yli, on narsisti tai kusipää?