Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko normaalia että pieni lapsi uhmaa pakkaamalla tavaransa ja pakenemalla kotoa?
18.03.2023 |
Meillä on nyt 6-vuotiaan kanssa ollut tuollaista viime viikot. En tiedä johtuuko puutteellisesta tunteiden säätelystä mutta silloin kun on jotenkin turhautunut esimerkiksi sisaruksiinsa tai meihin vanhempiin (ei saa katsoa lempitv-ohjelmaansa tai lempiruokaansa just silloin kun haluaa) hän pakkaa pieneen laukkuunsa vaihtovaatteet ja hammasharjan, pari lelua yms muuta pientä sälää ja suureellisesti ilmoittaa lähtevänsä kotoa. Tämän jälkeen hän usein purskahtaa itkuun ja suostuu tulemaan sylissä lohdutetuksi mutta kerran käveli noin puolisen tuntia ulkona (asutaan rauhallisella alueella) ennen kuin suostui tulemaan kotiin.
Onko tällainen ihan normaalia? Miehen mielestä tästä ei pitäisi huolestua ja on varmaan jokin tilapäinen kehitysvaihe.
Kommentit (25)
On ihan normaalia. Minä toimin lapsena kerran samalla tavalla ja ihan normaali aikuinen minusta tuli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö toi ole ihan klassikko juttu kotoa karkaavista pikkulapsista?
On vaan ehkä herkkä lapsi ja tunteet suuria. Voi olla vaikka stressaantunut päiväkodista ja/tai hulabaloosta kotona.
Mäkin tein tuota lapsena ja kävelin repun kanssa jopa mummolaan (seinänaapurissa). Fiksu mummo pisti mut siivoushommiin, joihin kyllästyin pian ja palasin kotiin. Ihan normaali aikuinen minusta tuli. Tuossa iässähän on itsenäistymisvaihe eli eskariuhma.
On vaan draamailuun taipumusta tai sitten ei oikeasti saa tarpeeksi huomiota ja kamelin selkä katkeaa johonkin sellaiseen kun ei saa lempiruokaansa just nyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisiko olla joustava ja lapsen huomioiva kotona, siis vanhemmat. Ehkä sisaruksia on "liikaa" säheltämässä ympärillä, eikä koe että joku välittää. Kiusaako joku sisarus, onko joku liian kova puheissaan? Onko ilmapiiri hyvä ja kiva kotona? Liikaa hälyä, melua? Voiko lapsen itsetunnon kehitystä tukea ja omaa rauhaakin saada sisaruksilta. Miksi ei saa katsoa lempiohjelmaa vaikka alkuillasta. Onko muuta kivaa hänelle vaikka kirjoja tai lautapelit. Kuka huolehtii hänestä, on vielä aika pieni. Keskittyykö joku jo kotona välittämään, ei vasta ulkolenkin jälkeen? Menee sitten hyvällä mielellä ulos jos menee. Onko omaa huonetta. Voiko hän soittaa joskus mummolle tai jollekin joka ymmärtää häntä. Onko hän väsynyt itkun aikana tai verensokeri laskee? Saisiko hänelle kuitenkin jotain hyvää terveellistä välipalaa ai hedelmää, jos pyytää. Jano? Kylmä sisällä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan varmasti normaalia. Tuon ikäiset keksii jo jos jonkinlaisia keinoja kun suututtaa ja harmittaa.
Tässä teille luettavaa: Minttu karkaa :)
https://www.kirjasampo.fi/fi/kulsa/saha3%253Au52a6ff21-77a6-4c85-be92-2…
Ei tuo ihan tuntematon idea lapsille ole siis ollut ennenkään.
Ehkäpä tämän kirjan kautta voitte keskustella ja käsitellä asiaa lapsen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tässä teille luettavaa: Minttu karkaa :)
https://www.kirjasampo.fi/fi/kulsa/saha3%253Au52a6ff21-77a6-4c85-be92-2…
Ei tuo ihan tuntematon idea lapsille ole siis ollut ennenkään.
Ehkäpä tämän kirjan kautta voitte keskustella ja käsitellä asiaa lapsen kanssa.
Kiitos kaikille vastanneille! Tämä kirja vaikuttaa oivaltavalta.
- ap
Yritin tuota lapsena ja vanhemmat nauroi mulle ja vilkutti hei hei. Muistan vieläkin miten kauhealta se tuntui. Kun oma lapsi uhkaili tuolla, sanoin että voithan sinä lähteä, mutta meille tulisi iskän kanssa ihan hirveä ikävä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On normaalia, mutta on myös viesti. Lapsi ehkä tarvitsee enemmän huomiota? Onko hän kenties vanhin, jonka täytyy aina olla se joka joustaa, osata tehdä kaikki itse, vahtia pienempiä jne.? Kuusivuotias on pieni vielä, vaikka olisikin muita isompi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos kovin toistuvaa, kyllä siinä sellainen viesti on, että lapsi ei viihdy kotona. Selvittäkää keskustellen, miksi ei.
On tapahtunut muillekin. Tuttavaperheen tytöllä samanlainen tilanne. Hän myös pakkasi tavaransa alle kouluikäisenä ja lähti ovesta pihalle, Äitinsä oli seisonut surullisena ovella ja sanonut että äidille ja isälle tulee kyllä ihan hirveä ikävä jos lähdet jonka jälkeen tämä päättäväinen tyttö oli vähän nakellut niskojaan mutta todennut sitten että no, voin minä sitten jäädä...
Mukava perhe, tytöstä tuli aikuisena opettaja
Ei ehkä enää tuossa iässä tyypillisintä, mutta normaalia eriytymisyritystä kyllä. Meillä 2v uhmassa tekivät tuota, ei enää eskariuhmassa.
Minä pakkasin tavarat lapsena, ihailin kulkuriromantiikkaa kiitos Chaplinin.
Tyttäreni oli suuri draamakuningatar, huusin vaan perään että kotiin saa aina tulla takaisin.
Kiitos kasvuseudun, jossa lapsi sai karkailla turvallisesti. Lapsesta kasvoi itsetietoinen, hieno nuori aikuinen ja minusta tuli outo viiskymppinen.
Vierailija kirjoitti:
Tässä teille luettavaa: Minttu karkaa :)
https://www.kirjasampo.fi/fi/kulsa/saha3%253Au52a6ff21-77a6-4c85-be92-2…
Ei tuo ihan tuntematon idea lapsille ole siis ollut ennenkään.
Ehkäpä tämän kirjan kautta voitte keskustella ja käsitellä asiaa lapsen kanssa.
Mutta Fedja-setää ei ehkä kannata :)
Vierailija kirjoitti:
Yritin tuota lapsena ja vanhemmat nauroi mulle ja vilkutti hei hei. Muistan vieläkin miten kauhealta se tuntui. Kun oma lapsi uhkaili tuolla, sanoin että voithan sinä lähteä, mutta meille tulisi iskän kanssa ihan hirveä ikävä.
Sama kokemus. Jos vanhemmat naureskelee tai vähättelee, siitä tulee lapselle aivan valtava hylkäämisen tunne. Se "karkaaminen" tapahtuu siksi, kun lapsi kokee ettei vanhemmat välitä tai huomaa häntä, ja sitten jos vanhempien reaktio on bye bye, se kamala tunne ettei vanhemmat välitä tulee lapsen näkökulmasta todistetuksi todeksi. Paras reaktio on just tuo että tosi ikävä meillä tulee jos lähdet.
Alue: Aihe vapaa
Ei ole normaalia. Terapiaan koko lössi välittömästi!