Lue keskustelun säännöt.
Kuka puolustaisi äitiä?
10.11.2026 |
Leena Sorvalin kirja. Lukekaahan te jotka käytte terapiassa puhumassa tiskivuoroista ja saamattomista farkuista.
Kommentit (1334)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monilla aikuisilla kun aikuistuvat, on puoliso, lapset, välimatkaa lapsuuskotiin, äiti ja vanhemmat yleensä jäävät toissijaisiksi. Menettää merkityksensä ne lapsuuden tapahtumat jos omassa aikuiselämässä on kaikki hyvin. Nähdään joskus jos nähdään. Ymmärretään vanhuutta jos se sisäinen lapsi ei ole voimakkain persoonallisuus.
Terv keittiöpsykologi
Eli painetaan villaisella vanhan äidin töppäily.
Riippuuhan se nyt siitä, millaista tämä "töppäily" on ollut, tai onko äiti itsekin ollut siitä jo aiemmin vaikka pahoillaan.
Jos äiti on lämmin ja rakastava, niin paljonhan sitä varmasti antaa pyytämättäkin kyllä anteeksi, kaikenlaista normaalia ihmisten epätäydellisyyttä.
Tosin tuollainen lämmin empaattinen vanhempi varmasti myös kuuntelisi, jos aikuinen lapsensa haluasi jostain lapsuuden ikävyydestä puhuakin. Ja asia todennäköisesti sitten selvitettäsiin ja päästäisiin siitä näin eteenpäin.
Tämä vaatii myös oikeasti aikuistunutta lasta, joka pystyy ilmaisemaan itseään sortumatta esim. nimittelyyn ja äidin motiivien "tietämiseen".
Näillä sanoilla voi katkeroitunut äiti tytärtään syytellä.
Tunnistatko tämän siis itsessäsi?
Vai teetkö tulkintaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä keskustelun helmiä: " Vanhempi ei ole käynyt terapiassa vaikka häntä on moneen kertaan pyydetty"
Minä kun luulin, että ihminen menee terapiaan omasta tahdostaan voidakseen paremmin. Mutta äitien pitää ilmeisesti mennä yksityisterapiaan, hoitamaan itseään siihen kuosiin, että tytär voi paremmin. Tuleeko tytär mukaan kertomaan, missä asiassa äiti vääristelee totuutta tai mitkä äidin tunteet ovat "oikein" ja mikä äidissä pitää muuttua?
Niin kauan kuin keskittyy arvostelemaan ja syyttämään äitiään, tai ketä tahansa muuta, draamaa riittää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lada-traumatkin. Kohta tulee joku kertomaan miten ei ikinä toivu kun tajusi isänsä olleen työpaikkansa luottamusmies, kuului vasemmistolaiseen ay-liikkeeseen.
Malliesimerkki ohi aiheen puhumisesta tämä luottamusmies tässäkin.
Koitetaan todistella omilla keksityillä esimerkeiilä tätä narratiivia, että olisi kyse "tiskivuoroista ja farkuista" ja vastaavista sivuseikoista.
Ei haluta nähdä ja myöntää, että tavallisesti kyse on paljon isommista ja syvemmistä asiosta, eikä sinne peiliin kertakaikkiaan haluta katsoa sitä omaa todellista osuuttaan ja tekemisiään.
Itse halutaan nimenmoaan etsiä "syyllinen" ja se on tällaisen vanhemman mielestä se aikuinen typerä ja pienistä kiukutteleva lapsi, tietenkin... Tällaisella asenteella ne välit voi todella saada joskus vaikka kokonaankin poikki siihen omaan lapseensa.
Voutilaisen poika kertoi kärsineensä äitinsä kuuluisuudesta.
Pienemmässä mittakaavassa voi paikkakunnalla näkyvä poliittinen toiminta olla myös lapselle kiusallista. Samalla luokalla vaikka joku keskijohdon poika ja luottamusmiehen poika. Paikallislehdessä uutisointia yrityksen tilanteista.
Voi toki olla kaikenlaisia tällaisia asioita, mutta ei nämä tällaiset ole syynä mihinkään välien katkaisuun, vaan on näitä tavallisempia asioita ja ongelmia.
Kyllähän lapsen mieleen jää Lada-vitsitkin jos luokan ilkkujat ottaa sen asiakseen. Miten paljon sitten aikuisena vaivaa ja tekee mieli syyllistää vanhempiaan heistä johtuvasta kiusaamisesta.
Minä en koululaisena tiennyt minkä merkkisiä autoja koulukavereiden perheissä oli. En muista kuulleeni mitään pilkkaamista kenenkään autoista.
Minä muistan. Lada-vitsit, käytetyistä fillareista, marketin verkkapuvusta. Lapset on julmia lähikouluissa. Missä tiedetää toisten perheet.
Eilen vai tänään täällä oletettavasti aikuinen pilkkasi Ladalla ajavia venäjää opiskelleelle.
Ahaa, aloittaja on kuin onkin kommunisti, tässähän se tuli selväksi. Kommunismi on samalla tavoin ääriaate, joka ei salli muita mielipiteitä kuin oma, aivan kuin aloittajan käsitys tyttären terapiantarpeesta tiskivuorojen ja saumattomien farkkujen takia.
Onko tämän ketjun aloittaja joku tämän aiheen jankkaaja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko tämän ketjun aloittaja joku tämän aiheen jankkaaja?
Täällä on joku hyvin katkera tämä omituisia kommentteja kansalaiskoulusta jja kommunisteista puhuja.
Vierailija kirjoitti:
Tässä keskustelun helmiä: " Vanhempi ei ole käynyt terapiassa vaikka häntä on moneen kertaan pyydetty"
Minä kun luulin, että ihminen menee terapiaan omasta tahdostaan voidakseen paremmin. Mutta äitien pitää ilmeisesti mennä yksityisterapiaan, hoitamaan itseään siihen kuosiin, että tytär voi paremmin. Tuleeko tytär mukaan kertomaan, missä asiassa äiti vääristelee totuutta tai mitkä äidin tunteet ovat "oikein" ja mikä äidissä pitää muuttua?
Tytär ei halua toimia äitinsä likssankona ja pyytää tätä menemään terapiaan, jossa ammattilaiset häntä kuuntelevat. Tosin narsistin terapiasta ei välttämättä ole mitään hyötyä.
-ohis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ette te sitä lapsuuttanne saa muuksi muuttumaan sillä vaikka äiti sanoisi että olin ihan paska ja anteeksi. Oma asenne on jo lähtökohtaisesti ihan pielessä ihmisellä, jonka mielestä asioita pitää alkaa selvittelemään vanhusten kanssa vuosikymmenten jälkeen.
Vähän tuntuu ailtä, että jotkut ovat jääneet jumiin siihen lapseen, joka oli. Eivät kykene käsittelemään traumojaan, vaan tarve vaan syyttää. Sillä syyttelyllä ei silti pääse eteenpäin.
Se on erittäin tärkeä osa sen trauman käsittelyä, että sen käsittelee sen toisen osapuolen/trauman aiveuttaneen tai sitä ylläpitävän kanssa. Siksi meillä on jälkipuinnit, päihderiippuvaisten interventiot jne. Ei kovin paljon ole tietoa traumoista, jos kuvittelee että sen kanssa nyt vaan eletään eikä sitä tarvitse käsitellä mitenkään muuten kuin korkeintaan terapeuttinsa kanssa. Se syyttäminen on ihan kuule trauman käsittelyn välttämätön osa ja tulee kaikissa kriiseissä ja shokissa ja traumassa ihan sieltä sun kehosta.
No, minun kantani on se, etten olisi sen paremmin päässyt mistään eteenpäin, vaikka olisin vanhalle äidilleni kaiken kaatanut. Siksi kävin terapiassa, jotta käsittelisin omaa pahaaoloni. Ei se olisi muuksi muuttunut, vaikka äitiäni olisin päin naamaa syyttänyt. Olen vastuussa omista tunteista.
Viisautta
Eri mutta viisautta silloin jos on esim se narsisti kyseessä. Narsistin kanssa on 100% turha yrittää puhua mistään lapsuudessa tapahtuneesta. Mutta jos on edes jollain lailla itsereflektiokykyinen vanhempi, kyllä välien selvittäminen voi parantaa suhdetta.
Narsistilta ei voi odottaa itsereflektiota niin, mutta se ei tarkoita sitä etteikö hänelle kannattaisi omia tunteitaan ja kokemuksiaan ”kaataa”, jos se itseä helpottaa. Mikään ei narsistin päässä liikahda, mutta sun päässä hyvinkin mahdollisesti.
Minun äitini on uhrityyppinen narsisti eikä siitä seuraa mitään omaa mieltä parantavaa jos hänelle yrittäisin puhua yhtään mistään. Ensimmäisen puolen minuutin aikana hänestä on jo tullut uhri ja koko yritys on suistunut raiteiltaan. Sen sijaan olisin kiitollinen jos oma lapseni haluaisi joskus aikuisena puhua tekemistäni virheistä tai kalvamaan jääneistä asioista ja voisin pyytää anteeksi. Minulla on hyvät välit lapseni mutta en ole täydellinen vanhempi minäkään ja tuntuu vaikealta ottaa puheeksi tiettyjä asioita kun en ole varma miten lapseni on ne kokenut.
Tuollaisen kanssahan ei keskustella vaan tuutataan asia ja poistutaan. Tuollaisen kanssa pitää tilanne järjestää niin ettei hän pääse sättimään sinua ja puolustamaan itseään. Mielellään kolmas osapuoli rajaa.
Juuri näin joudun hänen kanssaan toimimaan. Vastaan jos hän kysyy jotain, niin ystävällisesti kuin pystyn. Puhun hänelle vain jos on pakko ja lähden tilanteesta heti kun pystyn. En reagoi jatkuviin riitasyötteihin mitä hän heittää. Jos paikalla on kolmansia osapuolia hän käyttäytyy kuin täyspäinen ihminen ja normaali keskustelu on mahdollista.
Eli tietäisit kyllä miten sen välien katkaisuun liittyvän sanomisesikin tekisit.
Totta kai. Ilman muuta. Suojelen itseäni toksisilta ihmisiltä. Olipa sitten kysymyksessä vaikka äiti (onneksi minulla ei ole tällaista hirviö-äitiä).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monilla aikuisilla kun aikuistuvat, on puoliso, lapset, välimatkaa lapsuuskotiin, äiti ja vanhemmat yleensä jäävät toissijaisiksi. Menettää merkityksensä ne lapsuuden tapahtumat jos omassa aikuiselämässä on kaikki hyvin. Nähdään joskus jos nähdään. Ymmärretään vanhuutta jos se sisäinen lapsi ei ole voimakkain persoonallisuus.
Terv keittiöpsykologi
Eli painetaan villaisella vanhan äidin töppäily.
Rajattomat äidit pyrkivät jatkamaan muiden rajojen rikkomista koko elämänsä. Kyse ei ole mistään lapsuuteen rajoittuneesta tavasta.
Aikuinen ei yleensä anna sen jatkua.
Ainakin mun lapset asettivat rajat pois muutettuaan. Kuopus joka asui pisimpään kotona kun armeija sattui pahaan väliin opiskelujen suhteen jo kotona asuessaan.
Joskus käy niin, että jos lapsuudessa on rikottu rajoja huomattavan paljon ja koko ajan, niin lapsi ei ole koskaan oppinut sitä tervettä omien rajojen pitämistä. (esim. sen narsistisen vanhemman kanssa voi käydä näin.) Tätä sitten aikuisiällä saatetaan opetella pitkään ja monen kantapään kautta. Joskus koko loppuikä.
Että on se lapsuus aika tärkeää aikaa kaikenlaiselle kehitykselle ja tärkeiden perusasioiden oppimiselle.
Kyllä. Sitä se on ollut myös äidille.
Mitä tarkoitat? Tietenkin äitys on merkittävää aikaa äidillekin, jossa kohtaa ja oppii ehkä paljonkin uutta.
Lapselle oma lapsuusaika se on kuitenkin kaiken kehityksen ja elämän perusta. Jolle pohjalle sitten myöhemminkin rakentaa.
Äitikin on ollut lapsi ja jäänyt vaille lapsuudessa.
Se ei oikeuta pitämään lastaan terapeuttinaan ja likasankonaan.
Ei sitä oikeutta ollut hänenkään äidillään ja silti niin kävi.
Sehän on oma valinta jatkaako samaa omien lasten kanssa vai ei. Minä en jatkanut.
No nyt kuulostaa ylimieliselt.
Ei vaan aivan tervehenkiseltä. Terve ihminen katkaisee ylisukupolvisen kaltoinkohtelun ketjun.
Tässä saatetaan olla tämän aihepiirin ytimessä: aloittaja mollaa ilkeää tytärtään. Millainen oli hänen oma äitisuhteensa? Kokeeko hän, että hänen pitää tehdä sama lapselleen? Ja että tyttärensä pitää tehdä taas sama lapselleen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä keskustelun helmiä: " Vanhempi ei ole käynyt terapiassa vaikka häntä on moneen kertaan pyydetty"
Minä kun luulin, että ihminen menee terapiaan omasta tahdostaan voidakseen paremmin. Mutta äitien pitää ilmeisesti mennä yksityisterapiaan, hoitamaan itseään siihen kuosiin, että tytär voi paremmin. Tuleeko tytär mukaan kertomaan, missä asiassa äiti vääristelee totuutta tai mitkä äidin tunteet ovat "oikein" ja mikä äidissä pitää muuttua?
Tytär ei halua toimia äitinsä likssankona ja pyytää tätä menemään terapiaan, jossa ammattilaiset häntä kuuntelevat. Tosin narsistin terapiasta ei välttämättä ole mitään hyötyä.
-ohis
Eikö se tytär vaan voi pysyä kotonaan eli katkaista yhteyden äitiinsä. Lääkäritytär tietysti äidilleen voi kirjoittaa Kelalle terapiahakemuksen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tässä keskustelun helmiä: " Vanhempi ei ole käynyt terapiassa vaikka häntä on moneen kertaan pyydetty"
Minä kun luulin, että ihminen menee terapiaan omasta tahdostaan voidakseen paremmin. Mutta äitien pitää ilmeisesti mennä yksityisterapiaan, hoitamaan itseään siihen kuosiin, että tytär voi paremmin. Tuleeko tytär mukaan kertomaan, missä asiassa äiti vääristelee totuutta tai mitkä äidin tunteet ovat "oikein" ja mikä äidissä pitää muuttua?
Tietenkin, jos kerran äidin pitää päästä tyttären terapiaan puolustautumaan. Ja eiköhän se nyt ole niin, että se menee terapiaan, joka sitä tarvitsee. Jos ei mene, turha on ihmetellä miksi tytär laittaa välit poikki. 🤷
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monilla aikuisilla kun aikuistuvat, on puoliso, lapset, välimatkaa lapsuuskotiin, äiti ja vanhemmat yleensä jäävät toissijaisiksi. Menettää merkityksensä ne lapsuuden tapahtumat jos omassa aikuiselämässä on kaikki hyvin. Nähdään joskus jos nähdään. Ymmärretään vanhuutta jos se sisäinen lapsi ei ole voimakkain persoonallisuus.
Terv keittiöpsykologi
Eli painetaan villaisella vanhan äidin töppäily.
Riippuuhan se nyt siitä, millaista tämä "töppäily" on ollut, tai onko äiti itsekin ollut siitä jo aiemmin vaikka pahoillaan.
Jos äiti on lämmin ja rakastava, niin paljonhan sitä varmasti antaa pyytämättäkin kyllä anteeksi, kaikenlaista normaalia ihmisten epätäydellisyyttä.
Tosin tuollainen lämmin empaattinen vanhempi varmasti myös kuuntelisi, jos aikuinen lapsensa haluasi jostain lapsuuden ikävyydestä puhuakin. Ja asia todennäköisesti sitten selvitettäsiin ja päästäisiin siitä näin eteenpäin.
Ja näistä tapauksista ei tässä ketjussa puhuta.
Niin, se että lähtökohtausesti ei ole halukas ja valmis (vanhempana) kuuntelemaan, mitä aikuisella lapsella on sydämellään, ei ole mielestäni ihan normaalia, tai näin ei ole ainakaan asian laita hyvissä ihmissuhteissa.
Ja varsinkin jos olisi halu ja pyrkimys parantaa suhdetta, niin tottakai siihen kuuluu myös halu kuunnella ja keskustella toisen kanssa.
Miksi joku aikuinen haluaa vasta sitten keskustella kun omatkin lapsensa ovat jo omillaan? Onko siinä jo alkavaa vanhuutta mukana? Joku vanhenemismasennus, mt-oireilu ?
Ei ole. Kysymys on siitä, ettei näitä lapsuuden traumaattisia kokemuksia ole aikaisemmin käsitelty. Ei ole voitu käsitellä, kun tytät on ollut liian nuori sanoittaakseen. Tai ei ole uskaltanut dominoivalle äitihahmolleen näistä alkaa avautua. Tässä ketjussa "vanha äiti" on alkanut puolustautua sillä, että hän on jo vanha, ikävät asiat tapahtuivat jo kauan sitten, sellaiset ne ajat silloin olivat ja jopa: kyllä parhaani yritin mutta parempaan en pystynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äideistään kärsineet eivät vaikuta mitenkään ihmisystävällisiltä ja elämää ymmärtäviltä vaan ilkeämielinen teksti ihan ominaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monilla aikuisilla kun aikuistuvat, on puoliso, lapset, välimatkaa lapsuuskotiin, äiti ja vanhemmat yleensä jäävät toissijaisiksi. Menettää merkityksensä ne lapsuuden tapahtumat jos omassa aikuiselämässä on kaikki hyvin. Nähdään joskus jos nähdään. Ymmärretään vanhuutta jos se sisäinen lapsi ei ole voimakkain persoonallisuus.
Terv keittiöpsykologi
Eli painetaan villaisella vanhan äidin töppäily.
Riippuuhan se nyt siitä, millaista tämä "töppäily" on ollut, tai onko äiti itsekin ollut siitä jo aiemmin vaikka pahoillaan.
Jos äiti on lämmin ja rakastava, niin paljonhan sitä varmasti antaa pyytämättäkin kyllä anteeksi, kaikenlaista normaalia ihmisten epätäydellisyyttä.
Tosin tuollainen lämmin empaattinen vanhempi varmasti myös kuuntelisi, jos aikuinen lapsensa haluasi jostain lapsuuden ikävyydestä puhuakin. Ja asia todennäköisesti sitten selvitettäsiin ja päästäisiin siitä näin eteenpäin.
Ja näistä tapauksista ei tässä ketjussa puhuta.
Niin, se että lähtökohtausesti ei ole halukas ja valmis (vanhempana) kuuntelemaan, mitä aikuisella lapsella on sydämellään, ei ole mielestäni ihan normaalia, tai näin ei ole ainakaan asian laita hyvissä ihmissuhteissa.
Ja varsinkin jos olisi halu ja pyrkimys parantaa suhdetta, niin tottakai siihen kuuluu myös halu kuunnella ja keskustella toisen kanssa.
Miksi joku aikuinen haluaa vasta sitten keskustella kun omatkin lapsensa ovat jo omillaan? Onko siinä jo alkavaa vanhuutta mukana? Joku vanhenemismasennus, mt-oireilu ?
Varmaan siksi, että silloin omalla vanhemmalla ei ole kovin montaa ikävuotta jäljellä. Aikaa ei ole loputtomiin.
Minulla mieleen tuli isot trau-mat siinä vaiheessa, kun esikoinen oli muuttamassa omilleen. Ne oli lymyilleet jossain mielen sopukoissa siihen asti. Olisivat saaneet pysyäkin siellä, en olisi halunnut niitä esiin.
Eli et halunnut käsitellä tyhjää kotia omana ongelmanasi, tulevana vanhuutena, erkanemista lapsesta vaan päätit siitä syytellä äitiäsi/vanhempiasi omasta tyhjyydestäsi?
Juuri näin ketjun aloittaja näkee kaiken tyttärensä elämän ongelman olevan kohdistumassa vain häneen vanhana äitinä. Vähän kuin tyttären aviomiehen redusoiminen "seksisuhteeksi" verrattuna äidin kiistattomaan ylivaltaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lada-traumatkin. Kohta tulee joku kertomaan miten ei ikinä toivu kun tajusi isänsä olleen työpaikkansa luottamusmies, kuului vasemmistolaiseen ay-liikkeeseen.
Malliesimerkki ohi aiheen puhumisesta tämä luottamusmies tässäkin.
Koitetaan todistella omilla keksityillä esimerkeiilä tätä narratiivia, että olisi kyse "tiskivuoroista ja farkuista" ja vastaavista sivuseikoista.
Ei haluta nähdä ja myöntää, että tavallisesti kyse on paljon isommista ja syvemmistä asiosta, eikä sinne peiliin kertakaikkiaan haluta katsoa sitä omaa todellista osuuttaan ja tekemisiään.
Itse halutaan nimenmoaan etsiä "syyllinen" ja se on tällaisen vanhemman mielestä se aikuinen typerä ja pienistä kiukutteleva lapsi, tietenkin... Tällaisella asenteella ne välit voi todella saada joskus vaikka kokonaankin poikki siihen omaan lapseensa.
Voutilaisen poika kertoi kärsineensä äitinsä kuuluisuudesta.
Pienemmässä mittakaavassa voi paikkakunnalla näkyvä poliittinen toiminta olla myös lapselle kiusallista. Samalla luokalla vaikka joku keskijohdon poika ja luottamusmiehen poika. Paikallislehdessä uutisointia yrityksen tilanteista.
Voi toki olla kaikenlaisia tällaisia asioita, mutta ei nämä tällaiset ole syynä mihinkään välien katkaisuun, vaan on näitä tavallisempia asioita ja ongelmia.
Kyllähän lapsen mieleen jää Lada-vitsitkin jos luokan ilkkujat ottaa sen asiakseen. Miten paljon sitten aikuisena vaivaa ja tekee mieli syyllistää vanhempiaan heistä johtuvasta kiusaamisesta.
Minä en koululaisena tiennyt minkä merkkisiä autoja koulukavereiden perheissä oli. En muista kuulleeni mitään pilkkaamista kenenkään autoista.
Minä muistan. Lada-vitsit, käytetyistä fillareista, marketin verkkapuvusta. Lapset on julmia lähikouluissa. Missä tiedetää toisten perheet.
Eilen vai tänään täällä oletettavasti aikuinen pilkkasi Ladalla ajavia venäjää opiskelleelle.
Ja stten syytit ja syytät edelleen tästä kusaamisesta ja pilkkaamiseta vanhempiasi. Todellako?
Täällä (vauvalla) usein mainittu syy,
Vanhempani eivät puuttuneet kiusaamiseen.
Siihen nähden ällistyin kun tänään täältä luin aikuisen äitiongelmaisen tekstin jossa koulukiusaajan tavoin venäjää peruskoulussa lukeneen vanhempien ladaa pilkkasi ja tietysti vähän koulutettuja kommunistejakin olivat.
Jotenkin kostaa ympäristölle vieläkin oman vaikean lapsuutensa.
Ihan rehellisesti, en todella saa nyt selkoa tästä tekstistäsi, että mitä kaikenkaikkiaan tarkoitat ja yrität ketjun aiheeseen kertoa.
(Tuolla aeimmin laitoinkin jo viestin tuothon, että koulukiusaaminen on oma ikävä lukunsa ja sitten on oma lukunsa se, jos vanhemmat ovat kylmiä ja välinpitämättömiä, eivätkä piittaa ollenkaan esim. lapsensa ongelmista, eivätkä koita auttaa yms.)
Sitä ettei äidistään kärsivä aikuinen välttämättä ole itsekään täydellinen ihminen vaan kiusaa nettikeskustelussakin vaikka ladasta tai ihan mistä vaan mitä voi mielestään väheksyä. Saati ehkä livenä. Tuota hain takaa. Unohdetaan juttu.
Siksi että ihmiset ovat kaikki epätäydellisiä tavalla jos toisella, niin mitään (isompiakaan) asioita ihmissuhteissaan ja elämässään ei kannata yrittää selvittää?
Ja koska Maikki sanoi rumasti netissä, niin hän ei saisi haluta selvittää äitinsä kanssa lapsuuden kaltoikohtelua? (...Vai oliko se edes muutenkaan Maikki vai joku toinen, joka kirjoitti rumasti?)
Noh, yhtäkaikki, en ymmärrä tällaista logiikkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä keskustelun helmiä: " Vanhempi ei ole käynyt terapiassa vaikka häntä on moneen kertaan pyydetty"
Minä kun luulin, että ihminen menee terapiaan omasta tahdostaan voidakseen paremmin. Mutta äitien pitää ilmeisesti mennä yksityisterapiaan, hoitamaan itseään siihen kuosiin, että tytär voi paremmin. Tuleeko tytär mukaan kertomaan, missä asiassa äiti vääristelee totuutta tai mitkä äidin tunteet ovat "oikein" ja mikä äidissä pitää muuttua?
Tietenkin, jos kerran äidin pitää päästä tyttären terapiaan puolustautumaan. Ja eiköhän se nyt ole niin, että se menee terapiaan, joka sitä tarvitsee. Jos ei mene, turha on ihmetellä miksi tytär laittaa välit poikki. 🤷
Tuttu terapeutti kertoi töiden kovasti vähentyneen kun kelakorvauksen saavillakaan ei ole varaa käydä.
Tässä uusi asiakasjoukko , mummot noin 80 terapiaan. Tyttärien elämä paranee kohisten.
Myöntäneekö Kela terapeuttiin korvauksen? Vai jonnekin geriatriseen hoitoon suosittelee?/
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monilla aikuisilla kun aikuistuvat, on puoliso, lapset, välimatkaa lapsuuskotiin, äiti ja vanhemmat yleensä jäävät toissijaisiksi. Menettää merkityksensä ne lapsuuden tapahtumat jos omassa aikuiselämässä on kaikki hyvin. Nähdään joskus jos nähdään. Ymmärretään vanhuutta jos se sisäinen lapsi ei ole voimakkain persoonallisuus.
Terv keittiöpsykologi
Eli painetaan villaisella vanhan äidin töppäily.
Rajattomat äidit pyrkivät jatkamaan muiden rajojen rikkomista koko elämänsä. Kyse ei ole mistään lapsuuteen rajoittuneesta tavasta.
Aikuinen ei yleensä anna sen jatkua.
Ainakin mun lapset asettivat rajat pois muutettuaan. Kuopus joka asui pisimpään kotona kun armeija sattui pahaan väliin opiskelujen suhteen jo kotona asuessaan.
Joskus käy niin, että jos lapsuudessa on rikottu rajoja huomattavan paljon ja koko ajan, niin lapsi ei ole koskaan oppinut sitä tervettä omien rajojen pitämistä. (esim. sen narsistisen vanhemman kanssa voi käydä näin.) Tätä sitten aikuisiällä saatetaan opetella pitkään ja monen kantapään kautta. Joskus koko loppuikä.
Että on se lapsuus aika tärkeää aikaa kaikenlaiselle kehitykselle ja tärkeiden perusasioiden oppimiselle.
Kyllä. Sitä se on ollut myös äidille.
Mitä tarkoitat? Tietenkin äitys on merkittävää aikaa äidillekin, jossa kohtaa ja oppii ehkä paljonkin uutta.
Lapselle oma lapsuusaika se on kuitenkin kaiken kehityksen ja elämän perusta. Jolle pohjalle sitten myöhemminkin rakentaa.
Äitikin on ollut lapsi ja jäänyt vaille lapsuudessa.
Tämä on oma ja täysin erillinen kysymys tässä ketjussa. On hyvin mahdollista, että aloittaja on jäänyt vaille lapsuudessa vaikka mitä. Onhan hän 1940-luvun lapsi. Se ei kuitenkaan millään lailla oikeuta tai ole oikeuttanut häntä kaltoinkohtelemaan tytärtään tai vähättelemään tämän lapsuudentraumoja tiskivuoroihin tai farkkuihin liittyviksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä keskustelun helmiä: " Vanhempi ei ole käynyt terapiassa vaikka häntä on moneen kertaan pyydetty"
Minä kun luulin, että ihminen menee terapiaan omasta tahdostaan voidakseen paremmin. Mutta äitien pitää ilmeisesti mennä yksityisterapiaan, hoitamaan itseään siihen kuosiin, että tytär voi paremmin. Tuleeko tytär mukaan kertomaan, missä asiassa äiti vääristelee totuutta tai mitkä äidin tunteet ovat "oikein" ja mikä äidissä pitää muuttua?
Tietenkin, jos kerran äidin pitää päästä tyttären terapiaan puolustautumaan. Ja eiköhän se nyt ole niin, että se menee terapiaan, joka sitä tarvitsee. Jos ei mene, turha on ihmetellä miksi tytär laittaa välit poikki. 🤷
Tuttu terapeutti kertoi töiden kovasti vähentyneen kun kelakorvauksen saavillakaan ei ole varaa käydä.
Tässä uusi asiakasjoukko , mummot noin 80 terapiaan. Tyttärien elämä paranee kohisten.
Myöntäneekö Kela terapeuttiin korvauksen? Vai jonnekin geriatriseen hoitoon suosittelee?/
Ei luoja sun kanssasi.
Miksi oli tarvetta pilkata ihmistä joka kertoi 80-luvulla käyneensä koulua jossa valintana venäjä? Keksiä vastineeksi ladat ja vähäiset koulutukset ja äänestetty puoluekin?
Eikö äitinsä rääkkäämä pysty parempaan nettikeskusteluun?